Onko täällä ketään, jolla olisi kokemusta kristillisestä terapiasta/sielunhoidosta, potilaan näkökulmasta, tai miksei terapeutin/sielunhoitajan näkökulmastakin?
Luin eräästä hellareiden lehdestä pedofiliaa koskevan jutun ja se käsitteli asiaa mielestäni todella omituisesti. Jutussa pedofiili nähtiin sellaisena "seksuaalisen poikkeaman vuoksi uskovaisten piireistä apua hakemaan tulleena veljenä tai siskona" joka aina "kärsii hirveästi" tämän taipumuksensa vuoksi, ja haluaa eheytyä. Lisäksi kirjoituksessa peräänkuulutettiin "ARMORIKKAITA" sielunhoitajia kulkemaan tällaisten ihmisten rinnalla. Tässä lehtijutussa kerrottiin myös, että pedofiliasta on mahdollista parantua (siis "eheytyä") Jumalan avulla.
Se, mikä minua tällä hetkellä eniten asiassa kiinnostaa, oli se kohta jossa sanottiin että "kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuvaa sielunhoito- ja terapiakoulutusta on jo saatavilla".
Jos jollakin on tietoa millä tavalla tällainen koulutus eroaa tavallisesta terapiakoulutuksesta, ottaisin tietoa mielenkiinnolla vastaan. Mikä siis tavallisessa terapiassa ei riitä?
Luin eräästä hellareiden lehdestä pedofiliaa koskevan jutun ja se käsitteli asiaa mielestäni todella omituisesti. Jutussa pedofiili nähtiin sellaisena "seksuaalisen poikkeaman vuoksi uskovaisten piireistä apua hakemaan tulleena veljenä tai siskona" joka aina "kärsii hirveästi" tämän taipumuksensa vuoksi, ja haluaa eheytyä. Lisäksi kirjoituksessa peräänkuulutettiin "ARMORIKKAITA" sielunhoitajia kulkemaan tällaisten ihmisten rinnalla. Tässä lehtijutussa kerrottiin myös, että pedofiliasta on mahdollista parantua (siis "eheytyä") Jumalan avulla.
Se, mikä minua tällä hetkellä eniten asiassa kiinnostaa, oli se kohta jossa sanottiin että "kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuvaa sielunhoito- ja terapiakoulutusta on jo saatavilla".
Jos jollakin on tietoa millä tavalla tällainen koulutus eroaa tavallisesta terapiakoulutuksesta, ottaisin tietoa mielenkiinnolla vastaan. Mikä siis tavallisessa terapiassa ei riitä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Koskapa yksikään vellihousu ei uskaltaudu puolustamaan hataria näkemyksiään ainakaan tälle palstalle, on alettava ilmeisesti arvuuttelemaan. Heitä sama kysymys hellaripalstalle, ehkä siellä tärppää paremmin - mutta muista vaihtaa nimimerkkiä ;-D
Kristillinen terapia? Ehkä sitä opiskellaan jossain evankelisissa kansanopistoissa tai sitten osana pappiskoulutusta?!
Ehdottaisinkin sellaista villiä kristillisen terapian kirjekurssia tässä samantien.
Osa 1. Lohdutukseksi vastoinkäymisissä:
- Kaikella on tarkoituksensa.
- Herra antoi, Herra otti, ylistetty olkoon Herra.
- Tutkimattomat ovat Jumalan tiet, rakkaudessa ääretön.
- Anna sydämesi Jeesukselle, hän ymmärtää murheesi.
- Syntisi ovat anteeksi annetut.
- Omiaan Jumala kurittaa.
Jatkaa voi vapaasti.
Kyllä terapiaan kuin terapiaan voi mennä, jos haluaa mennä uskonnolliseen terapiaan, niin sinnekkin on lupa mennä.
Kuitenkin kaikkein tärkeintä on mennä keskustelemaan jos on ongelmia, kuin että jättäisi menemättä joittenkin heittämien typerien kommenttien takia.
Ainahan sitä kannattaa ajatella, mikä on parasta omalle terveydelleen. Ja edes yrittää selvitellä niitä ongelmia vaikkapa uskonnollisessa terapiassa, johon suosittelen lämpimästi kyllä menemään!
Ajattelinkin kysäistä asiaa myös hellaripalstalsta, mutta täytyy ensin ladata vähän akkuja ennenkuin on taas valmis mataronväittelyyn. Nimimerkkiä en tosin aio vaihtaa ;)
Voinpa jatkaa tuota kirjekurssia, ihan kokemukseen perustuvalla tiedolla. (Itse en ole käynyt kristillisessä terapiassa, mutta olen läheltä nähnyt)
osa 2.
jos olet kokenut esim. rikoksen, tai olet joutunut kasvamaan esim. mielipuolisten vanhempien kanssa - olet siis uhri:
- anna anteeksi, koska anteeksiantamattomuus on paha asia.
- anna anteeksi, koska vain sillä tavalla olet hyvä ihminen -> anteeksiantamaton ihminen katkeroituu automaattisesti
- anna anteeksi, koska raamatussa käsketään kääntämään toinen poski
- älä vaadi itsellesi oikeutta, koska sinun on päästävä tuomiohengestäsi
- älä vaadi itsellesi oikeutta, koska Jumala on oikeudenmukainen
- älä vihaa, koska viha on paha asia josta täytyy päästä eroon
- no saathan sinä tuntea vihaa -> tosin vain niin kauan kun se terapeutille sopii, vihaa vastaan tulee aina kuitenkin taistella
- rakasta lähimmäistäsi, ja muista, että rikoksen tekijä on myös lähimmäisesi
- kunnioita isääsi ja äitiäsi, vaikka he olisivat tehneet elämästäsi helvetin, äläkä tuomitse heitä mistään
- jos olet tehnyt virheitä elämässäsi, tai jos sinulle on tapahtunut pahoja asioita, se johtuu siitä, että elämässäsi vaikuttaa eri nimisiä henkiä, jotka täytyy ajaa (manata) sinusta ja elämästäsi pois.
- sallitut tunteet kokemastasi vääryydestä ovat ainoastaan SURU ja MURHE, ei suinkaan viha ja raivo. Jos tunnet surua ja murhetta, olet hyvä ihminen, mutta jos tunnet vihaa ja raivoa, olet mennyt jo ihan liian pitkälle tässä valitettavassa katkeruudessasi
- muista ettet sinäkään mikään synnitön ole - älä luulekaan!
- rukoile Jumalaa antamaan sinulle anteeksi
jos taas olet rikoksentekijä, joka on sielunhoitotilanteessa:
- muista, että Jeesus on sovittanut kaikki syntisi ristillä, kiitos Herralle!
- pyydä anteeksi Jumalalta rikostasi, niin se annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hallelujaa!
- muista, että vaikka toistaisit rikoksesi kuinka monta kertaa tahansa, vaikka ihan vahingossakin, niin Jumalan armoa riittää! eikö olekin mahtavaa, kuinka hyvä Jumala meillä on, kun Hän antaa meille jatkuvasti anteeksi meidän syntisten ja heikkojen ihmisten synnit, joita me vajavaiset jatkuvasti tehdään -> muista ettei se uhrisikaan mikään pulmunen ole!
- muista, että mitä suurempi synti on, sitä enemmän saat anteeksi ja sitä iloisemmaksi kiitollisemmaksi tulet
- voit ihan vapaasti mennä vaatimaan myös uhriltasi anteeksiantoa itsellesi, koska krisitillisen terapian mukaan uhrin TULEE antaa sinulle anteeksi. jos hän ei anna, voit silti olla rauhassa, sillä sinähän olet saanut jokatapauksessa Jumalalta anteeksi, ja näin uskoa syntisi anteeksi, koska Jeesus vei ne ristille, ja uhrisi ei pääse taivaaseen, jos ei anna anteeksi sinulle.
"joka ei anna anteeksi toisille ihmisille heidän syntejään, myöskään Jumala ei anna anteeksi hänelle hänen rikkomuksiaan"
Että ole sinä ihan rauhassa, tässä voi käydä vielä niin, että sinä pääset kyllä taivaaseen, koska luotat Jumalan armoon, mutta se sinun uhrisi ei pääse, koska vihaa sinua, eikä anna sinulle anteeksi.
QUOTE: "Koskapa yksikään vellihousu ei uskaltaudu puolustamaan hataria näkemyksiään ainakaan tälle palstalle, on alettava ilmeisesti arvuuttelemaan. Heitä sama kysymys hellaripalstalle, ehkä siellä tärppää paremmin - mutta muista vaihtaa nimimerkkiä ;-D" QUOTE
Olisi se tosiaan hyvä, jos täällä ei eikä ylipäänsä esiintyisi sinunkaltaisia vellihousuja heittelemässä hataria käsityksiä sinne sun tänne. Hataria? Lue eteenpäin...
QUOTE: "Kristillinen terapia? Ehkä sitä opiskellaan jossain evankelisissa kansanopistoissa tai sitten osana pappiskoulutusta?!" QUOTE
Psykoanalyysi voitaisiin luokitella kristilliseksi terapiaksi. Eräs viime vuosisadan eturivin teologeja luonnehti psykoanalyysia kristinuskon sekularisoituneeksi vesaksi. Teologian perusopintoihin kuuluu psykiatrian perusteita, tentitään mm. DSM III. Terapeutteja kaikista papeista ei tule. Ne, jotka hakeutuavat ja pääsevät esimerkiksi sairaalateologeiksi tai muuhin kirkolliseen terapiakoulutukseen, joutuvat keskelle freudilaista psykoanalyyttista koulukuntaa. Usea heistä joutuu aina tehtävänsä mukaan myös käymään läpi oman psykoanalyysin. Freudin & kumpp. vaikutus on liian suuri. Tässä kirkko ei seuraa aikaansa, sillä Freudin tieteelliset ansiot ovat varsin kyseenalaiset. Kansanopistoissa ei terapiakoulutusta liiemmin ole, koska se kestää analyyseineen useita vuosia.
QUOTE: "Ehdottaisinkin sellaista villiä kristillisen terapian kirjekurssia tässä samantien." QUOTE
Sanoisin, että olet niin hullu ja tyhmä, että et läpäisisi edes teologisen tiedekunnan pääsykokeita saatikka sitten mitään terapia -aiheista tenttiä siellä. Kirjekursseina ei tuota voi suorittaa.
QUOTE: "Osa 1. Lohdutukseksi vastoinkäymisissä:
- Kaikella on tarkoituksensa." QUOTE
Kaikella ei ole tarkoitusta. Maailmassa on paljon tyhmyyttä ja kärsimystä, joilla ei ole mitään merkitystä eikä tarkoitusta, niitä on vain siedettävä tai sitten niitä vastaan taisteltava.
QUOTE: - Herra antoi, Herra otti, ylistetty olkoon Herra. QUOTE
Kusipää Herra Jumala... Ihmisillä on oikeus kapinaan ja katkeruuteen. Ne ovat valintoja, joilla voi olla puhdistava merkitys.
QUOTE: - Tutkimattomat ovat Jumalan tiet, rakkaudessa ääretön.
Tutkimattomia ovat hyvinkin. Miksi Bilbo ei tappanut Klonkkua silloin kun hänellä oli siihen mahdollisuus?
QUOTE: - Anna sydämesi Jeesukselle, hän ymmärtää murheesi. QUOTE
Jeesus on vastaus, mikä olikaan kysymys?
QUOTE: - Syntisi ovat anteeksi annetut. QUOTE
Kiitos! Latinaksi voisit vaikka sanoa: Ego Te Absolvo!
QUOTE: - Omiaan Jumala kurittaa. QUOTE
En kyllä suostu ottamaan kärsimystä ja vastoinkäymisiä Jumalan kurituksena. Maailman globaali rakenteellinen köyhyys ei missään nimessä ole Jumalasta lähtöisin. Päinvastoin: sinun kaltaiset ihmiset ylläpitävät sitä. Sinä se köyhiä kuritat meidän muiden kanssa.
QUOTE: Jatkaa voi vapaasti. QUOTE
Amen.
Nyt män vähän ohi. Minä otin tuon kronoksen vastauksen huumorina, mikä on sinänsä ihan tervetullutta keventämään tämän aiheen raskautta, mitä se on minulle, kunhan se huumori kohdistuu oiekaan osoitteeseen ;).
Mutta sinä näytät tietävän tästä itse aiheesta jotakin. Olen saanut samanlaisen käsityksen, että psykoanalyysi - ainakin niiden hatarien tietojen perusteella joita minulla siitä on - voitaisiin luokitella kristilliseksi terapiaksi kuten hyvin moni muukin psykoterapia ja mielenterveyteen liittyvä hoito. Kaikki ne ovat aina lähteneet siitä ajatuksesta, että anteeksianto on ainoa oikea vaihtoehto toipumiselle ja parantumiselle, ja niiden alkuperä juontaa juurensa aika pitkälle menneisyyteen - eli siis aikaan jolloin kristinuskolla oli hyvin paljon suurempi vaikutus kaikkeen mitä ihmiset tekivät.
Juuri se on yksi syy miksi tämän aiheen aloitin; MIKÄ siis erottaa tavallisen terapian tästä uskonnollisesta terapiasta, jota on "jo saatavilla", kuten esim. tuosta mainitsemastani kirjasta luin? Kun tavallinenkin terapia, (joita on monia versioita) perustuu usein hyvikin kristillisiin arvoihin? Mihin tarpeeseen kristillinen terapia on kehitetty? Miksi sen terapian pitää olla juuri nimenomaan _kristillistä_? Mikä tavallisessa terapiassa ei kelpaa?
>>Olisi se tosiaan hyvä, jos täällä ei eikä ylipäänsä esiintyisi sinunkaltaisia vellihousuja heittelemässä hataria käsityksiä sinne sun tänne. Hataria? Lue eteenpäin... >>
Hyvä, oletkin ensimmäinen kristinuskon puolesta puhuva pitkiin aikoihin, joka vastaa siihen mitä kysytään. Olinkin jo menettänyt toivoni kokonaan. Siksi asiaa ihmettelenkin, kun en tiedä.
Yleensä mitä vaan "hieman hankalaa" kristinuskon piiristä kysyisi, niin pelkkää paskaa tulee vastaukseksi. Siitä vellihousut. Onneksi sentään edes sinä vastaat jotain, vaikka vaahtoatkin samalla kuin Tuomiopäivän Pasuuna. Ei se mitään. Kyllä pyhällä vihalla on aina paikkansa tässä maailmassa.
>>Psykoanalyysi voitaisiin luokitella kristilliseksi terapiaksi. Eräs viime vuosisadan eturivin teologeja luonnehti psykoanalyysia kristinuskon sekularisoituneeksi vesaksi. Teologian perusopintoihin kuuluu psykiatrian perusteita, tentitään mm. DSM III. Terapeutteja kaikista papeista ei tule. Ne, jotka hakeutuavat ja pääsevät esimerkiksi sairaalateologeiksi tai muuhin kirkolliseen terapiakoulutukseen, joutuvat keskelle freudilaista psykoanalyyttista koulukuntaa. Usea heistä joutuu aina tehtävänsä mukaan myös käymään läpi oman psykoanalyysin. Freudin & kumpp. vaikutus on liian suuri. Tässä kirkko ei seuraa aikaansa, sillä Freudin tieteelliset ansiot ovat varsin kyseenalaiset. Kansanopistoissa ei terapiakoulutusta liiemmin ole, koska se kestää analyyseineen useita vuosia.>>
Hyvä. Kiitos tiedosta. Olen kyllä pannut merkille etteivät kaikki pastorit omaa - tai eivät ole sisäistäneet - muuta kuin psykiatrian perusteet. Jos niitäkään. Mutta kyse oli kai sittenkin "kristillisestä" terapiasta, mitä sitten ikinä lieneekään?
Mikäli psykoanalyysi on leimallisesti kristillistä, mikseivät kristilliset yhteisöt sitten puhu pelkästä psykoanalyysistä? Entä Jung? Kristityillä vaikuttaa oman huomioni mukaan olevan häneen hyvin ristiriitainen suhde.
>>Sanoisin, että olet niin hullu ja tyhmä, että et läpäisisi edes teologisen tiedekunnan pääsykokeita saatikka sitten mitään terapia -aiheista tenttiä siellä.>>
Haista jätkä paska! Olen kouluni käynyt ja tiedän mikä olen ja millä tasolla liikun. Turha soittaa naamaasi vaan siksi että satut työskentelemään eri alalla - varmaankin mielestäsi maailman tärkeimpien asioitten parissa. Siihen aikaan kun itse opiskelin, teologista pidettiin lähinnä varmana nakkina jos sattuisi niin ikävästi käymään ettei muualta saisi opiskelupaikkaa... Onneksi sain.
Loppulitania tekstistäni oli lähinnä turhautumisen synnyttämä ajattelematon vitsi. Toisaalta saithan sinäkin nyt keppihevosen jolla ratsastaa areenalle oikomaan vääryyksiä. Et sitten kuitenkaan liittynyt lasten pahoinpitelyä koskevaan ketjuun, vaan katsoit parhaaksi rähjätä aiheesta jossa pääset pätemään.
>>Kaikella ei ole tarkoitusta. Maailmassa on paljon tyhmyyttä ja kärsimystä, joilla ei ole mitään merkitystä eikä tarkoitusta, niitä on vain siedettävä tai sitten niitä vastaan taisteltava.>>
Hyvä. Allekirjoitan tuon. Et tosin kuulosta ainakaan niiltä sinun psykiatriaa opiskelleilta sielunhoitajiltasikaan.
>>Kusipää Herra Jumala... Ihmisillä on oikeus kapinaan ja katkeruuteen. Ne ovat valintoja, joilla voi olla puhdistava merkitys.>>
Olen ollut katkera monien turhien menetysten johdosta. Kyllä: aluksi kusipää, sitten ei ollenkaan. Puhdistava merkitys korostui varsinkin sen huomion kautta ettei Jumalaa ole. Näin meillä.
>>Jeesus on vastaus, mikä olikaan kysymys?>>
Minulla ei ole kysymyksiä joiden vastauksena olisi Jeesus.
>>En kyllä suostu ottamaan kärsimystä ja vastoinkäymisiä Jumalan kurituksena. Maailman globaali rakenteellinen köyhyys ei missään nimessä ole Jumalasta lähtöisin.>>
Aivan. Vaikkei olisikaan lähtöisin, niin pitääkö sitä Jumalankaan seisoa tuollaisen asian edessä tumput suorina, Kaikkivaltias kun on (tämä on ironiaa, kirj.huom.).
>>Päinvastoin: sinun kaltaiset ihmiset ylläpitävät sitä. Sinä se köyhiä kuritat meidän muiden kanssa.>>
Olen yrittänyt jotain asian parantamiseksi tehdäkin. Pientä ja mitätöntä, mutta yritänpä ainakin.
"Mikäli psykoanalyysi on leimallisesti kristillistä, mikseivät kristilliset yhteisöt sitten puhu pelkästä psykoanalyysistä?"
Psykoanalyysi on eri asia kuin terapia -> kristilliseen maailmankatsomukseen perustuvaa psykoanalyysia ei käsittääkseni ole olemassa. Eli oli ehkä harhaanjohtavaa ottaa tuo analyysi tähän keskusteluun mukaan.
Sielunhoito on todennäköisesti alunperin muodostunut uskovaisten piireihin siksi, koska uskovaiset ovat aina suhtautuneet tavalliseen "maalliseen" ammattiapuun hyvin ennakkoluuloisesti. Sielunhoito on siis kehitetty korvaamaan mm. tätä tarvetta, kun uskovaiset eivät ole voineet käydä tavallisessa terapiassa. Vasta viimeaikoina maalliseen terapiaan on alettu suhtautua hyväksyvämmin, ja monet uskovaiset eivät sitä katso enää kieroon.
Siksi onkin mielestäni kummallista, että tästä huolimatta he ovat kuitenkin kehittäneet oman kristillisen terapian, vaikka heillä ei pitäisi enää periaatteessa olla mitään maallistakaan terapiaa vastaan.
>>Siksi onkin mielestäni kummallista, että tästä huolimatta he ovat kuitenkin kehittäneet oman kristillisen terapian, vaikka heillä ei pitäisi enää periaatteessa olla mitään maallistakaan terapiaa vastaan.>>
Vastaushan oli Jeesus. Se tekee tilanteesta vielä kummallisemman. Eihän kristityllä uskovalla pitäisi olla mitään tarvetta terapiaan...
En ole opiskellut teologiaa enkä ole elänyt lahkossa. Tämä kaikki on tavallaan minulle uutta ja siksi esitän tyhmiä kysymyksiä. Tutkimusmetodit ovat silti tuttuja. Täällä "yleistäminen" nähdään peikkona, joka vääristää kokonaiskuvaa. Minä taas näen yksittäistapaukset kvalitatiivisena materiaalina...
Olenkin ihmetellyt uskovien ystävieni kanssa keskustellessa, miten jyrkän negatiivisesti he suhtautuvat psykologiaan. Ihan kuin itse Saatana istuisi pöytään kun keskustelu siirtyy jungilaisuuteen tai luonnehäiriöihin. Tämä on ollut minulle pitkään mysteeri. Ja nyt ei puhuta mistään alemmuuskomplekseista kärsivistä lahkolaisista vaan yliopistot käyneistä maistereista.
Kun kukaan ei taaskaan kaikesta älämölöstä huolimatta ole tehnyt selväksi eroa terapian ja "kristillisen" terapian välillä, on minun vedettävä omat tyhmät johtopäätökseni että ero on tavoitteissa: terapian tehtävänä on manipuloida alkuun tervehdyttävä prosessi; kristillisen terapian tehtävänä on prosessi, jossa tervehtyminen tapahtuu uskonnollisessa kontekstissa. Toisin sanoen säilyttäen kausaliteetin jonka myötä ongelma on syntynyt ja mahdollisesti syyllistäen itse uhrin? Vai? (Tää oli nyt sit provo).
"Kun kukaan ei taaskaan kaikesta älämölöstä huolimatta ole tehnyt selväksi eroa terapian ja kristillisen terapian välillä, on minun vedettävä omat johtopäätökseni että ero on tavoitteissa...(tää nyt oli sit provo)"
Ei lainkaan provo, vaan oman kokemukseni mukaan hyvin lähellä totuutta. Ainakin sitä totuutta jonka olen itse nähnyt. Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole myöskään perehtynyt mitenkään syvällisesti teologiaan, enkä mihinkään terapiaan, vaan perustan käsitykseni puhtaasti kokemukseen.
Uskon, että tavallisen terapian, ja kristillisen terapian pääero on nimenomaan tavoitteissa.
Kokemukseni mukaan kristillisen terapian päätavoite on pitää uhrit hiljaisina.
Sama on tietysti pätenyt myös tavalliseen terapiaan (myös psykoanalyysiin, jos sen idean olen oikein ymmärtänyt) jossa potilas, asioiden käsittelyn jälkeen, joutuu aina ryhtymään ns. "anteeksiantotyöskentelyyn", jossa siis potilas painostetaan antamaan väkisin ongelman aiheuttajalle anteeksi, koska se anteeksianto on aina nähty ainoana oikeana päätepisteenä ongelmalle, edellytyksenä sille, että potilas voi alkaa elämään "ongelman jälkeistä elämää". Aina on uskottu, ettei ihminen voi päästä eroon ongelmastaan ilman anteeksiantoa.
Tätä on käsittääkseni tavallisessa terapiassa jo alettu kyseenalaistamaan, kun on tajuttu, että anteeksannon vaatimus - niin kauniilta kuin se kuulostaakin - toimii käytännössä aivan päinvastoin kuin mitä siitä kuvitellaan. Sen sijaan että se auttaisi potilasta eteenpäin, se todellaisuudessa lukkiuttaa koko paranemisprosessin, ja sen sijaan, että sen avulla pääsisi eroon kaikista negatiivisina pidetyistä tunteista, se patouttaa tunteet, ja estää potilasta todella vapautumasta ja paranemasta. Anteeksianto siis vain painaa ongelmat pinnan alle, ja laittaa siihen päälle sit vain sellaisen sinetin, jossa lukee "anteeksianto", jotta kaikki ulkopuoliset voivat nähdä että "jaaha, se on sit antanut anteeksi". Mutta ongelmat ja tunteet edelleen ovat siellä pinnan alla - ei ne sieltä ole mihinkään hävinneet.
Luulen siis, että kristillisen terapian päätavoite on nimenomaan saada uhri - siis potilas - antamaan anteeksi sille, joka ne ongelmat ovat aiheuttaneet (vrt. aikaisemmin kertomani esimerkki sielunhoitokirjan insestiesimerkistä).
Ei ole myöskään harvinaista, että uskovainen ihminen ajattelee, että se oikeuden hakeminen on sama kuin tuomiohenki, josta täytyy päästä eroon. Monet uskovaiset ajattelevat, että rangaistus (=kosto) pitää jättää Jumalalle, ja että se ei ole meidän ihmisten tehtävä mennä rankaisemaan rikokentekijöitä, koska eihän ihmisellä ole oikeutta tuomita - se oikeus on yksin Jumalalla sitten "viimeisellä tuomiolla".
Uskon (ja taas kokemukseni mukaan) että kristillisessä terapiassa korostetaan myös ihmisen OMIA syntejä, omaa syntisyyttä. Esim. tässä kys. tapauksessa, jonka olen nähnyt itse, sielunhoitaja (="terapeutti") antaa potilaalle syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - sellaisia "syntejä" joihin potilas ei ole koskaan ollut edes syyllinen! Eihän se potilas siellä OMIEN sytejensä vuoksi ole, vaan hän on siellä siksi, koska on joutunut jonkun toisen tekemien "syntien" siis rikosten uhriksi.
Tässä kristillisessä terapiassa, jonka minä näin, eräät täysin selvät asiat myös tulkittiin aivan käsittämättömillä tavoilla. Esim. potilaan itsetuhoisuuden katsottiin olevan vain kapinaa vanhempia vastaan. Hänestä ajettiin pois "kapinan henkiä vanhempia vastaan", vaikka suurin osa tämän henkilön ongelmista johtui nimenomaan vanhemmista.
Uskon siis, että kristillisen terapian päätavoite on varmistaa että uhri pysyy hiljaisena. Tässä kristillisessä terapiassa jonka minä tiedän, turvaudutaan myös näihin hokkuspokkuskeinoihin, jossa tehdään erilaisia "temppuja" uskotellen potilaalle, että niiden avulla tämä ongelman jotenkin häipyvät kuin ihmeen kaupalla pois jonnekin. Tällaisia temppuja ovat esim. juuri tämä rukoileminen ja synninpäästö, henkien ajaminen potilaan elämästä ja potilaasta itsestää, sekä potilaan, ja esim. potilaan asunnon voiteleminen öljyllä yms. Nämä temput tulevat siis suoraan raamatusta, ja siellähän niitä temppuja riittää.
QUOTE: Hyvä, oletkin ensimmäinen kristinuskon puolesta puhuva pitkiin aikoihin, joka vastaa siihen mitä kysytään. Olinkin jo menettänyt toivoni kokonaan. Siksi asiaa ihmettelenkin, kun en tiedä. QUOTE
Ensimmäinen vastauksesi johti pahasti harhaan sekä vääristi todellisuutta. En ottanut sitä huumorilla, siksi vastasin sinulle ehkä liiankin karkeasti. Jos et tiedä, niin ihmettelyn voi pukea sanoiksi vääristelemättäkin.
QUOTE: ”Yleensä mitä vaan "hieman hankalaa" kristinuskon piiristä kysyisi, niin pelkkää paskaa tulee vastaukseksi. Siitä vellihousut. Onneksi sentään edes sinä vastaat jotain, vaikka vaahtoatkin samalla kuin Tuomiopäivän Pasuuna. Ei se mitään. Kyllä pyhällä vihalla on aina paikkansa tässä maailmassa. QUOTE
Tuomiopäivän pasuuna en tahdo olla, olen mieluummin jonkinlainen rakkikoira, joka haukkuu kaikkia, joiden kirjoitukset koen vääristelevinä, epäoikeudenmukaisina ja ehkä tietämättömyyttään elävät ennakkoluuloissansa.
QUOTE: Hyvä. Kiitos tiedosta. Olen kyllä pannut merkille etteivät kaikki pastorit omaa - tai eivät ole sisäistäneet - muuta kuin psykiatrian perusteet. Jos niitäkään. Mutta kyse oli kai sittenkin "kristillisestä" terapiasta, mitä sitten ikinä lieneekään? QUOTE
Minä taas en tunne kaikkia teologeja tai pappeja, mutta ne jotka tunnen, ovat sisäistäneet ja opiskelleet terapioista ja psykiatriasta muutakin kuin perusteet, jotkut myöskin käytännön kautta, valitettavasti. Jos pappi ei halua olla ammattitaitoinen, se on hänen häpeänsä ja muiden taakka.
QUOTE: Mikäli psykoanalyysi on leimallisesti kristillistä, mikseivät kristilliset yhteisöt sitten puhu pelkästä psykoanalyysistä? Entä Jung? Kristityillä vaikuttaa oman huomioni mukaan olevan häneen hyvin ristiriitainen suhde. QUOTE
Psykoanalyysia voidaan pitää kristillisenä monesta eri näkökulmasta. Käytännössä sen keskenään riitelevät koulukunnat kaikkine ”kirkonkirouksineen” muistuttavat paljon erilaisten uskonnollisten liikkeiden keskinäistä kilpailua ja kinastelua. Psykoanalyysi muistuttaa kristinuskoa myös siinä, että sen determinististä maailmankuvaa ei voi mitenkään mitata. Psykoanalyytikot käyttävät omaa ”liturgiasta” kieltänsä, heillä on oma ”perisynti” –käsitteensä, oma ”uskontunnustuksensa” jne. Lisäksi oppi-isänsä Freudin talmudilaiset taustat tuovat psykoanalyysin silläkin tasolla juutalais-kristillisen kulttuuritradition piiriin. Mitä Jungiin tulee, hänen tutkimuksensa ovat tässä samalla viivalla, paitsi että Jung itse oli henkisesti oppi-isäänsä huomattavasti epästabiilimpi. Molemmat tarjoavat kuitenkin vahvasti symbolisen ja metaforistisen kielen, johon ladata tunteita ja jota käyttää oman elämänsä hallitsemiseen. Ne, jotka näin tekevät, voivat joutua yksipuolisen ja deterministisen maailmankuvansa vangeiksi pääsemättä koskaan takaisin normaaleiksi, koska sisäistettyä poliisia ei saa loukata.
QUOTE: >>Sanoisin, että olet niin hullu ja tyhmä, että et läpäisisi edes teologisen tiedekunnan pääsykokeita saatikka sitten mitään terapia -aiheista tenttiä siellä.>>
Haista jätkä paska! Olen kouluni käynyt ja tiedän mikä olen ja millä tasolla liikun. Turha soittaa naamaasi vaan siksi että satut työskentelemään eri alalla - varmaankin mielestäsi maailman tärkeimpien asioitten parissa. Siihen aikaan kun itse opiskelin, teologista pidettiin lähinnä varmana nakkina jos sattuisi niin ikävästi käymään ettei muualta saisi opiskelupaikkaa... Onneksi sain. QUOTE
No, omaanipa haistelen. Kiitos ohjauksesta! Joka tapauksessa vastauksesi oli surkea, siksi noin kirjoitin. Reput saisit tuolla vastauksella jos joutuisit tenttimään kliinisen teologian tai psykiatrian peruskursseja teologisessa tiedekunnassa.
QUOTE: Loppulitania tekstistäni oli lähinnä turhautumisen synnyttämä ajattelematon vitsi. Toisaalta saithan sinäkin nyt keppihevosen jolla ratsastaa areenalle oikomaan vääryyksiä. Et sitten kuitenkaan liittynyt lasten pahoinpitelyä koskevaan ketjuun, vaan katsoit parhaaksi rähjätä aiheesta jossa pääset pätemään. QUOTE
Loppulitaniasi oli erittäin huono vitsi.
QUOTE: >>Kaikella ei ole tarkoitusta. Maailmassa on paljon tyhmyyttä ja kärsimystä, joilla ei ole mitään merkitystä eikä tarkoitusta, niitä on vain siedettävä tai sitten niitä vastaan taisteltava.>>
Hyvä. Allekirjoitan tuon. Et tosin kuulosta ainakaan niiltä sinun psykiatriaa opiskelleilta sielunhoitajiltasikaan. QUOTE
Kuulostan tässä tasan heiltä, siis niiltä teologi-kavereiltani. Niitä teologeja on onneksi monta, jotka ajattelevat noin. Ehkäpä sinunkin kannattaisi opiskella hieman systemaattista teologiaa, niin näkisit, missä maailmassa siellä liikutaan.
QUOTE: >>Kusipää Herra Jumala... Ihmisillä on oikeus kapinaan ja katkeruuteen. Ne ovat valintoja, joilla voi olla puhdistava merkitys.>>
Olen ollut katkera monien turhien menetysten johdosta. Kyllä: aluksi kusipää, sitten ei ollenkaan. Puhdistava merkitys korostui varsinkin sen huomion kautta ettei Jumalaa ole. Näin meillä. QUOTE
Teistinen Jumala on helppo torjua ja kieltää. Mutta onko teismissä totuus? Onko se ainoa vaihtoehto. En usko ateismiin, pikemminkin a-teismiin.
QUOTE: >>Jeesus on vastaus, mikä olikaan kysymys?>>
Minulla ei ole kysymyksiä joiden vastauksena olisi Jeesus. QUOTE
Minua taas eksegetiikka ja Uuden testamentin ajan- ja uskonnonhistoria sekä koko Raamatun kulttuurinen reseptiohistoria kiinnostaa hieman.
QUOTE: >>En kyllä suostu ottamaan kärsimystä ja vastoinkäymisiä Jumalan kurituksena. Maailman globaali rakenteellinen köyhyys ei missään nimessä ole Jumalasta lähtöisin.>>
Aivan. Vaikkei olisikaan lähtöisin, niin pitääkö sitä Jumalankaan seisoa tuollaisen asian edessä tumput suorina, Kaikkivaltias kun on (tämä on ironiaa, kirj.huom.). QUOTE
Ei ole olemassa Jumalaa muutoin kuin inhimillisessä kokemuksessa ja mielessä. Vastuuta on turha siirtää jonnekin epämääräiseen tuonpuoleisuuteen. Homo homini lupus.
QUOTE: >>Päinvastoin: sinun kaltaiset ihmiset ylläpitävät sitä. Sinä se köyhiä kuritat meidän muiden kanssa.>>
Olen yrittänyt jotain asian parantamiseksi tehdäkin. Pientä ja mitätöntä, mutta yritänpä ainakin. QUOTE
Mitä me voimme asian parantamiseksi tehdä? Sosiaalisen itsemurhan varmaan...
...nyt tähän väliin...
mooseksen vastaus Kronokselle:
"Ensimmäinen vastauksesi johti pahasti harhaan sekä vääristi todellisuutta. En ottanut sitä huumorilla, siksi vastasin sinulle ehkä liiankin karkeasti. Jos et tiedä, niin ihmettelyn voi pukea sanoiksi vääristelemättäkin"
Sanot, että se vastaus jotenkin vääristi todellisuutta, mutta et kuitenkaan kerro MITEN. Tarkasti ottaen mikä siinä ei pitänyt paikkaansa, ja miten se asian sitten oikeasti on?
Vaikka se vastaus olikin tarkoitettu huumoriksi, (minkä jokainen keskivertoälyllä varustettu ihminen kyllä huomasi) niin oman kokemukseni mukaan sielunhoidon/kristillisen terapian ajatusmaailma menee hyvin pitkälle juuri sitä rataa, mitä Kronos tuossa vitsissään ironisoi.
Jos sinun tarkoituksesi on ainoastaa tulla tänne pätemään, todistelemaan omaa lukeneisuuttasi, "älyäsi", ja ns. "tietomäärääsi", niin voin sanoa sinulle, että ei maksa vaivaa. Jos sinulla ei ole vastausta itse kysymyskeen, tai jos et siitä halua edes puhua, niin ole hyvä ja mene muualle pätemään. Minusta tuntuu, että et todellisuudessa tietä paljoakaan tästä itse asiasta, kristillisestä terapiasta. Minä en myöskään puhunut mitään paykoanalyysista mikä on eri asia kuin paykoterapia, joten miksi jatkuvasti puhut siitä? Ne ovat kaksi eri asiaa, kuten tiedät...?
"Haista jätkä paska!"
reuhuaa.
>>Ensimmäinen vastauksesi johti pahasti harhaan sekä vääristi todellisuutta.>>
Kuten on huomattu, sinulla on hyvin erilainen todellisuuskäsitys kuin minulla. On tietenkin inhimillistä että oletat sinun käsityksesi olevan se oikea... Suutuit siitä että kyseenalaistin mielikuvasi.
>>Tuomiopäivän pasuuna en tahdo olla, olen mieluummin jonkinlainen rakkikoira, joka haukkuu kaikkia, joiden kirjoitukset koen vääristelevinä, epäoikeudenmukaisina ja ehkä tietämättömyyttään elävät ennakkoluuloissansa.>>
Tepastelet siinä estradilla valkealla ratsullasi vai lienetkö sittenkin se aasilla ratsastava Pancho? Näet epäoikeudenmukaisuutta ja tietämättömyyttä siellä missä itse haluat.
>>Jos pappi ei halua olla ammattitaitoinen, se on hänen häpeänsä ja muiden taakka.>>
Siitäkö tässä onkin kysymys? Sanonko seuraavalle sammakoita suustaan päästävälle vanhuksen sielunhoitajalle että "et taida olla oikein ammattitaitoinen". Myöhäistä rakkaimpansa menettäneen vanhuksen kannalta.
>>Psykoanalyysia voidaan pitää kristillisenä monesta eri näkökulmasta.>>
Kristinuskoa voi nähdä missä tahansa elämänilmiöissä, jos niin haluaa. Minusta vaikuttaa että yliarvioit kristinuskon vaikutuksen. Se että päädytään tietyissä kysymyksissä saman tyyppiseen rakenteeseen ei tarkoita että ne olisivat automaattisesti uskonnosta lähtöisin.
>>Joka tapauksessa vastauksesi oli surkea, siksi noin kirjoitin. Reput saisit tuolla vastauksella jos joutuisit tenttimään kliinisen teologian tai psykiatrian peruskursseja teologisessa tiedekunnassa.>>
Kuten jo aikaisemmin annoin ymmärtää, en todellakaan ole pyrkimässä teologiseen! Sitä paitsi, milloin keskustelupalstasta on tullut tenttitilaisuus? Jaat jo tuomioita kuin Jumala ikään. Sinulla ei taas olisi noine tietoinesi mitään asiaa oman alani tutkijaseminaareihin. Mutta koska olet itse niin "hullu ja tyhmä" niin kuvittelet että työskentelet joka pojan toiveammatissa.
>>Loppulitaniasi oli erittäin huono vitsi.>>
Niin varmaan ainakin sen näkökulmasta joka on juuri ottanut nokkiinsa ja kokenut tulleensa loukatuksi. Oma ylpeytesi koki kolauksen ja sitten käänsit sen "oikeutetuksi" vihastumiseksi jotenkin arvokkaampien periaatteiden tasolla.
>>Ehkäpä sinunkin kannattaisi opiskella hieman systemaattista teologiaa, niin näkisit, missä maailmassa siellä liikutaan.>>
En ehdi. Elämässäni on aika paljon tärkeämpiäkin asioita.
>>Teistinen Jumala on helppo torjua ja kieltää. Mutta onko teismissä totuus? Onko se ainoa vaihtoehto.>>
Onko Välinpitämättömällä Jumalalla merkitystä?
>>Minua taas eksegetiikka ja Uuden testamentin ajan- ja uskonnonhistoria sekä koko Raamatun kulttuurinen reseptiohistoria kiinnostaa hieman.>>
On huomattu kyllä, mutta kristilliseen tapaan vastaat eri asiaan kuin sinulta kysytään.
>>Ei ole olemassa Jumalaa muutoin kuin inhimillisessä kokemuksessa ja mielessä.>>
Se on totta.
>>Vastuuta on turha siirtää jonnekin epämääräiseen tuonpuoleisuuteen.>>
Miksi sitten kuitenkin kristittyinä näin teette?
>>Mitä me voimme asian parantamiseksi tehdä? Sosiaalisen itsemurhan varmaan...>>
Jos ei näe mitään muita vaihtoehtoja niin siitä vaan lisää teologiaa opiskelemaan, onhan sitä turhempiakin tapoja viettää aikaansa...
QUOTE: "Ensimmäinen vastauksesi johti pahasti harhaan sekä vääristi todellisuutta. En ottanut sitä huumorilla, siksi vastasin sinulle ehkä liiankin karkeasti. Jos et tiedä, niin ihmettelyn voi pukea sanoiksi vääristelemättäkin"
Sanot, että se vastaus jotenkin vääristi todellisuutta, mutta et kuitenkaan kerro MITEN. Tarkasti ottaen mikä siinä ei pitänyt paikkaansa, ja miten se asian sitten oikeasti on? QUOTE
Kronos kirjoitti: ” Kristillinen terapia? Ehkä sitä opiskellaan jossain evankelisissa kansanopistoissa tai sitten osana pappiskoulutusta?! (---) Ehdottaisinkin sellaista villiä kristillisen terapian kirjekurssia tässä samantien.”
Vähän myöhemmin Kronos toteaa vastaukseksi kommenttiini ”Ehkäpä sinunkin kannattaisi opiskella hieman systemaattista teologiaa, niin näkisit, missä maailmassa siellä liikutaan.”:
”En ehdi. Elämässäni on aika paljon tärkeämpiäkin asioita.”
Tuo oli ydinkohta kuohahtamiseeni. Kronos ei halua / viitsi ottaa asioista selvää, mutta silti väittää niistä jotakin – huumorin varjolla vieläpä. Pappiskoulutuksessa eli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Åbo Akademin teologiska fakultetissä sekä Joensuun yliopistossa koulutusohjelmaan ei kuulu sinänsä ”kristillinen terapia”. Esim. Helsingissä opintokokonaisuuden Sielunhoito ja pastoraalipsykologia mahtuu terapiat (tentitään mm. V. Tähkän teos Psykoterapian perusteet), sairaalasielunhoito, rippi jne. Lisäksi kirkon sairaalateologit joutuvat käymään oman psykoanalyysin läpi sekä sen lisäksi useavuotisen perusteellisen koulutuksen, joka ei todellakaan ole mikään kirjekurssi. Silti ei heitä eikä heidän työtänsä käy kateeksi. Ehkä olen tässä suhteessa tosikko. Huumorilla asioita voi ja tulee käsitellä, mutta ei vääristellä. Sairaalasielunhoitoon ja ylipäänsä kuoleman edessä Kronoksen huumoripläjays-lauseet (”Kaikella on tarkoituksensa.”; ”Herra antoi, Herra otti, ylistetty olkoon Herra.”; ”Tutkimattomat ovat Jumalan tiet, rakkaudessa ääretön.”; ”Anna sydämesi Jeesukselle, hän ymmärtää murheesi.”; ”Syntisi ovat anteeksi annetut.”; ”Omiaan Jumala kurittaa.”) eivät todellakaan sovi, paitsi ehkä tietyin varauksin rituaalisessa (liturgisessa) yhteydessä, jossa elämäntilanteen kokonaiskuva yritetään luoda ja tuoda tilanteeseen muutakin näkökulmaa kuin suru. Itse asiassa rituaalinen konteksti on ainoa tilanne, missä uskonto voi toimia eheyttäjänä. Terapia on eri asia kuin sielunhoito. Terapiaan uskonto ja rukous eivät sovi. Ne manipuloivat terapoitavaa suuntaan, johon tämä ei ole ehkä itse vielä valmis. Terapian voi määritellä kristilliseksi, jos sitä haluaa, mutta vain fenomenologisesti: on varsin yhdenmukaista kristillisen uskon kanssa, että ihminen eheytyy ja ottaa vastuun omasta itsestään. Terapiaa ei tee kristilliseksi se, jos terapeutti on kristitty. Itse asiassa terapeutit pysyvät taustalla, länsäolevina harmaina eminensseinä, jotka eivät paljoa kerro tai puhu itsestään. Moni teologi ja pappi on saanut terapeutin koulutuksen ja he sitä myös hyödyntävät ammattiaan harjoittaessaan. Hekään eivät ole käyneet kirjekurssia aiheesta vaan opiskelleet pätevyytensä hankalimman kautta.
QUOTE: Vaikka se vastaus olikin tarkoitettu huumoriksi, (minkä jokainen keskivertoälyllä varustettu ihminen kyllä huomasi) niin oman kokemukseni mukaan sielunhoidon/kristillisen terapian ajatusmaailma menee hyvin pitkälle juuri sitä rataa, mitä Kronos tuossa vitsissään ironisoi. QUOTE
Esimerkki edellisestä elämästäni, jonka vuoksi tuo vitsi ei mitenkään kolahtanut (ehkä minä en ole keskivertoälyllä varustettu). Minut kutsuttiin siunaustilaisuuteen. Vainaja oli 3 viikkoa vanha vauva. Vanhemmat odottivat kastejuhlaa, mutta tulikin hautajaiset. Tilanne oli hyvin tunteilla ladattu ja kaikin puolin ahdistava. Kronoksen neuvot ja lauseet eivät olisi olleet tuossa tilanteessa mitenkään tarpeen: ”Kaikella on tarkoituksensa.”; ”Herra antoi, Herra otti, ylistetty olkoon Herra.”; ”Tutkimattomat ovat Jumalan tiet, rakkaudessa ääretön.”; ”Anna sydämesi Jeesukselle, hän ymmärtää murheesi.”; ”Syntisi ovat anteeksi annetut.”; ”Omiaan Jumala kurittaa.”. Niiden käyttö tuossa tilanteessa olisi ollut kornia ja Kronoksen edellyttämän humoristisen asenteen mukaista. Sielunhoidon / ”kristillisen terapian” ajatusmaailma ei todellakaan mene tuota rataa, mitä Kronos vitsissään yrittää ironisoida.
QUOTE: ”Jos sinun tarkoituksesi on ainoastaa tulla tänne pätemään, todistelemaan omaa lukeneisuuttasi, "älyäsi", ja ns. "tietomäärääsi", niin voin sanoa sinulle, että ei maksa vaivaa. Jos sinulla ei ole vastausta itse kysymyskeen, tai jos et siitä halua edes puhua, niin ole hyvä ja mene muualle pätemään. Minusta tuntuu, että et todellisuudessa tietä paljoakaan tästä itse asiasta, kristillisestä terapiasta. Minä en myöskään puhunut mitään paykoanalyysista mikä on eri asia kuin paykoterapia, joten miksi jatkuvasti puhut siitä? Ne ovat kaksi eri asiaa, kuten tiedät...?” QUOTE
Olet oikeassa, en todellakaan tiedä enkä välitäkään tietää mitään ”kristillisestä terapiasta”. Jumala varjelkoon meitä kristilliseltä terapialta! Kristillinen terapia on käsitehirviö. Aavistan mitä se termi sisältää: rukousta, kuuntelua, Raamatun lukemista jne. Terapoitava ja terapeutti kantavat yhdessä asioita Jumalan eteen. Kristitty terapoitava manipuloi tässä vastuun itsestään ja elämästään jonkin tuonpuoleisen persoonan ja kristityn sielunhoitajan harteille. Psykoanalyysistä puhun siksi, koska kirkko on kiimassa sen suhteen. Psykoanalyyttinen viitekehys on monopoliasemassa kirkon sielunhoitokoulutuksessa. Sitä ei saa kritisoida eikä vaihtoehtoisten terapiamallien kanssa oikein flirttaillakaan. Kun kirkon ulkopuolella psykoanalyysia kohtaan kohdistetaan vahvaa kritiikkiä ja sen terapeuttisia vaikutuksia ja tieteenfilosofisia lähtökohtia tarkastellaan entistä kriittisemmin, niin kirkko vain jatkaa psykoanalyyttistä pätevöitymistään.
Luitko edes omat kirjoituksesi?
Ironisoin "kristillistä terapiaa" juuri siltä pohjalta jonka kokemuksesta tiedän. Tilanteessa jossa vanhuksen ainoa tuki ja turva kuolee äkillisesti ja koko elämä romahtaa, hän saa kuullakseen noita itsekin kritisoimiasi korulauseita ihmiseltä "joka on itsekin käynyt usean vuoden psykoanalyysin".
Tai ystäväperheeni kolme pikkulasta joiden yksinhuoltajaäiti kuoli (isä kuoli vuosi aikaisemmin). Mitäpä muuta olikaan tarjolla kuin juuri noita liturgisesta yhteydestä tempaistuja sammakoita.
Käsittelin asiaa huumorilla joka on niin mustaa että itkettää. Siksi että se on totisinta totta.
Kirjoitit:
>>Kronos kirjoitti: ” Kristillinen terapia? Ehkä sitä opiskellaan jossain evankelisissa kansanopistoissa tai sitten osana pappiskoulutusta?! (---)
Tuo oli ydinkohta kuohahtamiseeni. Kronos ei halua / viitsi ottaa asioista selvää, mutta silti väittää niistä jotakin – huumorin varjolla vieläpä.>Olet oikeassa, en todellakaan tiedä enkä välitäkään tietää mitään ”kristillisestä terapiasta”.>Jumala varjelkoon meitä kristilliseltä terapialta! Kristillinen terapia on käsitehirviö. Aavistan mitä se termi sisältää: rukousta, kuuntelua, Raamatun lukemista jne. Terapoitava ja terapeutti kantavat yhdessä asioita Jumalan eteen. Kristitty terapoitava manipuloi tässä vastuun itsestään ja elämästään jonkin tuonpuoleisen persoonan ja kristityn sielunhoitajan harteille.
Niinpä tuntuu olevan! Kun seuraa TV:stä uutisia, huomaa helposti, mitä kapina ja katkeruus saavat aikaan: terrorismia, itsemurhaiskuja, räjäytyksiä syyttömien ihmisten keskuudessa. Miksi se katkeruus pitää purkaa näin mielettömällä tavalla? Kuka terrorismin oikeuttaa?
Miksei kärsineille ole tarjolla muita vaihtoehtoja katkeruutensa purkamiseksi? Vaikka toisaalta: pommit takaisin sinne, mistä ne ovat lähtöisinkin! Onhan sekin jokin lohdutus. Kosto on suloista.
No ei kai sellaista hyypiötä voi mikään muukaan normalisoida kuin Jumala...!!
Luin jokin aika sitten erään helluntailaisen pastori/terapeutin sielunhoitoa käsittelevän kirjan, jossa annettiin osviittaa siihen, mitä sielunhoito - eli kristillinen terapia on. Tällä terapeutilla on vuosien kokemus terapiatyöstä, ja hän yllättäen käytti kirjassaan monessa kohtaa esimerkkinä insestiä, ja oli kirjoittanut siitä kokonaisen luvunkin.
Kirjassa hän sanoo, että insestissä kummankin osapuolen, sekä hyväksikäytetyn että hyväksikäyttäjän tulee pystyä antamaan toisilleen anteeksi, sekä myös ottamaan vastaan anteeksantamus.
Toisin sanoen siis tuohon sisältyy se ajatus, että uhrin ei pelkästään kuulu antaa anteeksi tekijälle, vaan uhrin pitää myös PYYTÄÄ anteeksi tekijältä jotakin.
Missään kohtaa hän ei sanallakaan mainitse esim. rikosoikeudellisen vastuun kantamisesta, vaan kuittaa koko asian vain anteeksiannolla.
Toisessa kohtaa kirjassaan hän puhuu rikoksesta joka täytyy sovittaa. Mutta yllätys yllätys, vaikka hän käyttää insestiä hyvin monessa muussa kohtaa esimerkkinä, juuri tässä rikoksen SOVITTAMISkohdassa hän käyttääkin esimerkkinä varkautta.
Ottaen huomioon, että kys. pastori/terapeutti on perustanut myös Kristillisen Tervehtymisyhdistyksen, jossa hänellä on aika suuret vaikutusmahdollisuudet viedä tätä omaa opetustaan eteenpäin seminaarejen ja muiden opetustilaisuuksien kautta muille terapeuteille, jotka sitten taas menevät niine eväineen hoitelemaan ihmisten sieluja, on alkanut vähän hirvittää.
Tästä siis tämä mielenkiinto kys. asiaa kohtaan. Kiinnostaa tietää mikä erottaa kristillisen terapian tavallisesta terapiasta...
QUOTE: "Onko täällä ketään, jolla olisi kokemusta kristillisestä terapiasta/sielunhoidosta, potilaan näkökulmasta, tai miksei terapeutin/sielunhoitajan näkökulmastakin?" QUOTE
Kristillinen terapia ei saisi poiketa mitenkään tavallisesta terapiasta. Sielunhoito on taas eri asia. Terapiahan on sitä, että terapoitava ja terapeutti transferenssin ja vastatransferenssin avulla yrittävät ymmärtää, mistä on kysymys. Terapeutti antaa itsensä ikäänkuin mykäksi seinäksi, josta terapoitavan tunteet kimpoavat takaisin aiheuttaen terapoitavassa turhautumista, pahaa mieltä ja ahdistusta sekä siten ehkä vieden lähemmäksi trauman, neuroosin tms. psyykkisen oireen syitä ja niiden käsittelyä. Terapeutin pyrkimys on manipuloida tunteet esille. Monimutkainen prosessi, joka ei sovellu kaikille.
Sielunhoidossa taas läsnäolo on aktiivisempaa sekä ohjaavampaa.
QUOTE: Luin eräästä hellareiden lehdestä pedofiliaa koskevan jutun ja se käsitteli asiaa mielestäni todella omituisesti. Jutussa pedofiili nähtiin sellaisena "seksuaalisen poikkeaman vuoksi uskovaisten piireistä apua hakemaan tulleena veljenä tai siskona" joka aina "kärsii hirveästi" tämän taipumuksensa vuoksi, ja haluaa eheytyä. Lisäksi kirjoituksessa peräänkuulutettiin "ARMORIKKAITA" sielunhoitajia kulkemaan tällaisten ihmisten rinnalla. Tässä lehtijutussa kerrottiin myös, että pedofiliasta on mahdollista parantua (siis "eheytyä") Jumalan avulla. QUOTE
Helluntailaisilta loppuvat eväät jo lähtökohdissaan kun eteen tulee pedofiili. Helluntailaisuuden sielunhoitokäytänteet eivät pedofiilia tai muita vastaavia seksuaalirikollisia voi auttaa, koska pääpaino on taipumuksen ulkonaisen esiintymisen steriili poistaminen, ei syihin tai ytimeen pureutuminen. Seksuaalisuus nähdään likaisena, ja "Jumalan avulla eheytynyt" pedofiili ei enää ole likainen, ts. ei toteuta taipumustaan vaikka sellainen demoonina jatkuvasti häntä vaanii. Kieltämisellä ja syrjimisen uhkaamisella ei ihmistä auteta.
QUOTE: Se, mikä minua tällä hetkellä eniten asiassa kiinnostaa, oli se kohta jossa sanottiin että "kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuvaa sielunhoito- ja terapiakoulutusta on jo saatavilla". QUOTE
Kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuvaa sielunhoito- ja terapiakoulutusta on todellakin saatavilla, mutta se ei ole sitä, mihin helluntaiseurakunta viittaa. Kristillinen sielunhoito ja terapia lähtee samalta viivalta kuin ns. tavallinenkin ja päinvastoin.
QUOTE: Jos jollakin on tietoa millä tavalla tällainen koulutus eroaa tavallisesta terapiakoulutuksesta, ottaisin tietoa mielenkiinnolla vastaan. Mikä siis tavallisessa terapiassa ei riitä? QUOTE
Tavallinen terapia riittää aivan hyvin. Siellä voi puhua Jumalastakin. Ammattitaitoinen terapeutti voi ihan yhtä hyvin olla kristittykin, mutta vakaumus ei saisi vaikuttaa manipuloivasti potilaan maailmaan. Kasvu terapiaprosessissa tulee nousta terapoitavasta itsestään ja sen tulee olla tervettä ja terapoitavan ehdoilla tapahtuvaa eikä helluntailaisten harjoittamaa manipulaatiota.
Mitä tulee tuohon toiseen vastaukseen, niin en ottanut sitä huumorina kun joku tahallaan vääntää huumoria asiasta, jonka sisältö tuon huumorin myötä vääristyy.
Hyvä mooses
Minä tiedän kyllä mitä sielunhoito on, ja tiedän myös pääpiirteittäin tavallisen psykoterapian idean, vaikka terapioita onkin olemassa monia erilaisia muotoja.
Sielunhoito ON eräänlaista kristillistä terapiaa, jonka olennaisin osa on rukoileminen. Sitä ei vain kutsuta terapiaksi, koska sitä voi harjoittaa kuka tahansa koulutukseen katsomatta - riittää, että on uskovainen.
"Helluntailaisuuden sielunhoitokäytänteet eivät voi pedofiilia tai muita vastaavia seksuaalirikollisia auttaa"
Minkään muunkaan tahon terapiamuodot eivät poista pedofiilin taipumusta. Mutta se, auttaako jonkun tahon terapia/sielunhoitomuoto pedofiilia, riippuu mitä sillä auttamisella tarkoitetaan. Pedofiili voi hyvinkin saada apua sielunhoidosta - siellähän julistetaan kaikki synnit anteeksi, eikä haittaa kuinka monta kertaa teet rikoksesi, kun armoa riittää, ja armorikkaita sielunhoitajia kanssakulkijoina.
"Kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuvaa terapiakoulutusta on jo saatavilla, mutta se ei ole sitä, mihin helluntaiseurakunta viittaa. Kristillinen sielunhoito ja terapia lähtee samalta viivalta kuin ns. tavallinen ja päivastoin"
No mihin helluntaiseurakunta mielestäsi sitten viittaa, jos ei juuri siihen kristilliseen terapiakoulutukseen, jota on saatavilla, ja josta he nimenomaan kertoivat?
Vielä kun vastaisit kysymykseen, kun selvästikin tiedät vastauksen. Siis MISSÄ sitä on saatavilla, ja MITEN se eroaa tavallisesta terapiasta? Jollakin tavalla se eroaa, koska ne kaksi terapiamuotoa on erotettu toisistaan erillisiksi terapiamuodoiksi.
>>Mikä tavallisessa terapiassa ei riitä?>>
"Tavallinen terapia riittää aivan hyvin"
Siis sinulleko? ;) Tarkoitus oli kysyä mikä tavallisessa terapiassa ei riitä _uskovaisille_, koska he ovat kehittäneet ihan oman terapiamuodon, joka siis perustuu tähän kristilliseen maailmankatsomukseen.
Haluaisin vielä tietää mihin tietosi perustuvat? Oletko itse terapeutti?
"Mitä tulee tuohon toiseen vastaukseen, niin en ottanut sitä huumorina kun joku tahallaan vääntää huumoria asiasta, jonka sisältö tuon huumorin myötä vääristyy"
Itseasiassa Kronoksen vastaus oli hyvin lähellä sitä totuutta, jonka minä tiedän tästä asiasta, niin ironista, ja samalla surullista, kuin se onkin.
Muistan lukeneeni artikkelin tästä... ja löysinkin sen.
Suomen Viikkolehti 26.11.2003, takasivu kertoo kaksivuotisesta terapeuttisen sielunhoidon koulutuksesta. Koulutuksen sisällöstä vastasi mm. Seppo Jokinen, joka on tunnettu kirjoistaan ja luennoistaan. Hän puhuu kirjoissaan eheytymisestä.
Toinen kirjoillaan paljon vaikuttanut on Tommy Hellsten. Olen itse lukenut Virtahepo olohuoneessa kirjan, suosittelen tutustumaan siihen.
Pieni referaatti kirjasta (kirja on huomattavasti parempi kuin miltä tässä näyttää):
http://www.netlife.fi/users/msiivola/krit/viina_ja_virtahepo.html
Eli kirjastonkautta etenee etsintäsi...
saa kysyäkkin jos tulee jotain mieleen.
...kiitoksia vastauksesta!
Yllättäen (tai ehkä ei niin kovin yllättäen) tämä sielunhoitokirja, josta tuon insestiesimerkin aikaisemmin otin, on juuri nimenomaan Seppo Jokisen kirjasta nimeltä "Rikotusta eheä". Ja juuri siksi tämän aloituksenkin tein. Mielestäni Seppo Jokinen siis "haisoo" ja pahasti, ainakin mitä on pääteltävissä tämän insestiasian tiimoilta. Hänen asenteensa kys. asiaa kohtaan on vammainen ja kiertoutunut, ainakin jos hänen kirjaansa on uskominen. Kirjan takakannessa hän sanoo "eheytyneensä myös itse omassa elämässään".
Herää kysymys; MISTÄ hän on eheytynyt? MIKSI hän haluaa insestiasiassa pitäytyä _molemminpulisessa_ anteeksiannossa? MIKSI hän ei sanallakaan mainitse raiskaajan rikosoikeudellisen vastuun kantamisesta, vaan kuittaa koko homman tällä "kristillisellä anteeksiannolla" - MOLEMMINPUOLISELLA sellaisella? Hänellä on myös käsitys, että perheensisäissä hyväksikäytössä - siis insestissä - tytär, siis hyväksikäytetty osapuoli, jotenkin _hallitsee_ hyväksikäyttäjäänsä. Kirjan luettuani tuli lähinnä mieleen pedofiilin ajatusmaailma - sori vain.
Seppo Jokinen (pastori-terapeutti) taitaa siis olla aika vahva vaikuttaja tämän ns. "kristillisen terapian" taustahahmona. Hän on ollut perustamassa mm. Kristillistä tervehtymiskeskusta (CHC) joka järjestää näitä luentoja ja seminaareja, joissa opetetaan ihmisiä "hoitamaan sieluja".
Vaikka täällä ainakin tuo mooses on ollut sitä mieltä, että kristillinen terapia on eri asia kuin sielunhoito, niin vaikuttaa siltä, että idea on kuitenkin täysin sama - uhrit täytyy pitää hiljaisina. Anteeksianto on pääasia - jos ei heti, niin sitten myöhemmin.
---
Hellstenin en tiennyt edustavan uskovaisia - siis kristillisyyttä - sitten millään tavalla. Olen ajatellut hänen olevan ennemminkin sellainen kristillisyyttä ulkopuolelta mahd. puolueettomasti tarkasteleva hemmo.
Olen tutustunut Hellstenin pariin muuhun kirjaan, mutta en juuri tähän Virtahepo olohuoneessa. Täytynee katsastaa...
Kuitenkaan en yhdistä Hellsteniä millään tavalla kristilliseen terapiaan, ainakaan sen perusteella millaisen käsityksen hänestä olen saanut.
>"MIKSI hän ei sanallakaan mainitse raiskaajan rikosoikeudellisen vastuun kantamisesta, vaan kuittaa koko homman tällä "kristillisellä anteeksiannolla" - MOLEMMINPUOLISELLA sellaisella?"
henkilökohtaisella anteeksiannolla ei ole mitään tekemistä rikosoikeudellisen vastuun kanssa. On oikeudenmukaisuutta, että väärintekijä kärsii rangaistuksen.
Uhrilla anteeksianto on vaihtoehtona vihalle ja katkeruudelle.
>"uhrit täytyy pitää hiljaisina"
Sielunhoidon tavoite on hoitaa, auttaa selviämään eteenpäin ja sitoa haavoja. En tiedä mistä tämä erikoinen käsitys vaientamisesta tuli, mutta siihen ei ketään kehoiteta. Väite on pohjaa vailla.
Hellsten ei sinänsä edusta kristillisyyttä, asiat joista hän kirjoittaa ovat yleismaailmallisia. Raamatullisilta perusteilta tehtävä mielenterveystyö tuo hyviä hoitotuloksia.
Sellainen lääketiede haluaisi käsitellä ihmisten henkisiä ongelmia kemikaaleilla, ei ymmärrä ongelmien luonnetta ja perustaa.
Hellsten puhuu suoraselkäisesti todellisista ongelmista ja niihin kuuluu alkoholismin ja työnarkomanian tavoin myös ahdas uskonnollisuus. Nämä sairaat toimintamallit vaikuttavat tuhoavasti lähiympäristöön ja kirja pyrkii antamaan apua tällaisiin tilanteisiin.
"Henkilökohtaisella anteeksiannolla ei ole mitään tekemistä rikosoikeudellisen vastuun kanssa."
.....
Sanoinko minä, että niillä on jotain tekemistä keskenään? Ei tietystikään ole.
Oletko sinä siis sitä mieltä, että uhrin täytyy antaa nateeksi, eikä vain antaa, vaan myös _pyytää_ anteeksi?
Jokainen, joka vähänkin ajattelee aivoillaan jotakin, tajuaa, mikä merkitys uhrin selviytymisen kannalta on sillä, että rikollinen tuomitaan ja että hän saa tekoaan vastaavan rangaistuksen - siis että uhri saa oikeutta.
On siis todella outoa, että Jokinen ei kirjassaan, jossa käsitellään sielunhoitoa, eli siis kuten sanoit, jonka tarkoitus on auttaa selviämään eteenpäin ja sitoa haavoja, ei sanallakaan mainitse rikosoikeudellisen vastuun kantamisen tärkeyttä, vaan kuittaa koko homman _molemminpuolisella_ anteeksannolla, ja myös anteekspyytämisellä. Ottaen huomioon, että hän kyllä kirjoittaa kirjassaan rikoksen sovittamisesta, mutta ei kuitenkaan tämän asian kohdalla, vaan varkauden, mikä on tekona aina paljon seksuaalirikosta pienempi rikos.
On todella kieroutunutta ajattelua, että uhrilla olisi jotakin anteekspyydettävää! On myös todella julmaa henkistä väkivaltaa vaatia uhria antamaan anteeksi uskotellen hänelle, että toinen vaihtoehto on katkeroituminen, mikä EI pidä paikkaansa.
.....
"On oikeudenmukaisuutta, että väärintekijä kärsii rangaistuksen. Uhrilla anteeksanto on vaihtoehtona vihalle ja katkeruudelle."
.....
Siis ulkopuoliset ihmiset menevät luettelemaan uhrille hänen vaihtoehtonsa?
Tämä kahden vaihtoehdon kaava on yksi kristilliseen maailmankatsomukseen pohjautuva uskomus, jota hoetaan ilman, että asiaa edes vaivaudutaan ajattelemaan sen syvemmin.
On todella suppeakatseista ja mustavalkoista väittää, että uhrilla olisi olemassa vain tasan nuo kaksi vaihtoehtoa; joko viha ja katkeruus, tai anteeksianto.
Anteeksiantamattomuus ei ole sama kuin katkeroituminen.
Olen sitä mieltä, että päinvastoin ulkopuolisten ihmisten uhreille esittämä anteeksannon vaatimus katkeroittaa - koska uhrin oikeutta vihaan ei suvaita, ja hänen täytyy patouttaa se sisälleen kun häntä painostetaan antamaan anteeksi.
Tai jos se viha sitten "hyväksytäänkin" niin se on ulkopuolisten kontrollissa; ulkopuolinen (esim. sielunhoitaja) ensinnäkin "antaa luvan" sille vihalle ikäänkuin uhri tarvitsisi siihen oikein ulkopuolisen LUVAN, ja loppujenlopuksi usein myös määrää sen, kuinka kauan sitä vihaa saa olla, ja milloin tämän uhrin pitäisi alkaa taistelemaan sitä vastaan, ja vihdoin alkaa antamaan anteeksi.
Anteeksanto ei ole mikään edellytys sille, että ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä ja tekemään siitä hyvän, ja onnellisen. Ihminen pystyy kyllä selviytymään elämään antamatta anteeksi. Anteeksantoa perustellaan myös usein sillä, että se jotenkin vapauttaa _uhrin itsensä_ jatkamaan elämäänsä.
Todellisuudessa anteeksanto vapauttaa nimenomaan TEKIJÄN. Anteeksanto palvelee paljon enemmän rikollista kuin uhria, joten mistä tämä suuri anteeksiantovouhotus??Misät tämä suuri tarve vapauttaa rikolliset, tulee?
Itse olen tullut siihen tulokseen, että tämä anteeksianto on jostakin syystä paljon tärkeämpi niille uhrin ympärillä eläville ihmisille, heidän sielunrauhalleen, kuin tälle itse uhrille. Jostakin syystä ulkopuolisten ihmisten on hirveän vaikea sulattaa sitä ajatusta, että uhri ei antaisi anteeksi koskaan. "Mutta sittenhän sinä katkeroidut!" niinkuin se olisi joku automaatio; jos et anna anteeksi, katkeroidut.
.....
"Uhrit täytyy pitää hiljaisina"
->"En tiedä mistä tämä erikoinen käsitys vaientamisesta tuli, mutta siihen ei ketään kehoteta. Väite on pohjaa vailla"
.....
Väite ei ole suinkaan pohjaa vailla, vaan sille on vahva pohja siinä, mitä itse olen nähnyt. Sille on myös vahva pohja esim. tuossa kys. kirjassa, ei tarvitse kuin lukea se. Anteeksiannon vaatimus ON sama kuin pyrkimys pitää uhri hiljaisena. Kristillisyyden yksi perussanoma on poskenkääntämisvaatimus; jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinen poski. Älä suinkaan vaadi oikeutta, äläkä vahingossakaan mene kostamaan, siis lyö takaisin.
"Raamatullisilta perusteilta tehtävä mielenterveystyö tuo hyviä hoitotuloksia"
Jaahas, ja millähän nämä hoitotulokset mitataan? Silläkö, että potilaat lakkaavat valittamasta? Että heistä tulee hymyileviä onnellisen _näköisiä_ kilttejä lampaita, jotka sanovat että halleluujaa, olen antanut anteeksi? Siitäkö, että heistä tulee....niin tosiaan...HILJAISIA? ;)
.....
"Sellainen lääketiede haluaisi käsitellä ihmisten henkisiä ongelmia kemikaaleilla, ei ymmärrä ongelmien luonnetta ja perustaa"
.....
Tavallisessa psykiatrisessa hoidossa käytetään kemikalleja ihan liikaa, enkä millään tavalla ole niiden kannalla, mutta ns. maallisessa mielenterveyden hoidossakin on olemassa monia erilaisia menetelmiä, eivätkä ne kaikki perustu lääkkeisiin.
Kristillinen terapiako sitten ymmärtää ihmisten henkisiä ongelmia jotenkin paremmin? :D
Minä tiedän, että se aiheuttaa niitä lisää, ja pitkittää, jopa estää potilaan tervehtymisen.
ala terapeutiksi,olet liian katkera siihen hommaan!
...nyt on sit käyty keskustelu aiheesta hellaripalstalla, ja tulos oli suurinpiirtein about juuri sellainen kuin odottaa saattaa.
Keskustelu on nähtävissä hellaripalstalla toisella sivulla. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.