Onko Jumala sinun mielestäsi oikeudenmukainen?
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Jos vastaat kumpaankin kysymykseen KYLLÄ, niin joudut melkoiseen ristiriitaan. Luterilaisuuden oppien mukaan tätä solmua ei avata.
Kommenttia?
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Jos vastaat kumpaankin kysymykseen KYLLÄ, niin joudut melkoiseen ristiriitaan. Luterilaisuuden oppien mukaan tätä solmua ei avata.
Kommenttia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
1. Jumalan armo ylittää oikeudenmukaisuuden, eikä näin ollen ole aina oikeudenmukaista.
2. Mielestäni konkreettisena toimituksena kaste ei ole välttämätön pelastukseen, mutta rituaali on kyllä kaunis, eikä siinä sinällään ole mitään vikaa. Kauneus on erittäin tärkeä asia, jota rationalismi ei oikein pysty näkemään.
Sanot viestissäsi, että "Mielestäni konkreettisena toimituksena kaste ei ole välttämätön pelastukseen, mutta rituaali on kyllä kaunis, eikä siinä sinällään ole mitään vikaa".
En voi millään olla samaa mieltä kanssasi. Onko kantasi linjassa luterilaisuuden kanssa? Kastettiinhan jopa Jeesuskin.
Sanot myös "Jumalan armo ylittää oikeudenmukaisuuden, eikä näin ollen ole aina oikeudenmukaista."
Tämä on taas tällaista tyypillistä hurskastelua, joka ei tarkoita mitään. Miten käy ihmiselle, joka ei eläessään kuule Jeesuksesta?
Kunnon vastauksia kiitos! Vai pitääkö tässä alkaa katselemaan muita uskontoja sillä silmällä...
Raamatussa lukee mikä on oikein, Jeesus on kylläkin se tärkein, joka kuoli ristillä että ihmisillä olisi mahdollisuus pelastukseen, ei ihminen pelastu itse ja ihan tuosta noin vaan.
Kastekäskykin löytyy sieltä.
Usko on lahja Jumalalta.
mitä yrität sanoa? ei viestisi vastaa mihinkään, päin vastoin sekoittaa vaan lisää!
Koita vastata alkuperäiseen kysymykseen: miten käy ihmisen, joka ei kuule elämänsä aikana Jeesuksesta eikä pääse kasteelle?
>>Miten käy ihmiselle, joka ei eläessään kuule
>>Jeesuksesta?
On asioita, jotka Jumala on Raamatussa meille kertonut, ja sitten liuta niitä, joita ei ole. Siitä, miten hän menettelee niiden ihmisten kanssa, jotka eivät eläessään kuule syntien anteeksiannosta Jeesuksen ristin tähden, Hän ei ole kertonut.
Mutta jotakin kuitenkin Raamattu sanoo:
Jumala sanoo sanassaan, ettei mikään eikä kukaan muu voi pelastaa ihmistä kuin Jeesus. Muut uskonnot eivät auta. "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." Ap. t. 4:12
Sana sanoo myös, että Jumala on Pyhä ja oikeudenmukainen, eikä voi katsoa syntiä läpi sormien.
Tiedämme myös, että jokainen ihminen on syntinen, ja että synnin palkka on kuolema.
Raamattu kertoo, että kaikilla - siis tietysti myös niillä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta - on omatunto: "Näin he (pakanat) osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." Room. 2:15
Lisäksi kerrotaan, että Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen, ei tee vääryyttä kenellekään ja rakastaa jokaista luotuaan. Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen. Voisiko olla parempaa tuomaria ihmiselle, kuin se, joka näkee salatuimpaan saakka?
Lisäksi Herra sanoo Sanassaan, ettei Hän halua, että kukaan kuolee synteihinsä.
"...Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.." 1.Tim 2:3-6
"Näin sanoo Herra Jumala: "Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" Hes. 18:23 ja "Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta Jumalaa ole." Jes. 45:22
Kutsu kuuluu kaikille: "Pyydämme Kristuksen
puolesta: Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä,
Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
jotta me hänessä saisimme vanhurskauden."
2. Kor. 5:20-21
...eikä ole ketään ihmistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi ottanut harteilleen: "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." 1. Joh. 2:2
Nämä ovat ne asiat, jotka Jumala on ilmoittanut Raamatussa, ja jokaisesta näistä haluan pitää kiinni.
Jumalan ei tarvitse kertoa minulle kaikkia palapelin osasia, jotta voisin uskoa Häneen. En tiedä kaikkea niin kuin Jumala (vaikka sielunvihollinen niin lupailikin, kun houkutteli ihmistä kapinaan Jumalaa vastaan) mutta uskon ja luotan siihen, mitä Raamattu sanoo.
Armahdetuilla syntisillä on Jeesuksen käsky julistaa evankeliumi kaikkeen maailmaan, kaikille kansoille, ja uskon, että Jeesus tietää paremmin kuin minä, mitä kannattaa tehdä, ja mikä on parasta mitä voi tehdä.
Luotan siihen Jumalaan, joka tuomitsee ehdottoman
oikeudenmukaisesti. Hänellä on oikeus tuomita
ihminen tekojensa mukaan. Elämämme on lahjaa
ja olemme vastuussa teoistamme elämän antajalle.
Samoin taivas on Jumalan koti, ja hänellä on oikeus kutsua sinne kenet haluaa.
Minä, syntinen ihminen, en osaisi ratkaista asiaa paremmin kuin Hän, joka on luonut jokaisen elävän solun tässä maailmassa. Tartun uskossa Jumalan Sanaan, joka sanoo, että Jumalassa ei ole vääryyden häivää. Hänellä on oikeus tuomita syntinen ihminen ja armahtaa kenet tahtoo. Hän ei tee vääryyttä kenellekään.
Jeesus kastettiin ja se oli erittäin kaunis tapahtuma, joka kruunasi Jeesuksen julkiseen virkaan astumisen. Mikään ei tee tapahtuneesta tuomittavaa. Jeesus ei itse kuitenkaan kastanut opetuslapsiaan, eikä seuraajiaan. Hän puhuu kyllä kastamisesta hengellä ja vahvistaa sillä sanomaa ei aineellisesta taivaan valtakunnasta. Mutta kauneus ja vertauskuvallisuus asioiden välillä on kuitenkin tärkeää ja vesikaste on yksi niistä harvoista rituaaleista, mitä luterilaisuudessa on vielä säilyneenä, joten miksi ei?
Armosta sen verran, että kuvitellaan murhamies, joka odottaa tuomiotaan. Odotushuoneessa hän rukoilee Jumalan armahdusta ja saa samassa syntinsä anteeksi. Onko se oikeudenmukaista niitä vanhempia kohtaan, jotka surevat kuolleita lapsiaan?
"Armosta sen verran, että kuvitellaan murhamies, joka odottaa tuomiotaan. Odotushuoneessa hän rukoilee Jumalan armahdusta ja saa samassa syntinsä anteeksi. Onko se oikeudenmukaista niitä vanhempia kohtaan, jotka surevat kuolleita lapsiaan?"
Ei varmaankaan, mutta ovatko vanhemmat silloin oikeassa jos he vaativat kostoa? Jumala hoitaa tuomarin hommat! Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että on syntejä, joita ei saa anteeksi vaikka kuinka katuisi ja ottaisi Jeesuksen vastaan. Ihmisellä on valmiiksi tieto hyvästä ja pahasta. Jos tekee esim. murhan, niin sitä ei saa millään ilveellä anteeksi. Tosin taivaaseen voi päästä, mutta ehkä vaan kanttoriksi soittelemaan harppua muiden juhliessa ;)
"Jeesus kastettiin ja se oli erittäin kaunis tapahtuma, joka kruunasi Jeesuksen julkiseen virkaan astumisen. Mikään ei tee tapahtuneesta tuomittavaa. Jeesus ei itse kuitenkaan kastanut opetuslapsiaan, eikä seuraajiaan. Hän puhuu kyllä kastamisesta hengellä ja vahvistaa sillä sanomaa ei aineellisesta taivaan valtakunnasta. Mutta kauneus ja vertauskuvallisuus asioiden välillä on kuitenkin tärkeää ja vesikaste on yksi niistä harvoista rituaaleista, mitä luterilaisuudessa on vielä säilyneenä, joten miksi ei?"
Edelleenkin tästä paistaa läpi, että kastetta ei tarvita. Voisiko lapseni olla silti luterilaisen kirkon jäsen, jos en kastattaisi häntä ristiäisissä (toisin sanoen, tilaisuudessa ei olisi lainkaan pappia tms)?
Miksi sairaaloissa tehdään hätäkasteita, jos kyseessä on vain "kaunis rituaali"?
Tämä kastetilanne vaikuttaa nyt sen verran sekavalta, että haluaisin kuulla nyt jonkin "asiantuntija", eli kunnollisen papin virallisen (=kirkon) kannan asiasta!
- Pitääkö ihminen kastaa, jotta hän pääsee Jumalan valtakuntaan / pelastuu?
Joo, teräviä havaitoja. Tässä kasteasiassa tullaan ristiriitaan luterilaisen ja Jeesuksen uskon välillä. Nimittäin Jeesus ei käyttänyt vesikastetta ihmisiin, jotka tulivat hänen uskoonsa. Hän ei tietääkseni liioin opettanut tällaista menettelyä. En tiedä mistä moinen tapa on saanut alkunsa, mutta luterilaisuudessa se on virallinen rituaali vihkiä ihmisiä kirkkoon kuuluviksi. Luultavasti uskonnon suhteen käy ajan saatossa helposti niin, että siitä, mikä on käytäntö, tehdään sakramentti.
Armosta vielä sen verran, että Jumalan loputon kärsivällisyys antaa meidän pienten maalliset rikkeemme suurudesta huolimatta anteeksi sille, joka aidosti katuu syntejään. Jumala luultavasti näkee läpi pahan sen suurudesta huolimatta, eikä hänen loputon kärsivällisyytensä sano, että nyt saa riittää. Jumala ei myöskään ole ajallinen olento, eikä hän tarvitse ns. mökötysaikaa, vaan voi toimia heti. On kuitenkin totta, että täällä ajassa teoistaan on vastattava. Murhamies, joka on saanut tekonsa anteeksi, voi kevein hartein valmistautua 10 vuoden vankeustuomioon.
Itse en usko dualistiseen näkemykseen taivaasta ja helvetistä, vaan olen sitä mieltä, että olemme kaikki matkalla kohti lopullista tajuamista, kunnes pääsemme täyteen ymmärrykseen jossain ajan ja avaruuden tuolla puolen.
Kirjoitit:
"...Nimittäin Jeesus ei käyttänyt vesikastetta ihmisiin, jotka tulivat hänen uskoonsa. Hän ei tietääkseni liioin opettanut tällaista menettelyä. En tiedä mistä moinen tapa on saanut alkunsa,"
Siis se on saanut alkunsa kastekäskystä.
Se on Matteuksen evankeliumissa:
"Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun asti."
(Matt. 28:18–20)
Kyllä Jumala on oikeudenmukainen, ja henki, jolla ei ole ihmisten ajatukset. Raamatussa lukee mitä Jeesus sanoi kasteesta, sieltä kannattaa etsiä.
Minä ainakin kastatin lapseni.
Seuraten yllä olevaa keskusteluketjua, tulee siihen tulokseen, että kirkko ei tiedä, tarvitseeko ihmisiä kastaa. Silti kastetaan. Entä käännynnäinen - tarvitseeko kastaa jos on jo kastettu johonkin toiseen kirkkoon? Jos kyllä, niin miksi? Vauvojen kastaminen taitaa olla vaan "Jumalallinen sukushow".
Taitaa koko luterilaisuus olla enempi tai vähempi sellainen uskonto, että "mitään ei tiedetä eikä ymmärretä, mutta juuri siksi ollaan niin viisaita ja kovasti oikeassa"...?
No kyllä me sen verran juu tiedämme, että kastaa täytyy :)
Kastaa täytyy ja opettaa täytyy,
koska Jeesus käski niin.
Ja sitten me kastamme ja opetamme.
Luterilainen opetus kasteesta kyllä kestää
koettelun Raamatun valossa, mutta ihmisen
järki se vaan tuppaa huutamaan vastaan :)
Voi lueskella lisää vaikka täältä:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm
>>Entä käännynnäinen - tarvitseeko kastaa jos on
>>jo kastettu johonkin toiseen kirkkoon?
Jos ihminen on jossain kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei sitä kastetta tarvitse lähteä paikkailemaan mitenkään. Siis ei kasteta uudelleen. (Ef.4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste)
Vastasit, että kyllä ihmiset pitää kastaa. No vastaappa sitten toiseen kysymykseeni:
-mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät eläessään kuule Jeesuksesta eivätkä saa mahdollisuutta mennä kasteelle?
Ei sitä ole kerrottu.
Jumalan on valta, hän päättää.
- miksi sairaalassa tehdään hätäkasteita?
- jos saa kuulla Jeesuksesta, niin onko kaste silloin "pakollinen"?
Vastaan tähän...mutta sori, tuli vähän pitkä, aloin jaarittelemaan vähän liikaa. Kaste on niin laaja asia, ja pohjautuu niin paljoihin Raamatun kohtiin, ettei sitä oikein voi kuitata parilla jakeella.
>>- miksi sairaalassa tehdään hätäkasteita?
Koska Jeesus käski kastaa, ja Jumalan Sanassa kasteeseen liittyy huikeat lupaukset. Kun kastamme, luotamme Jumalan Sanan lupauksiin, että Jumala antaa siinä ihmiselle kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan, ilman mitään ihmisen omaa ansiota. Emme saa estää lapsia tulemasta Jeesuksen tykö, eikä Raamattu kerro kahdesta eri tiestä Jeesuksen luo - eri tiestä lapsille ja aikuisille - vaan vain yhdestä ja samasta kaikille: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16) Tässä usko ja kaste on erotettu sellaisella "ja"-sanalla kreikan kielessä, joka ei ilmaise järjestystä (ensin usko sitten kaste), vaan sitä, että molemmat tarvitaan. Usko JA kaste -> pelastus. Jos ihminen kadottaa uskonsa, ja hylkää Jeesuksen sitten myöhemmin aikuisena, kaste ei silloin pelasta häntä. Hän on tuhlannut silloin taivaan perinnön. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa: tuhlaajapojan Isä odottaa tuhlaajaa kotiin - siis takaisin uskomaan. Uudelleen uskomaan, ei uudelleen kasteelle. Jumalan puolelta liitto on voimassa, jos ihminen haluaa suostua siihen.
Lasten kastamiseen liittyy myös käsitys siitä, mitä usko on: jos ajatellaan, että usko on luonteeltaan ihmisen tietoinen valinta, ja sellainen, että ihminen pystyy siihen esim. tullessaan tarpeeksi ymmärtävään ikään - silloin järki tietysti laittaa vastaan, että eihän pieni lapsi pysty sellaiseen. Mutta jos ajattelemme niin kuin Raamattu opettaa, että usko on Jumalan lahja, eikä yksikään ihminen - aikuinenkaan - tule uskoon oman ymmärryksensä perusteella. Silloin aikuinen joutuu nöyrtymään pikkulapsen tasolle. "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana"...siis kuulemisen synnyttää Kristuksen ihmeitä tekevä Sana, jonka voimalla luotiin kerran taivaat ja maat. Ja Jumala voi synnyttää itselleen lapsia vaikka kivistä, kuten Jeesus sanoi. Aikuinenkin on hengellisten asioiden suhteen sokea ja kuuro kuin kivi ja omassa varassaan hengellisesti kuollut, ellei Jumala herätä häntä henkiin, uuteen elämään. Ei ole suurempi ihme se, että pikkulapsi voi uskoa, vaan yhtä suuri ihme on se, että aikuinen tulee uskoon. Lapsi asetti lapsen uskon esikuvaksi ja Jumalan valtakunnan vastaanottamisen esikuvaksi, ei synnittömyyden esikuvaksi.
Uskon syntyminen on luonteeltaan jotain samanlaista, kuin mitä tapahtui Lasaruksen haudalla. Jeesus asteli haudan suulle ja huusi: "Lasarus, tule ulos" . Miksi Jeesus puhuu kuolleelle - täysin tiedottomassa tilassa olevalle - eihän kuollut voi kuulla? Miten voi käskeä ketään kuollutta tekemään mitään? Kuulemisen ja uuden elämän synnytti Kristuksen sana. Samalla tavalla tapahtuu aikuisenkin kohdalla, joka kuulee Hyvän Paimenen äänen. Itsessään kuuro ja kuollut herää henkiin, kun Jumalan sana herättää hänet uuteen elämään. Kasteessa on läsnä Jumalan eläväksi tekevä sana ja lupaukset. Kyse ei ole siinä mihin me kykenemme, koska pelastuksessa ei ole siitä kyse, vaan siitä, mitä Jumala on luvannut ja mihin hän on sitoutunut. Emme usko ihmisen uskoon, vaan uskomme kohdistuu Jumalan lupauksiin.
Kaste ei perustu siihen, että ihminen tekisi jotakin, esim. luopuisi saastaisesta elämästä, vaan siihen, että Jumala tekee. Jumala solmii siinä ihmisen kanssa liiton, joka perustuu Jeesuksen ylösnousemukseen. "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1. Piet. 3:21)
Kaste on lahja, ei ihmisen teko, ja lahjan voi antaa lapsellekin. Pelastuksen asiassa kaikki kunnia kuuluu viimekädessä Jumalalle.
>>- jos saa kuulla Jeesuksesta, niin onko kaste silloin "pakollinen"?
Ihmiselle on, Jumalalle ei.
A) Ihmiselle on: Jeesuksen käsky velvoittaa meitä. Meidän on kastettava ja opetettava, koska Jeesus käski niin. Hän sanoi, että sillä tavalla tullaan Jeesuksen opetuslapsiksi. Jeesus käski: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." Matt. 28:19-20
Jos meitä ei ole vielä kastettu, ja tulemme sitten evankeliumin kuulemisen kautta tuntemaan syntimme ja sen, että tarvitsemme Kristuksen sovitustyön suojaksemme, silloin meille kuuluu Herran Sana: "Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois." (Ap. t. 22:16) Ei ole lupa viivytellä, eikä sanoa, ettei kasteella olisi niin väliä.
Esim. kun eräät kuulivat Pietarin saarnan Jeesuksesta, tapahtui näin: "Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Ap. t.2:37-29)
Ensimmäiset kristityt kulkivat julistaen, ja sitten kastaen ne, jotka halusivat tulla Jumalan lapsiksi. Mutta alusta asti kerrotaan, että kastettiin perhekunnittain, siis myös lapset.
Jos Jumala on valinnut lahjoittaa sen armon, jonka Kristus hankki ristillä, sellaisten välineiden kautta, jotka näyttävät meistä halvoilta, mikä me olemme häntä moittimaan. Vaikka emme ymmärrä, teemme kuten Herra on käskenyt. Meillä ei ole lupaa halveksia kastetta, vaan totella.
B) Jumalalle ei: Jumala pelastaa kenet tahtoo. Hän on sitoutunut antamaan kasteessa kaikki mitä taivaaseen tarvitaan, ja niihin hänen lupauksiinsa saa luottaa 100%:sti. Mutta mitä tapahtuu esim. sikiönä kuolleille, tai niille, jotka kuolevat ennen kuin heidät ehditään kastaa, tai niille, jotka eivät koskaan kuule Jeesuksesta jne. jne. - he ovat rakastavan Isämme käsissä, ja luotamme Hänen ehdottomaan oikeudenmukaisuuteensa.
Edellisistä keskusteluista voisi vetää johtopäätöksen:
1. Kaste tarvitaan sellaisen ihmisen kohdalla, joka on kuullut Jeesuksesta ja tahtoo ottaa Jeesuksen sovituksen vastaan.
2. Vauvojen kaste ei ole välttämätöntä, mutta kaunis rituaali (vauva ei ole kuullut Jeesuksesta). Kaste ikäänkuin annetaan lahjana vauvalle, se on perustelu.
3. Samaten käännynnäistä ei tarvitse kastaa, jos hänet on aiemmin kastettu isän ja pojan ja pyhänhengen nimeen.
4. Jos ihminen kastetaan, mutta hän ei elä Jumalan pelisääntöjen mukaan, hän ei pelastu.
5. Jos ihminen ei kuule Jeesuksesta, niin häntä ei tarvitse kastaa ja Jumala silti halutessaan pelastaa hänet.
----> vaikuttaa kohtuullisen järkevältä.
Ihmettelen kuitenkin vielä tätä asennetta "kaste on lahja, joka annetaan ihmiselle, eikä ihmisen tarvitse suhtautua kasteeseen siinä mielessä, että hänen tarvitsisi muuttaa elämäänsä millään tavalla". Minun mielestäni kaste otetaan siinä vaiheessa, kun "tullaan uskoon" ja päätetään ottaa Jeesus elämään ja pyritään elämään Jeesuksen pelisääntöjen mukaisesti, eli elämään mahdollisimman hyvin. Kyseessähän on raamatunkin mukaan "uudelleen syntymisestä" - se on kasteen tarkoitus.
Oletko sitä mieltä, että uudelleen syntyminen tarkoittaa sitä, että "sen saa lahjaksi - mitään muutosta ei tapahdu"?
En voi olla samaa mieltä!
Hei Solmu! Tuntuu tosi mukavalta, kun jollekulle on tärkää miten asia oikeasti Raamatussa on, ja haluaa selvittää ja kysellä. Toivottavasti jaksat vielä lukea, mä olen vähän tällainen jaarittelija...
Kommentoin paria kohtaa tuossa yhteenvedossasi ja vastaan haasteeseesi kasteen yhteydestä siihen, että pyrkii elämään Jumalan tahdon mukaan.
kirjoitit:
>>2. Vauvojen kaste ei ole välttämätöntä, mutta
>>kaunis rituaali (vauva ei ole kuullut
>>Jeesuksesta). Kaste ikäänkuin annetaan lahjana
>>vauvalle, se on perustelu.
Tästä olen eri mieltä: Luterilaisen Raamatun ymmärryksen mukaan kaste ei ole vain kaunis rituaali, jonka voi tehdä tai jättää tekemättä, vaan se on Jumalan valtava lahja, joka tulee antaa viipymättä. Kristityllä ei ole lupa ajatella, että jätämpä lapsen kastamatta, tai että kaste ei olisi välttämätöntä, koska Raamattu kyllä kytkee kasteen, uskon ja pelastuksen yhteen. "jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan", "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu..." jne. Raamattu ei halveksi kastetta, joten mekään emme saa.
>>(vauva ei ole kuullut Jeesuksesta)
Niin, vauva ei ole kuullut Jeesuksesta niin, että hän ymmärtäisi siitä mitään. Mutta pyrin tuolla aikaisemmassa viestissä sanomaan sitä, että aikuinen ei ole sen kummemmassa asemassa. Yhtä vähän me kuulemme evankeliumin oman kykymme ja ymmärryksemme varassa: Jeesus kertoo, että ihminen on omassa varassaan hengellisesti kuuro ja sokea. Voimme kyllä korvilla kuulla evankeliumin, mutta se ei vaikuta mitään, ellei Jumala vaikuta uskoa siihen. Usko on Jumalan teko, ei ihmisen päätös eikä valinta. Yhtälailla kuin Jumala synnyttää uskon aikuisessa, hän synnyttää sen lapsessa, ja se on yhtä suuri ihme.
Johannes Kastaja oli jo äidin kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. - vaikka tuskin ymmärsi vielä tietoisesti paljoakaan.
Raamattu kertoo, että Jumala antaa Pyhän Hengen asumaan ihmiseen kasteessa, ja uudestisynnyttää hänet siinä. Se on "uudestisyntymisen pesu", kuten Raamattu sitä nimittää. "hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." (Tit.3:5) Siinä synnytään uudesti vedestä ja hengestä, kuten Jeesus opetti Nikodemokselle. Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) "teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä" (Joh. 3:7).
Ihminen ei voi synnyttää itseään uudesti, vaan sen tekee Jumala. Ihmisen osuus on tulla synnytetyksi.
Kasteen jälkeen lapsen tulisi saada kasvaa Jumalan Sanan kuulossa, jotta se uusi luomus, jonka Jumala on häneen synnyttänyt, ei nääntyisi ravinnon, siis Jumalan sanan, puutteeseen. Jos jättää lapsessa syntyneen uskon hoitamatta, se olisi karkeasti sanottuna sama kuin synnyttäisi lapsen hankeen (kamala vertaus, mutta kuitenkin).
Täytyy kastaa ja opettaa, eikä saa jättää tekemättä kumpaakaan.
Kirjoitit:
>>4. Jos ihminen kastetaan, mutta hän ei elä
>>Jumalan pelisääntöjen mukaan, hän ei pelastu.
Se, mitä Raamattu kertoo yleensäkin ihmisen pelastumisesta on vallan ihmeellistä, eikä ollenkaan "järkevän kuuloista". Siksi kannattaa näissä pelastusta koskevissa asioissa katsoa avoimin mielin sitä mitä Jumala on Sanassaan sanonut, muutoin menee helposti metsään.
Luonnollinen järki nimittäin väittää aina, että 1) ihmisen pitää ansaita pelastus jollakin tavalla. Esim. katumuksella, uskomisella, tekemällä ratkaisun Jumalan puoleen, paremmalla elämisellä, vilpittömällä antautumisella, synnintunnolla tai muulla sellaisella, sinänsä hyvällä asialla. Näitä asioita kyllä tapahtuu siinä yhteydessä kun Pyhä Henki ottaa ihmisen sydämen asunnokseen, mutta se ei ole ihmisen ansiota, eikä hänen pelastuksensa perustu siihen, vaan siihen, mitä Kristus teki ristillä.
Järkemme vastustaa myös viimeiseen saakka 2) sellaista Raamatun kertomaa lakia, joka peilin tavoin paljastaa ihmisen syntisyyden suuruuden. Miten "meistä ei ollut itseämme auttamaan" - eikä ole edelleenkään. Oikeasti. Jos Jumala ei itse siirrä meitä rakkaan Poikansa valtakuntaan, olisimme hukassa.
Raamattu piirtää varsin karua kuvaa ihmisestä - miten olemme niin syvälle pahuuteen juurtuneita, synnin vallassa, ettemme edes etsisi Jumalaa, ellei Pyhä Henki vaikuttaisi sitä meissä. Roomalaiskirjeen alkuluvut ovat hyviä kuvaamaan tätä. Olemme niin syntiin juurtuneita, ettei yksikään ihminen valitsisi vastata Jumalan kutsuun kyllä, ellei Jumala armossaan antaisi meille uskon lahjaa. "Se on Jumalan teko, että te uskotte", sanoi Jeesus.
Emme edes etsi yhteyttä siihen ainoaan elävään Jumalaan: "niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." (Room.3:10-12)
Koska haluaisimme ajatella, että pelastus on meidän omasta ratkaisustamme, etsimisestämme ja ymmärryksestämme kiinni, on vaikea ajatella, että olemme siinä vauvan kanssa samalla viivalla, ja että lapset itse asiassa ottavat Jumalan lahjan paremmin vastaan kuin aikuiset. Luonnollinen järki vastustaa sitä kuvaa ihmisen syntisyydestä, jonka Raamattu antaa.
Vielä uskovassakin elää synti, viimeiseen hengenvetoon saakka. Paavalikin, uskova mies, vaikeroi: "Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo." Room. 7:18-19 Emmekä ole parempia kuin Paavali.
Koska olemme viimeiseen hengenvetoon saakka myös syntisiä, meistä ei pelastuisi yksikään, jos olisi niin kuin kirjoitit, että jos "ei elä Jumalan pelisääntöjen mukaan, ei pelastu"...ei Paavali, ei kukaan muukaan - olisimme kaikki hukassa. Onneksi Herran apostoli kirjoittaa: "Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan." (Gal. 2:21) Jos eläisit Jumalan pelisääntöjen mukaan, Kristus olisi kuollut turhaan puolestasi, et silloin tarvitsisi häntä.
Yhtä lailla, ja ehkä kaikken eniten järkemme vastustaa 3) sitä evankeliumia, josta Raamattu puhuu: Täysin ansioton armo, joka lahjoitetaan Jeesuksen ristintyön tähden jokaiselle, jolle se kelpaa. Se, että itsessään täysin paatunut, rakkaudeton, mahdoton, jumalaton, kapinallinen ja kaikkeen hengelliseen elämään kykenemätön ihminen saa Jumalalta ilman mitään ansiotaan lahjaksi syntien anteeksiantamuksen, Jumalan lapsen aseman ja taivaan siksi, että Jeesus on sovittanut koko maailman kaikki synnit...Järki huutaa, ettei niin voi olla - tuo on epäoikeudenmukaista - kyllä sitä nyt jotain ihmisen itsekin pitää tehdä - sittenhän kaikki roistot ja syntisäkitkin pääsisivät taivaaseen jne. Mutta niin se vaan on: "Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee JUMALATTOMAN VANHURSKAAKSI, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi." (Room. 4:5) Pelastuksen asiassa Jumala tekee, ei ihminen. Ihminen osaa vain vastustella ja juosta pakoon. Jeesus sanoi: "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä." (Joh. 6:44)
Jumala pelastaa ihmisen yksin armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta.
Sitten päästään tähän, aivan kuin Roomalaiskirjeen kuudenteen lukuun (kannattaa lukea tässä yhteydessä):
>>Ihmettelen kuitenkin vielä tätä
>>asennetta "kaste on lahja, joka annetaan
>>ihmiselle, eikä ihmisen tarvitse suhtautua
>>kasteeseen siinä mielessä, että hänen
>>tarvitsisi muuttaa elämäänsä millään
>>tavalla"...Oletko sitä mieltä, että uudelleen
>>syntyminen tarkoittaa sitä, että "sen saa
>>lahjaksi - mitään muutosta ei tapahdu"?
Toivon mukaan et saanut minun kirjoituksistani tuollaista vaikutelmaa, etteikö ihmisessä tapahtuisi mitään muutosta, kun Jumala uudestisynnyttää hänet? Ja etteikö tämä suuri lahja asettaisi hänelle velvoitteita. Mutta kyllä, uudesti syntyminen on lahja. Jumala synnyttää meidät uudesti, me synnymme.
Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, eikä ihminen, jonka sydämessä asuu Pyhä Henki, voi eikä saa elää niin kuin pellossa. Se, että on saanut ison lahjan, velvoittaa elämään sen suuren lahjan arvon mukaisesti. Paavali kehottaa meitä armahdettuja syntisiä elämään "Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti" (Fil. 1:27). Emme saa häpäistä ja laskelmoiden käyttää hyväksi tätä suurta armoa. Mutta koko ajan on oltava kirkkaana mielessä kenelle kuuluu kunnia uskovan ihmisen sekä hyvän tekemisen tahtomisesta, että itse tekemisestä: "...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil. 2:13)
Ei pidä ottaa Jumalalta hänen kunniaansa tässä asiassa pois.
Kristitty tarvitsee jatkuvasti Jumalan Sanan kehotusta, jonka kautta Pyhä Henki saa vaikuttaa sekä tekemistä että tahtomista. Tuo kehotuksen sana saa olla tulistakin, niinhän se apostolien kirjeissäkin on, ja se on tarpeen. Uskovan tarvitsee kyllä myös kuulla evankeliumia, koska se on Jumalan voima, kuten Raamattu sanoo. Sillä evankeliumin kautta kristitty saa voiman ja halun tehdä hyvää, muuten hän ei jaksa, ja jää matkan varrelle. Kristitty pyrkii elämään mahdollisimman hyvin, rakkaan Vapahtajansa tahdon mukaan, ja Jumalalle kuuluu siitä kunnia. Kristityn tulee kilvoitella hyvä uskon kilvoitus, mutta juurtua siihen sanaan, että alusta loppuun saakka hän pelastuu vain ja ainoastaan Kristuksen tähden: ..."sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr. 10:14)
Samaa puppua syydetään luterilaisissa kirkoissa.
Kaikille jotka ottivat hänet VASTAAN ( Jeesuksen) hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi. Huomaa, OTTIVAT VASTAAN.
Uskallatko vesittää tämän.
Raamattu kehottaa ihmistä lukemattomissa kohdissa tekemään ratkaisun tässä asiassa.
Joka USKOO ja kastetaan. Järjestys on tämä, vaikka te luterilaiset yritätte ihmisten mieliksi muuta opettaa.
Elikä siis, ensin henkilökohtainen usko Jeesukseen sitten kaste ja sen jälkeen Pyhän Hengen kaste, jolloin ihminen saa voiman lähteä viemään evankeliumia eteenpäin.
Minä itse, vaimoni ja kaksi lastani olemme jokainen tehneet henkilökohtaisen uskonratkaisun, ilman, että kukaan on siihen painostanut.
Olemme itse ymmärtäneet meille saarnatun evankeliumin niinkuin se on raamattuun kirjoitettu, ja saaneet armosta syntimme anteeksi, ja olemme matkalla taivaan kotiin, yksin armosta.
Emme ole vielä perillä, vaan meidän uskovina on koko ajan pyrittävä välttämään syntiä, ja tekemään parannusta.
Lapsemme on kastettu, vasta kun he itse ovat halunneet ja ymmärtäneet mitä se tarkoittaa.
Lapsikasteella ei ole mitään merkitystä, se on vain riitti jolla luterilaiset tuuditetaan hyväuskoiseen luuloon, ettei tarvitse itse tehdä mitään.
Helpompaahan sinne taivaaseen olis päästä, jollei raamattu vaatisi parannuksen tekoa, ja kääntymistä.
Teitä lapsena kastettuja näkee ravintolat pullollaan, ja teidän kauhistuttavia tekojanne saa joka päivä lukea lehdistä.
Et kai hyvä mies voi väittää, että lapsikaste jotenkin auttaisi ihmistä taivaaseen, vai muistatko kokeneesi jotai kastehetkellä.
Tiedän, että tämä lasten kastamisen asia
on vaikea ymmärtää, koska ns. uskovien
kasteen opettajien uskonoppi lähtee monilta
osin niin toisenlaisista lähtökohdista.
Raamattu opettaa niin hurjia ihmisen syntisyydestä,
siitä mitä usko on, ja miten ihminen pelastuu,
että jokainen osanenkin niistä laittaa ihmisen
järjen vastustamaan. No, asia on niin laaja, että
tuskin lähdemme sitä tässä selvittämään juuria
myöten.
Muutama kommentti vaan:
Ymmärrän hyvin syytöksesi siitä, että luterilainen kirkko vain kastaa, ja sitten ihmiset aikuisiksi vartuttuaan elävät epäuskossa, ja täysin itsekästä elämää, mutta kuvittelevat, että asiat ovat hyvin.
Mutta se ei ole kasteen vika, vaan sen, että näiden ihmisten "uusi luomus" - Jumalan synnyttämä uusi elämä riutuu tai on saattanut kuolla jo ajat sitten ravinnon puutteeseen. He ovat tuhlaajapoikia, jotka ovat saaneet koko valtavan perinnön, mutta lähteneet Isänsä luota tuhlaamaan sitä maailmaan. He eivät ole välttämättä kuulleet Jumalan Sanaa, joka olisi ylläpitänyt heidän uskoaan. Mutta: se ei ole kasteen vika, vaan sen, että heille ei ole julistettu evankeliumia ja opetettu. Usko riutuu tai on kuollut.
Se ei ole kasteen vika, jos ihmiset eivät pidä sitä minkä ovat saaneet, vaan heittävät katuojaan. Emme luule, että ihminen pelastuu, jos hän on hylännyt saamansa uskon.
Kuten jo kirjoitin, pelastukseen tarvitaan
kaste ja usko - jotka ovat olemukseltaan
sitä samaa Jumalan pelastavaa armoa, jonka
ihminen tarvitsee, ja jotka tulevat täysin
hänen itsensä ulkopuolelta. Jos Jumalan Sana
puhuu uskosta ja kasteesta pelastuksen yhteydestä,
minulla ei ainakaan ole oikeutta sanoa, että kaste
olisi vain riitti.
Mikään ihmisen oma parannuspyrkimys ei pelasta
häntä, vaikka Jumala sellaista elämää vaikuttaakin
uskovassa. Ihmisen pelastaa Jumala, joka siirtää
ihmisen rakkaan Poikansa valtakuntaan. Siinä
hetkessä voi tapahtua tunnekokemuksia tai olla
tapahtumatta - ja yleensä toki, kun ihminen
vähänkin tajuaa, mistä Herra on hänet pelastanut,
kyllä se saa tunteitakin liikkeelle. Mutta
sille ei voi perustaa, miltä tuntui tai tuntuu,
koska silloin ollaan ajopuita. Ainut, jolle voi
alkaa rakentaa, on Jumalan Sana.
Ihannetapaus on, että Jumala saa varjella ihmisen kasteesta saakka omanaan, ja ihminen kuulee Sanaa pienestä pitäen. Tämä alkaa olla nykyisen luopumuksen aikana harvinaista. Kaste ei silti ole turha, sillä ei ihmisellä ole sen enempää annettavana Jumalalle aikuisena kuin lapsenakaan. Jumala kyllä pitää ne lupaukset, mitä kasteeseen on liittänyt, ja ihminen saa siksi milloin tahansa palata Isänsä kotiin - takaisin uskomaan. Mutta jos ihminen kuolee epäuskossa, hän on hylännyt Jeesuksen, eikä pelastu.
Uskonratkaisu on muuten sivumennen sanoen hyvin epäraamatullinen termi...
Kyllä siellä saarnataan, että "ota pelastus vastaan", mutta selvästi myös sanotaan, että jos olisi ihmisestä itsestään kiinni, kukaan ei ottaisi Jumalaa vastaan, eikä edes etsisi häntä. Viime kädessä siis - "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon." Ef. 2:8
Kehotus ottaa vastaan evankeliumi, on Jumalan Sanaa, joka voi synnyttää ihmisessä uskon. Jeesuskin kehotti esim. miestä, jonka käsi oli halvaantunut: "ojenna kätesi". No, eihän halvaantunut voi ojentaa kättään...ellei... Kristuksen sana saa hänen kättään paranemaan. Ja niin tapahtui. Se ei ollut ihmisen kyvystä kiinni.
Kyllä, olemme siis yhtämieltä siitä, että ihmisiä pitää kehottaa uskomaan evankeliumi, ja ottamaan se vastaan, jos ovat sen ehtineet kadottaa, tai jos eivät ole koskaan sitä kuulleetkaan. Mutta jos ihminen ottaa evankeliumin vastaan, se ei ole jotain, mikä olisi hänen omaa ansiotaan, fiksuuttaan tms., vaan se on Jumalan hänessä aikaansaama ihme. Emme me valitettavasti saa ylpeillä edes siitä, että otimme Kristuksen sovitustyön vastaan, kun sekin on Jumalan työ meissä.
On kuitenkin ihmisen vastuulla, jos kieltäytyy uskomasta ja kääntää selkänsä Jeesukselle. Ihminen torjuu silloin ainoan auttajansa, ja joutuu silloin tuomittavaksi tekojensa perusteella. Ihminen haluaa poispäin Jumalasta.
Niin, vaikka me miten antaumuksella kehottaisimme, ihminen ei kuulisi, ei uskoisi, ellei...kyseessä olisi Kristuksen sana, joka synnyttää uskon. Se, että joku uskoo tuon ihmeellisen sanoman, on Jumalan lahja. Silloin tapahtuu tuo, mistä Jesaja ennusti "kuurot kuulevat kirjan sanat" (Jes. 29:18) Uskon yhteydessä Raamattu puhuu paljon lahjasta - Jumalan teosta - siitä, minkä Jumala on antanut. Jumala siirtää ihmisen valtakuntaansa, Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5); usko on syntyisin Jumalasta (1. Joh. 5:4); Herra sanoo: "Minä annan heille uuden sydämen, ja heidän sisimpäänsä uuden hengen" (Hes. 11:19). "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä" (Joh. 6:44) Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä:"...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen" (Hepr. 12:2)
Jumala antaa, ihminen ihmettelee ja kiittää.
"Joka uskoo ja kastetaan..." kohdasta kirjoitin jo miten siinä oleva alkukielinen ja-sana ei ilmaise järjestystä (vaikka sellainenkin järjestystä ilmaisevakin ja-sana olisi ollut kirjoittajalla tarjolla käytettäväksi). Ja jos kuitenkin ajattelet tuon kohdan sen ilmaisevan järjestystä, sitten sinun täytyy ajatella johdonmukaisesti, että myös Jeesuksen sanat "jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) ilmaisisivat järjestystä, ja samoin tämän: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla..." (Matt. 28:19).
Tuosta jälkimmäisestä jakeesta (kastamalla ja opettamalla) olen kuullut harhaanjohtavaa opetusta, että siinä Jeesus olisi tarkoittanut, että ensin tehdään opetuslapsiksi (julistamalla) sitten kastaen ja sitten opettamalla. Tämä ei kuitenkaan alkukielisen tarkastelun mukaan pidä paikkaansa. Lauseen kreikankielisessta kieliopillisesta rakenteessa on ilmaistu juuri tuo miten Jeesuksen opetuslapsiksi tehdään. Siis -kastamalla ja opettamalla.
Raamatun mukaan on olemassa vain yksi kaste:
"yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" Ef. 4:5
Tuo kreikankielinen sana "yksi" tarkoittaa todellakin lukumäärällisesti ja absoluuttisesti yhtä, ei esim. "yhdenlaista" tms. kuten tuota kohtaa kuulee kierrettävän.
Kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on
kristillinen kaste, jossa annetaan Pyhä Henki,
kuten Raamattu sanoo. Vauvana kastettu ei
luonnollisestikaan kokemuksiaan tuosta hetkestä
muista, eikä usko voi perustua kokemuksille.
Uskon täytyy nojautua koko painollaan Jumalan
Sanalle, muuten meidät on helppo eksyttää.
Toki Herran Henki on antanut sittemmin kokemuksia,
mutta, kuten sanottu: "yksi kaste".
>>Et kai hyvä mies voi väittää, että...
- en muuten ole mies, enkä varsinkaan
hyvä :)
- - - - - -
Tahdoin sanoa sitä, että:
Siellä missä Herran Henki vaikuttaa,
kukaan ei anna ihmisten rauhassa jatkaa
kadotuksen tiellä ilman uskoa, vaan koetetaan
julistaa parhaamme mukaan Herrasta Jeesuksesta,
jossa ainoassa on pelastus. Jos ihminen kuolee
ilman uskoa, hän joutuu kadotukseen.
Näin myös luterilaisen Raamatunymmärryksen mukaan.
On hyvä, ettet ajattele,kuten luterilaisessa kirkossa valitettavan monet, ettei pelastuksen eteen tarvitse tehdä mitään valintaa.
Onhan totta, että ihmiset, esim monet luterilaiset ovat tietoisesti valinneet jonkun muun uskonnon, esim saatanan palvonnan, ateismin ym, ym.
Nämä kaikkihan ovat valintoja.
Tiedät raamattuun kirjoitetun, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.
Tämä Jumalan sana, kun sitä julistetaan niinkuin pitää, sen pitäisi hengen vaikutuksesta saada ihmisen huomaamaan oma virheellisyytensä Jumalan edessä, elikä ihmisessä herää synnin tunto.
Tämän syyllisyyden huomaaminen on ensimmäinen askel kohti pelastusta, jota Jeesus ARMOSTA tarjoaa kaikille, jotka häntä avukseen huutavat.
Jumalan valmistama pelastussuunnitelma Jeesuksessa on ainut portti isän luokse.
Jolla ei ole poikaa, sillä ei ole isääkään.
Elikä Jeesus ristinkuolemallaan valmisti meille pääsyn Jumalan yhteyteen.
Tässä kohdassa meidän on JOKAISEN valittava ihan tietoisesti kumpaa tietä me tahdomme kulkea, eli haluammeko ottaa armon vastaan.
Armo on yksiselitteisesti ARMOA, eikä meillä ole siihen itsellämme mitään ansiota.
On täysin väärä luulo, että minä olisin omilla teoillani ansainnut jotain, olen vain saanut maailman suurimman rakkauden osakseni.
Olin täysin huoleton tallaaja ennen uskoon tuloani, mutta Jumala puhui hyvin rakkaasti minulle poikansa työstä minunkin puolestani, ja kun ymmärsin minkä uhrin Jeesus antoi, en voinut muuta kuin päästä lähelle Jeesusta, ja hänen omakseen.
Olen syntyisin vapaakirkollisesta kodista, eikä minua ole lapsena kastettu.
En tosiaan tule koskaan ymmärtämään mitä hyötyä on lapsen kastamisesta, eihän viattomampaa olentoa voi olla kuin vasta syntynyt lapsi, ei häntä rasita mikään synti, ja hän on näin valmis taivaaseen ilman mitään juhlallista seremoniaa.
Yksi usko yksi kaste siis on myös minun mielipiteeni.
Molemmat lapseni on kastettu, kuten myös vaimoni ja minä hyvin pian uskoontulon jälkeen.
Olemme kaikki Jumalan ARMOSTA pelastettuja, eikä meillä ole siihen asiaan mitään ansiota, emmekä voi omilla teoillamme ansaita mitään taivasosuutta.
Hyvää meidän toki pitää pyrkiä tekemään, ja teenkin niin paljon kuin mahdollista, eikä se ole pakonomaista, vaan iloisin mielin rakkaudesta jota olen saanut Jumalalta.
Myös Pyhän Hengen kasteen olen Jumalan armosta saanut osakseni, ja sen avulla on sana ruvennut minulle avautumaan.
Jumalan Pyhä Henki on se joka avaa sanan, enkä haluakaan tutkia sitä järjen päätelmillä, ja tässä on suuri ero.
Ystäväpiirini koostuu enimmäkseen uskovista ystävistä, ja onkin valtavaa yhdessä ylistää ja kiittää häntä hänen valtavasta rakkaudestaan.
Tämä todella toimii, ja tiedän aivan varmasti, että JUMALA on siirtänyt minut kuolemasta elämään.
Tätä uskoa JEESUKSEEN ei minulta kukaan riistä, eikä tee turhaksi mitä olen elämässäni kokenut.