Suuryritysten ja suurpääomanomistajien etujen ajajiksi ryhtyneet EU-poliitikot ovat eri maissa -myös Suomessa - syyllistyneet kansalaisten harhauttamiseen väittäessään Adam Smithin ja David Ricardon talousoppeihin vedoten, että EU:ssa ja ETA:ssa harjoitettava vapaakauppa on suhteellisen edun periaatteen nojalla edullista kaikille niissä mukana oleville maille.
Niin kuin yhdysvaltalaiset taloustieteen asiantuntijat, professorit John M. Culbertson ja Herman Daly ovat osoittaneet, tämä suhteellisen edun periaate oli kyllä voimassa Smithin ja Ricardon elinaikana, jolloin pääoma ei liikkunu yli rajojen, mutta ei enää nykytilanteessa, jolloin näin tapahtuu.
Silloin kun pääoma liikkuu yli rajojen, niin kuin EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisen jälkeen tapahtui, suhteellisen edun periaate ei enää päde. Sen sijaan on voimassa absoluuttinen etu. Tämä merkitsee sitä, että pääoma siirtyy aina sinne, missä voitot ovat suurimmat, ja samalla sitä, että vapaakauppa ei suinkaan hyödytä kaikkia osapuolia.
Väite, että EU:n sisämarkkinoihin kuuluminen toisi Suomeen investointeja lisääviä pääomia, on perusteeton siihen asti, kunnes työvoimakustannukset on Suomessa laskettu niin alhaisiksi, että pääomanomistajien voitot muodostuvat täällä suuremmiksi kuin muualla.
Niin kuin tiedetään, työvoimakustannukset ovat riippuvaiset työpalkasta työaikaan verrattuna sekä työnantajalta perittävistä sosiaalimaksuista.
Suurten, monikansallisten yritysten etujen mukainen vapaa kilpailu ja vapaakauppa yhtyneenä pääomien vapaaseen liikkuvuuteen johtaa köyhien piirin laajentumiseen ja jatkuvaan köyhtymiseen, kun taas rikkaat rikastuvat entisestään köyhien kustannuksella paitsi alueiden sisällä myös maailmanlaajuisesti niiden välillä.
Niin kuin yhdysvaltalaiset taloustieteen asiantuntijat, professorit John M. Culbertson ja Herman Daly ovat osoittaneet, tämä suhteellisen edun periaate oli kyllä voimassa Smithin ja Ricardon elinaikana, jolloin pääoma ei liikkunu yli rajojen, mutta ei enää nykytilanteessa, jolloin näin tapahtuu.
Silloin kun pääoma liikkuu yli rajojen, niin kuin EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisen jälkeen tapahtui, suhteellisen edun periaate ei enää päde. Sen sijaan on voimassa absoluuttinen etu. Tämä merkitsee sitä, että pääoma siirtyy aina sinne, missä voitot ovat suurimmat, ja samalla sitä, että vapaakauppa ei suinkaan hyödytä kaikkia osapuolia.
Väite, että EU:n sisämarkkinoihin kuuluminen toisi Suomeen investointeja lisääviä pääomia, on perusteeton siihen asti, kunnes työvoimakustannukset on Suomessa laskettu niin alhaisiksi, että pääomanomistajien voitot muodostuvat täällä suuremmiksi kuin muualla.
Niin kuin tiedetään, työvoimakustannukset ovat riippuvaiset työpalkasta työaikaan verrattuna sekä työnantajalta perittävistä sosiaalimaksuista.
Suurten, monikansallisten yritysten etujen mukainen vapaa kilpailu ja vapaakauppa yhtyneenä pääomien vapaaseen liikkuvuuteen johtaa köyhien piirin laajentumiseen ja jatkuvaan köyhtymiseen, kun taas rikkaat rikastuvat entisestään köyhien kustannuksella paitsi alueiden sisällä myös maailmanlaajuisesti niiden välillä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitus. Näitä faktoja on paatuneemmankin eurohuijarin vaikea kumota yhtäkkiä.
Edes professoritasoiset talousoppineet eivät pärjää keskusteltaessa näistä asioista maallikko Ari Ojapellon kanssa. Siksi ei olekaan suuri ihme, ettei tätä kirjoitusta ole kommentoitu millään lailla.
Näillä palstoilla kovin harvoilla yltää taloustieteiden tuntemus sille tasolle, että järkevää keskustelua edes saisi aikaan.
Ehkä sen takia, että kirjoittajalla on toki pointtinsa. Rahan vapaa liikkuminen eri vuosikymmenillä (tai jopa vuosisadoilla) olevien yhteiskuntien välillä tulee modernille osapuolelle äärimmäisen kalliiksi. Tämä on sen verran itsestäänselvää, että sitä ei tarvitse pahemmin kommentoida.
Joskus se kuitenkin kannattaa. EU on nostanut Irlannin, Espanjan, Portugalin ja Itä-Saksan kehitysmaista moderneiksi maiksi, jotka ovat mukana luomassa vaurautta Euroopassa. Kalliiksi tuli, mutta kyllä se vaikutti kannattavan. Edes Läntinen Eurooppa ei ole kuitenkaan täysin tällä tasolla, vaan Puola, Baltian maat jne ovat yhä alemmalla elintasolla. Nämä maat voidaan raahata meidän elintasollemme 10-20 vuodessa, vaikka se varmaan hetken hieman kirpaiseekin.
Valitettavasti nykyään kauppa on vapaata melkein kaikkien kanssa, ja USAn ja EUn omaisuus yhteensäkään ei missään nimessä riitä Kiinan ja Intian kaltaisten valtioiden raahaamiseen meidän tasolle. "Kirpaisu" ei edes alottaisi kuvaamaan miltä sen yrittäminen tuntuisi. Valitettavasti tällä hetkellä sitä kuitenkin yritetään globalisaation muodossa. Meillä. Ei. Riitä. Raha. Ehkä aikanaan kaupan olisi voinut avata, kun kaikki olisi tapahtunut hitaammin. Nykytahdilla kaikki Euroopan tehtaat voivat siirtyä Kiinaan viidessä vuodessa, ja tämä olisi kohtuu sietämätöntä.
Suomi:Ei-EUn virhe on siinä, että hän kuvittelee koon olevan ongelmia aiheuttava tekijä. Koko ei haittaa ollenkaan, kunhan elintaso on varsin samanlainen. USA pyörii kivasti, samoin Saksa, Japani jne. Kaikissa on valtavasti väestöä.
EUhun liittyvissä osissa itä-Eurooppaa ei ole tarpeeksi väestöä ajamaan EUta konkurssiin. Tämä on sijoitus Euroopan tulevaisuuteen, jonka uskon ehdottomasti kannattavan vähänkin pidemmällä tähtäimellä.
Tuskin nuo sosialistit ymmärsivät kirjoitustasi.
Ajatuskin toisten asioiden parantamisesta on heille kauhistus.
valtioiden ja kansantalouksien kehittymisestä on kiistämättä hieno. Valitettavasti EU:n ajama vapaan kilpailun oppi ei johda siihen.
USA:n mainitsitkin jo esimerkkinä. Siellä vähäosaisten ja köyhien elämä on yhtä helvettiä. Ja toisin kuin yleisesti harhaluullaan, niitä ei ole siellä kovin vähää. Kymmeniä miljoonia amerikkalaisia elää köyhyydessä, vaikka monet heistä tekevät jopa kahta työtä samaan aikaan. Siellä on syntynyt kokonaan uusi luokka "working poor".
Sama tilanne on syntymässä Länsi-Eurooppaan. Syynä tähän ovat pääomatulojen kasvu suhteessa palkkatuloihin. Ja koska pääomat hiljalleen hakeutuvat sinne, missä työn teettäminen on halvinta, niin se kasvattaa työttömyyttä. Juuri näin Suomessakin jatkuvasti tapahtuu.
Ja jottei näin tapahtuisi, täytyisi duunareiden palkkoja alentaa ja "sotu-kuluja" myös. Tästä taas seuraa tuloerojen kasvaminen, josta USA onkin jo malliesimerkki.
Tuo villen kirjoitus vain unohtaa muutaman oleellisen asian, jotka toin esille omassa vastauksessani.
Tunnen niin kovin monta ihmistä, jotka ovat USAssa nousseet köyhistä oloista, että minulla ei oikein tahdo riittää sympatioita heidän köyhiään kohtaan. Näistä köyhistä on vielä valtava osa laittomia maahanmuuttajia, joiden jatkuva tulva luo paineita työmarkkinoille (ja kiusauksia työnantajille, joiden ei tarvitsisi noudattaa kaikkia sääntöjä näiden maahanmuuttajien kanssa).
Toisin kuin Eurooppa, USA saa hyvin paljon ahkeria maahanmuuttajia, josta se ottaa kaiken hyödyn irti. Lisäksi oikeassa paikassa asuessa elinkustannukset ovat USAssa _HYVIN_ alhaiset, joten pienilläkin tuloilla voi elää. Tottakai jossain San Franciscossa on mahdoton pysyä alhaisilla tuloilla, mutta näinhän markkinatalous toimii: kaikki siivoojat muuttavat pois SFstä, niin eiköhän palkat nouse.
USAn köyhien ongelmat ovat hyvin pitkälti tarkoituksellinen juttu. Niiden jenkkien mielestä jonka kanssa olen puhunut (~500?), köyhillä ei pidäkään olla kauhean kivaa. Motivoi vääntämään duunia. Kuten olen muualla sanonut aikanaan, USAssa köyhyyttä havaittaessa löydettiin kolme juttua, jotka olivat köyhillä hyvin tyypillisiä (niin tyypillisiä, että niiden voidaan sanoa olevan lähes itsetuhoisia jos haluat vauraan elämän):
Lapsi alle 18v, lukion keskenjättö ja/tai lapsi avioliiton ulkopuolella.
EU voisi tietenkin hoitaa sosiaaliturvaa ainakin alueellisesti paremmin kuin USA, mikäs siinä. Itse olen vähän siinä ja siinä tukisinko mieluummin USAn mallia, mutta se ei ole mikään suuren koon ja kapitalismin aiheuttama loukku, vaan ihan Amerikkalaisten tekemä päätös.