Laitan tämän teille iltasaduksi tälle puolelle, sillä se sai pakit tuolta chat-keskustelupalstalta.:)
Silmien mennessä kieroon huomaamme niiden keskipisteessä omituisen varjon, nenän, tuon monennäköisen ja -kokoisen ulokkeen jolla saamme nauttia koko elämämme ajan mitä ihmeellisempiä tuoksuja, niin hyviä kuin pahoja. Nenä menee mielensä mukaan erilaisiin asentoihin tunnistaessaan elämän eliksiirit.
Äidin turvassa, kohdussa, sikiö harjoittelee tutustumistaan nenäänsä vielä kehittymättömillä sormillaan, huitoo sinne tänne tietämättä mikä tuo kummallinen uloke on ja mitä sillä tehdään.
Maailmaan päästyään, sikiöstä kehittynyt ihmisen pieni alku vauva, alkaa harjoittelemaan tutustumisen omaan kehoonsa ja tahtomattaan huitoo pienillä käsillään ymmärtämättä vieläkään tuota kummallista uloketta, mutta tietää jo, että sillä tunnistetaan äidin tuoksu.
Leikki-iässä tämä pieni ihminen tunnistaa tämän ulokkeen, nenän, ja että sillä voi nuuhkia kaikkea hyvää ja pahaa. Hän huomaa siitä vuotavan jotain nestemäistä, lipaisee kielellään maistellen omituista valuvaa nestettä. Tunnistaa sen maistuvan hyvälle, nuolaisee uudestaan ja loput pyyhkäisee sormellaan suoraan suuhun.
Esikouluiässä tämä pieni ihminen huomaa, että sen valuvan nesteen voi pyyhkäistä huolettomasti paidanhihaan tai vaikkapa hoitotädin housunlahkeeseen. Hän alkaa kummastelemaan kutinaa nenässä ja huomaa siinä olevan kaksi aukkoa. Suunnaton uteliaisuus herää, hän työntää etusormensa nenän sieraimeen, kaivaa ja löytää sieltä jotain kummallista viruvaa mönjää, katselee aikansa sitä mönjää sormessaan ja lipsauttaa sen suuhunsa, maistelee ja hetken päästä sormi on jo toisessa sieraimessa.
Kouluun mentyään tämä pieni ihminen huomaa, että nenää voi ihan itse niistää valkoisiin paperinenäliinoihin, mutta tunnilla istuessaan keskittyneenä opettajan tarinoihin sormi menee hitaasti nenään, viipyy siellä pitkän tovin pyörien, liikkuen edestakaisin ja kuin ohimennen sormi mönjineen menee pulpetin alle, vetäisy ja mönjä on jäänyt sinne siivoojien iloksi.
Pienestä ihmisestä on kasvanut aikuinen, hän on saanut ajokortin. Talvisena, kuivana pakkaspäivänä töihin mennessään hän huomaa liikennevaloissa odottaessaan, että nenä on tukossa, kutittaa, siinä valojen vaihtoa odotellessa etusormi menee melkein puoliksi nenäsieraimeen. Tämä uloke, nenä, se saa sormen liikkumisen ansiosta mitä parhainta voimistelua, vastapuolen kaistalla olevista autoista hienoista hymyä, mutta sormi vain jatkaa työtänsä, kunnes, tämä aikuinen huomaa valojen vaihtuvan ja paniikki iskee. Mihin tämän kokkareen laitan, se tarttuu vaihdekeppiin, ei olkoon siinä sormessa vielä. Sormet pyörittävät epätoivoisesti kokkaretta, vihdoin aikuinen huomaa sen irtoavan ja ampuu sen luuvitosella ikkunasta ulos. Jos hän olisi hätäillyt liikaa, kokkare olisi housunlahkeessa, kengänpohjassa, penkin alla tai ties missä.
Töihin päästyään aikuinen menee palaveriin, huomaa nenässään tunteen, että sinne on jäänyt vielä jotain. Huomaamattomasti hän yrittää hieroa nenäänsä, tunne säilyy edelleen, kaivaa valkoisen paperinenäliinan, pyyhkii nenäänsä, tunne säilyy edelleen, yrittää huomaamattomasti laittaa paperin sormen ympärille, kääntää kasvonsa sivulle, pyyhkäisee, mutta, tunne edelleen säilyy ja koko palaveri menee ajatellen, että nenässä on jotain minkä muut huomaavat. Palaverin loputtua tämä aikuinen juoksee ensimmäisen peilin eteen pyyhkiäkseen tunteen pois ja huomaakin ettei siellä ole enää mitään.
Töistä päästyään tämä aikuinen menee illalla chattiin, keskustelee ihmisten kanssa fiksusti, löytää kivaa juttuseuraa ja menee kaappiin privasti jutustelemaan. Tämä uloke, nenä, ei anna rauhaa, taas kutittaa. Aikuinen juttelee syviä, herkkiä, tunteellisia asioita juttukaverinsa kanssa, samalla sormi kaivelee nenää, löytää etsimänsä, kokkareen. Aikuinen jatkaa herkkää keskusteluaan, miettii kuumeisesti samalla; hitto kun ei ole paperinenäliinaa, mihin tämän kokkareen pyyhin, ei nyt herkällä hetkellä voi paperinenäliinaa lähteä etsimään, hän tekee pikaratkaisun ja vetäisee kokkareen sukanvarteen.
Siis...sormet pois nenästä!:)
Silmien mennessä kieroon huomaamme niiden keskipisteessä omituisen varjon, nenän, tuon monennäköisen ja -kokoisen ulokkeen jolla saamme nauttia koko elämämme ajan mitä ihmeellisempiä tuoksuja, niin hyviä kuin pahoja. Nenä menee mielensä mukaan erilaisiin asentoihin tunnistaessaan elämän eliksiirit.
Äidin turvassa, kohdussa, sikiö harjoittelee tutustumistaan nenäänsä vielä kehittymättömillä sormillaan, huitoo sinne tänne tietämättä mikä tuo kummallinen uloke on ja mitä sillä tehdään.
Maailmaan päästyään, sikiöstä kehittynyt ihmisen pieni alku vauva, alkaa harjoittelemaan tutustumisen omaan kehoonsa ja tahtomattaan huitoo pienillä käsillään ymmärtämättä vieläkään tuota kummallista uloketta, mutta tietää jo, että sillä tunnistetaan äidin tuoksu.
Leikki-iässä tämä pieni ihminen tunnistaa tämän ulokkeen, nenän, ja että sillä voi nuuhkia kaikkea hyvää ja pahaa. Hän huomaa siitä vuotavan jotain nestemäistä, lipaisee kielellään maistellen omituista valuvaa nestettä. Tunnistaa sen maistuvan hyvälle, nuolaisee uudestaan ja loput pyyhkäisee sormellaan suoraan suuhun.
Esikouluiässä tämä pieni ihminen huomaa, että sen valuvan nesteen voi pyyhkäistä huolettomasti paidanhihaan tai vaikkapa hoitotädin housunlahkeeseen. Hän alkaa kummastelemaan kutinaa nenässä ja huomaa siinä olevan kaksi aukkoa. Suunnaton uteliaisuus herää, hän työntää etusormensa nenän sieraimeen, kaivaa ja löytää sieltä jotain kummallista viruvaa mönjää, katselee aikansa sitä mönjää sormessaan ja lipsauttaa sen suuhunsa, maistelee ja hetken päästä sormi on jo toisessa sieraimessa.
Kouluun mentyään tämä pieni ihminen huomaa, että nenää voi ihan itse niistää valkoisiin paperinenäliinoihin, mutta tunnilla istuessaan keskittyneenä opettajan tarinoihin sormi menee hitaasti nenään, viipyy siellä pitkän tovin pyörien, liikkuen edestakaisin ja kuin ohimennen sormi mönjineen menee pulpetin alle, vetäisy ja mönjä on jäänyt sinne siivoojien iloksi.
Pienestä ihmisestä on kasvanut aikuinen, hän on saanut ajokortin. Talvisena, kuivana pakkaspäivänä töihin mennessään hän huomaa liikennevaloissa odottaessaan, että nenä on tukossa, kutittaa, siinä valojen vaihtoa odotellessa etusormi menee melkein puoliksi nenäsieraimeen. Tämä uloke, nenä, se saa sormen liikkumisen ansiosta mitä parhainta voimistelua, vastapuolen kaistalla olevista autoista hienoista hymyä, mutta sormi vain jatkaa työtänsä, kunnes, tämä aikuinen huomaa valojen vaihtuvan ja paniikki iskee. Mihin tämän kokkareen laitan, se tarttuu vaihdekeppiin, ei olkoon siinä sormessa vielä. Sormet pyörittävät epätoivoisesti kokkaretta, vihdoin aikuinen huomaa sen irtoavan ja ampuu sen luuvitosella ikkunasta ulos. Jos hän olisi hätäillyt liikaa, kokkare olisi housunlahkeessa, kengänpohjassa, penkin alla tai ties missä.
Töihin päästyään aikuinen menee palaveriin, huomaa nenässään tunteen, että sinne on jäänyt vielä jotain. Huomaamattomasti hän yrittää hieroa nenäänsä, tunne säilyy edelleen, kaivaa valkoisen paperinenäliinan, pyyhkii nenäänsä, tunne säilyy edelleen, yrittää huomaamattomasti laittaa paperin sormen ympärille, kääntää kasvonsa sivulle, pyyhkäisee, mutta, tunne edelleen säilyy ja koko palaveri menee ajatellen, että nenässä on jotain minkä muut huomaavat. Palaverin loputtua tämä aikuinen juoksee ensimmäisen peilin eteen pyyhkiäkseen tunteen pois ja huomaakin ettei siellä ole enää mitään.
Töistä päästyään tämä aikuinen menee illalla chattiin, keskustelee ihmisten kanssa fiksusti, löytää kivaa juttuseuraa ja menee kaappiin privasti jutustelemaan. Tämä uloke, nenä, ei anna rauhaa, taas kutittaa. Aikuinen juttelee syviä, herkkiä, tunteellisia asioita juttukaverinsa kanssa, samalla sormi kaivelee nenää, löytää etsimänsä, kokkareen. Aikuinen jatkaa herkkää keskusteluaan, miettii kuumeisesti samalla; hitto kun ei ole paperinenäliinaa, mihin tämän kokkareen pyyhin, ei nyt herkällä hetkellä voi paperinenäliinaa lähteä etsimään, hän tekee pikaratkaisun ja vetäisee kokkareen sukanvarteen.
Siis...sormet pois nenästä!:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
:-)))) Hauska juttu. Lisää vastaavaa.
...kahvihalut tältä illalta!
kuin hienoinen sanansaattaja, joka omaa arvostamiani piirteitä niin miehessä kuin naisessa.;)
Taitavuutta, rohkeutta, kykyä arvata aikeet ulkoisten merkkien avulla.
Hyvän kasvatuksen käytöstavat, mikä on sopiva aika ja paikka eri asioiden tekemiselle.
Nopeaälyisyys ja nokkeluus sekä löydät oivat apukeinot, kyky loistaviin ratkaisuihin, jotka tukevat sisimpiä ajatuksia myös käytännön kannalta.
Sanansaattaja:-D
Jos mies olisi viisas ja omin aivoin ajatteleva, hän voisi oivaltaa naisen tarkoitukset, oikean ajan ja paikan kaikelle. Silloin mies voi valloittaa sellaisenkin naisen, joka on hyvin vaikeasti saatavissa.;)
¤¤¤¤
>