Maailmanlaajuisen kriisin uhka...

Culbertsonin ja Dalyn näkemyksiin yhtyen Malkamäki toteaa: "Jos haluamme huolehtia luonnon resurssien säilymisestä ja tulevien sukupolvien tarpeista, siihen täytyy löytyä parempia keinoja kuin kansainvälisen kaupan lisääminen entisestään.

Jos paikallinen väestö sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa vahvistaa paikallista taloutta, se pystyy huolehtimaan ympäristöstään paremmin kuin kansainväliset rahoituslaitokset tai monikansalliset yritykset.

Paikallisen talouden vahvistaminen myös vähentää atomaattisesti kansainvälisen kaupan tarvetta.

SIltä osin kuin tämä kauppa on välttämätöntä, olisi siirryttävä sellaisilla ehdoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin, jossa suhteellisen edun peruaate toteutuu ja josta kaikki kauppaa käyvät maat hyötyvät.

Ilmeisesti yksinkertaisin tapa saattaa kauppa tasapainoon on tuonnin rajoittaminen suunnilleen samalle tasolle kuin oletettu vienti. Tämä tehtäisiin myöntämällä tuontikiintiölisenssejä ja huutokauppaamalla ne kilpaileville tuontifirmoille.

Mutta tämä edellyttää päätöksenteossaan itsenäisyytensä ja toimintavapautensa omaavia kansallisia hallituksia: ei EU-osavaltioiden kumileimasimia, mallioppilaita eikä "pikkujättiläisiä".

Näiden alistaminen valvontaansa on liikevoittojen maksimointiin pyrkivien monikansallisten yritysten tavoitteena yhtä lailla Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Ei siis ihme, että kehitysmaissa EU nähdään entisten siirtomaavaltojen niissä harjoittaman riiston jatkajana.

Kun otetaan huomioon täysin vapaan kilpailun ja vapaakaupan tuhoisuus sekä ihmisyydelle että luonnolle ja toisaalta se, että EU:n perustamisen mahdollistaneet puolueet ja hallitukset ovat alistuneet tämän vaarallisen kehityksen välikappaleiksi, paljastuu dramaattisesti sen kuilun leveys ja syvyys joka nykyään erottaa aikoinaan demokratian omaksuneissa länsimaissa eliitin kansasta.

Merkillepantavaa on tällöin myös, miten luonnon ja ihmiskunnan puolustajana 1980-luvulta lähtien kannatusta saanut "vihreä liike" on poliittiseksi puolueeksi järjestäydyttyään nopeasti samaistunut valtarakenteeseen ja muuttunut puoluevallan sekä muun eliitin yhteisten etujen puolustajaksi.
063
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Suomi: Ei-EU kirjoitti:

Culbertsonin ja Dalyn näkemyksiin yhtyen Malkamäki toteaa: "Jos haluamme huolehtia luonnon resurssien säilymisestä ja tulevien sukupolvien tarpeista, siihen täytyy löytyä parempia keinoja kuin kansainvälisen kaupan lisääminen entisestään.

Jos paikallinen väestö sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa vahvistaa paikallista taloutta, se pystyy huolehtimaan ympäristöstään paremmin kuin kansainväliset rahoituslaitokset tai monikansalliset yritykset.

Paikallisen talouden vahvistaminen myös vähentää atomaattisesti kansainvälisen kaupan tarvetta.

SIltä osin kuin tämä kauppa on välttämätöntä, olisi siirryttävä sellaisilla ehdoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin, jossa suhteellisen edun peruaate toteutuu ja josta kaikki kauppaa käyvät maat hyötyvät.

Ilmeisesti yksinkertaisin tapa saattaa kauppa tasapainoon on tuonnin rajoittaminen suunnilleen samalle tasolle kuin oletettu vienti. Tämä tehtäisiin myöntämällä tuontikiintiölisenssejä ja huutokauppaamalla ne kilpaileville tuontifirmoille.

Mutta tämä edellyttää päätöksenteossaan itsenäisyytensä ja toimintavapautensa omaavia kansallisia hallituksia: ei EU-osavaltioiden kumileimasimia, mallioppilaita eikä "pikkujättiläisiä".

Näiden alistaminen valvontaansa on liikevoittojen maksimointiin pyrkivien monikansallisten yritysten tavoitteena yhtä lailla Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Ei siis ihme, että kehitysmaissa EU nähdään entisten siirtomaavaltojen niissä harjoittaman riiston jatkajana.

Kun otetaan huomioon täysin vapaan kilpailun ja vapaakaupan tuhoisuus sekä ihmisyydelle että luonnolle ja toisaalta se, että EU:n perustamisen mahdollistaneet puolueet ja hallitukset ovat alistuneet tämän vaarallisen kehityksen välikappaleiksi, paljastuu dramaattisesti sen kuilun leveys ja syvyys joka nykyään erottaa aikoinaan demokratian omaksuneissa länsimaissa eliitin kansasta.

Merkillepantavaa on tällöin myös, miten luonnon ja ihmiskunnan puolustajana 1980-luvulta lähtien kannatusta saanut "vihreä liike" on poliittiseksi puolueeksi järjestäydyttyään nopeasti samaistunut valtarakenteeseen ja muuttunut puoluevallan sekä muun eliitin yhteisten etujen puolustajaksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu