kertoa, mitä on minuus.
Miten ateisti selittää sen, että on olemassa.
eli mistä olet tulossa ja mihin menossa.
Onko oleminen ainutkertaista ?
Miten ateisti selittää sen, että on olemassa.
eli mistä olet tulossa ja mihin menossa.
Onko oleminen ainutkertaista ?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ateistit leipovat pullaa torstaisin koko perheen
voimalla, ja näinollen eivät pääse vastaamaan
näihin hyvin tärkeisiin ja ajankohtaisiin elä-
mää suurimpiin kysymyksiin ollenkaan, mutta jos
esimerkiksi kysyisit hiivan suhdetta sokeriin kun
niinsanotusti "leivotaan" mallaspohjaista elämän
leipää, niin vastauksia satelisi kuin taivaalta
tähtösiä ensimmäisen vuosisadan aikana.
kaikki kysymykset "elämää suurempia", ainakin sinun elämää suurempia, vaikka "suuruudenhulluus" vaivaakin sivupersooniasi.
Sinun minuus on sinä ja sivupersoonasi ja sehän on paljon se.
Unohdit, kun kerroin seitsämästä ulottuvuudesta
aikaisemmin jonkin muun asian yhteydessä ,niin
se on todella totta nyt ja tässä, niin kuin minuuskin, sillä minuuden ja tajunnan tilaa tässä
ja nyt kokemuksena sekä sen alapuolella olevan
alitajunnan, joka on täysin tietoisen nyt minän
tajunnan alapuolella, kertoo minulle nyt että olen
olemassa, huolimatta mitä sinä sanot tai ajattelet
minusta tai minuudesta, eikö olekkin kumma juttu.
Luulin aluksi, kun törmäsin ensimmäisen kerran
minuuden ja sinuuden väliseen vuorovaikutukseen,
että et ole aina ihan paikalla, mutta sitten huo-
masin että se onkin vain lievä poissaolo kohtaus
joka sinua häiritsee, ja uhohdat kenen kanssa kes-
kustelet, joten olen oppinut olemaan välittämättä
näistä sinun satunnaisista poissaoloista.
sinulle on totta, ei aina välttämättä ole muille totta, kuten nuo sinun "ulottuvuudet" ja "sivupersoonasi", vaikka alitajunnassasi saattaakin sinulle sen kertoa, mutta olet kuitenkin ottanut lääkkeesi ajallaan kun olet suunnilleen oma itsesi, omassa todellisuudessasi, jatka vain samaa tietä, niin "kummatkin jutut" saattavat viellä avautua sinulle joskus?
Niin se on kuin sanotaan, kaikki ei ymmärrä kaikkea edes yhdessä, ja se johtuu siitä, että ei
voida olla ollenkaan samalla tasolla minuuden
suhteen kaikki samanaikaisesti.
Kemiallisten aineiden käyttö on pahasta ja törkeä
loukkaus hengentemppeliä kohtaan, joten en käytä
mitään myrkkyjä enkä minkään sortin mömmöjä.
Ja jos haluat tutustua narkkoottisten aineiden
tai lääkeaineiden väärinkäyttäjiin, niin mene välillä ulos suurkaupungin yöhön samoilemaan ja
siitä sitten ehkä saat jotain konkreettista
tietoa ihmisen "minuudesta".
Lopeta sinäkin noiden mömmöjen popsiminen ajoissa
ennen kuin menetät kokonaan kommunikointi kykysi
ja mene ajoissa nukkumaan.
Et taida muistaa että minä kirjoitan niitä kummia
juttuja joka päivä johonkin mediaan.
sinä todella tarvitsetkin, muuten nuo "sivupersoonasi" eivät jätä sinua rauhaan.
Noihin väärinkäyttäjiin saan "tutustua" ihan riittävästi työnikin puolesta ja sinähän...
>>>Et taida muistaa että minä kirjoitan niitä kummia
juttuja joka päivä johonkin mediaan.
Kilkan kalkan raudan lujaa on minun hermot ja
kiikun kaakun laudan kovaa on minun jutut ja
heikun keikun on minun terveiset sinulle pp:ee
koska et vieläkään ole avautunut ymmärtämään !
me kaikki ymmärrämme, että sinulla "kilkan kalkaa", mutta ongelmana on se, etteet sinä ja sinun sivupersoonasi viellä ymmärrä sitä?
Mutta alkaa olemaan sinulla päivälääkkeen aika, ehkäpä se sinullekkin viellä valkenee miksi sinulla "kilkan kalkaa", tai sitten ei?
on nyt iltalääkkeen aika. Otappas lääkkeesi kiltisti.
sinullekkin, vaikka kalanmaksaöljyä, näin pimeeseen aikaan, voisi tehdä hyvää sinunkin aivosoluille?
Lapsena saatiin kalanmaksaöljyä joka päivä. Maku oli sanoinkuvaamaton, mutta se nieltiin mukisematta. Aivot on pelastettu.
sinulta on tuhoutunut lukematon määrä aivosoluja, ja se rupeaa jo näkymääkin tavassasi ajatella.
No ehkä "Jumalasi" pelastaa viellä mitä pelastettavissa on ja pääset oikein kunnolla hihhuleitten kirjoihin?
Hihhuleitten kirjoihin olen jo päässyt, että se siitä. En tuhoa aivojani päihteillä enkä muutenkaan. Solut vähenevät sinullakin, usko pois! Hyväksyn aivoni sellaisina kuin ne ovat. Hyvin ne ovat minulle ja ympäristölleni riittäneet.
ota nyt kalanmaksaöljyä kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi, sillä eihän siitä ympäristöstä koskaan tiedä?
kyllä tietää, sillä siellä vaeltaa 450 nuorta iältään 13-15 -vuotiaita. Me vanhat kalkkis-opettajatkin saamme koko ajan täydentää tietojamme mm. nykymusiikista, elokuvista, julkkiksista, urheilusta, vitseistä, uusista kielen kiemuroista, uus-uskonnoista, kännyköistä, tv-ohjelmista ja pintailmiöistä (muoti, pahikset, uusimmat harrastukset ym.). Sitäpaitsi meidän pitää ymmärtää kaikki uudet ilmaukset kaikilla mahdollisilla kielillä, tietää jäkisottelutulokset jne., muuten emme pysy nuorison menossa mukana. Hyvä olisi myöskin tietää, mitä pelejä on tullut PS2:lla, X-Boxissa ja muissa vastaavissa, uusimmat DVD-filmit, CD-levyt, sun muut.
Että kyllä sitä kalanmaksaöljyä varmaan tarvitaankin! Hyvä kun suosittelit!
on ihmisen täydellinen elämänkerta.
Kaikki se mitä hä on ajatellut, tuntenut, sanonut, tehnyt ja niiden seuraukset.
Olen olemassa, koska isäni siittiösolu kohtasi äitini munasolun ja se jakautui.
"synnyin" äitini kohdussa ja olen matkalla solujeni kuolemaa kohti ja molekyylini jatkavat sen jälkeen "ikuista matkaansa".
No ainakin minun ajatukset, tunteet ja sanomiset ovat ainutkertaisia ja sitä myötä myös olemiseni.
eli tietoisuus siitä, että on olemassa,
miten se syntyy ?
syntyy aivosolujen ja hermoston "verkostumisesta" ja niiden yhteistyöstä.
suhde muihin ihmisiin ja tämä minuus syntyy
todennäköisesti yhteistyössä oman hermojärjestelmän ja ympäristön palautteesta.
Jos näin on vastasyntyneellä ei ole minuutta, se on siis persoonaton olento. Mitään pysyvää
itseyttä ei liene olemassa vaan itseys on koko ajan muuttuva, mutta on jotakin pysyvää eli se
kokemus, että on olemassa, itsetietoisuus, että
kaikki tapahtuu juuri 'minälle'.
Tällöin luulisi, että, koska tämä kokemus kehittyy sosiaalisessa kanssakäymisessä, minuus on yhtä kuin se sosiaalinen ympäristö, johon
ihminen kasvaa.
Ainutkertaisuudesta sen verran, että jos on ollut mahdollista kerran, miksei toisenkin kerran.
Tämmöistä materialistista jälleensyntymisteoriaa.
ja toiminta on tietenkin jatkuvaa, muuttuvaa ja valintojen eikä mekaanisten vaikutusten tuottamaa.
Ne on myös henkilökohtaisia kokijan ja toimijan omia ja syntyvät tietysti myös sosiaalipsykologisen elämän seurauksena.
Vastasyntyneelläkin on "tietoisuutta" jossakin muodossa, mutta kehittyy tietysti kokoajan sosiaalipsykoloogisen elämän seurauksena.
>>>>Ainutkertaisuudesta sen verran, että jos on ollut mahdollista kerran, miksei toisenkin kerran.
Tämmöistä materialistista jälleensyntymisteoriaa.
"mitä on minuus"
pään sisäistä kemiaa, ihmisen aivojen normaalia toimintaa..
"Miten ateisti selittää sen, että on olemassa"
Ei kai sitä muuta voi toivoa ku etten ollut ns. vahinko.
"mihin menossa"
Eipä sitä voi tarkasti tietää. Itsestäänhän se on kiinni aika pitkälle.
"onko oleminen ainutkertaista"
Tuskin toista minunlaista ihmistä syntyy/on syntynyt.
gorillalla on myös minuus!
"mitä on minuus."
Ehkä 'mitä' ei ole oikea sana kysymyksessä, vaan paremminkin 'mikä'. Minuus kaiketi yksinkertaisesti on ihmisen 'ydinminä'. Siinä missä ihmiset hokevat: "minä tein sitä ja tätä." He puhuvat itsestään fyysisenä ja toimivana olentona. Minuus on puolestaan pikemmin se valintoja tekevä, ajatteleva osa, mieli. Toisaalta tätä 'minuutta' kyllä kutsutaan myös 'minäksi' tai vaihtoehtoisesti 'egoksi'.
"Miten ateisti selittää sen, että on olemassa."
Eihän siihen selityksiä kaivata. Sitä joko on tai sitten ei ja kaikesta päätellen - ellen pahasti väärin päättele - tuijotan monitoria ja kirjoitan tekstiä, jonka joku lukee, joten uskoisin tämän yhtälön johtavan ajatukseen, että kirjoittaja ja lukijat ovat olemassa.
"eli mistä olet tulossa ja mihin menossa."
Äidistäni ja isästäni olen tulossa, menossa hautaan, mereen, puunjuurelle aikanaan.
"Onko oleminen ainutkertaista ?"
On. Siitä syystä kannattaa harkita aika tarkasti millaisiin sammakoihin uskoo ja mitä täällä ollessaan tekee, ettei ehdi elää omaa elämää alkuunkaan, vaan elää pelkkää sammakon elämää.
että kerran sitä vaan synnyttiin, ja sitten
ikuisesti ei mitään.
Minua vaivaa se, että miten synnyttiiin edes
kerran, kun loogisempaa (minun logiikan mukaan )olisi tavallaan
syntyä lukemattomia kertoja tai olla syntymättä
ollenkaan.
Ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin en ole minkään sortin uskovainen, kummastelen vain
tätä olemista.
>>>että kerran sitä vaan synnyttiin, ja sitten
ikuisesti ei mitään.
Puhut ihmisestä kuin koneesta ikään. Kyllähän ihmisessä kasvavat ja kehittyvät ajatuksetkin ja muodostuvat vakaumuksiksi ja ideologioiksi. Tokkopa ajatukset pelkästään solujen uudistumsen kautta muodostuvat.
Ihminenhän (kuten kaikki muutkin eliöt) on eräänlainen luonnon muovaama kone. Miljoonien solujen koti. Ilman näitä soluja et sinäkään pystyisi kyseenalaistamaan niiden asemaa. Hermosolut saavat erinäiset viestit kulkemaan kehossasi, etenkin aivoissasi.
Ajatellaanpa yksinkertaisesti (?)... Yleensähän oletetaan, etteivät muut eläimet kuin ihmiset tiedä olevansa olemassa, ne vain ovat. (Niin, siis voi varsin hyvin olla olemassa, vaikkei sitä itse tiedostaisikaan, MOT.) Ihmistä lukuunottamatta eläimillä ei ole todettu olevan mitään abstraktia ajattelua. Muut eläimet vain toimivat vaistojensa varassa, hermosolujen käskyttäminä. Niillä on "yksinkertaisempia" ajatusratoja (esim. petoeläimillä saalistuksessa). Ihminen on kehittänyt tällaista ajatteluaan ja pikkuhiljaa ajattelu on muuttunut siksi mitä se nykyään on. Niin no, hieman hankalastihan tämä on selitetty.. Miksette kaikki asiaa epäilevät voi yksinkertaisesti vain lukea ihmisen kehityshistoriaa? Selviäisi sekin miten ajattelu on kehittynyt siksi mitä se nyt on.
Ihmettelen kuitenkin kovasti, miksi ihmistä pidetään niin ainutlaatuisena. Eläimiähän mekin olemme siinä missä muutkin. Ei tämä maailma niin ihmeellinen ole. Ja kun miettii koko maailmankaikkeutta, niin mehän olemme häviävän pieni osa siitä, eikä meidän olemassaolollamme tai -olemattomuudellamme ole loppujen lopuksi mitään merkitystä muiden kuin itsemme kannalta (mikä ei tarkoita sitä, ettenkö välittäisi siitä). Onko kaikelle pakko aina löytyä selitys? Onko tieteen tai uskonnon pakko aina pyrkiä selittämään asioita? Eikö niiden voisi vain antaa olla ja hyväksyä ne sellaisinaan? Mikä kumman tarve ihmisellä on pyrkiä sörkkimään ja ottamaan selvä jok'ikisestä asiasta?
Varsinainen asia: Ihmisen ajatukset kasvavat, kehittyvät ja muodostuvat vakaumuksiksi ja ideologioiksi, mutta eivät ilman soluja. Kummatkin muuttuvat, mutta solut ovat ensisijaisia. Esim. kasveilla on solut ja ne muuttuvat. Ihmisilläkin on soluja, mutta meillä on myös ajatuksia. Kasvien solut siis ovat olemassa ilman ajatuksia. Solut ovat siis olemassa ajatuksista riippumatta. Mutta jos on soluja, saattaa niiden muodostama organismi saada aikaan ajatuksia. Aina ei.
Hanki itelles mies niin loppuu tuo valitus.
hankkisin naisen? Mitäs siihen sanot? Naisilla on enemmän ajatuksia kuin miehillä. Miehet ovat muutenkin kovin yksioikoisia kannanotoissaan, ikään kuin maailma olisi jaettu kahteen osioon, joista toinen on nimeltään "kyllä" ja toinen "ei".
www.sinkut.net
Sieltä hakuehdoksi tiukkapipoinen, tyhmä ja huumorintajuton henkilö (mies tai nainen ihan maun mukaan), niin etköhän löydä sielunkumppanisi.
Miksi tiukkapipoinen, tyhmä ja huumorintajuton? Vaikuttaa siltä, kuin tuputtaisit minulle itsesi kaltaista seuraa. Ei kiitos, haen seurani itse ja ihan toisenlaisista porukoista. Eiköhän sinunkin kannattaisi?
...että olet tiukkapipoinen, tyhmä ja huumorintajuton.
älyttömän väitteesi! Sinähän et tiedä minusta juuri mitään.
...Jumalaa tähän. Senkin rienaava syntisäkki.
että Jumala on varmaan ainoa, jonka voin nyt sotkea tähän meidän väliseen kisaan. Sinullahan ei voi olla ketään väliin tulevaa muuttujaa, kun olet ateisti.
Jos kiusaat niin kutsun äidin.
Ihmisellä on taipumus tehdä elämästä itselleen paljon vaikeampaa, kuin mitä se tosiasiassa on. Siinä on yksi tietoisuuden kirous. Ihminen on ainoa olento, joka toimiakseen tarvitsee mielialalääkitystä ja toisaalta ainoa olento, joka tuhoaa omaa elinpiiriään. Tästä voi vetää useamman johtopäätelmän.
"että kerran sitä vaan synnyttiin, ja sitten
ikuisesti ei mitään."
Siinä tilassa, kun ei ole mitään, ei ole myöskään ajallisia määreitä. Joten on vain Ei Mitään, ei-ajassa.
"Minua vaivaa se, että miten synnyttiiin edes
kerran, kun loogisempaa (minun logiikan mukaan )olisi tavallaan syntyä lukemattomia kertoja tai olla syntymättä ollenkaan."
Meistä jokainen kokee nämä asiat omalla tavallaan. Vaikean lapsuuden eläneet varmasti voivat yhtyä sanoihisi helpolla, osa ehkä olisi mieluusti jättänyt syntymättä, mutta kun se ei ole itsestä kiinni. Ihminen etsii mielellään lohdutusta ja merkitystä elämälleen, mutta turhan usein käy katse ulkopuolisiin asioihin: uskontoihin, rahaa, viinaan, uhkapeleihin, satunnaiseen seksiin jne. jne. Ihminen saa elettyä elämänsä monella eri tavalla, harmillisen usein ihminen kuitenkin sotkee asiat elämänsä aikana pahemman kerran.
"Ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin en ole minkään sortin uskovainen, kummastelen vain
tätä olemista."
Olemistakin monet ihmettelevät tai kummastelevat. Eipä se vaan siitä lopulta kummastelemisesta miksikään muutu. Pitää muistaa myös elää joskus...
vielä hiukan, kun en oikein saa asiaani ymmärretyksi.
Kun joku sanoo, että synnyin, koska isäni ja äitini tapasivat jne. Tällöinhän pitäisi jollain
tavalla olettaa, että olin jossain mahdollisena
minuutena. Sitten kuollaan pois ja tämä mahdollinen minuus muuttuukin yht'äkkiä mahdottomuudeksi, en enää synny, koska minua
ei enää ole mahdollisuutena, koska toteuduin jo syntyessäni. Minusta tämä mahdollisuus ei katoa
minnekään, koska synnyinhän minä nytkin ei- mistään, tulin siis 'ei mistään, ja olen menossa
ei-mihinkään, mutta olin kuitenkin olemassa.
Enkä puhu mistään hengistä, vaan siitä, että olin
materiaalisena olentona olemassa.
En tiedä avasiko tämä asiaani yhtään enempää.
No ei avannut. Mahdatko itsekään ymmärtää mitä selität.
Näen minuuden ihmisen hermoston ominaisuudeksi, joka on vuorovaikutuksessa sekä ruumiin kanssa (hormonit ja neuroimpulssit) että ympäristön (aistit). Minun minuuteni on kokemuksieni, muistojeni ja monien kausaalimekanismien summa, joka on samalla ainutlaatuinen, sekä yleinen.
Olen tullut äidistäni ja menossa hautaan. Onko asiasta pakko yrittää tehdä jotain monimutkaisempi? Olen vain osa luonnon kiertokulkua. Ei minun tarvitse mitään ymmärtää. Pidetään vain huoli toisistamme ja empäristöstämme.