Synti on luonteeltaan ”digitaalista”: joku asia on syntiä (=1) tai ei ole syntiä (=0). Jokin asia ei voi olla 26%:sti syntiä, se on syntiä 100%:sti tai ei laisinkaan. Ei liioin ole pientä, keskikokoista tai suurta syntiä. On aivan sama, onko varastanut karamellin 6 vuotiaana vai tehnyt murhan 99 vuotiaana, helvettiin on tie molemmissa tapauksissa. Voi myös helposti käydä niin, ettei joku pidä syntinä täsmälleen samoja asioita kuin Jumala. Syynä voi olla ihmisen yksinkertaisuus, väärinkäsitys tai jonkin profeetan väärä ilmoitus.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu tulemaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon tullut ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon tuleminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi tulla uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu tulemaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon tullut ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon tuleminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi tulla uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perisynnin palkka on kuolema, ei helvetti kuten
olet asian laidan väärin ymmärtänyt. Vertaa
variaatiot, alkusynti, helmasynti, perintöosa,
kuolemansynti. Ja lapsista kyllä huolehtii Isä
itse, ilman sinun apua. Esim. jos joku syyllistyy
rikokseen tai vastaavaan tekoon joka voidaan rinnastaa rikolliseen menettelyyn tuomitaan vain
tekojen tähden.
Totuuden vastakohta on valhe, eikä tuo moraalinen käsite pari oikea/väärä, eli enemmän on kysymys
kaikista elämän arvoista pitäen sisällään elintavat ja kaikki oikeudenmukaisuus näkökulmat,
lisäarvot/arvostus ja arvot, esim. sosiaalisuus, empaattisuus, auttamishalu, lainkuuliaisuus,epä-
itsekkyys, lähimmäisenrakkaus ja jne.
Ja tietenkin Usko/uskollisuus, Luottamus/ luottavaisuus Toivo/toiveikkuus ja Rakkaus joka
on molemminpuolista ja pyyteetöntä.
Ihminen saa perimän/syntymän kautta tietoisuuden
tajun oikeasta ja väärästä eli syntyy uskovaksi ja
näinollen on tietoinen milloin rikkoo jotain perus
sääntöä. Ja jos yhteiskunta/yhteisö luo omia sään-
töjä näiden perus-sääntöjen lisäksi on sen velvollisuus kertoa ne jäsenilleen ilman ennakko
ehtoja. Esim. lait, säädökset, asetukset ja
järjestys-säännöt/lait ja muut ohjeet joilla
toiminnan suuntaa tai kehitystä ohjataan.
Ihmisen henkilökohtaisen toiminnan tasoa ja oikeellisuutta mittaa ihmisen minään ja mieleen
vaikuttavat tyytyväisyyden/tyytymättömyyden tunteet ja muut tunnetilojen hyväksymiseen ja hylkäämiseen johtava itsenäinen päättely ja siitä
tuleva seuraamus (reaktio). Esim. jotkut ihmiset
osaavat kiittää tai olla kiitollisia itselleen
ja olla niinsanotusti hieman omahyväisiä tai saavat nautintoa siitä kun auttavat muita kanssa
ihmisiä joko henkisellä tasolla tai raadollisella
tasolla.
Syyllisyys/tunto on aivan oikea tunne ja siitä eroon hakeutuminen väkisin tuo mieleen hieman henkisesti sairaan yksilön joka ei hallitse
omaa tunne-elämää.
Syyttömyys/tunto on samoin oikea tunne ja siitä
eroon hakeutuminen on samaa kuin yllä.
Esim. itsensä tai toisen syyllistäminen tuo mieleen vastatoiminnan tarpeen tai luovuttamisen
tarpeen riippuen yksilön valveutumisen tasosta ja
iän/kokemuksen määrästä.
Jos ihminen ei elämänsä aikana ehdi tekemään pahaa
toisille ihmiselle eikä ehdi rikkomaan Luojan luomia sääntöjä vastaan niin miksi hän sitten joutuisi helvettiin, herää varsin kumma kysymys,
ei niinkään itse asiasta vaan tämän alustajan
ihmettelyn suurudesta/pienuudesta(henkinen minä).
Esim.
Ei ihmistä haasteta käräjille huvin vuoksi. Ei vielä ainakaan tässä maassa(valtiossa)ole minun
tietooni tullut vastaan tälläisiä tapauksia.
Sielu on jotain hindulaista alkuperää tai jonkun vastaavan pakanauskonnon tuotosta, ei kuulu tosi oikeaan uskoon ollenkaan, sanoisinko jopa hiukan
saatanallista alkuperää tämä sielun-oppi, joten
se siitä ja niistä sielunpaimentajista.
Ihminen menee kadotukseen toisen kuoleman jälkeen
eli niinsanotusti katoaa lopullisesti maailman-
kaikkeuden kartalta, variaatiot: helvetti, pätsi,
ikuinentuli, tulijärvi, vihanviinikuurna, syvyyden
syöveri, pahuuden palkka, iankaikkinen pimeys.
Kaikenkakkiaan näet asiakokonaisuuden hieman suppeasti, ihan kuin olisi vain yksi diktaattori
joka vaatisi sinulta jotain enemmmän kuin pystyt
antamaan. Henki- sen/ten valmiuksien/kykyjen kehittäminen on ihmisen oma velvollisuus itseään
ja muita kanssaihmisiä kohtaan, jotta voisi elää
tasapainoista elämää oli se sitten pitkä tai lyhyt
ja siitä huolimatta minkälaisia kanssaihmiset ovat
perusluonteiltaan.
>>>Ihminen saa perimän/syntymän kautta tietoisuuden
tajun oikeasta ja väärästä eli syntyy uskovaksi ja
näinollen on tietoinen milloin rikkoo jotain perus
sääntöä
Hyvän ja pahan tiedostaminen ja oppiminen saattaa
olla aikalailla erilaisia asioita.
Asioiden erottaminen toisistaan pohjautuu samoihin mekanismeihin kuin ihmisien ja esineiden
ja kaiken aineen (materiaali) erottaminen toisistaan, ja itseasiassa vaatii ensin kyllä hyvää harjaantumista sekä kokemusta enemmän kuin varsinaista eksaktia tietoa, ennen kuin kykenee
tekemään tarkkoja havaintoja aineen tai asian tarkasta koostumuksesta.
Ihmistuntemus pitäen sisälläään ihmisluonteen
tuntemuksen, saavutetaan vasta kypsemmässä iässä
,ja sitten on mahdollisuus esittää rakentavia
ja oivia mielipiteitä hyvästä ja pahasta tai
oikeasta ja väärästä tai totuudesta ja valheesta.
Sekoitat vähän asioita keskenään, joten hieman lisää jäsentelyä ja ajattelua aivotyöhön.
Menestystä lapsien kasvatusasioissa, ja tulevai-suudessa keskittyisin erityisesti huomion korvien puhtaana pitämiseen, koko perheellä.
Tuo lapsi-sieluinen juttu pitäisi jättää varmaan Jumalan haltuun. Kukaan ei ole syyllinen syntymäänsä, ja siloin olisi epistä ajatella tuota meitin ihmisten filosofialla.
En ole totuuden torvi vaan kurniva kosketin-
josta tuntuu että olisipa omenapuu josta saisi aina ompun kun alkaa tehä tupakkaa mieli. Ruumis on siis Pyhän Hengen temppeli. Jos Jumala jotain vaatii, niin sen lahjan hän kyllä antaa. Minä en pysty mihinkään omin voimin.
Kun tuli evankelistoja, ihmisten kalastajia ja nostaa meitit elämään ja rohkeuteen eli Jeesuksen ns. rakennusaineiksi, tää perkaamisvaihe, josta meistä tehään sitä ruokaa on aina kuulemma vähän kirpaseva, mutta olen ollu niin kauan enkelten kaupungissa, eli Turussa, että mikään ei enää oikein kummastuta....
luuleex digimies tietävänsa Jumalaa paremmin totuudet lasten kohtaloista ja siitä mitä on synti ym. Ja uskoox muut ennemmin tollasia
digitaalipäitä ennemmin kuin maailman LUOJAA, joka
antoi meille Raamatun, mistä voi lukea em.asioita.
Kumpikohan tietää paremmin..tollanen sankari vai
hänen luojansa..niin..Jumala tietää.
Hän, joka antoi ihmiselle elämän..mutta tuskin siksi että ihminen alkaisi digitaalein tutkimaan
Luojaa kuin se olisi vain joku kärpänen mikroskoopissa.
Digitaalimies..jos oisit oikeesti fiksu, älyäisit
kunnioittaa Häntä..ja kysellä mm.Raamatun äärellä
mikä on totuus mistäkin asiasta.Ymmärtäisit,ettei kukaan ihminen voi tietää Jumalaa paremmin miten asiat on.Keksit kivasti juttuu mitä synti on.. mä uskon, että toi spekulointi oli itsekorostustasi,pelkkää sitä.Siispä se oli synti.
Raamattu sanoo..että rakkaus täyttää lain.Silloin kaikki mikä ei ole rakkautta on synti.
olit erittäin oikeassa, kun puhuit että raamatusta voidaan tu,tkia totuutta. Selitäpä sitä sitte nykyaikana,
siinä on hommaa jos oikeesti haluaa että ihmisiä
pelastuu.