Yksinäisyys on aivan liian pitkään . Aivan liian kauan ja siinä vain on oltava .
On lapsenlapset mutta mitä se auttaa yksin olen silti he on kaukana . Haluaisin olla lähempänä
Se ei ole mahdollista .
Taloudellisesti haluaisin auttaa sekään ei ole oikein mahdollista , elämä on kallista rahat ei tahdo riittää kaikkeen.
Ja vaikka auttaisin niin voin vain niin vähän tehdä se tuottaa mulle tuskaa .
Teen vain töitä olen yksin koska kaikki mihin menee maksaa ,vapaa aika on aivan turhaa .
Ulospäin se näyttää että on kaikki hyvin ,työt olen aina tehnyt ja teen edelleen hyvin ja koti on välillä hyvin järjestyksessä välillä ei viitsi kun ei ole mitään väliä onko kaikki järjestyksessä vai ei . Kukkaset on tärkeitä niitä mä hoitelen .
Niin voin mennä ulos kävelemään se ei maksa mitään mutta se on yksinäistä ja tylsää .
Mietin eilen onko siis oikeastaan mitään väliä sillä olenko vai enkö ole .
Mitään en ole ja kukaan ei kaipaa .
Jos en itse soita johonkin ei kukaan varmaan huomaisi olenko vai en olemassakaan tuskin kaipaisi mitenkään .
Ehkä työpaikalta huomaisivat jos en töihin tulisi muuten tuskin kuukausiin kukaan notteraisi mitään
Kaikilla on niin kuin pitääkin omat kuvionsa ja perheensä .
Niin minäkin ajattelin välillä että voi miten kivaa olis yhdessä olla jonkun kanssa nyt kun ei enää ole lapsia hoidettavana . nyt olis jo pitkän aikaa ollut mahdollista olla aikuisessa parisuhteessa mennä ja tulla ja istua kotosalla kahden nauttien elämästä ja kaikesta yhdessä .
Nyt on paljon hankalampaa kun on jo viidenkymmenen luoda suhde tai edes tavata joku
nuorena se oli helppoa .
En ole ravintoloissa , enkä sinne yksin menisi millään ja ei ole varaakaan sellaiseen elämään.
Tällaista se voi olla elämä ja sitä riittää näköjään loputtomiin . tuskin mitään tähtihetkiä enää tulee missään vaiheessa . Vaikka ei niin vanha ole niin elämä tuntuu olevan ohi .
On vain arkipäivä ja rutiini. Kuuntelen vain musiikkia ja odotan vaikka kesää .
On lapsenlapset mutta mitä se auttaa yksin olen silti he on kaukana . Haluaisin olla lähempänä
Se ei ole mahdollista .
Taloudellisesti haluaisin auttaa sekään ei ole oikein mahdollista , elämä on kallista rahat ei tahdo riittää kaikkeen.
Ja vaikka auttaisin niin voin vain niin vähän tehdä se tuottaa mulle tuskaa .
Teen vain töitä olen yksin koska kaikki mihin menee maksaa ,vapaa aika on aivan turhaa .
Ulospäin se näyttää että on kaikki hyvin ,työt olen aina tehnyt ja teen edelleen hyvin ja koti on välillä hyvin järjestyksessä välillä ei viitsi kun ei ole mitään väliä onko kaikki järjestyksessä vai ei . Kukkaset on tärkeitä niitä mä hoitelen .
Niin voin mennä ulos kävelemään se ei maksa mitään mutta se on yksinäistä ja tylsää .
Mietin eilen onko siis oikeastaan mitään väliä sillä olenko vai enkö ole .
Mitään en ole ja kukaan ei kaipaa .
Jos en itse soita johonkin ei kukaan varmaan huomaisi olenko vai en olemassakaan tuskin kaipaisi mitenkään .
Ehkä työpaikalta huomaisivat jos en töihin tulisi muuten tuskin kuukausiin kukaan notteraisi mitään
Kaikilla on niin kuin pitääkin omat kuvionsa ja perheensä .
Niin minäkin ajattelin välillä että voi miten kivaa olis yhdessä olla jonkun kanssa nyt kun ei enää ole lapsia hoidettavana . nyt olis jo pitkän aikaa ollut mahdollista olla aikuisessa parisuhteessa mennä ja tulla ja istua kotosalla kahden nauttien elämästä ja kaikesta yhdessä .
Nyt on paljon hankalampaa kun on jo viidenkymmenen luoda suhde tai edes tavata joku
nuorena se oli helppoa .
En ole ravintoloissa , enkä sinne yksin menisi millään ja ei ole varaakaan sellaiseen elämään.
Tällaista se voi olla elämä ja sitä riittää näköjään loputtomiin . tuskin mitään tähtihetkiä enää tulee missään vaiheessa . Vaikka ei niin vanha ole niin elämä tuntuu olevan ohi .
On vain arkipäivä ja rutiini. Kuuntelen vain musiikkia ja odotan vaikka kesää .
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaikkea mahdollista hyvää. Eipä kai auta muuta kuin vain olla onnellinen kaikesta siitä HYVÄSTÄKIN mitä on. Kuten saapuvasta keväästä ja kesästä... voi hyvin.
Olen melkein samanlaisessa tilanteessa, tosin vielä lapsia kotona.
Mukava kuulla että välität kuitenkin vielä kodin hoidosta ja sinulla on töitä, kaikilla ei ole. Jokin harrastus on hyvä olla, niinkuin sinulla nuo kukkasi, ehkä keksit vielä jotain siihen lisäksi, mikä kiinnostaisi.
Hyvä sekin että sinulla on lapsesi perhe, tuohan sekin sinulle tiettyä turvallisuutta. Nykyaika on sellaista itse kullakin ettei ylimääräistä rahaa tahdo olla. Itse olen huomannut että pienikin muistaminen, soitto, piipahtaminen tms. on mieltä lämmittävää vastapuolelle.
Voihan se kaveri löytyä sieltä kävelyreissulta, tai menet sellaisiin tilaisuuksiin, missä näkee toisia ihmisiä, eihän sitä tiedä milloin kohdalle sattuu. Tiedän kyllä kokemuksesta ettei ole helppo aina lähteä yksin, mutta kyllä sieltä aina jotain saa, raitista ilmaa, näkee uusia kasvoja, saa uusia virikkeitä..
Oishan se mukava jos oisi aikuinen jakamassa jokapäiväisiä arkijuttuja, keskustelukumppanina ja siihen parisuhteeseenkin. Harvoin se itsestään kotia tulee. Ei muuta kuin menoksi, ehkäpä jossain löytyy sinulle mieleinen kaveri joka on myös etsiskelemässä löytyiskö täältä sitä kaveria jakamaan tätä yksinäistä oloa.
Yksinäisiä päiviä ja iltoja riittää, aina ei jaksa lukea tai telkkaria katsoa. Musiikkia on kiva kuunnella, samalla voi tehdä kaikenlaista tai vain olla ja nauttia.
Eipä nuo ravintolat enemmälti kiinnosta, joskus kun on ystäväporukkaa voi käydä, tosin sitä taas huomaa sen yksinäisyytensä.
En voi muuta kuin rohkaista sinua lähtemään liikkeelle, niin minäkin tein vaikkei se aina ollut helppoa. Sen verran olen `parantunut` että odotan uusia päiviä ja toivon että sillä on vielä minulle jotain annettavaa.
Minäkin odotan ensinnäkin antoisaa kevättä ja kesää, ehkäpä niillä on antaa meille mitä mielissämme kaipaamme.
Kun joku joskus tulee ovellesi,muista silloin että se voi olla uusi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen-vain ovi on teidän välillänne-älä sulje sitä vaan ota haaste vastaan :)
Kaikkea hyvää sinulle-toivon parempaa huomista!