anteeksianto

Rukoilemalla niin monta kertaa Jeesukselle että antaa heille anteeksi, että se lopulta alkaa onnistua. Uskossa oleva kyllä voi.

Anteeksiantaminen on tavattoman tärkeä mutta samalla tavattoman vaikea.
Olen joskus kirjoittanut :
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa. Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Toinen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.

Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi.
Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.

Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä.
Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.

Anteeksiantamisen voima on suuri (http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm )
Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia.
Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää.
Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??

Henkilökohaisesta kokemuksesta kirjoittaisin että minulla se on toiminut näin. Ensin anteeksi antoa ei tarvita ennekuin on tehty väärin. Siis jos joku tekee väärin, niin anteeksi anto ei muuta väärin tekoa oikeaksi. Siis koska on tehty väärin, niin juuri siksi tarvitaan anteeksi antamusta. Seuraavaksi käsittele asia jonkun toisen kanssa tai itseksesi esim. paperille. Anna myös itsellesi anteeksi, se on vähän helpompaa (toivottavasti). Ja jos on vaikea antaa anteeksi, niin pyyntö Jumalan kohti auta vaikka en tahtoiskaan on mielestäni melko rehellinen. Siis auta minua antamaan anteeksi.
Toisaalta kun siihen vaiheeseen eheytyy, että tajuaa, että jos ei anna anteeksi niin anteeksiantamattomuus kahlitsee. Niin silloin ei enää halua edes jäädä anteeksiantamattomuuteen.
Siis tämän ymmärtämiseen jos haluan jäädä kaunaiseksi, niin vahingoitan sillä yhtä paljon itseäni kuin toisten ilkeys on vahingoitanut.
Siis anteeksiantamus on tie vapauteen. Mutta sen vapauden puolesta joutuu joskus taistelemaan. Henkilökohtaisesti olen havainnut Jumala tulee avuksi tällaisissa asioissa.