en rakasta sinua, en ole koskaan rakastanut,en edes pitänyt.olen oppinut tulemaan toimeen kanssasi.joinain päivinä yritän paeta sinua, joskus vain alistun,yritän kuunnella, mitä ehkä haluaisit minun kuulevan.
minulle on sanottu usein, niin ystäväksi itseään sanovat, kuin ammatti-ihmisetkin, ettei minun tarvitse sinua sietää eikä kestää.että piinaan vain itseäni ja muita, kun en ryhdistäydy ja ala elää omaa itsenäistä, itsekkäämpää elämää.
että se olisi hyväksi minulle.
tai,jospa kokeilisin kuntoilua, niin vahvistuisin ja saisin rohkeutta koota itseni ja jättää sinut.
on totta,että piinaat minua lähes joka hetki valveilla ollessani,usein unissakin.
jos joskus tilapäisesti oletkin poissa, niin pelko siitä, milloin taas hyökkäät kimppuunii rusentaen kuristavasti halaten tai altakulmiesi vaanien, miten milloinkin haluat tulla.,se painaa katseeni alas ja hartiani kumaraan.
en uskalla hymyillä kenellekään,harvoin edes juttelen tuttujenkaan kanssa,sillä minusta näkyy,kuinka lyöty ja alistettu olen. silmäni pälyilevät pelokkaina, olen varautunut,vihamielisen oloinen. sillä vuosikausia olen tottunut olemaan puolustuskannalla maailmaa ja muita ihmisiä vastaan.koska aina on seliteltävä sinun, elämänkumppanini, vaikutusta kaikkeen, mitä teen tai edes suunnittelen. en voi sitoutua mihinkään,edes työhön,koska en voi ottaa vastuuta päivistäni, öistäni,ajatuksista tai tunteistani. sinä vaikutat kaikkeen,läpi koko pienen elämäni,sinä inhottu,vihattu parantumaton ja loppumaton.vain joskus joku rakas saa pidettyä sinua loitolla niin kauan,että sieluni saa nähdäkseen aurinkoa.ilman näitä aurinkohetkiä olisin kuollut jo ajat sitten.en silti tiedä miten kauan jaksan elää kanssasi.sinulla on paljon nimiä: ahdistus, masennus,depressio, loppuunpalaminen,uupumus....
olepa kuka hyvänsä, kellekään toiselle en soisi sinua kumppaniksi,ja kuitenkin meitä on paljon, joilla on samanlainen vaellustoveri,eikä se jätä uhriaan, ennenkuin saa tapettua, tavalla tai toisella. en ole ainakaan tuntenut ketään,joka olisi onnistunut nitistämään tätä elämänsä vahvinta vaikuttajaa.jos joku rakastaa tarpeeksi itseään, siltä se voisi onnistua. minä en uskalla sitäkään..
minulle on sanottu usein, niin ystäväksi itseään sanovat, kuin ammatti-ihmisetkin, ettei minun tarvitse sinua sietää eikä kestää.että piinaan vain itseäni ja muita, kun en ryhdistäydy ja ala elää omaa itsenäistä, itsekkäämpää elämää.
että se olisi hyväksi minulle.
tai,jospa kokeilisin kuntoilua, niin vahvistuisin ja saisin rohkeutta koota itseni ja jättää sinut.
on totta,että piinaat minua lähes joka hetki valveilla ollessani,usein unissakin.
jos joskus tilapäisesti oletkin poissa, niin pelko siitä, milloin taas hyökkäät kimppuunii rusentaen kuristavasti halaten tai altakulmiesi vaanien, miten milloinkin haluat tulla.,se painaa katseeni alas ja hartiani kumaraan.
en uskalla hymyillä kenellekään,harvoin edes juttelen tuttujenkaan kanssa,sillä minusta näkyy,kuinka lyöty ja alistettu olen. silmäni pälyilevät pelokkaina, olen varautunut,vihamielisen oloinen. sillä vuosikausia olen tottunut olemaan puolustuskannalla maailmaa ja muita ihmisiä vastaan.koska aina on seliteltävä sinun, elämänkumppanini, vaikutusta kaikkeen, mitä teen tai edes suunnittelen. en voi sitoutua mihinkään,edes työhön,koska en voi ottaa vastuuta päivistäni, öistäni,ajatuksista tai tunteistani. sinä vaikutat kaikkeen,läpi koko pienen elämäni,sinä inhottu,vihattu parantumaton ja loppumaton.vain joskus joku rakas saa pidettyä sinua loitolla niin kauan,että sieluni saa nähdäkseen aurinkoa.ilman näitä aurinkohetkiä olisin kuollut jo ajat sitten.en silti tiedä miten kauan jaksan elää kanssasi.sinulla on paljon nimiä: ahdistus, masennus,depressio, loppuunpalaminen,uupumus....
olepa kuka hyvänsä, kellekään toiselle en soisi sinua kumppaniksi,ja kuitenkin meitä on paljon, joilla on samanlainen vaellustoveri,eikä se jätä uhriaan, ennenkuin saa tapettua, tavalla tai toisella. en ole ainakaan tuntenut ketään,joka olisi onnistunut nitistämään tätä elämänsä vahvinta vaikuttajaa.jos joku rakastaa tarpeeksi itseään, siltä se voisi onnistua. minä en uskalla sitäkään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa sanoa mitään mikä sinua lohduttaisi, enhän koe mitään vastaavaa. Voin vaan yrittää ymmärtää. Sen suuren asian saatkin kirjoituksellasi aikaan, tuot meitä muita lähemmäs itseäsi! Tekstisi pysäyttää miettimään.
Voimia ja jaksamista!
Havahduin kirjoitustasi. Luulin että se kohdistuu ihmiseen, minuun (monastihan näissä kirjoituksissa samaistuu itseensä).
Minun täytyi lukea se pari kertaa uudelleen.
Olet joutunut pohtiin juttuasi. En voi aavistaa mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sinuunn noin ja muovanneet käyttäytymistäsi sen takia. Meillä itse kullakin on omat ristimme, pienemmät tai suuremmat.
Tuntui että haluaisin sanoa jotain, en osaa.
Käteeni löysin kirjahyllystäni Helinä Siikalan Voiman ja ilon käsikirjan, josta kirjoitan pätkän
IHMISEN MAHDOLLISUUDESTA
Tässä hän tekee yksinkertaisen harjoituksen, istutaan pareittain jonkin aikaa toisiaan silmiin katsoen, puhumatta. Taustalla soi Joe Cockerin You are so beautiful kasetti tai Helinän amerikkalaiselta buddhisti Joanna Macylta mukailema puhe satuttaen ihmisten sydämiä havahtumaan maapallon ja ihmiskunnan sairauden parantamiseen.
"Päästä tietoisuuteesi toista ihmistä silmiin katsoessasi, miten äärettömästi voimaa ja viisautta, luovuutta ja sitkeyttä kätkeytyy noiden silmien takaiseen todellisuuten. Huomaa, että sinussa on hyvä tahto tätä ihmistä kohtaan, että toivot hänelle kaikkea hyvää. Tee itsessäsi tilaa kaikelle kivulle, jota toinen on elämänsä matkalla joutunut kokemaan, suruja ja menetyksiä, haavoittumisia, pettymyksiä ja epäonnistumisia joille ei ole ollut sanoja, ei jakajaa. Avaa itsesi kiittämään, että saat jakaa hänen kipuaan, vaikka vain katsomalla häntä silmiin.
Kuvittele ilo ja innostus, jolla tämän ihmisen kanssa heittäytyisitte tekemään yhdessä jotain. Ja vielä anna tajuntasi pudota sanojen tasoa syvemmälle, missä loputtomien suhteiden säikeet solmiutuvat ja kutoutuvat yhteen kantamaan kaikkea. Siihen elämän kudokseen te kumpikin kuulutte, sitä kudosta olette ettekä siitä voi pudota. Mikään tyhmyys tai epäonnistuminen, mikään vajavuus ei voi irrottaa kumpaakaan elämän verkosta. Anna tiedon tästä yhteenkuuluvuudesta täyttää sinut turvallisuudella ja rauhalla. Siitä rauhasta voit luottavasti mennä maailmaan, toimia siellä."
On mahdollista katseitten välähtävä kohtaaminen ventovieraan kanssa ohimennen bussissa, kadulla tai kahvilassa ja siinä kohtaamisessa nopeasti tulla tutuksi, päästä lähelle ja muistaa ihmisen voima ja kyvyt, kipu, yhteistyön ilo ja innostus, keskinäinen myötätunto. Ja kaiken lävitse, alla ja päällä, edessä ja takana, sivuilla, elämän särkymätön verkko johon saa luottaa.
Harjoitus uhkaa ja ahdistaakin. Antautuessani katsekontaktiin olen paljaana ja alttiina, voin tulla nähdyksi. Jos uskon olevani vajaa ja huono, jos tahdon piilotella avuttomuuttani ja tarvitsevuuttani tai pelkään tuntematonta itseäni, tilanne on ahdistava. Jokaiselle tilanne on aluksi, aina, ahdistava koska jokainen yrittää piilotella ja kontrolloida jotain puoliaan.
Mutta ahdistuksen ylitse pääsen antautumalla sille, mitä on ja mitä olen. Usein vieraatkin ihmiset spontaanisti syleilevät toisiaan harjoituksen jälkeen. Kyynelsilmin hymyillen, oudon liikutuksen koskettamina.
Huomaan että tämä kirja on ollut hyllyssäni jo kolme vuotta, mutta tätäkään en ole kuin selaillut sieltä täältä, siis lukulistalle.
Toivon elämääsi uskallusta, rakkautta, ystäviä, terveyttä, kaikkea hyvää, samoin kuin omaankin elämääni.
Depressiota ei kannata liian kauan vain kuunnella ja yrittää pärjätä. Uudet masislääkkeet voivat auttaa ja saat taas elämänhalusi takaisin. Eikä niihin jää koukkuun, vaan voit lopettaa kun olet taas voimissasi. Iloa sydämeesi!