Lähes kaikki uskonnot maailmassa ovat lähteneet liikkeelle hyvistä asioista. Mielestäni kaikkien uskontojen peruslähtökohdat ovat hyvät.
Valitettavasti ihminen on niin ovala, että samalla hetkellä kun joku ymmärsi turvata Jumalaan tuodakseen oikeudenmukaisuutta, moraalia ja etiikkaa maailmaan, niin toinen keksi siinä oivan keinon hallita.
Hallintaa varten tarvitaan organisaatio ja siihen hierarkinen järjestelmä.
Alle sadassa vuodessa kristillinen alkuseurakunta, jossa oli hyvin löyhä maallinen organisaatio, muunnettiin katolliseksi kirkoksi jonka johtaja Paavi ilmoitettiin Jumalasta seuraavaksi absoluuttiseksi itsevaltiaaksi ja kirkolle varattiin yksinoikeus välittää Jumalan armoa.
Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Näin kävi myös kirkon, joka kohteli toisinajattelijoita erittäin julmasti polttaen roviolla, surmaten miekalla ja armeijalla jopa toisia kristittyjä.
Luther toi aikanaan vallankumouksellisen uskonpuhdistuksen, jossa ihminen saattoi pitää suoraa yhteyttä Jumalan kanssa. Hetken aikaa näytti hyvältä, mutta sitten valta taasen voitti ja tällä kertaa kirkko liitettiin osaksi kuninkaiden valtaa ja sillä tiellä olemme edelleen.
Jeesus kuitenkin itse nousi aikoinaan uskonnollisia auktoriteettejä vastaan, eikä juuri sanoja säästellyt tuomitessaan fariseuksia. Valitettavasti nykypäivän fariseukset sysäävät ihmisille raskaita taakkoja juuri Jeesuksen nimi huulillaan.
Voittaaksemme vääryydet, joita harjoitetaan uskontojen nimissä, meidän tulee turvata Jumalaan, Hänen hylkäämisensä sijaan ja käyttää uskonnon alkuperäisiä omia aseita. Lähes jokainen uskonto on sitä mieltä että Jumala on Rakkaus. Tämä löytyy Raamatustakin.
1. Joh. 4:8
" Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. "
Tässä muutamia kohtia Raamatusta, joita voidaan esittää niille, jotka käyttävät uskontoa vallan ja alistamisen välineenä:
1. Korinttolaiskirje 4
"5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Matteus 7
"1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? "
Matt. 7:2
" sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. "
Luuk. 6:
"37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
2. Kor. 3:17
"Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. "
Ismo Alangon laulun -Jouluyö- tavoin voi paljosta kristillisyydestä todeta:
Poika Jumalan tietä viittoi,
Isämme pojan vain huomasivat,
häntä palvoivat,
Tien unohtivat.
Ande
Valitettavasti ihminen on niin ovala, että samalla hetkellä kun joku ymmärsi turvata Jumalaan tuodakseen oikeudenmukaisuutta, moraalia ja etiikkaa maailmaan, niin toinen keksi siinä oivan keinon hallita.
Hallintaa varten tarvitaan organisaatio ja siihen hierarkinen järjestelmä.
Alle sadassa vuodessa kristillinen alkuseurakunta, jossa oli hyvin löyhä maallinen organisaatio, muunnettiin katolliseksi kirkoksi jonka johtaja Paavi ilmoitettiin Jumalasta seuraavaksi absoluuttiseksi itsevaltiaaksi ja kirkolle varattiin yksinoikeus välittää Jumalan armoa.
Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Näin kävi myös kirkon, joka kohteli toisinajattelijoita erittäin julmasti polttaen roviolla, surmaten miekalla ja armeijalla jopa toisia kristittyjä.
Luther toi aikanaan vallankumouksellisen uskonpuhdistuksen, jossa ihminen saattoi pitää suoraa yhteyttä Jumalan kanssa. Hetken aikaa näytti hyvältä, mutta sitten valta taasen voitti ja tällä kertaa kirkko liitettiin osaksi kuninkaiden valtaa ja sillä tiellä olemme edelleen.
Jeesus kuitenkin itse nousi aikoinaan uskonnollisia auktoriteettejä vastaan, eikä juuri sanoja säästellyt tuomitessaan fariseuksia. Valitettavasti nykypäivän fariseukset sysäävät ihmisille raskaita taakkoja juuri Jeesuksen nimi huulillaan.
Voittaaksemme vääryydet, joita harjoitetaan uskontojen nimissä, meidän tulee turvata Jumalaan, Hänen hylkäämisensä sijaan ja käyttää uskonnon alkuperäisiä omia aseita. Lähes jokainen uskonto on sitä mieltä että Jumala on Rakkaus. Tämä löytyy Raamatustakin.
1. Joh. 4:8
" Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. "
Tässä muutamia kohtia Raamatusta, joita voidaan esittää niille, jotka käyttävät uskontoa vallan ja alistamisen välineenä:
1. Korinttolaiskirje 4
"5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Matteus 7
"1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? "
Matt. 7:2
" sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. "
Luuk. 6:
"37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
2. Kor. 3:17
"Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. "
Ismo Alangon laulun -Jouluyö- tavoin voi paljosta kristillisyydestä todeta:
Poika Jumalan tietä viittoi,
Isämme pojan vain huomasivat,
häntä palvoivat,
Tien unohtivat.
Ande
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jonkin verran Raamatun ja kristillisen kirkon historiaa lukeneena olen tullut samaan johtopäätökseen kuin Sinä.
Vallan käyttö ujutettuna uskonnolliseen systeemiin on todella tehnyt pahaa jälkeä kautta aikojen.
Niihin piireihin on sairaaloisen vallanhaluiset ja tunnevammaiset ihmiset oikein innolla liittyneet. Uskonto on otettu aseeksi omiin pyrkimyksiin ja peitetty ne muka Jumalan ilmoituksena ja tahtona. Joillakin on ollut sen verran karismaa, että teho on ollut taattu kuulijoitten keskuudessa. Sitä ihmettelen, miten tuota ei huomata eikä osata varoa.
Kuuntelin kerran luentoa, josta jäi mieleeni se, että kun uskonto alkaa vainota toisinajattelijoita keskuudessaan, se on muuttunut ideologiaksi. Se ei enää ole edes oikeasti uskontoa! Saati että kyseessä olisi (kristillinen) usko.
Kaikki tuo passaa hyvin siihen, mitä Sinä kirjoitit edellä. Saakohan täällä rauhassa kirjoitella? En jaksaisi väitellä.
Kappas vaan. Täältähän löytyy vanha "tuttu"
toiselta palstalta:)
>>
Kaikki tuo passaa hyvin siihen, mitä Sinä kirjoitit edellä. Saakohan täällä rauhassa kirjoitella? En jaksaisi väitellä.
>>
Luulisin. Tietysti aina tulee jonkin verran väittelyä, sillä nehän pitävät keskustelun hengissä. En kuitenkaan usko, että se pääsee lähellekään samoihin mittasuhteisiin, mitä tuolla "toisella palstalla", joka on väittelyiden ja vänkäämisten huippupalsta, uskaltaisin sanoa.
Arvelisin että tämän palstan vakio väittelynaihe tulee olemaan se, onko teismi vai ateismi paras ase uskonnon väärinkäytöksiä vastaan...
Kaikkea hyvää ja siunausta sulle:)
Ande
Kiitos! Sitä samaa Sinulle!
Huomasin Sinun aloituksesi. Mietin jo nikin vaihtamista, mutta ei kai tuo huono liene täälläkään. Me molemmat olemme kummallakin palstalla oikeassa paikassa!
Eiköhän tässä vielä parit pienet matsit jaksa, jos tarve vaatii! Jos ei niin sitten ei.
Minua yhä askarruttaa menneisyyden eräs arvoitus. Viittasin jo tuossa edellisessä vallankäyttöön ja sairaisiin ihmisluonteisiin. Selittävätkö ne täysin tai edes osaltaan, meidän kokemamme kohtalon?
Olen kuullut vihjailuja politiikka- ja talouskytköksistä, mutta en oikein jaksa uskoa, että ne olisivat koko prosessin aiheuttajina. Voivat toki ollakin.
Jos kyseessä oli pelkkä alistus- ja kuuliaisuuskoetus yhteisön ihmisille, niin miksi se oli tarpeen? Mitä sillä saavutettiin?
Muistan tyyppejä siltä ajalta, joiden käytös oli todella selvästi lakihenkistä ja ahdistavaa, ihan työvaliokunnasta. Miksi sellaiset saivat vallan? Muut antoivat heidän pehertää koko vuosikymmenen. He myötäilivät näitä ja lopulla sanoivat, että nämä tiukkikset olivat olleet jo kauan väärässä hengessä.
Se on minulle mysteeri ja siihen aina ajatuksissani palaan, kun haluan edes jotenkin tajuta, miksi kaikki tapahtui. Taitaa jäädäkin arvoitukseksi.
Onko Sinulla mitään tuohon sanottavaa? Taidan olla liian perusteellinen. Kyllä tälläkin tiedolla pärjään, mutta ei lisä olisi pahasta!
>>
Viittasin jo tuossa edellisessä vallankäyttöön ja sairaisiin ihmisluonteisiin. Selittävätkö ne täysin tai edes osaltaan, meidän kokemamme kohtalon?
Olen kuullut vihjailuja politiikka- ja talouskytköksistä, mutta en oikein jaksa uskoa, että ne olisivat koko prosessin aiheuttajina. Voivat toki ollakin.
>>
Minäkin olen kuullut Vl-kytköksistä politiikkaan ja talousrikoksiin. Samoin kuin sen, että monilla "hoitajilla" on ollut itsellään todella saastainen tausta. Olet varmaan kuullut sanonnan, että hyökkäys on paras puollustus. Ehkä kyse oli siitä, että sillä haluttiin peittää omat synnit tai vaientaa ihmettelijät. Samalla saatiin joukot pelolla uskollisiksi. Uskon, että joidenkin erottamisien taustalla on ollut myös halu tehdä joistain "varoittavia esimerkkejä".
En oikein muuta selitystä keksi. Historiallisesti 70 - 80 luku lestadiolaisuudessa oli kuitenkin onneksi pientä. Onneksi sivistysvaltio oli jo niin vahva, ettei pahempia päässyt tapahtumaan. Fyysistä väkivaltaa en sentään ole kuullut käytettävän. Toista se olisi ollut keskiajalla, jolloin hoitajina oli inkvisiitio kidutusvälineineen. Silloin olisimme joko taipuneet tai palaneet iloisesti "kerettiläisenä" roviolla.
>>
Jos kyseessä oli pelkkä alistus- ja kuuliaisuuskoetus yhteisön ihmisille, niin miksi se oli tarpeen? Mitä sillä saavutettiin?
>>
Niin. SRK:n johtaijien puolelta tarkoitus oli varmaan alistaa joukko tiukemmin otteeseensa. Saada ehdoton kuuliaisuus. Jotkin ihmiset ovat kieroutuneita siten, että jopa nauttivat vallan käytöstä ja toisen alistamisesta. Simputuksestahan siinä oli kysymys:(
Toisaalta mikä sitten on ylipäänsä pahan tarkoitus? Se on meille pienille ihmiselle mysteeri. Emme näe suurta kuvaa, jonka Jumala näkee.
Ps. 145:3
"Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. "
Ehkä 70-luvun tarkoitus lestadiolaisuudessa oli Jumalan johdatus näyttää, ettei mikään organisaatio, yhdistys tai kirkko ole missään erikoisasemessa. Monesti emme näe metsää puilta. Olen kuullut yksittäisistä väärinkäytöksista myös Jehovan todistajien sekä Helluntaalaisten kohdalla. Luulenpa että kaikissa uskonnollisissa järjestöissä, jossa on tiukka hierarkinen orkanisaatio, väärinkäytöksiä esiintyy...
Mietippä muuten, miksi on ollut tärkeää julistaa "Jumalan seurakunnan" erehtymättömyyttä? Mitä sellainen julistus tukee, muuta kuin johtoihmisten auktoriteettiä?
Toisaalta johtajilla on valtaa ainoastaan niin kauon, kuin heitä kuunnellaan ja uskotaan. 70-luvulla "hoitokokouksissa" oli filosofiana hajoita ja hallitse. Ihmiset hoidettiin yksitellen, niin ei päässyt syntymään tilannetta, että hoidettavat olisivat voineet tukea toinen toisiaan. Sivusta seuranneet eivät uskaltaneet puuttua peliin, koska pelkäsivät, mikä on ihan ymmärrettävää. Vaikka olisi moraalisesti oikein tukea heikompaa, niin mitä se hyödyttää ottaa itse "turpiinsa" jos polvet tutisee jo penkissä istuessa.
Näin käy, jos antaa ihmisille auktoriteettiasemaa. Usko Jumalaan on aina henkilökohtainen ratkaisu, eikä kollektiivistä pelastusta ole olemassa. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento, joka mielellään turvautuu toiseen ihmiseen. Tämän vuoksi voimakkaiden persoonien ympärille kerääntyy ihmisiä. Valitettavasti voimakkaat persoonat eivät välttämättä kuuntele Jumalaa tai ole välttämättä hyviä. Tästä päästäänkin seuraavaan ihmettelyn aiheeseen...
>>
Miksi sellaiset saivat vallan?
>>
Niin... Siinäpä pulma, joka jäänee ikuisuuskysymykseksi. Miksi Stalin, Hitler tai nykyaikana Saddam ja George Bush, tyhmempi ovat päässeet valtaan?
Vastaus lienee että heillä on lahjakkuus vedota suuriin ihmisjoukkoihin. Tämä lahjakkuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he olisivat hyviä johtajia...
Jos kykenisi esittämään järjestelmän, jolla huonot johtajat voitaisiin ehkäistä, niin siitä saisi varmasti Nobelin rauhanpalkinnon;)
Toistaiseksi ei taida olla muuta keinoa, kuin valveutuneisuus. Mitä useampi ja mitä paremmin tunnemme Raamattua, sitä paremmin voimme heittää kapuloita rattaisiin niille, jotka käyttävät sitä oman valtansa pönkittämiseen, joka on juuri se syy, minkä takia avaukseeni joitain kohtia Raamatusta laitoin...
Tulipa jälleen pitkä ja sekava viesti. Tuli lähinnä tällaista filosofista pohdintaa. Suuriin kysymyksiin ei vain taida löytyä yksinkertaisia vastauksia.
Ande
Mukavaa lukea pohdiskelujasi! Sitä paitsi meillä ei edes tule väittelyä, niin samoilla linjoilla olemme. Tulee tällaista rauhallista viestien vaihtoa! Sinä lisäksi itsekin asioita kokeneena ja paljon miettineenä osaat laittaa noita tapahtumia oikeisiin lokeroihin.
Minä luotan täysin siihen, että Jumalan sallimat koettelemukset ovat varmasti osa suurempaa suunnitelmaa. Siksi kai olen säilyttänyt elämässäni optimistisen asenteen, vaikka kohtaloni ei ole kai ollut helpoimmasta päästä uskonnollisessa mielessä. En syytä siitä Jumalaa, vaan odotan (joskus kärsimättömänä!) asioiden selviämistä. Vaikka nyt onkin ihan seesteinen olo!
Kerran eräs vl sanoi minulle, että minun olemassaoloni on ikään kuin ikävä muistutus "hoitajille" niistä vuosista. Se on kuulemma hyvä. Hän itsekin on kärsinyt paljon, vaikka on yhteisössä pysynytkin koko ajan.
No enpä tiedä vielä tuota, aika näyttää.
Voithan vedota siihen mitä lukee Raamatussa, sinulla on oikeus ajatelle asioita omalla tavallasi.
Ihmisä riittää, ja kaikki ovat erilaisia.
En usko että täällä on paljonkaan kristinuskovaisia, mutta tässä on pienen hetken ajan minä.
Ihmisen pahuus tulee sydämmestä, sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä.
Minä menen kirkkoihin vaan kuuntelemaan Jumalan Sanaa, mutta jos siellä on joskus kivoja ihmisiä, niin silloin voi jutella heidän kanssaan.
Aina ja jokapaikassa ei aina kuitenkaan ole.
Se joka on uskossa, voi pitää siitä kiinni vaikka ihmiset käyttäytyisivät väärin taikka Raamatun vastaisesti vaikka itse sanovat olevansa uskovaisia. Sellaisiakin ihmisiä voi olla joukossa, mutta mitäs niistä välittämään?
Vain Jumalalla on oikeus tuomita ketään ihmistä yhtään minnekkään, se joka ei sitä tajua, ei ole ymmärtänyt lukemaansa asiaa oikein.
Siellähän se selvästi lukee Raamatussa, älä tuomitse ettei sinua itseäsikin tuomittaisi.
ELämä on lyhyt, ja sitä tietä joka on omaa itseä varten, kannattaa lähteä etsimään.
Minä olen omani löytänyt.
Niin olen toki tehnytkin. Seuraukset ovat olleet aika raskaita kantaa, mutta Raamatun Sanomaan tukeutuen olen jaksanut.
On voimia antavaa kun saa välillä täällä lukea sellaista tekstiä, että ei tunne itseään aivan orvoksi ja yksinäiseksi.
Uskonto=kokoelma dogmeja. Eikö?
Usko=luja luottamus dogmeihin(peräisin esim. raamatusta). Eikö?
Usko ilman uskontoa=luja luottamus... niin mihin?
Kristinuskon perussanoma on ehdoton Jumalan armo ja anteeksiantamus Jeesuksen tähden. Ja yksin usko riittää pelatukseen!
Olkoon se vaikka dogmi, mutta se on tärkein dogmi! Eikä tee uskoa ja luottamusta Jumalaan lainkaan tyhjäksi. Uskonnolla on sitten taas ihan omat tarkoituksensa ja ulkonaiset puitteet.
Raamatusta saa pilvin pimein dogmeja, joita noudattamalla pääsee suoraan maanpäälliseenkin helvettiin. Jos tuo perusdogmi ei ole tullut tutuksi, niin ihminen erehtyy niitä sieltä itsellensä velvollisuudekseen ottamaankin!
Hepr. 11:1
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. "
Kun taasen uskonto on järjestelmä ja organisaatio dogmien soveltamisesta.
Usko ilman uskontoa on omakohtainen luja luottamus siihen alkuperäiseen ideaan ja ilmoitukseen, mistä uskonto on saanut alkunsa.
Organisaatiot tai uskonto voivat vesittää alkuperäistä ideaa käyttämällä sitä väärin. Sen vuoksi on tärkeää yrittää voittaa nämä väärinkäytökset entistä ymmärtäväisemmällä ja puhtaammalla rakkaudella juuri sitä alkuperäistä ideaa kohtaan.
Sanomani on se, että sen sijaan, että hylkäisi alkuperäisen hyvän ja kallisarvoiden idean, niin turvautuisi siihen, niitä vastaan, jotka tätä ideaa vääristelevät ja käyttävät sitä vallan välineenä.
Tuli mieleen, että onkohan tämä uskon ja uskonnon erottelu vain suomalainen ilmiö, vai onko se maailmanlaajuinen? Mikä on "uskon" vastine esim. englannin kielellä kun uskonto on "religion". Olen joskus kuullut puhuttavan sanasta "faith". Eli vastaako se sana sitten sitä suomalaista "uskoa"?
Uskon ja uskonnon erottelu on mielestäni aika omituista, koska usko perustuu aina uskontoon. Uskovainen (puhutaan kristityistä), joka puhuu mieluummin uskosta kuin uskonnosta, sanoo yleensä kuitenkin olevansa kristitty. Ja kristityn uskonto on aina kristinusko. Ja kristinusko on käsittääkseni edelleenkin USKONTO.
Eli uskolla ja uskonnolla ei ole käytännössä mitään eroa.
Puhuttu kieli aiheuttaa monesti väärinkäsityksiä, sillä ymmärrämme jokainen sanat hieman eri tavalla.
Käsitän että uskonto = Religion
ja Usko = Faith, joka on myöskin luottamus.
Englanniksi siitä saa ehkä paremman kuvan.
>>
Uskovainen (puhutaan kristityistä), joka puhuu mieluummin uskosta kuin uskonnosta, sanoo yleensä kuitenkin olevansa kristitty. Ja kristityn uskonto on aina kristinusko.
>>
Ehkä täytyisi puhua mieluummin organisaatioista ja kirkosta, niin siitä saisi paremman kuvan. Yleensä huonot mielikuvat uskonnosta on johdettavissa organisaatioon, joka ko. uskontoa levittää.
Yksittäisen ihmisen kohdalla kyse on mielikuvan siirrosta. Määrittelen itseni kristityksi, koska uskon kristukseen... Eli se kertoo siitä, mihin uskoo. Täytyy ymmärtää että se on hyvin löyhä määritelmä, sillä niin kristittyjä, kuin pakanoitakin on hyvin monenlaisia. Usein liitämme mielikuviimme enemmän, kuin kyseinen termi itsessään käsittää...
Minä ymmärrän, että usko liittyy enemmän ihmisen henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen. On läheinen ja tunnettavissa oleva tärkeä osa sisimmässä, ihan tunnepuolen juttuja, ei pään tietoa.
Uskonto taas liittyy mielestäni laajempiin kokonaisuuksiin, johon tietysti myös usko sisältyy.
Uskontoon kuuluu tiedon, kirjojen ja perinteen, lisäksi kaikki uskonnon harjoittamisasiat. Miten uskontoa käytännössä toteutetaan ulkonaisesti tai miksei sisäisestikin. Samoin uskontoon kuuluvat lähimmäiset ja toiset saman uskonnon harjoittajat. Eli sosiaaalisuus ja yhteisöllisyys ovat aika oleellisia kaikissa uskonnoissa.
Joku uskontotieteilijä voisi selittää tuon paremmin. Mutta minulla tuli nuo kohdat mieleen.
Minusta on jokseenkin outoa sanoa, että joku on USKON uhri. Miten voi olla uhri, kun toisena osapuolena asiassa on Jumala, meidän Luojamme ja Lunastajamme, meidän Taivaallinen Isämme. Rakkaus on Hänen puoleltaan täydellinen ja armahtavainen. Miten voisimme olla rakkauden uhreja pahassa mielessä?
Ihannetapauksessa uskonto tukee uskoa ja voi jopa olla niin yhtä, että mitään riitasointua ei väliltä löydy. Esim. alkukirkossa kun kristinusko ilmeni tosi voimakkaasti ja alkoi levitä, niin varmaan jossakin oli niinkin, että kaikki uskon ympärille liittyvät osa-alueet olivat sopusoinnussa uskon kanssa: Raamattu, hartaushetket, yhteiset kokoontumiset, koko seurakunta. Ainakin hetkittäin?
Mutta miksi sitten tapahtuu sellaista, että uskonto ei enää tuekaan uskoa, vaan yrittää jopa vaikeuttaa uskomista?
Siinä on aina IHMINEN takana. Usein ihmisen vääristelyt livahtavat uskonnon sosiaaliselle, yhteisölliselle puolella. Siellä on paljon vaikutusmahdollisuuksia tuhota yksilöiden uskonelämää. Ja joku ihminen peräti haluaa tehdä sellaista. Kenen tahdosta?
Pahimmillaan kaikki uskonnon osa-alueet on vääristelty omiin tarkoituksiin. Sitten vaaditaan kuuliaisuutta ja sanotaan, että uskonto = usko. Siitä tulee sitten "meikäläisiä" eli uskonnon uhreja.
Uskominen silloinkaan ei ole (Jumalan armosta) mahdotonta, mutta se on tosi vaikeaa, kun uskontoon liittyvät tärkeät elementit on omittu vääriin käsiin.
Uskonto voi kyllä olla pitkälle ilman aitoa uskoa. Yksilöiden suhde Jumalaan voi olla täysin hukassa. On vain kuoret jäljellä.
Kristillinen usko tarvitsee ainakin Raamatun lähtökohdakseen ja sisäistä nöyryyttä ja rehellisyyttä ottaa vastaan se Sanoma, mikä sieltä löytyy.
Mutta ilman näkyvää hartauden harjoitusta ja näkyvää seurakuntaa voi silti olla uskoa, jos uskonnon väärinmuokkaajat ja -käyttäjät estävät noiden toimintojen suorittamisen ja olemassaolon.
Kommunistimaissa se on selkeimmin ollut havaittavissa. Meilläkin on kokemusta hieman pienimuotoisemmasta (?) uskonnon vääristelystä ja sadismista hengellisellä kentällä. Siksi kai osa meistä on täällä.
"Eli uskolla ja uskonnolla ei ole käytännössä mitään eroa. ""
Usko ja uskonto ovat täysin eri asioita: usko on oma henkilökohtainen suhde asiaan kuin asiaan, jota ei voi tiedolla itselleen perustella.
Uskonto taas on kappale organisoitua elämään, jonka tarkoitus on johdattaa ihmistä tervehenkisti uskomaan.
Uskonto siis tekee itsensä viime kädessä tarpeettomaksi, kun se luja luottamus ja terve usko on saavutettu.
Sä olet hyvä tyyppi, Ande! Mun on helppo yhtyä sinun ajatuksiisi. Vaikka olenkin lestadiolainen, en koe olevani harhaoppinen, vaan minulle on tärkeämpää oikea usko, oikea oppi ja oikea henki, kuin joku liikkeeseen kuuluminen. Itseasiassa en ole liikkeen kirjautunut jäsen, vaikka käynkin useita kertoja viikossa seuroissa. Seuroissa luetaan kuitenkin pyhää Jumalan sanaa ja lauletaan virsiä ja lauluja, joka ruokkii sieluani. Toiset saarnaajat ovat "vain me"- henkisiä, mutta en välitä siitä.
Pieni lisäkommentti vain saarnoista.
Kuuntelen itsekin vielä vl-sseuroja, vaikka jo vuonna -79 jouduin eroon yhteisöstä. Elän kovin lähellä tuota liikettä vielä perhesyiden takia.
Sanoit, että toiset puhujat ovat vainme-henkisiä ja jotkut kai eivät sitten.
Tuossa minulla on näköjään musta piste mielessäni. Minä en ole tunnistanut yhtään sellaista saarnaa, joissa ei tuota vainme- juttua olisi ollut. Kuulen kai sen, vaikkei sitä sanotakaan. Lisäksi luulen, ettei puhujaksi joudu, jos tuo vainme-oppi ei ole kirkkaana mielessä ja sanoissa.
Mutta hyvä jos olen väärässä. Kuinka toivonkaan, että siellä veeällien keskuudessa joku ajattelisi kristillisemmin meistä muista uskovaisista.
Kerro tarkemmin! Tapasimmeko lestapalstalla? Kirjoitinko jotain peräti nimenomaan Sinulle? Muistatko?
Minä olen kristinuskovainen, ja olen sitä mieltä, että se usko joko on taikka ei ole.
Usko on Jumalalta saatu lahjaksi, ei sitä ole kaikilla.
Jeesus rakastaa ihmisiä, hyvää jatkoa vaan jokaiselle joka lukee tämän pienen kirjoituksen.
Tämä paikka on mielipiteitä varten, joten siitä vaan.
"Hetken aikaa näytti hyvältä, mutta sitten valta taasen voitti ja tällä kertaa kirkko liitettiin osaksi kuninkaiden valtaa ja sillä tiellä olemme edelleen. "
Osittain luterilaisuuden leviäminen johtui siitä, että maallinen valta sai siitä mahtavan lisävoiman omassa taistelussaan paavin valtaa vastaan. Luterilaisuus myös tulkitsi raamattua siten ,että saadut maalliset liittolaiset saatoivat olla tyytyväisiä -eli luterilaisuus antoi pirulle heti ensi kättelyssä pikkusormensa.
Lisäksi on luterilaisuuden vapauttavat ja hyvät puolet, jotka aikanaan merkkasivat ihmisille paljon.
Hieno kirjoitus, Ande! Samaa taitaa todellakin tapahtua kaikkien uskontojen keskuudessa. Itsekkyys ja puolueellisuus on ajanut myös hindut ojaan.
Bhagavad Gitassa sanotaan, että jokainen voi tulla täydelliseksi tekemällä itselleen luontaisia töitä Jumalan kunniaksi. Ihmiset ovat erilaisia; yhdelle on luontaista papin työ, toiselle hallitseminen, kolmannelle muitten viihdyttäminen taiteen keinoin jne. Kaikkia näistä kasteista tarvitaan. Kaikki ne ovat samanarvoisia ja _jokainen_ on tervetullut Jumalan luokse, opettaa Gita.
Itsekkäästi ja puolueellisesti eräät hallitsijan ja papin töitä tehneet sitten keksivät, että kastit ovatkin perinnöllisiä. Valtakoneisto valjastettiin varjelemaan tällä tavalla syntyneitten eliittisukujen tarpeita, ja niin kutsutut papit kirjoittivat uskonnollisia selitysteoksia, jotka myöskin pönkittivät valtaa.
Jokainen voi Bhagavad Gitasta lukea, että kunkin kasti määrittyy hänen omien luontaisten kykyjensä mukaan eikä sukunimen perusteella. Harva hindu kuitenkaan lukee Gitaa, sillä yllämainitut väärät papit antoivat ymmärtää, että Gita ja oikeastaan pelastuskin on tarkoitettu vain eliitille.