Hei!
Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat jehovan todistajia.
Olen itse evankelisluterilainen, eli valtauskontoon kuuluva.
Olen saanut ystävieni kautta tutustua Jehovan todistajiin.
Ymmärrän heitä, mutta he eivät minua.Joka kerta tavatessamme juttu kääntyy aina uskontoon.
Asia on minulle kiusallinen ja olen kertonut heille, etten aio vaihtaa uskontoani vaan haluan olla siinä kirkossa missä olen ollut jo syntyessäni.
Haluan viettää joulua ja haluan viettää syntymäpäiviäni ja haluan muistaa läheisiäni lahjoin heidän merkkipäivänään.
Heille en kylläkään osta joululahjoja enkä syntymäpäivälahjoja, heidän pyynnöstään.
Olen saanut heiltä lahjoja mm. jehovalaisten raamatun ja lehtiä lukemattomia.
Voisimmeko kaikki hyväksyä toisemme sellaisina kun olemme tuijottamatta mihinkä uskontoon he kuuluvat.
Onko teillä kokemuksia asiasta?
Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat jehovan todistajia.
Olen itse evankelisluterilainen, eli valtauskontoon kuuluva.
Olen saanut ystävieni kautta tutustua Jehovan todistajiin.
Ymmärrän heitä, mutta he eivät minua.Joka kerta tavatessamme juttu kääntyy aina uskontoon.
Asia on minulle kiusallinen ja olen kertonut heille, etten aio vaihtaa uskontoani vaan haluan olla siinä kirkossa missä olen ollut jo syntyessäni.
Haluan viettää joulua ja haluan viettää syntymäpäiviäni ja haluan muistaa läheisiäni lahjoin heidän merkkipäivänään.
Heille en kylläkään osta joululahjoja enkä syntymäpäivälahjoja, heidän pyynnöstään.
Olen saanut heiltä lahjoja mm. jehovalaisten raamatun ja lehtiä lukemattomia.
Voisimmeko kaikki hyväksyä toisemme sellaisina kun olemme tuijottamatta mihinkä uskontoon he kuuluvat.
Onko teillä kokemuksia asiasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se riippuu hieman henkilöstä. Joskus on JT,t sellaisia että he yrittävät pelastaa kaverinsa. Uskovathan he siihen että on parempi mahdollisuus selvitä uuteen järjestelmään JT,a.
Mutta ei se käännytystyö ole heidän tehtävä. Jeesus antoi esimerkin siitä että piti vain julistaa sanomaa....ei käännyttää. Eli kun sinulle on kerrottu niin tehtävä on täytetty ja verivelka poistettu sinun kohdaltasi.
Eli jos he puhuvat vaikket haluaisi, niin sano niille että olkaa hiljaa. Tehtävä täytetty....
Kaikki JT,t eivät ole tuollaisia. Heitä on yhtä monta erilaista kuin on mukanaoleviakin. Tottakai JT,t hyväksyvät muita sellaisina kun ovat.
"Eli kun sinulle on kerrottu niin tehtävä on täytetty ja verivelka poistettu sinun kohdaltasi."
Mitä tuo tarkoittaa? Tarkoittaako tuo sitä että tämä ystävä on saanut tietoa ja koska ei ole sen tieton perusteella kääntynyt niin hän on vielä syntisempi kuin ennen?
Viittaan siihen että esim. pakana on henkilö joka ei ole koskaan kuullutkaan mistään jumalasta. Kun sitten joku menee kertomaan pakanalle jumalasta niin sen jälkeen tämä pakana onkin syntinen koska hän on kuullut eikä ole ottanut vastaan.
Eli Raamatussa kehotetaan kertomaan Jumalan tarkoituksista maan suhteen, kuten Jeesus antoi esimerkin.
Jos joku ihminen ei pääse Jumalan valinnasta uuteen järjestelmään, ja sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa tälle henkilölle tästä, niin sinä olet verivelkainen. Eli et tehnyt tehtävää. Eihän tänä teoriassa helppoa ole päättää miten olisi mennyt jos.... Siis Jumalahan lopullisen päätöksen tekee Raamatun mukaan. Mutta jos olet kertonut, niin sinä olet velvollisuutesi tehnyt ja silloin ei ainakaan ole verivelkaa.
Se mitä toinen henkilö päättää ei ole kenenkään vastuussa. Siis sinua ei kukaan tuomitse siitä mitä päätät. Se on oma asiasi. Ei kuulu JT,n käytäntöön olla tuomari. Nimenomaan Raamattu kieltää tuomitsemisen.
Mutta JT,t uskoo että ne jotka eivät saa julistusta, on mahdollisuus silti säilyä uuteen järjestelmään. Eli ei pelkästään JT,t selviä...
"Eli kun sinulle on kerrottu niin tehtävä on täytetty ja verivelka poistettu sinun kohdaltasi."
Tarkoittanee lähinnä sitä, että kun asia on kerran perusteellisesti kerrottu, on pallo siirretty toiselle henkilölle, joka saa itse päättää, mitä kyseisellä tiedolla tekee.
Jos kristitty ihminen EI kertoisi toiselle ihmiselle omasta mielestään "oikeaa tietä pelastukseen" (olkoonkin se sitten mikä tahansa), jäisi hän ikäänkuin verivelkaan.
Saattaisihan käydä niin, että kaksi ihmistä on koko ikänsä toistensa seurassa, toinen tietää "tien pelastukseen" ja toinen ei. Ja sitten asiasta tietämätön ihminen kuolee ilman, että on saanut koskaan edes mahdollisuutta kuulla "tiestä pelastukseen" ja tällaisessa tapauksessa vika on siinä toisessa henkilössä, joka oli niin itsekäs, ettei antanut toiselle elintärkeää tietoa.
Tosin kyllä Jumala näkee tilanteen ja varmasti antaa kuoleelle tilaisuuden oppia tuntemaan tosijumala, mutta kovempaa kohtaloa saa kyllä odottaa se, joka ei lähimmäistään niin paljoa rakastanut, että olisi jakanut oman tietonsa siitä, miten voisi pelastua. Tällaisessa tapauksessa, niinkuin Raamattu sanoo, "toinen kuolee tietämättömänä ja hänen kuolemansa siirtyy toisen (sen joka ei tietoa antanut) päälle verivelaksi."
Eli kyse ei ole siitä, että kertomalla toisellekin "pelastuksen tiestä" tehtäisiin toisesta ihmisestä syntisempi (jos hän ei tälle tielle päätä lähteä) vaan siitä, että oma omatunto on puhdas ja voi seistä Jumalansa edessä ja sanoa suorittaneensa oman osuutensa kunniallisesti.
Näin ollen kaikille on kerrottu "pelastuksen tie" ja sen jälkeen pallo on heillä... he voivat itse päättää, millä tiellä haluavat kulkea.
Ja jatkosta päättää sen jälkeen Jumala.
Saitkin jo ihan hyvän ja asiallisen vastauksen tuossa ennen minua.
Itse olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, mutta omalle kohdalleni osuneet JT-ysäväni ovat ehkä enemmän diplomaattisia ja ovat jo tajunneet minun tietävän jokseenkin kaikki perusasiat, joita jehovantodistajista pitääkin tietää. Ja jos jatkokeskusteluja on syntynyt, olen ne itse yleensä aloittanut kysymällä jotain tiettyä asiaa... ja sen jälkeen olen saanut perustellun vastauksen.
Raamatun olen saanyt myös ja lehtiäkin silloin tällöin, kun ystäväni ovat bonganneet jonkun aiheen, jonka tietävät juuri minua kiinnostavan.
Kaikinpuolin voin sanoa, että JT-ystäväni ovat hyväksyneet minut juuri sellaisena kuin olen (evankelisluterilaisena) ja sovellan samaa periaatetta myös JT-ystäviini.
Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten vahigossakaan kovin suoraan arvostelisi kyseistä "intoa" kertoa heidän uskonnostaan muillekin. Kuuluuhan se juuri niihin perusominaisuuksiin, joita jehovantodistajilla on. Joten, jos jyrkästi kieltäisin, ettei minulle saa koskaan puhua mistään JT-uskonnon asioista, en hyväksyisi ystäviäni sellaisina kuin he ovat... jos he eivät puhuisi koskaan uskonnostaan, eivät he olisi jehovantodistajia, tai alkaisin jopa ihmettelemään, mikä on vikana, kun uskonto ei enää näykään elämässä niin keskeisenä.
Jos vaatisin JT-ystäviäni välttämään kaikkea heidän uskontoonsa liittyvää keskustelua, pitäisi minunkin puolestani tasapuolisuuden nimissä välttää kaikkea omaan uskontooni liittyviä puheenaiheita... esim. en voisi liittää keskusteluun aiheita: joulu, pääsiäinen, kirkko, syntymäpäivä, nimipäivä, juhannus, loppiainen, kaste, kirkkohäät, kirkkohautajaiset, rippileiri, pappi.
Hankalaksi menisi elämä, jos täytyisi olla koko ajan varpaillaan myös ystävien seurassa. Joten olemme päätyneet kompromissiin, että kumpikaan ei "saarnaa" toisilleen (ellei sitten aleta nimenomaan jostain uskonnollisesta aiheesta keskustelemaan) mutta toisaalta KAIKKEA kummankaan uskontoon liittyvää ei tarvitse karsia pois keskusteluista.
Jos olosi on kiusallinen, voin lohduttaa sen verran, että kaverisi kyllä kestävät sen, jos sanot ihan suoraan ja kiertelemättä, että voisivat "pikkuisen rajoittaa".
Ihmisiä kun on niin moneen lähtöön... toiset ovat innokkaita jakamaan kaikki tietämänsä asiat toisten kanssa (halusivat toiset sitä tai eivät, eikä kyse ole välttämättä edes mistään uskonnollisista asioista) ja toiset osaavat olla hienovaraisempia ja "nuuskia" milloin on menty liian pitkälle ja pitäisi alkaa vähän rajoittamaan.
Odota seuraavaan tällaiseen tilanteeseen, jonka koet itsellesi kiusalliseksi ja nosta kissa pöydälle.
Voisit vaikka aloittaa tyyliin: "Kuule, kun mun on pitäny kertoa yhestä asiasta. Mun on ihan pakko sanoa, että välillä vähän häiritsee, kun keskustelut kääntyy niin usein jehovantodistajien uskontoon... kun en kuitenkaan ole ihan NIIN kiinnostunu uskonnoista yleensä. Voitaisko sopia, että koitetaan vaikka vähän aikaa välttää kaikkia uskontoon liittyviä aiheita... jookos, käviskö??"
Ja hymyilet samalla leveästi :)
Kukaan ei loukkaannu ja tämän pitäisi kyllä auttaa asiaa... Voit toistaa pyyntösi, jos jossain vaiheessa mielestäsi puhe meinaa alkaa taas lipsumaan "kiusallisiin" tilanteisiin.