Noissa ympyröissä aikoinaan törmäsin porukkaan,joka kulkee nimellä Ilpoisten ryhmä,tms.Meninpä sitten rukousjonoon,kaaduinkin oikeaoppisesti,ja ne sisaret siinä rukoilivat puolestani.Totesivat sitten,"sinä olet kirottu".Laittoivat raamatun pääni alle ja jatkoivat rukouksiaan,jonka jälkeen kaikki piti olla OK.n.3-4 viikkoa koitin tavoittaa toista näistä sisarista,kysyäkseni neuvoa erääseen senhetkiseen ongelmaan elämässäni.En tavoittanut tätä henkilöä,joten soitin ko.ryhmän vetäjälle,nimeltään Tuula Ekbom.Hän paukautti"päin näköä","sinä olet kirottu,et saa mennä naimisiin ja tehdä lapsia,tulee sairaita lapsia"!!!!Oli siinä maalaispojalla ihmettelyä kerrakseen.Ensin"ajettiin kirous pois",vajaa kuukausi siitä,ja olin taas kirottu...Syitä voi vain arvailla.Ehkä ko.ryhmässä keskinäinen informaatio ei oikein pelaa,henkilösuhteet pienellä paikkakunnalla vaikuttivat osansa,heillä oli omat"sydänystävänsä"paikkakunnalla.jne.Olen joskus ollut yhteydessä Uskonnon uhrit ry:hyn.Totesin jo silloin,ettei ole minun heiniäni.Nyttemmin olen ajatellut,minkä verran on kirjaimellisesti"uskonnon uhreja".Vai onko kyseessä toisten ihmisten ylimielisyyden ja ylenkatseen uhrit.Uskonto on vain välikappale,jonka turvin on hyvä lyödä lähimmäisiään.Jos haluaa...mennä siitä missä aita on matalin.Ihminen on aika heikoilla,kun koettaa parhaansa mukaan taapertaa taivastietä,on yksinäinen,menee kokouksiin hakemaan sitä paljon mainostettua uskovien yhteyttä,ja törmää kohteluun,jota voisi luonnehtia,"kuin vedettäis tiskirätillä naamaan".Tältä saralta voisin kertoa kokemuksia,vaikka kirjaksi asti.Ajatusmaailmaani ja näkemyksiini kaikki nämä ovat jälkensä jättäneet.Silti en halua yleistää.On päinvastaisia myönteisiä tapauksia.Niissä vain aina ovat olleet kyseessä veljet/sisaret,jotka eivät ole pitäneet itsestään isompaa ääntä.Ovat olleet niitä hiljaisia,rauhallisia,ja ennenkaikkea IHMISIÄ positiivisella tavalla.Tämä tarina on tosi.Vointeja.terv.Janos
Miten on....jatkuu
Janos
26657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...aika kummalliselta korviini vaikka olen itsekin Helluntaiseurakunnan jäsen.
Olen ollut 24 vuotta uskossa, mutta en ole mihinkään vastaavanlaiseen törmännyt!
Kirjoituksesi herättäisi monenkinlaisia kysymyksiä!
Olet oikeassa siinä ,että kyllä hyviin tapoihin kuuluisi tervehtia vaikka olisi kuinka ennestään tuntematon.
Kertomiesi sisarien "spontaani toiminta" kirotuksi julistamisessasi, asettaa kyllä nämä sisaret aika erikoiseen asemaan!? "Jos" sitä heillä yläpäätään on "ylhäältä annettu"???
Itse voit tietenkin Jumalan edessä kysyä rukoukasessa Herralta ,että kuinkahan nämä asiat nyt oikeasi ovat!? Jos olet uudestisyntynyt uskova? niin käännyt Herran puoleen, jos Jumalan Henki "irroittaa" sinut syytöksistä joihin olet joutunut, niin silloin sinä itse tiedät missä/kenellä se "vieras henki" oikein on. Silloin sinä olet syytöksistä itse vapaa ,sanovat nämä muut mitä haluavat!
(Oliko kyseessä oikeasti helluntaiseurakunta)?
Minä ainakin rukoilen että pääset tuon asian yli ja käännät katseesi Kristukseen eikä meihin vajavaisiin ihmisiin.
Siunausta elämääsi.
Tuo mainitsemani Ilpoisten ryhmä ilmeisesti on aika"sekalaista seurakuntaa".Sikäli kuin enää toimii.Noilta mieleenjääneiltä vuosilta tapaus,jolloin menin helluntaiherätyksen teltalle...Siellä oli Pomarkusta päin oleva saarnamies.Kokouksen jälkeen pyysin häntä poikkeamaan"minunkin luonani".Tämä saarnaaja nojasi asunnossani ovipieleen,ja totesi hyvin ylimielisesti:"Sä tulet esittään uskovaista meidän teltalle".Ehkä meininki on 15-20 vuodessa muuttunut,en tiedä.Olen satunnaisesti joskus käynyt jossain isommassa tapahtumassa.Pienissä ympyröissä varmaan vaikuttaa sekin,että on tiedossa kaikki asiat,esm.ihmisen aviottomasta syntyperästä alkaen ja siitä eteenpäin.Tiedän,ettei hengellisiä asioita voi käsittää"järjellä",mutta oletan että Jumala on antanut ihmiselle järkeä käyttöä varten,ja noissakin ympyröissä on asioita jotka on käsiteltävä hengellisesti,kuten myös asioita joissa pitäisi käyttää tervettä maalaisjärkeä,sikäli kuin sitä on...Nämä kertomani ovat tositapahtumia,eivät mitään tekaistua propagandaa.Ihme kyllä.en ole ateisti...mutta jälkensä nuo ajat ovat jättäneet.Kun kuulen jonkun kertovan:"Jumala puhui minulle sitä ja tätä,ja vielä tuotakin".En enää sinisilmäisesti ajattele,että kaikki välttämättä on laisinkaan siitä lähteestä,kuin yhtäkkiä luulisi...Raamatussahan kyllä neuvotaan:"Koetelkaa kaikki,ja pitäkää se mikä on hyvä"....Noista"kirouksista"tulin jo silloin lopputulokseen,että Jeesus Kristus on verellään poistanut erinäköiset"kiroukset".Koomista on,jos usko on"huutokauppatavaraa",niin että naaman mukaan arvioidaan kuka on uskossa kuka taasen ei...No,sen tiedän,että olen tavallinen syntinen tallaaja,joka tarvitsee joka päivä apua ja johdatusta.Tiedän,että mitään minulla ei ole,mikä ei olisi saatu ylhäältä...Vointeja.terv.Janos
ihan meinaa sanattomaksi mennä näistä tämän palstan jutuista!
sinulta, janos, yritän siis nyt kysyä, että olisiko mahdollista toivottaa sinutkin tervetulleksi vuoteen 2004?
jätä tuollaiset ilpoisten "sisaret ja veljet" omaan arvoonsa ja ala elämään raitista ja tervettä kristillisyyttä, jota varmasti löytyy tämän päivän helluntaiseurakunnasta(kin).
Asia on pitemmän aikaa ollut vakavasti harkinnassa.Ja oletankin,että muutosta on kuluneina vuosina tapahtunut puolin ja toisin.Katsellaan,mihin suuntaan soittajan tie johtaa...Vältän nykyään suunnitelmien tekoa,koska 99% ne eivät toteudu siten,kuin itse ajattelee.Kaikella on aikansa,ja elän toivossa,että tulevaisuuden näkymäkin siitä selkiytyy.Vaikka nuo kertomani tapaukset voivat vaikuttaa uskomattomilta,ne ovat totta,ja sanotaan niin,että siitä lievemmästä päästä.Vointeja.terv.Janos
Nämä jutut palautuivat mieleeni,kun"eksyin"tälle sivustolle.En minä näitä mitenkään päivittäin märehdi.Mutta tyystin ne eivät varmaan ikinä pyyhkiydy mielestä.Mutta kaipa niistäkin kokemuksista on jotain opetusta ja hyötyäkin ollut...Kuulemma ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin...Vointeja.terv.Janos
en minä olekaan eri mieltä kertomuksiesi todenperäisyydestä, olenhan itsekin nähnyt näillä(kin) uskon rintamilla jos jonninnäköistä viuhottajaa. aivan samoin,kun seuraa tämän palstan ateistejakin, huomaa sielläkin puolella olevan "filosofeja" laidasta laitaan.
Helluntailaiset eivät toimi tuollaisella tavalla, vaan jonkinlaisen "noitapiirin tädit", jotka siis eivät tietenkään ole mitään oikeita helluntailaisia.
Vain Jumalalla on oikeus tuomita.
Nämä olivat tätejä eivätkä Jumala.
Ei mennyt Raamatun mukaisesti, vaan päinvästoin.
Usko vaan, että jos olet nyt ottanut upotuskasteen, ei tätien jutuilla ole mitään mahdollisuutta päästä vaikuttamaan sinuun millään tavalla.
Syksyllä 1975 olin siinä tilanteessa, että minun oli pakko löytää apua itseäni korkeammalta (Stoorini osoitteessa http://www.aretalogia.com/vapautus.html ) Niinpä hakeuduin paikallisten helluntailaisten kokoukseen Sodankylässä ja tein aidon sovinnon Jumalan kanssa. Päivä oli torstai 9.10.
Mutta jo ensimetreiltä sain kokea, etten ollut tervetullut siihen joukkoon. Koskaan ei mitään selitetty, mutta kaikin tavoin annettiin ymmärtää, etten ollut hyväksytty. No. Ajattelin, että syynä tähän on se, etten ole käynyt kasteella enkä liittynyt virallisesti jäseneksi. Niinpä kun seuraavana keväänä huhtikuussa oli kastetilaisuus, ilmoittauduin kasteelle, vaikka kaiken aikaa jotkut hälytyskellot soivat sisälläni ja kaikki varoitusvilkut paloivat. Mutta kun Sodankylässä ei ollut vaihtoehtoa, niin menin.
Tästä kului kuukausi ja eräänä lauantaina olisin välttämättä tarvinnut henkistä apua ja keskustelua kokeneiden sielunhoitajien kanssa. Niinpä menin rukoishuoneella asuvan saarnaajan luo. Siellä kuuntelin puolisen tuntia kun saarnaaja kinasteli vaimonsa kanssa siitä, onko kellarissa perunoita vai ei. Vaimo oli sitä mieltä, ettei ole yhtään perunaa ja saarnaaja väitti, että kyllä sieltä löytyy.
No. Ajattelin, ettei minun asiani tule siellä autetuksi ja niin lähdin ja ajoin eräällä sivukylällä asuvan vanhimmistoveljen luo. Mökin ovi oli auki ja kun kolkuttelin, ei minkäänlaista vastausta ja ilta kun oli käsillä, ajattelin, että tämä yksin asuva veli on käynyt saunassa ja nukahtanut saunan päälle. Niinpä kurkistin hänen makuualkoviinsa ja siellähän joku nukkui viltin alla hupussa. Varmistaakseni, että veli todella nukkuu, sanoin: "Täällä se veli nukkuu", ja kun mitään elon merkkiä peiton alla ei syntynyt, jätin veljen (niin luulin) nukkumaan ja ajoin niine ahdinkoineni kotiin.
Seuraavana päivänä menin päiväkokoukseen ja jo ulos kuului naurunrähäkkä sisältä ja kun sisään pääsin, ilmeni naurun syykin. Eli edelisenä iltana olikin kyseisen vanhimmistoveljen viltin alla nukkunut eräs sisar koiranunta ja kuultuaan, että joku tulee, oli vetänyt viltin peitokseen ja ollut nukkuvinaan jotta lähtisin pois ja nyt naurettiin sitä, että olin tälle sisarelle sanonut: "Täällä se veli nukkuu".
Ihmettelen, mikä minua pidätti etten saman tien tehnyt täyskäännöstä kantapäilläni ja kävellyt lopullisesti ulos koko helluntaipoppoosta.
...sinulla olevan oikean asenteen asioihin, kaikista noista kokemuksistasi huolimatta,
siunausta sinulle. ~
Enpä jaksa uskoa koko janoksin tarinaa todeksi..ei kukaan ny tuu sanoon että oot kirottu,,, Jumalakin tahtoo aian siunata ihmisiä..ei nolata eikä kirota, se ´joka kiroaa on perkele tai perkeleestä,,sanonpa vaan...
uskisten joukko on siinä määrin monenkirjavaa ja vainoharhaista, että niiltä voi odottaa mitä vain.
Aikanaan eräskin helluntailainen kaupan kassanhoitaja alkoi levittämään kaupan asiakkaille "Leo on saatanasta" hysteriaa.
Arvatkaapa miltä tämä tuntui pienellä paikkakunnalla, missä valtaosa ihmisistä tunsi minut?
"Kokenut kaikki tietää,vaivanen kaikki kokee".Ei nuo tapaukset joista kerroin,ole tarkoitettu miksikään"uskonkappaleeksi"sinulle tai kenellekään muullekaan...Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta kirjoitella"satuja"tälle sivulle.Toisekseen,en laske leikkiä näistä asioista...Vointeja.terv.Janos
Minäkin olin sen lisäksi,että olin kirottu,myöskin riivattu,ja asuntoni oli kaiken pahuuden tyyssija.Naapurissa asui perhe,joka oli muuttanut muualta.Kävin heidän luonaan kerran kylässä,juotiin teetä ja tultiin hyvin juttuun.Senjälkeen,kun heitä oli"valistettu",perheen tyttökin vastaan kävellessä kiersi lähes ojan kautta kauhistuneen näköisenä.No,kyseinen pikkutyttö on nykyisin aikuinen,ja joitakin vuosia sitten...Yllätys-yllätys.Olin soittamassa tämän tytön häitä...Kaikesta huolimatta uskon,että kaikella kokemallani on jokin tarkoitus,jota en itse aina jaksa käsittää...Mutta joka kaiken aikaa on kuulunut Taivaallisen Isän suunnitelmiin...Näin tahdon asian ajatella,ja taapertaa eteenpäin ,sisimmässäni erikoinen tunne,odotusta...jonkinkinlainen aavistus,että jonakin päivänä kaikki on selkeää ja kristallinkirkkaana nähtävissä...Kaiken kokemani tarkoitus.Vointeja.terv.Janos
En tiedä lähtökohdistasi,millaisilla eväillä olet maallisen taivalluksesi alkanut...En myöskään,millaisissa ympyröissä liikut...Ilmaisusi:"No voih ja oih",kuvastaa jossakin määrin pilkallista asennetta,toisaalta lapsellisuutta,sekä täydellistä tietämättömyyttä elämän realiteeteista...Ehkäpä olet varakkaan,ja näin ollen ns."hyvän perheen"lapsi,ja sitä kautta hyväksytty,ja saanut viettää suojattua elämää.Tämä oli arvaus,saattoi mennä pieleenkin.Edelleen arvaan,että olet niin nuori,että voisin olla isäsi,ikäni puolesta...Toivottavasti et koskaan joudu kokemaan:"Kuinka omat koirat purevat".Tiedätkös tyttö pieni...Se tekee kipeää...Vointeja.terv.Janos
En usko, taikka täti on outo, ei sillä tavalla tosiaankaan uskovaiset ihmiset toimi!
Juttu kuulostaa pikkukylältä jostakin korven keskeltä. Uskovaiset eivät toimi tuolla tavalla, taikka heillä on jotakin tarkistettavaa Raamatun puolelta.
Tutustu nykyaikaiseen helluntaiseurakuntaan, niin huomaat että ei ole totta. Siellä on uskovaisia ihmisiä suurin osa. Kummallisia juttuja kaikenmaailman kiroustouhuista.
Kun menet ja kuuntelet saarnaa, sieltäkin saatat löytää asioita joita sinun on parempi tietää.
Minä ainakin löysin.
Miksi arvailet jonkun olemusta kuin haluaisit jotenkin ottaa mittaa hänestä?
Huonoja kokemuksia saattaa olla ihan kenellä ihmisellä tahansa, olemme kaikki erilaisia ihmisiä.
sinäpä sen sanoit...
Sodankylä muistaa tapauksen.
Kaikki kiersivät ja karttoivat; paitsi eräs kirkon nuorten illoissa käyvä teinityttö, jolla aina riitti kaunis hymy ja käden heilautus ohi kulkiessaan.
Tämän, nykyään opettajan ja perheen äidin tulen ikäni muistamaan "Gedsemanen enkelinä", sillä enkeli hän minulle niissä prässeissä oli.
Jäin jotenkin kaipaamaan loppukommenttia siitä mikä on tämänhetkinen tilasi? Oletko uskossa Jumalaan? Jumalan ainoan Pojan Jeesuksen veren kautta me jokainen pelastumme? Kertomuksesi oli surullinen, mutta oletko uskossa?
Kysymykseesi totean.Uskon Jeesukseen Kristukseen,ainoana mahdollisena Vapahtajana,Pelastajana ja Auttajana.Ihme kyllä,rukoilen päivittäin.Mihinkään perinteiseen vanhoilliseen"muottiin"en sovi,mutta on kaksi vaihtoehtoa.Koska Anon Jeesukselta apua,johdatusta yms.Olen:a.Uskossa b.Niin hullu,että muuten vain polvillani toistelen Herran nimeä.Totean vielä,että en ole itseeni/tilaani tyytyväinen...Päivä kerrallaan eteenpäin.Vointeja sinulle Tuttan.terv.Janos
Helluntaiherätyksen ympyröistä on jäänyt mieleen paljon käytetty termi:"Pelastusvarmuus".On pakko todeta,että hengellisesti aktiivisimpinakin aikoinani on herättänyt mielessäni ristiriitaisia tunteita tenttaaminen:"Onkos veli pelastettu"?...Minua on puhutellut todella paljon mm.Fil.3:8-17 .Mennenä päivänä tien päällä mietin kohtaa:"Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa"...Ja juttelin siinä,näinkö surkea olen,ettei minussa ole rakkauden hiventäkään,kun muistan tällaiset asiat...Muisteleminen ja märehtiminen ei ehkä sittenkään taida olla ihan oikea diagnoosi.Tajusin äsken,eihän koulutuksesta ole mitään hyötyä,ellei siitä jää mitään mieleen.Vointeja.terv.Janos
Olet uskossa ja se on se tärkein jonka ihminen saavuttaa elämänsä aikana. Pidetään Herrasta kiinni että kestetään loppuun asti.
Mitä tekemistä tällä on helluntailaisuuden kanssa?
En näe mitään yhteneväisyyksiä.
Tai et halua nähdä.