Opin englanninkielen viisivuotiaana. Opetin isolleveljelle lukion matematiikkaa kahdeksanvuotiaana. Kymmenvuotiaana sain sähköopinkirjan joululahjaksi, opettelin sähkötekniikan. Commodore64:sen muokkasin uuteen uskoon rippikouluiässä. Koulussa olin keskitasoa, tai paremminkin halusin olla vain sitä. Olin ujo, en kuitenkaan mikään nössö. En halunnut kenenkään tietävän erikoislahjoistani, toki perheeni tiesi. Kävin armeijan lukion jälkeen(ei yhtään ällää), se oli jostain syystä minulle raskasta aikaa. Pääsin tekuun (?) ja valmistuin maanmittausinsinööriksi. Nyt mittailen ihmisten peltoja, tontteja ja perikunnan jakometsiä. Tiedän että minusta olisi tullut jotain suurta, todella suurta, mutta en halunnut sitä. Kouluaikana en koskaan avannut koulukirjoja. Luin historiaa, yhteiskuntaoppia, teologiaa, psykologiaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tietosanakirjoja luin 8-12 sarjaa (boring). Suhteellisuusteoria on täyttä puppua jonka nykytiede osoittaa muutaman vuoden kuluttua vääräksi. Älykkyysosamäärääni en ole koskaan virallisesti testannut mutta mitä netistä olen löytänyt, kaikki ovat ratkenneet vähintään alle puoleen aikaan. Eli ainakin yli 179. Jonkinlainen valokuvamuistikin minulla on, tasosta en tiedä kuinka hyvä. Rikas en ole, kuinka valtion virassa rikastuisikaan. Joskus mietin kuinka olisin voinut hakeutua jollekkin suunnittelupuolelle, esimerkiksi elektroniikan pariin. Olen huomannut että päässälaskutaidoistani olisi niissä hommissa hyötyä:)Nyt olen 28-vuotias ja mietin että jos lähtisin vieraan palvelukseen, tekemään vähän rahaa mutta kysymys kuuluu:keksitkö parempaa käyttöä minun "lahjoille"? Tämä kysymys minua askarruttaa ja sen etiikka, annanko lahjani jollekkin ylikansalliselle yhtiölle riistettäväksi vai käytänkö ne esimerkiksi yhteiskunnan hyödyksi jollain yliopistolla?
Isäni oli hyvin viisas mies ja ei koskaan aliarvioinut minun päätöksiä, ei koulun eikä elämän varrelta. Tärkein opetus jonka hän minulle antoi (hän oli tavallinen sekatyömies) oli että pysy nöyränä. Aina niin nöyränä että maahan pudonnut viisipenninen löytyy vaikka pimeässä:)
Isäni oli hyvin viisas mies ja ei koskaan aliarvioinut minun päätöksiä, ei koulun eikä elämän varrelta. Tärkein opetus jonka hän minulle antoi (hän oli tavallinen sekatyömies) oli että pysy nöyränä. Aina niin nöyränä että maahan pudonnut viisipenninen löytyy vaikka pimeässä:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
...pullollinen viunaa,vaikka Suomi-sellasta niin asiat selkenee ajatuksissas,kö ?!?
Mutta jos tosiaan halajat,niin käy toki Mensan testeissä todentamassa tuo ällisi määrä jotta voisit sen täysimääräisesti hyödyntää,kö ?!?
Älykkäille yksilöille toki lienee kysyntää...vaikkapa kansainvälisissä yhtiöissä ?!?
Sen ilmiön viisaudesta en taasen tienne...?!?
lol
;-)
Oletan että kirjoituksesi tarkoitus on provosoida.
On aika tavallista että ihmiset luulevat olevansa muita viisaanpia,vaikka itseasiassa ovat älykkyydeltään korkeintaan keskitasoa.
Jos nyt kuitenkin olet aivan tosissasi
haksahtanut luulemaan itseäsi jollakin tavalla erikoisemmaksi kuin muut,niin sääliksi käy.
Kukkuluuruu!!!
Tämä on huuhaa-palsta, jos et muistanut... ota ihan rennosti vaan...