http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Perustuvatko Suomen EU-päätökset koville taloudellisille faktoille?
Eurolobbareiden usein lausuma tulevaisuuden arvio EU:sta on, ettei EU ole paratiisi, muttei se ole helvettikään. Arvio on ilmeisen tosi, mutta tulevaisuuden visiona (skenaariona) turhan lavea, sillä paratiisin ja helvetin väliin sopii liian paljon vaihtoehtoisia EU-maailmoja.
Itsenäisyyden kannattajat voisivat vuorostaan muuttaa tuon lobbareiden "hokeman" muotoon: EU:sta ei kylläkään tule milloinkaan paratiisia, mutta se, tuleeko siitä helvetti, ei ole täysin varma.
Tarkastelen seuraavaksi sitä, ovatko Suomen EU-päätökset perustuneet koville taloudellisille faktoille.
Valitettavasti näin ei ole ollut asianlaita.
Asian tekee tärkeäksi se, että EU-jäsenyyden kannattajien puheissa ja vakuutteluissa päivästä toiseen vedotaan virheellisiksi osoittautuneisiin tutkimustuloksiin EU-jäsenyyden myönteisistä kasvu-, työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista.
Aluksi tarkastelen virallisluonteisten tutkimusten ja selvitysten tuloksia ja sen jälkeen tuoreemman, Jyväskylässä julkistetun tutkimuksen antia. Eräs tuntemani professori oli tuon Suomen akatemian rahoittaman tutkimuksen yhtenä tekijänä.
Suomen ulkoministeriö pyysi 7.10.1991 Valtion taloudellista tutkimuskeskusta (VATT) laatimaan 15.11.1991 mennessä selvityksen EY-jäsenyyden taloudellisista vaikutuksista Suomelle. Tässä muutaman viikon pikaselvityksessä tuli ottaa huomioon ne erot, joita jäsenyys toisi tullessan verrattuna Eta-sopimukseen.
VATT-tutkijat joutuivat mahdottoman tehtävän eteen, joten tutkimuksen huonosta laadusta kantaa osavastuun selvityksen tilaaja. Muissa jäsenyyttä hakeneissa EFTA-maissa uhrattiin moninkertainen määrä aikaa perusteellisempien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen.
Aholla oli turha kiire; kaikkihan tietävät, mitä siitä tulee, kun asiat tehdään hätäille.
Tällainen hätäily on erityisen kohtalokasta silloin, kun kyseessä on suurten ja kauaskantoisten yhteiskunnallisten päätösten valmistelu. Historiantutkimus tulee aikanaan osoittamaan, oliko Ahon hallituksen toiminta tässä asiassa tarkoituksellista.
VATT:n selvityksen ("Suomi Euroopan yhteisön jäseneksi? Taloudelliset vaikutukset", VATT-julkaisuja 5, Helsinki 1992) mukaan reaalinen bruttokansantuote (BKT) olisi EY-jäsenyyden ansiosta vuosituhannen vaihteessa 7.7% korkeammalla tasolla kuin Eta-vaihtoehdossa, työttömyys olisi vastaavasti 103 000 henkeä ja kuluttajahinnat lähes 20% alhaisemmalla tasolla kuin Etassa.
Julkisen sektorin rahoitusylijäämä olisi EY:ssä 12 mrd. mk ja vaihtotase 13 mrd. mk suurempi kuin Etassa. Nämä tulokset oli laskettu valtiovarainministeriön keskipitkän aikavälin taloussuunnittelua varten rakennetulla mallilla.
Kuten olemme nähneet, nämä VATT:in saamat "ruusuiset" EY-vaikutusarviot herättivät kiivaan keskustelun tulosten luotettavuudesta. Kuvaavaa oli, että Helsingin Sanomat ehtätti julkaisemaan 13.1.1992 entisen ylijohtajan Jussi Linnamon esittelyn tutkimuksesta. Se oli otsikoitu propagandistisesti "Kansalaismielipiteen oiva oheislukemisto". Hän kirjoitti "Kokonaisedun nimissä kansalaismielipiteen tulisi kallistua EY-vaihtoehdon kannalle, jos taloutta uskotaan." Ja: "Siitä vain EY-jäsenyyteen". Esittelynsä lopuksi hän kirjoitti enteellisesti seuraavaa:
VATT:in tutkimusta tullaan kritisoimaan kiivaasti, myös mutumenetelmän pohjalta. Sitä parempaa ei kuitenkaan lähiaikoina löydy. Kansalainen joutuu kuluvan kevätkauden aikana muodostamaan mielipiteensä olosuhteissa, joita Punakaartilaisen marssi mertarillisesti kuvaa: Ei täs' taiston tuohinassa tiedä kumpi on voittamassa / vallankumousko vaiko taantumus."
Jussi Linnamon ennustus toteutui varsin pian. Seuraavat otsikot puhukoot puolestaan:
"Leikittelyä mallilaskelmilla vakavassa asiassa" (Pertti Kukkonen 14.1.1992)
"Liian hyvää ollakseen totta - luulotteleva EY-tutkimus" (Taloustaito 2/1992)
"Laitos, joka osasi sanoa EY" (Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/1992)
Ahokin joutui jo heti kättelyssä eli hallituksen tiedotustilaisuudessa 9.1.1992 toteamaan, että hallituksen selonteon ja virkamiesten tekemän selvitysten välillä on "painotuseroja."
Mutta kaikesta kritiikista huolimatta jo tuolloin liian EY-myönteisiksi osoittautuneet VATT:in integraatioarviot jäivät elämään ainakin EY-lobbareiden puheissa ja kirjoituksissa.
Eduskunta päätti Suomen EY-jäsenyyshakemuksen jättämisestä 16.3.1992. Vuodenvaihteen 1993-4 presidentinvaalikampanjassa SDP:n ja oikeiston presidenttiehdokkaat perustelivat EY-myönteisiä kantojaan estoitta VATT:in "ruusuisilla" vaikutusarvioilla.
Ahon hallitus hyväksyi 13.7.1994 EU-tiedotteen sisällön. Tuo tiedote lähtettiin kansalaisille ennen lokakuussa 1994 pidettyä neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Aamulehden (14.7.1994) mukaan tiedotteen "paino on selkeästi jäsenyyden myönteisissä vaikutuksissa".
Mitä muuta Ahon hallituksen taholta olisi voinut odottaakaan? "Hallituksen näkemyksen mukaan EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaistensa elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön laatua."
Emmekö me suomalaiset muka voisi omatoimisesti itsenäisessä Eta-Suomessa tavoitella näitä hyviä asioita?
Eta-Suomessa siinä olisi onnistuttu paremmin kuin EU-Suomessa, jolloin joutuisimme kantamaan moninaisia EU:n yhteisen politiikan kahleita.
Aamulehti jatkaa (14.7.1994):
"Tiedotteen mukaan EU-jsäenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimpien tutkimusten kerrotaan arvioineen, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enenmmän kuin EU:n ulkopuolella."
Tässä on nyt vain yksi "mutta", kun useimmat tutkimukset sattuivat olemaan hallituksen tilaamia. Muuan kolumnisti onkin todennut asian tiimoilta osuvasti: "kun itse kysyy ja itse vastaa, ei synny turhia jälkipuheita."
EU-tiedote onkin ilmeisesti yhtä todenperäinen kuin Hokerin hallituksen "verotus kevenee" -tiedote oli aikanaan.
Perustuvatko Suomen EU-päätökset koville taloudellisille faktoille?
Eurolobbareiden usein lausuma tulevaisuuden arvio EU:sta on, ettei EU ole paratiisi, muttei se ole helvettikään. Arvio on ilmeisen tosi, mutta tulevaisuuden visiona (skenaariona) turhan lavea, sillä paratiisin ja helvetin väliin sopii liian paljon vaihtoehtoisia EU-maailmoja.
Itsenäisyyden kannattajat voisivat vuorostaan muuttaa tuon lobbareiden "hokeman" muotoon: EU:sta ei kylläkään tule milloinkaan paratiisia, mutta se, tuleeko siitä helvetti, ei ole täysin varma.
Tarkastelen seuraavaksi sitä, ovatko Suomen EU-päätökset perustuneet koville taloudellisille faktoille.
Valitettavasti näin ei ole ollut asianlaita.
Asian tekee tärkeäksi se, että EU-jäsenyyden kannattajien puheissa ja vakuutteluissa päivästä toiseen vedotaan virheellisiksi osoittautuneisiin tutkimustuloksiin EU-jäsenyyden myönteisistä kasvu-, työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksista.
Aluksi tarkastelen virallisluonteisten tutkimusten ja selvitysten tuloksia ja sen jälkeen tuoreemman, Jyväskylässä julkistetun tutkimuksen antia. Eräs tuntemani professori oli tuon Suomen akatemian rahoittaman tutkimuksen yhtenä tekijänä.
Suomen ulkoministeriö pyysi 7.10.1991 Valtion taloudellista tutkimuskeskusta (VATT) laatimaan 15.11.1991 mennessä selvityksen EY-jäsenyyden taloudellisista vaikutuksista Suomelle. Tässä muutaman viikon pikaselvityksessä tuli ottaa huomioon ne erot, joita jäsenyys toisi tullessan verrattuna Eta-sopimukseen.
VATT-tutkijat joutuivat mahdottoman tehtävän eteen, joten tutkimuksen huonosta laadusta kantaa osavastuun selvityksen tilaaja. Muissa jäsenyyttä hakeneissa EFTA-maissa uhrattiin moninkertainen määrä aikaa perusteellisempien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen.
Aholla oli turha kiire; kaikkihan tietävät, mitä siitä tulee, kun asiat tehdään hätäille.
Tällainen hätäily on erityisen kohtalokasta silloin, kun kyseessä on suurten ja kauaskantoisten yhteiskunnallisten päätösten valmistelu. Historiantutkimus tulee aikanaan osoittamaan, oliko Ahon hallituksen toiminta tässä asiassa tarkoituksellista.
VATT:n selvityksen ("Suomi Euroopan yhteisön jäseneksi? Taloudelliset vaikutukset", VATT-julkaisuja 5, Helsinki 1992) mukaan reaalinen bruttokansantuote (BKT) olisi EY-jäsenyyden ansiosta vuosituhannen vaihteessa 7.7% korkeammalla tasolla kuin Eta-vaihtoehdossa, työttömyys olisi vastaavasti 103 000 henkeä ja kuluttajahinnat lähes 20% alhaisemmalla tasolla kuin Etassa.
Julkisen sektorin rahoitusylijäämä olisi EY:ssä 12 mrd. mk ja vaihtotase 13 mrd. mk suurempi kuin Etassa. Nämä tulokset oli laskettu valtiovarainministeriön keskipitkän aikavälin taloussuunnittelua varten rakennetulla mallilla.
Kuten olemme nähneet, nämä VATT:in saamat "ruusuiset" EY-vaikutusarviot herättivät kiivaan keskustelun tulosten luotettavuudesta. Kuvaavaa oli, että Helsingin Sanomat ehtätti julkaisemaan 13.1.1992 entisen ylijohtajan Jussi Linnamon esittelyn tutkimuksesta. Se oli otsikoitu propagandistisesti "Kansalaismielipiteen oiva oheislukemisto". Hän kirjoitti "Kokonaisedun nimissä kansalaismielipiteen tulisi kallistua EY-vaihtoehdon kannalle, jos taloutta uskotaan." Ja: "Siitä vain EY-jäsenyyteen". Esittelynsä lopuksi hän kirjoitti enteellisesti seuraavaa:
VATT:in tutkimusta tullaan kritisoimaan kiivaasti, myös mutumenetelmän pohjalta. Sitä parempaa ei kuitenkaan lähiaikoina löydy. Kansalainen joutuu kuluvan kevätkauden aikana muodostamaan mielipiteensä olosuhteissa, joita Punakaartilaisen marssi mertarillisesti kuvaa: Ei täs' taiston tuohinassa tiedä kumpi on voittamassa / vallankumousko vaiko taantumus."
Jussi Linnamon ennustus toteutui varsin pian. Seuraavat otsikot puhukoot puolestaan:
"Leikittelyä mallilaskelmilla vakavassa asiassa" (Pertti Kukkonen 14.1.1992)
"Liian hyvää ollakseen totta - luulotteleva EY-tutkimus" (Taloustaito 2/1992)
"Laitos, joka osasi sanoa EY" (Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/1992)
Ahokin joutui jo heti kättelyssä eli hallituksen tiedotustilaisuudessa 9.1.1992 toteamaan, että hallituksen selonteon ja virkamiesten tekemän selvitysten välillä on "painotuseroja."
Mutta kaikesta kritiikista huolimatta jo tuolloin liian EY-myönteisiksi osoittautuneet VATT:in integraatioarviot jäivät elämään ainakin EY-lobbareiden puheissa ja kirjoituksissa.
Eduskunta päätti Suomen EY-jäsenyyshakemuksen jättämisestä 16.3.1992. Vuodenvaihteen 1993-4 presidentinvaalikampanjassa SDP:n ja oikeiston presidenttiehdokkaat perustelivat EY-myönteisiä kantojaan estoitta VATT:in "ruusuisilla" vaikutusarvioilla.
Ahon hallitus hyväksyi 13.7.1994 EU-tiedotteen sisällön. Tuo tiedote lähtettiin kansalaisille ennen lokakuussa 1994 pidettyä neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Aamulehden (14.7.1994) mukaan tiedotteen "paino on selkeästi jäsenyyden myönteisissä vaikutuksissa".
Mitä muuta Ahon hallituksen taholta olisi voinut odottaakaan? "Hallituksen näkemyksen mukaan EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaistensa elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön laatua."
Emmekö me suomalaiset muka voisi omatoimisesti itsenäisessä Eta-Suomessa tavoitella näitä hyviä asioita?
Eta-Suomessa siinä olisi onnistuttu paremmin kuin EU-Suomessa, jolloin joutuisimme kantamaan moninaisia EU:n yhteisen politiikan kahleita.
Aamulehti jatkaa (14.7.1994):
"Tiedotteen mukaan EU-jsäenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimpien tutkimusten kerrotaan arvioineen, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enenmmän kuin EU:n ulkopuolella."
Tässä on nyt vain yksi "mutta", kun useimmat tutkimukset sattuivat olemaan hallituksen tilaamia. Muuan kolumnisti onkin todennut asian tiimoilta osuvasti: "kun itse kysyy ja itse vastaa, ei synny turhia jälkipuheita."
EU-tiedote onkin ilmeisesti yhtä todenperäinen kuin Hokerin hallituksen "verotus kevenee" -tiedote oli aikanaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.