Suomalaisten tulisi voida avoimesti myöntää se tosiasia, että tammikuussa 1918 osa kansasta halusi syrjäyttää maasta laillisen hallituksen venäläisiin tukeutuen. Tätä varten he nousivat aseelliseen kapinaan, jonka tarkoituksena oli muuttaa Suomen valtiollinen järjestelmä Leninin mallin mukaiseksi proletariaatin diktatuuriksi, siitä huolimatta, että valtaosa kapinallisista ei kunnolla ymmärtänyt, mihin kapinalla tähdättiin.
Kapinan teki entistä moraalittomammaksi se, ettei sitä nostatettu keskeisten epäkohtien korjaamiseksi, vaan pelkästään vallan anastamiseksi. Suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat olivat jo korjaantuneet tai korjaantumassa:
työaikalaki ja kunnallislaki oli säädetty, ja hallitus oli antanut esityksen torpparivapautuksesta. Suomen oli määrä olla demokraattinen tasavalta.
Totuus on myös, että suurin osa suomalaisista oli vuonna 1918 sitä mieltä, että venäläiset miehittäjät on ajettava maasta pois kansallisen Itsenäisyyden saavuttamiseksi. Sitä varten olivat jääkärit lähteneet Saksaan, ja sitä varten kotimaahan oli perustettu aktivistien ryhmiä vapaustaistelua valmistelemaan. Kun laillisen hallituksen syrjäyttämiseen pyrkinyt kapina tukeutui venäläisiin, vapaustaistelu ja kapinan kukistaminen yhdistyivät yhdeksija samaksi taisteluksi.
Toukokuussa 2003 tuli kuluneeksi 85 vuotta siitä, kun ylipäällikkö Mannerheim ratsastijoukkojensa käIjessä Helsinkiin, vapaan Suomen pääkaupunkiin. Vasta tuolloin maa oli vapaa. Edellisessä joulukuussa annettu itsenäisyysjulistus oli lunastettu.
Miehittäjät oli karkotettu, ja kapina oli kukistettu. Laillinen hallitus saattoi hallita itsenäisiä suomalaisia.
Tuolloiset tapahtumat muodostavat perustan kaikelle sille, mitä itsenäisessä Suomessa on sittemmin tehty. Vuoden 1918 vapaussota on aivan käänteentekevä vaihe maamme historiassa, sillä ilman sitä ja laillisen hallituksen voittoa ei olisi voinut olla mitään itsenäistä Suomea, ei omaehtoista suomalaista talouselämää ja kulttuuria eikä yksilönvapautta. Tämä tosiasia tulisi tunnustaa siitäkin huolimatta, että monelle tekee kipeää tunnustaa isovanhempiensa mukanaolo kapinassa, jonka tavoitteena oli liittää Suomi Leninin valtapiiriin, jossa olisimme olleet samassa seurassa sellaisten maiden kuin Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian kanssa.
Kun tällainen kansallisen historiamme kannalta aivan ratkaisevan tärkeä tapahtuma pyritään häivyttämään mitäänsanomattoman kansalaissota-nimen taakse, historian käänteiden merkittävyyttä ei todellakaan kunnolla ymmärretä.
Muualla maailmassa puhutaan poikkeuksetta vapaussodista silloin, kun on kysymys maan vapautumisesta vieraasta vallanpitäjistä. Niinpä me tunnemme mm. Yhdysvaltain vapaussodan, Kreikan vapaussodan ja Viron vapaussodan.
Suomen punakapinan monissa aiheuttama trauma näyttää estävän historiallisesti oikeitten nimien käyttämisen vastaavasta omasta
kansallisesta vapaustaistelustamme.
Kapinan teki entistä moraalittomammaksi se, ettei sitä nostatettu keskeisten epäkohtien korjaamiseksi, vaan pelkästään vallan anastamiseksi. Suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat olivat jo korjaantuneet tai korjaantumassa:
työaikalaki ja kunnallislaki oli säädetty, ja hallitus oli antanut esityksen torpparivapautuksesta. Suomen oli määrä olla demokraattinen tasavalta.
Totuus on myös, että suurin osa suomalaisista oli vuonna 1918 sitä mieltä, että venäläiset miehittäjät on ajettava maasta pois kansallisen Itsenäisyyden saavuttamiseksi. Sitä varten olivat jääkärit lähteneet Saksaan, ja sitä varten kotimaahan oli perustettu aktivistien ryhmiä vapaustaistelua valmistelemaan. Kun laillisen hallituksen syrjäyttämiseen pyrkinyt kapina tukeutui venäläisiin, vapaustaistelu ja kapinan kukistaminen yhdistyivät yhdeksija samaksi taisteluksi.
Toukokuussa 2003 tuli kuluneeksi 85 vuotta siitä, kun ylipäällikkö Mannerheim ratsastijoukkojensa käIjessä Helsinkiin, vapaan Suomen pääkaupunkiin. Vasta tuolloin maa oli vapaa. Edellisessä joulukuussa annettu itsenäisyysjulistus oli lunastettu.
Miehittäjät oli karkotettu, ja kapina oli kukistettu. Laillinen hallitus saattoi hallita itsenäisiä suomalaisia.
Tuolloiset tapahtumat muodostavat perustan kaikelle sille, mitä itsenäisessä Suomessa on sittemmin tehty. Vuoden 1918 vapaussota on aivan käänteentekevä vaihe maamme historiassa, sillä ilman sitä ja laillisen hallituksen voittoa ei olisi voinut olla mitään itsenäistä Suomea, ei omaehtoista suomalaista talouselämää ja kulttuuria eikä yksilönvapautta. Tämä tosiasia tulisi tunnustaa siitäkin huolimatta, että monelle tekee kipeää tunnustaa isovanhempiensa mukanaolo kapinassa, jonka tavoitteena oli liittää Suomi Leninin valtapiiriin, jossa olisimme olleet samassa seurassa sellaisten maiden kuin Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian kanssa.
Kun tällainen kansallisen historiamme kannalta aivan ratkaisevan tärkeä tapahtuma pyritään häivyttämään mitäänsanomattoman kansalaissota-nimen taakse, historian käänteiden merkittävyyttä ei todellakaan kunnolla ymmärretä.
Muualla maailmassa puhutaan poikkeuksetta vapaussodista silloin, kun on kysymys maan vapautumisesta vieraasta vallanpitäjistä. Niinpä me tunnemme mm. Yhdysvaltain vapaussodan, Kreikan vapaussodan ja Viron vapaussodan.
Suomen punakapinan monissa aiheuttama trauma näyttää estävän historiallisesti oikeitten nimien käyttämisen vastaavasta omasta
kansallisesta vapaustaistelustamme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinä yrität opettaa? Tietysti, kun asiaa tarpeeksi hokee niin ainakin itse alkaa uskoa siihen, muut ei välttämättä jaksa juttuja lukea.
"Muualla maailmassa puhutaan poikkeuksetta vapaussodista silloin, kun on kysymys maan vapautumisesta vieraasta vallanpitäjistä. Niinpä me tunnemme mm. Yhdysvaltain vapaussodan.."
Meille itsenäisyys tuli pahemmin venäläisiä vastaan tappelematta, joten vapaussota on liioittelua. Kun kansalaiset tappavat toisiaan niin kyse on sisälisodasta, nimesi sen voittanut osapuoli miksi tahansa.
Sanoit:"Meille itsenäisyys tuli pahemmin venäläisiä vastaan tappelematta,"
Joo joo ja miksi sitten koko Vapausota sitten piti käydä jos itsenäisyys tuli tappelematta? Miksi täällä oli silloin vielä venäläisiä joukkoja ja miksi he kävi sotaan Vapautusarmeijaa vastaan? Ja mikä on tarton rauha?
"Miksi täällä oli silloin vielä venäläisiä joukkoja ja miksi he kävi sotaan Vapautusarmeijaa vastaan? "
Venäläisiä joukkoja täällä oli kuten muuallakin Venäjällä, Suomihan oli osa Venäjää.
Kävivätkö venäläiset joukot "sotaan Vapautusarmeijaa vastaan"? Eikös ne riisuttu aseista useimmissa tapauksissa väkivallattomasti. Osa tietysti auttoi punaisia mm. asetoimituksin, mutta järjestelmällistä osallistumista sisällissotaan ei tapahtunut.
Tarton rauhaan mennessä oli ehtinyt tapahtua muutakin kuin pelkkä Suomen sisällissota, mm. suomalaiset olivat tehneet hyökkäysretkiä Venäjän Karjalaan ja venäläiset vastanneet valtaamalla Suomen Karjalan kyliä. Mannerheim suunnitteli vielä 1919 hyökkäystä Pietariin, mutta luopui siitä länsimaiden tuen puutteen vuoksi. Tarton rauhan myötä nämä vihollisuudet lopetettiin.
Taas valetta
"Venäläisiä joukkoja täällä oli kuten muuallakin Venäjällä, Suomihan oli osa Venäjää.2
Siis Suomi ei ollut itsenäinen vuonna 1918.
"Kävivätkö venäläiset joukot "sotaan Vapautusarmeijaa vastaan"? Eikös ne riisuttu aseista useimmissa tapauksissa väkivallattomasti."
KYLLÄ he kävivät punaisten puolella Vapautusarmeijaa vastaa eikä aseista riisunta ollut väkivallatonta kuin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Tarton rauhassa tehtiin nimenomaan rauha neuvostoliiton kanssa ja rauhaa ei voi tehdä ellei olisi sotaa ja ainut sota oli tuo Vapaussota ja siinä tehtiin rauhan Suomen kanssa missä esim. vaadiittin vankien vaihto ym.
Muut sinun mainitsemasi asiat ei pidä paikkaansa.
Neuvosto-Venäjä ei käynyt Suomea vastaan sotaa alkuvuonna 1918. Venäläisiä sotilaita oli jäänyt kyllä Suomeen, mutta he tappelivat täällä vapaaehtoisina kuka kenenkin puolesta ja puolella. Venäläiset sotamiehet tappoivat sen paljon paljon venäläisiä upseereita, että näistä ei ollut suuriluisana joukkona taistelemaan valkoisten puolella. Tämä on sama asia kuin se, että ruotsalaisia vapaaehtoisia oli vuosina 1939-1944 Suomen apuna. Ruotsi ei kuitenkaan valtiona osallistunut sotaan. Venäläisten joukkojen maassaolo vuonna 1918 ei merkinnyt sitä, etteikö Suomi olisi ollut itsenäinen. Suomi oli ihan samalla tavoin itsenäinen kuin esim. vuonna 1940 tammikuussa, joloin venäläisiä joukkoja niin ikään oli maaperällämme. Vuonna 1918 myös saksalaiset joukot tekivät maihinnousun Suomeen eikä Suomi senkään vuoksi menettänyt itsenäisyyttään.
Tarton rauhansopimus ei koskenut vuonna 1918 käytyä Suomen sisällis- eli kansalaissotaa. Tarton rauhassa haluttiin ratkaista epäselviä kysymyksiä Tällainen oli esim. Petsamo, jonka Suomi saikin liittää alueisiinsa ja luovutti vastineeksi mm. Repolan ja Porajärven. Lisäksi suomalaiset olivat osallistuneet Itä-Karjalassa käytyihin heimosotiin. Siis suomalaisia joukkoja oli ollut naapurivaltion puolella. Vaikka näitä suomalaisia joukkoja oli siellä, Neuvostoliitto ei katsonut sen takia menettäneensä itsenäisyyttä ja käyneensä vapaussotaa suomalaisten joukkojen riisumiseksi aseista NL:n alueella. Tarton rauhassa suomalaiset ehdottelivat, että Itä-Karjalassa järjestteäisiin kansanäänestys alueen liittämisestä Suomeen, mutta tähän venäläiset eivät suostuneet. Lisäksi neuvottelujen kohteena olivat erilaiset taloudelliset järjestelyt kuten Suomen puolelle jääneen venäläisen omaisuuden kohtalo. Kansalaissota ei siis ollut se sota, jonka takia rauhaa olisi pitänyt solmia, vaan yleiset epäselvät alue- ja omaisuuskysymykset, joita osaltaan aiheutti suomalaisten osallistuminen ns. heimosotiin oman valtakunnan rajan väärällä puolella.
Kyllä venäläiset koko sodan avusti punaisia ja lähetti joukkoja suomeen. Eli Suomi taisteli itsenäisyydestä vuonna 1918. Ja tarton rauhassa tehtiin rauha venäjän kanssa. Miksi siinä on maininta esim. sotavankien vaihdosta? Minkä sodan vankien?
vankien vaihdosta oli tarton rauhassa kysymys jossa suomalaiset joukot ylittivät valtakunnan rajan ja etenivät N-liiton alueelle yrittäen nostaa siviiliväen kapinaan neuvostoliiton hallitusta vastaan. Tätä sanottiin Aunuksen retkeksi. Kansalaisodan voitettuaan ja tuhansia punaisia laittomasti teloitettuaan ei valkoisen armeijan verenhimo ollut vielä tyydytetty. Piti kehittää aivan käsittämätön hölmöntölmäys joksi tätä keväällä -19 alkanutta hyökkäystä aunukseen voi kutsua.
"venäläiset koko sodan avusti punaisia ja lähetti joukkoja suomeen"
Ohhoh? Mitä joukkoja? Milloin? Kuinka paljon?
Joukkoja oli maassa jo valmiiksi, ei niitä tänne lisää lähetetty. Katsoppas mitä Venäjällä tapahtui samaan aikaan, ei siellä juuri ketään kiinnostanut mitä Suomessa tapahtui. Siksipä se Suomessa ollut sotaväkikään ei tiennyt kenen puolelle asettua, bolsevikit auttoivat punaisia mutta aseapuun ja yksittäisiin vapaaehtoisiinpa se osallistuminen jäi. Venäjän järjestelmällisestä ja valtiollisesta osallistumisesta Suomen sisällissotaan ei voi puhua.
kun neuvon, mutta sa(ar)namiehen kaltaiselle pohjanmaalla asuvalle jästipäälle ei voi puhua järkeä. Hän on jo äidinmaidosta oppinut ne valheet, että pohjanmaalaiset vuoden -18 kansalaisodassa taistelivat venäläisiä vastaan jonka miljoona-armeijan turvin yrittivät saada Suomea valtaansa. Olen linkittänyt hänelle todisteita päinvastaisesta tuolla yleistä politiikasta palstalla 6.12 lähtien mutta hän kumoaa kaikki todisteet "kommunistipropagandana". Itse hän ei tosin esitä mitään todisteita vanäläisten massiivisesta läsnäolemisesta vaan toistaa kuin papukaija valheitaan.
Suomalaiset, puolalaiset, baltit, ukrainalaiset, georgialaiset, armenialaiset ja azerit julistautuivat itsenäisiksi.
Kaikki entiset tsaarin Venäjän alueet jotka tuolloin itsenäistyivät, saavuttivat itsenäisyytensä vasta taistellen!
Lenin totesi vuonna 1918, että "sosialismin edut on asetettava korkeammalle kuin kansakuntain itsemääräämisoikeuden edut", huomattuaan etteivät itsenäisyyden saavuttaneet maat kääntyneetkään sosialismiin.
Koska Lenin tajusi että Neuvosto-Venäjä tarvitsee Kaukaasian ÖLJYN, Ukrainan viljan, jne. Niinpä ne liitettiin entistä tiukemmin Neuvosto-Venäjän yhteyteen.
Stalin käytännössä jatkoi Leninin politiikkaa, kun miehitetyt Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon 1940 sekä Puola saatettiin sotilaalliseen ja poliittiseen kontrolliin 1945.
Puoleksi vuosisadaksi ainut joukosta joka jäi vapaaksi oli Suomi - ja jälleen taistellen.
Kumman hiljaisia pastan komukat, kun tulee tosiasiaa valtiohistoriasta!!!
Punakapinaa voi hyvällä syyllä nimittää Itsenäisyys sodaksi, joka oli Suomalaisuuden pelastus!!
tämä tosiasia tulisi tunnustaa siitäkin huolimatta,että monelle tekee kipeätä tunnustaa isovanhempiensa mukana olo kapinassa jonka tavoitteena oli liittää suomi leninin valtapiiriin. Jompaan kumpaan oli liityttävä jos meinasi henkensä säilyttää ja sattuma paljolti ratkaisi kummalle puolelle ajauduttiin. Jos tuo sinun teoriasi pitäisi paikkansa niin minulle pitäisi tehdä todella kipeää koska isäni joka oli kommunisti taisteli viisi vuotta viime sodissa etulinjassa konekiväärimiehenä natsisaksan aseveljenä jonka tavoitteena oli maailman herruus ja muiden kansojen tuhoaminen. Kipeetä ei tee kuitenkaan koska edelleenkin tajuan, että päättäjät on vastuussa oli sitten kysymyksessä punikki, lahtari, kommunisti tai natsi ja päättäjille kuuluu vastuu ja syyllisyys,ei rivimiehelle.
Oisko Hitleri todella ollut mulkumpi maailman johtaja kuin jutikat?
Kyse oli sisällissodasta. Jos sitä halutaan nimittää vapaussodaksi, kyse on silloin siitä, että omistava yhteiskuntaluokka halusi vapauttaa Suomen köyhälistön ja maattomien talonpoikien vaatimuksista. Siinä vapautettiin taloudellinen valta ihmisten tasa-arvoisuuden edelle.
NL oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Venäläisiä joukkoja ei Suomeen lähetetty. Täällä olevat venäläiset olivat tsaarin Suomeen jääneitä sotilaita, jotka tappoivat toisiaan. Päällystö tapettiin, osa oli bolshevikkeja, osa anarkisteja, osasta tuli yksinkertaisesti rikollisia tilanteen hyväksikäyttäjiä. NL ei valtiona sekaantunut Suomen sisällissotaan, mutta Saksa sen sijaan sekaantui. Sen itämeren laivasto teki maihinnosun Suomeen ja osallistui taisteluihin ratkaisten yhdessä Saksasta palanneiden jääkärien kanssa lopputuloksen. Osin sen ajan propangalle oli kuvaavaa, että pohjalaiset todella luulivat lähteneensä taistelemaan venäläisiä vastaan Tampereen valtauksessa. Heille oli yllätys, että vastassa olikin puhtaasti suomalaisia joukkoja. Myös jääkärit pidettiin tietämättöminä siitä, keitä vastaan he oikeastaan taistelivat.
Kun yksikään vieras valtio ei vastustanut Suomen itsenäisyyttä, kyse oli puhtaasta sisällisodasta eli kansalaissodasta. Jos tämä punainen puoli osin tavoitteli sosialistista vallankumousta, se ei muuta tilannetta. Tottakai kapinaan ryhdyttiin vallan vaihtamiseksi. Mutta ei kapinaa johdeta ylhäältäpäin. Täytyy olla myös motiivi. Ja se motiivi oli kaupunkiköyhälistön ja maattomien talonpoikien kurja ja entisestään kurjistuva asema. Näin tyytymätön joukko voidaan agiteerata kapinaan. Ei siihen sellaisia saada, joiden mielestä asiat ovat hyvin tai kohta korjattavissa. Mitä korjausta sellainen oli, että torpparien päivätöitä lisättiin, mutta oikeus omaan leipään pysyi yhtä epävarmana kuin ennenkin. Tätä vaihetta Väinö Linna kuvaa Pohjantähti -trilogiassaan erityisen hyvin.
Heikki Ylikangas vääristelee lierosti ja kierosti historiaa, kunhan siitä on tarpeeksi kulunut aikaa. Kyseessä on tällä kertaa tämän valehtelevan stalinistihistorioitsijan teoria väärästä vihollisesta. Rakennuspuina on käytetty valkoisen puolen propagandaa sekä kommunistista perimätietoa. Muistitietoakin on ilmeisen niukasti. Kyseessä on klassinen kommunistijuttu: köyhät kusetetaan taistelemaan toisia köyhiä vastaan, eikä oikeaa luokkavihollistaan. Näiden valheiden jauhaminen ei ole uutta, vaan se alkoi välittömästi jo kapinan aikana (kuten Ylikangas kirjassa Tie Tampereelle esittää K.H.Wiikin tuoreen tulkinnan tapahtumista).
Myös vihjaillaan niihin poliitikkoihin, jotka yrittivät sovintoa viimeiseen asti. Tähän voisi sanoa, että koko maassa toisten silmät eivät auenneet edes marraskuun lakon tapahtumista, vaan vasta punakapinasta. Sen jälkeen he (esim senaattorit, jotka jäivät Helsinkiin) vasta ymmärsivät taistelun välttämättömyyden. Mikäli ei ole kyseessä aatteen miehet (sillä Pohjanmaalla niitäkin oli ja he kehottivat tietysti pidättymään toimista aateveljiään vastaan), asioiden takana on voinut olla myös pelkoa joukkojen alivoimaisuudesta punikkeihin ja ryssiin nähden.
Jos esitetään ,että jääkärit olisivat olleet tietämättömiä (vaikka punikki jääkärit oli jätetty Saksaan), niin miksi kaikki väkivalta on silti yritetty laittaa heidän syykseen eikä ruotsalaisryssien, jotka johtivat joukkoja?
Venäjä sekaantui Suomen sotaan.