Elämäni

Kun synnyin, vannon, että radiossa lauloi Carpenters tai The mamas and the papas. California Dreamin herättää vieläkin sellaisia syntymäfiiliksiä. Ilta-aurinko, se oli varmasti. Seuraavaksi muistan näyttäneeni kaverilleni sormilla miten vanha olin. Kolme tai viisi. Pystyykö Jeesus, äiti? Sitten naurettiin pöydän alla sen saman kaverin kanssa, makeammin kuin koskaan sen jälkeen. Kohta juostiin lähitalojen kellareissa ja vilauteltiin. Kiellettyä toimintaa maan alla. Koulussa ihailin, katsoin konkreettisesti ylös päin vanhempia poikia. Ne oli isoja ja koviksia. Jalkapalloa pelattiin liikaa, sillä olisin tykännyt mieluummin sisävoimistelusta. Voimistelusalin vastalakattua lattiaa piti varoa kuin lautasellista punajuurikeittoa. Perunaa ja kastiketta, sitä meille syötettiin, perunaa ja kastiketta. Vastoin yleistä mielipidettä, minä pidin tillilihasta. Kolmannella luokalla aurinko paistoi aina ja talvi oli sellainen kuin sen pitää. Elin lapsuuteni onnellisinta vuotta, siitä kertoi muun muassa se, että pystyin juoksemaan kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Pakoon paremmin kuin milloinkaan ennen. Uusia kouluja, laitoksia, kommunistiopettajia, yläaste, pahoja poikia, kiusaamista, painajaisia, teknistä työtä, häirikköjä. Verta luokassa ja verta jääkaukalossa. Kaupunki avautui, sai käydä yksin asioilla, kaupoissa, myöhemmin kahvilla tyttöjen kanssa hyppytunneilla. Pänttääminen ylioppilaskirjoituksiin ei ollut yhtä pahaa kuin pänttääminen lopputentteihin. Vain yksi opettajistani syleili minua kevään ylioppilaana. Armeija on jännittävää, mutta nöyryytysten jälkeen kostonhimo heräsi. Tupakka-askissa avautui kourasellinen tervetullutta luksusta, Dunhillia. Kylmää oli ja mustaa, tähtitaivas oli sellainen kuin sen pitää. Yliopiston kylmät linoleumit. Pitkät luennot, joissa ajatus harhaili. Ihastukseen sekoittunutta kauhua nähdessäni oppiaineeni suuren kirjaston, tämä kaikkiko! Ulkomaanmatkoja, aivan erilainen hajujen maailma. Siirtyminen työelämään, rahaa, jota jäi jopa säästöön. Lainaa, suunnitelmia, järkiperäistämistä, vastuunpoikasia. Tosikkoja ja työtä ilman järkeä.

Onneksi tajusin lopettaa suunnilleen siihen.