Synti on luonteeltaan ”digitaalista”: joku asia on syntiä (=1) tai ei ole syntiä (=0). Jokin asia ei voi olla 26%:sti syntiä, se on syntiä 100%:sti tai ei laisinkaan. Ei liioin ole pientä, keskikokoista tai suurta syntiä. On aivan sama, onko varastanut karamellin 6 vuotiaana vai tehnyt murhan 99 vuotiaana, helvettiin on tie molemmissa tapauksissa. Voi myös helposti käydä niin, ettei joku pidä syntinä täsmälleen samoja asioita kuin Jumala. Syynä voi olla ihmisen yksinkertaisuus, väärinkäsitys tai jonkin profeetan väärä ilmoitus.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu tulemaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon tullut ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon tuleminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi tulla uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu tulemaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon tullut ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon tuleminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi tulla uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet huomannut että ihminen tekee syntiä vähän niikuin pakosta eli ei voi sitä välttää mutta juuri siksi Jeesus tuli kuvaan koska Jumala näki ettei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta itse itseään pelastaa ja vauvat menee taivaaseen suoraan kun niil ei vielä ole omaa tahtoa...
Raamatun mukaan vain Jeesus on synnitön (2Kor.5:21). Kaikki muut ihmiset ovat syntisiä (Room.3:10). Kukaan ei ole sellaisenaan vanhurskas "Niinkuin kirjoitettu on: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". Room.3:10
Siksi vanhemmat veidät opetuslasten estelystä huolimatta lapsiaan Jeesuksen luokse, jotta Hän "koskisi" heihin (Mark.10:13).
Sentähden Jeesus kehotti kastamaan kaikki kansat lapset mukaan lukien, jotta lapset vielä tänä päivänäkin saisivat kokoa saman vanhurskauttavan Jeesuksen "kosketuksen" (Matt.28:19-20).
Koska lapsenkin on otettava vastaan Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki, kastaminen tapahtui perhekunnittain, kaikki omaiset kastettiin viivytyksettä (Apt.16:33). Koko Israelin kansa kastettiin lapset mukaan lukien Mooseksen kautta Kristuksen yhteyteen (1Kor.10:1-4).
"Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark.10:15
"Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä: ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:..Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen." Mark.9:36,42
Siunausta Jeesuksen nimessä!
"Sentähden Jeesus kehotti kastamaan kaikki kansat lapset mukaan lukien, jotta lapset vielä tänä päivänäkin saisivat kokoa saman vanhurskauttavan Jeesuksen "kosketuksen" (Matt.28:19-20). "
Oletko siis sitä mieltä, että kaikki maailman kansat, kaikki jotka on kastettu pääsevät taivaaseen? Siis nimenomaan kansoina?
"..saisivat kokoa saman vanhurskauttavan Jeesuksen "kosketuksen". Miksiköhän Jeesus ei käskenyt kastamaan siinä kun piti lasta sylissään?
Entäs lutherilaisten oppi, puhdistajansa mukaan, USKO on se elementti joka pelastaa, nyt väität, että oletettu "kosketus" olisi se autuaaksi tekevä riitti? Eli,että kaste pelastaa? Näinköhän on ?
"Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu,mutta se joka ei USKO tuomitaan kadotukseen."
Siis se joka ei usko, on tuomittu, ei se joka on kastettu? Siispä kaste ei pelasta, vaan usko Jeesukseen vanhurskauttaa, ei "kosketus",eli lapsikaste, ei oletettu eikä kongkereettinen.
Room.4:16 Sentähden vanhurskaus on uskosta, että se tulisi armosta..."
"Kosketus" ei ole uskoa eikä armoa, se on teko!
Room.4:5 Sille taas, joka ei töitä tee vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
"7,8 Autuaat ne, joiden rikokset on anteeksi annettu, ja joiden synnit on peitetty. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä."
"Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, ettei kukaan kerskasi."
Olisikohan tuossa "koskettelussa" vähän itseä mukana? Se ei ole uskoa ainakaan, se on teko.
"Efe.3:12 Hänessä meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan luo,USKON KAUTTA HÄNEEN."
Ei taaskaan "kosketuksen" kautta!?
Eikä kasteessa tapahdu mitään Jeesuksen kosketusta, vaan kastetaan Kristukseen, ja uusi nousee kasteen haudasta,miten Paavalin opetus siis soveltuu siihen, että lapsi kastetaan?Onko mahdoton ristiriita? No ei ole,Paavali selventi evankeliumin,myös pakanoille, joka on myös Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.
Jeesushan julisti Jumalanvaltakuntaa vain Israelilaisille, lainalaisille.
Kun Jeesus lähetti 12 opetuslasta julistamaan Jumalan valtakuntaa, Hän sanoi :"Älkää menkö pakanain luo,vaan pikemminkin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden tykö.
Jeesus ei julistanut itse vielä evankeliumia, koska Hän itse oli ja on evanlkeliumi, mutta Hän ei ollut vielä suorittanut tehtäväänsä.
"Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Mark.10:15 "
Jeesushan sanoo: "Niinkuin lapsi." Siis lapsenmielinen, tulla pieneksi Jumalan edessä ja uskoa Häneen, "niinkuin lapsi". Käsittämätöntä on se, miten tähän saa sovellettua kasteen, missään muodossa?
"Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä: ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:..Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen." Mark.9:36,42 "
Eikä tässäkään Jeesus opeta kastamaan, lapsia eikä aikuisa? Ja sitäpaitsi Jeesus sanoo: ...jotka USKOVAT. Vauvat ei voi uskoa, turha on kummeja tähän soveltaa, se on omatekoista selittelyä.
Tiedoksi: Raamattua ei voi selittää, kuin Raamatulla itsellään, muuten joudutaan tekemään sovelluksia.
Valitettavasti kirkko joutuu tekemään omiaan, kun puollustaa lapsikastetta.
Se on toisaalta ymmärretävääkin, koska kirkko ei tunnusta Pyhän Hengen täyteyttä kielilläpuhumisineen ja armolahjoineen.Ainakaan virallisesti.
Ja tästä johtuu suuret virheoletukset Raamatun sanasta, koska Raamattua ei voi ymmärtää kuin että Pyhä Henki on opettajana ja voitelu Häneltä.
"Joka opettaa kaiken, eikä tarvitse olla kenenkään opetuksen tarpeessa."
Nyt helluntaiherätys hakee talvipäivien mukaan "identiteettiään".
Taisto Vahtera "syytti" joitain "hulluja" syyksi siihen, että h-herätys on latistunut.
Itse kunnioitan ko. veljeä, ja ihmettelenkin hänen sanomaansa. Jeesuskin kieltää sanomasta veljeään hulluksi, sillä silloin on itse hullu, ja on ansainnut helvetin tulen . No ei tässä nyt varmaan siitä ole kysymys, mutta turha se nyt on ihmisä syyttää.
Eikö Paavali sano, että: Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan voimia valtoja ja hallituksia vastaan taivaanavaruuksissa."
Vai olisiko joltakulta riistetty "identiteetti", että nyt on sitten oma sellainen vaarassa mennä?
Kasteessa menneet synnit saa anteeksi, ja voi aloittaa uuden elämän puhtaalta pohjalta.
Uudestisyntyy.
Jumala tietää tällaiset asiat, eikä syntymätöntä lasta heitetä minnekkään helvettiin. Ihminen ei voi valehdella Jumalalle, koska Hän tietää sellaiset. Kannattaa tehdä oikein eikä väärin. Ihmiset väittävät kaikenlaista, mutta perustelut eivät taida oikein riittää kun hän perustelee niitä Jumalalle, koska sieluhan ei valehtele.
Järjen käyttäminen on parempi kuin olla tyhmä.
Uskovainen saa lapsensa mukaan taivaaseen, kun vaan itse selviää sinne voittajana.
Olet oikeilla jäljillä ja ihan hakoteillä