Useimpien kokemus lienee se, että kova ahdistus panee rukoilemaan. Toisaalta elämän suurten lahjojen edessä tekee mieli kiittää lahjojen Antajaa. Tavallisena arkena sen sijaan rukous saattaa melkein unohtua. Joskus tuollaisina päivinä alkaa miettiä, mitä järkeä rukouksessa oikein on.
Kuunteleeko joku huokauksiani? Miten taivaan ja maan Luojalla voi olla aikaa yhden pienen ihmisen usein melko mitättömistä asioista huolehtimiseen? Eikö hän tiedä asiani jo muutenkin? Onko koko rukoilemisessa mitään erityistä mieltä? Kenties kysymys onkin vain itsesuggestiosta?
Nämä ovat epäuskon värittämiä kysymyksiä, mutta aika ajoin melko useat meistä pohtivat niitä.
Eero Junkkaala kertoo kirjassaan, miten edellä mainituista kysymyksistä on meinannut tulla melkoinen älyllinen ongelma. Hän kertoo, mihin on omissa ajatuksissaan tuon ongelman kanssa päätynyt: Hänen ensimmäinen vastauksensa on, että hän rukoilee, koska Jumala on niin sanassaan kehottanut. Tämän pitäisi jo sellaisenaan riittää rukouksen motiiviksi. Vaikka ei ymmärtäisikään rukousta, niin tulee rukoilla, koska Jeesus neuvoo niin. Eihän kristillisessä uskossa välttämättä ymmärretä kaikkea muutakaan. On vaikea toisinaan käsittää esimerkiksi, miten kasteveteen liittyvä Jumalan sana voi vaikuttaa pelastuksen tai miten tilkkanen viiniä ja pienen pieni ehtoollisleipä tuovat syntien anteeksiantamuksen.
Uskon totuuksiin ei voi päätyä inhimillisen logiikan tietä. Ne on meille ilmoitettu, ja meidän tehtävämme on ottaa ne uskoen vastaan. Ei tarvitse siis ymmärtää rukousta voidakseen rukoilla. Saa vain turvautua siihen, että Jumala, joka kehottaa meitä rukoilemaan, tietää mitä tekee. Niillä on hänelle merkitystä. Kyse on lapsen keskustelusta Isän kanssa. On kyse vuorovaikutuksesta. Lapsi puhuu Isälle ja Isä puhuu sanan kautta ja/tai hiljaisessa rukouksessa asioita lapsen sydämelle. Rukous ei siis ole vain puhetta vaan myös kuuntelemista. Hiljaisuus avaa uusia rukousaiheita. Se ohjaa syvemmälle Jumalan sanaan, ja sieltä avautuu ennen näkemättömiä rikkauksia.
Lähde: Miten Rukoilla -kirja (Eero Junkkaala)
Kuunteleeko joku huokauksiani? Miten taivaan ja maan Luojalla voi olla aikaa yhden pienen ihmisen usein melko mitättömistä asioista huolehtimiseen? Eikö hän tiedä asiani jo muutenkin? Onko koko rukoilemisessa mitään erityistä mieltä? Kenties kysymys onkin vain itsesuggestiosta?
Nämä ovat epäuskon värittämiä kysymyksiä, mutta aika ajoin melko useat meistä pohtivat niitä.
Eero Junkkaala kertoo kirjassaan, miten edellä mainituista kysymyksistä on meinannut tulla melkoinen älyllinen ongelma. Hän kertoo, mihin on omissa ajatuksissaan tuon ongelman kanssa päätynyt: Hänen ensimmäinen vastauksensa on, että hän rukoilee, koska Jumala on niin sanassaan kehottanut. Tämän pitäisi jo sellaisenaan riittää rukouksen motiiviksi. Vaikka ei ymmärtäisikään rukousta, niin tulee rukoilla, koska Jeesus neuvoo niin. Eihän kristillisessä uskossa välttämättä ymmärretä kaikkea muutakaan. On vaikea toisinaan käsittää esimerkiksi, miten kasteveteen liittyvä Jumalan sana voi vaikuttaa pelastuksen tai miten tilkkanen viiniä ja pienen pieni ehtoollisleipä tuovat syntien anteeksiantamuksen.
Uskon totuuksiin ei voi päätyä inhimillisen logiikan tietä. Ne on meille ilmoitettu, ja meidän tehtävämme on ottaa ne uskoen vastaan. Ei tarvitse siis ymmärtää rukousta voidakseen rukoilla. Saa vain turvautua siihen, että Jumala, joka kehottaa meitä rukoilemaan, tietää mitä tekee. Niillä on hänelle merkitystä. Kyse on lapsen keskustelusta Isän kanssa. On kyse vuorovaikutuksesta. Lapsi puhuu Isälle ja Isä puhuu sanan kautta ja/tai hiljaisessa rukouksessa asioita lapsen sydämelle. Rukous ei siis ole vain puhetta vaan myös kuuntelemista. Hiljaisuus avaa uusia rukousaiheita. Se ohjaa syvemmälle Jumalan sanaan, ja sieltä avautuu ennen näkemättömiä rikkauksia.
Lähde: Miten Rukoilla -kirja (Eero Junkkaala)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehtoollisessa ei saada syntejä anteeksi vaan se tehdään jeesuksen sovitustyön muistoksi.Luukkaan evankeliumi:
22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
1.Korinttolaiskirje:
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."
Olis aika typerää jos vois tehä kaikkee syntiä ja sitte mennä vaan ehtoolliselle ja ne olis sitten sovitetut. Anteeksiantamus tulee anteeksipyytämisestä ja parannuksen tekemisestä. niin sanoo Raamattu.
Toinen asia on että ei kaste pelasta. Yksin usko ja parannuksen tekeminen. Kasteella on toki merkityksensä muttei se pelasta. raamattu ei opeta niin.Roomalaiskirje:
10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut
Room.10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ef.1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Ehtoollinen...muistoksiko pelkästään? Nyt Paavali kysyisi hämmästyneenä: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?" 1.Kor.10:16
Kasteesta kannattaa ensin lukea aika laajasti eri kantoja, katsoa mihin Raamatun kohtiin ne perustuvat, ja tutkia onko kyseinen kohta tulkittu oikein. Kasteesta kertovia kohtia on paljon, ja ne on otettava kaikki huomioon. Lue esim. tämä, jotta pääset alkuun:
http://koti.japo.fi/~ekallio/sala.htm
On hyvä selvittää tätä kasteasiaa itselleen, jotta ymmärtää miksi toiset uskovat tästä toisin kuin toiset. Jos ei muuta, niin se auttaa sietämään toisia paremmin :)
raamatun mukaan järjestys on seuraava: a) uskoontulo B)kaste. Alkuseurakunta toimi tämän mallin mukaisesti. Me pelastumme uskosta Jeesukseen ja pieni lapsi on synnitön sillä hän ei ole tehnyt mitään väärää, hän on synnitön. Raamattu sanoo että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.
linkki mikä kannattaa lukea missä on selkeästi Raamatulla perusteltu kasteasia on:http://www.netmission.fi/raamattukoulu/ ja sieltä uskovien kaste kohta. KANNATTAA LUKEA!!
Lyhyesti sanottuna raamatun mukaan ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykäämme siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa (uudestaan kastaa) itseänne orjuuden ikeeseen."
Näitä minäkin olen pohtinut, miten Jumalalla on aikaa/mielenkiintoa jne. yhden kristityn murheisiin. Kärsimyksen keskellä vielä pohtii eikö Jumala kuule/välitä, miksi Jeesus nukkuu kun opetuslapset ovat myrskyssä ja hädässä... Silti rukoilen ja varsinkin esirukous tuntuu mahtavalta ja koskettavalta.