Satuitteko katsomaan eilen TV1:n Voimalan? Aiheena oli "Miten puhua kansalle Jumalasta?" Juontajat olivat lopputoteamuksissaan suu pyöreinä sekavasta keskustelusta. Ainoa selkeä esiintyjä mielestäni olisi ollut Terho Pursiainen, mutta ei hän saanut sanotuksi paljon mitään.
Miten tulisi puhua kansalle Jumalasta? Ohjelmassa todettiin, että kirkot ovat varsin tyhjiä. Niissä julistettava sana ei näytä puhuttelevan ihmisiä. Pursiainen mm. totesi, että hyvin harvoin hän tuntee rakentuvansa saarnoista.
Olikohan syynä Hengen puuttuminen? Onko ihme, että henki puuttuu, jos puhuja ei itsekään usko siihen mitä puhuu. Pastori Antti Kylliäinen sanoi, että papit ovat kuten muutkin ihmiset siinä, että heillä on epäilyksiä. Hän sanoi pappien edustavan siinäkin suhteessa kansan keskimääräistä uskonnollisuutta. Hän piti sitä jopa hyvänä!
Tuntuu aika oudolta, kun vertaa tilannetta mormonien vakaumukseen. Onhan meilläkin nuoria, jotka eivät vielä ole saaneet omakohtaista vakaumusta, mutta kyllä puhujat ja johtajat koskettavat totuuden tuntojamme ja voimme rakentua kunkin yksilön omakohtaisen totuuden tuntemisen kautta. Näin ainakin omalla kohdallani olen todennut. Vaikka asiat ovat samoja ja usein toistettuja, niin Henki vaikuttaa ja puhuu toiselle hengelle Pyhän Hengen "kantoaallon" välityksellä.
Miten tulisi puhua kansalle Jumalasta? Ohjelmassa todettiin, että kirkot ovat varsin tyhjiä. Niissä julistettava sana ei näytä puhuttelevan ihmisiä. Pursiainen mm. totesi, että hyvin harvoin hän tuntee rakentuvansa saarnoista.
Olikohan syynä Hengen puuttuminen? Onko ihme, että henki puuttuu, jos puhuja ei itsekään usko siihen mitä puhuu. Pastori Antti Kylliäinen sanoi, että papit ovat kuten muutkin ihmiset siinä, että heillä on epäilyksiä. Hän sanoi pappien edustavan siinäkin suhteessa kansan keskimääräistä uskonnollisuutta. Hän piti sitä jopa hyvänä!
Tuntuu aika oudolta, kun vertaa tilannetta mormonien vakaumukseen. Onhan meilläkin nuoria, jotka eivät vielä ole saaneet omakohtaista vakaumusta, mutta kyllä puhujat ja johtajat koskettavat totuuden tuntojamme ja voimme rakentua kunkin yksilön omakohtaisen totuuden tuntemisen kautta. Näin ainakin omalla kohdallani olen todennut. Vaikka asiat ovat samoja ja usein toistettuja, niin Henki vaikuttaa ja puhuu toiselle hengelle Pyhän Hengen "kantoaallon" välityksellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minäkin pidän epäilystä ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä ja siten terveenä. Itselläni tulee epäilyksiä kausittain, mutta niiden kautta katsoisin jopa vahvistuneeni uskossa.
Eihän siinäkään tietty mitään pahaa ole, jos jollakulla on usko niin "vahva" (=sokea?), ettei koskaan epäile, mutta en usko sellaisia ihmisiä löytyvän montaa - ei luterilaisista ei mormoneista eikä muistakaan. Usein vain on niin, ettei tietyissä porukoissa uskalleta myöntää epäilyjänsä ja haparointiansa uskon tiellä. Tällainen kieltäminen on omasta mielestäni paljon vaarallisempaa kuin rehellinen epäily. Lopuksi lainaan Juice Leskistä (jota en kaiken kaikkiaan pidä minään uskon sankarina): "Kyllä Jeesuskin diggaa Tuomastaan. Epäile vain."
Olisiko niillä eroa? Omasta puolestani sanoisin, että en epäile, mutta en ole ollut aina riittävän vahva. Sitkeästi mukana pysyen olen kuitenkin kestänyt tähän asti eli yli 44 vuotta. Siinä on auttanut mm. säännöllinen kirkossa käyminen.
Pastori Antti Kylliäinen edustaa lut. kirkossa radikaaleinta maallistumisen linjaa, jota kaikki kirkon papit ja seurakunnatkaan eivät hyväksy. Keskustelussa sivuttiin myös hänen kohua herättänyttä kirjaansa "Kaikki pääsevät taivaaseen".
Ne kirkot, joissa on Henki, ovat kuitenkin lähes täynnä joka viikko.