Lopun alkua

Ei alkanut eloni valoisasti, parempiinkin olosuhteisiin olisin voinut syntyä. Aikuisenakaan en osannut välttää harmeja vaan löysin niitä aina. Itse en katso olleeni syypää vastoinkäymisiin vaan minun elämäni on määrä olla vain tätä. En tavoitellut tähtiä, rakkautta vain. Rakastin ja minua rakastettiin kunnes minun oli aika väistyä. Kaikki näytti aina alkuun hyvältä. Löysin ihanan ihmisen, tämä ihana ihminen sanoi rakastavansa minua. Kuitenkin aina on käynyt niin että vaikka olen ollut se ainoa oikea , olen saanut mennä. Minussa ei koskaan ole kuulemma ollut vikaa mutta jokin houkutti heidät pois viereltä. Avasinko silmät ja tein itselleni karhunpalveluksen. Olen väsynyt tähän elämääni, nyt kun työkin joka minulle oli tärkeätä ollaan viemässä minulta pois. Eihän minulle enää jää mitään elämisen arvoista. Ei yhtikäs mitään. Vastoinkäymiset eivät anna minulle hetkenkään rauhaa , vain lopullinen uni antaa rauhan. Minä en todellakaan jaksaisi ja kukaan ei minua enää voi auttaa. Tämänkin kirjoittaminen tuo pahan olon, edes tämä ei helpota. Olen niin lopullisen väsynyt. Haluaisin kuitenkin että ne ihmiset jotka merkitsivät paljon ymmärtäisivät olleensa oikeasti sitä minulle. Mitään ei minulle jäänyt , mitään ei minulta jää. Sekin ahdistaa.
9522
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Aina on toivoa. Eikä se elämä nyt ole edes niin pitkä. Sulla on todennäköisesti sukulaisia ja niiden RAKKAUS! Tommonen lapsellinen angstaaminen on äääääääärimmäisen tyhmää. Sitäpaitsi jos tämä tekstisi edes on totta, niin se veikkaampa että et ole paljoa päälle kahtakymmentä. JA ELÄMÄ EI OLE KUIN VASTOINKÄYMISIÄ IHAN KAIKILLA. TOTU SIIHEN,.

Äänestä
  • tuo sinun juttusi, mutta siltä meistä kaikista välillä tuntuu.

    Äänestä

anappa olla,
ootappa vähän,
äläpä hättäile =)

Äänestä
  • Kaunein vastaus mitä olen täältä koskaan lukenut!

    Toinen päivä toisenlainen tapasi eräs vanha ihminen sanoa...ja oli oikeassa!

    Äänestä

  • Manna kirjoitti:

    Kaunein vastaus mitä olen täältä koskaan lukenut!

    Toinen päivä toisenlainen tapasi eräs vanha ihminen sanoa...ja oli oikeassa!

    Kiva, että vastaus mielytti =)
    Koitappa nää nyt ottaa
    tosiaan rauhassa,
    tää elämä is nat vakavaa =)

    Äänestä

  • jepulis kirjoitti:

    Kiva, että vastaus mielytti =)
    Koitappa nää nyt ottaa
    tosiaan rauhassa,
    tää elämä is nat vakavaa =)

    tiedetään :)
    Eräs persoona on todennut että

    Elämä on laiffii... ja sitähän se on!

    Äänestä

  • Manna kirjoitti:

    tiedetään :)
    Eräs persoona on todennut että

    Elämä on laiffii... ja sitähän se on!

    Niinpä se tyyppi totes
    joka on sen huomannut,
    että elämä on laiffii,
    mutta koska kyseessä on kohta
    kuollut juoppo ja entinen menestyjä,
    niin turha siihen sinäänsä
    on keskittyä =)

    Äänestä

  • ilotikku kirjoitti:

    Niinpä se tyyppi totes
    joka on sen huomannut,
    että elämä on laiffii,
    mutta koska kyseessä on kohta
    kuollut juoppo ja entinen menestyjä,
    niin turha siihen sinäänsä
    on keskittyä =)

    Äläpä sano noin, en halua uskoo tota.
    Kaikki me tärkeitä, jolle kulle.
    Jokaisella meillä oma arvomme, suurempi tai pienempi.
    Haluan rakastaa jos löydän henkilön joka tuntee samoin minua kohtaan. Huhuu.. mis oot?
    Monet meistä särkyneitä elämässämme tai sydämissämme, tunteissamme, Jos käymme tarpeeks alhaalla ei sieltä ole tietä ku ylöspäin. Tässä vaiheessa edes joku pieni asia, valonpilkahdus jostain päin, jonkun ystävällinen sana, työnsaanti, mikä tahansa positiivinen asia voi saada ihmeitä aikaan. Seuraavassa lainaus eräästä lehdestä, luettuani sen se kosketti minua, tuntui että haluaisin antaa valoa.

    Valon toivon tulevan

    Silloin tunsin eläväni.
    Koin valon, joka antoi
    ilon, menestyksenkin.

    Valon toivon tulevan.
    Elämänilon, janon.

    Valaisevan niin, että
    löytäisin sydämeni
    sirpaleet.

    Sinunkin

    Trace

    Äänestä

  • silmäkulmassa kirjoitti:

    Äläpä sano noin, en halua uskoo tota.
    Kaikki me tärkeitä, jolle kulle.
    Jokaisella meillä oma arvomme, suurempi tai pienempi.
    Haluan rakastaa jos löydän henkilön joka tuntee samoin minua kohtaan. Huhuu.. mis oot?
    Monet meistä särkyneitä elämässämme tai sydämissämme, tunteissamme, Jos käymme tarpeeks alhaalla ei sieltä ole tietä ku ylöspäin. Tässä vaiheessa edes joku pieni asia, valonpilkahdus jostain päin, jonkun ystävällinen sana, työnsaanti, mikä tahansa positiivinen asia voi saada ihmeitä aikaan. Seuraavassa lainaus eräästä lehdestä, luettuani sen se kosketti minua, tuntui että haluaisin antaa valoa.

    Valon toivon tulevan

    Silloin tunsin eläväni.
    Koin valon, joka antoi
    ilon, menestyksenkin.

    Valon toivon tulevan.
    Elämänilon, janon.

    Valaisevan niin, että
    löytäisin sydämeni
    sirpaleet.

    Sinunkin

    Trace

    Uskot tai et, dosent mater,
    niin ikävää kun se onkin,
    niin oon aina oikeessa =(

    Rakakus on kuollut =/
    Alhaalla ei oo mitään muuta,
    kuin tie ja siellä kävelet
    yksin, sieltä ei enään nousta =)
    Työnsaanti, naiminen, sanat,
    teot mikään ei vie tuskaa =)

    Ei oo muuta kuin yksinäisyys
    ja ääretön pimeys

    Pärjäile =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Manolito kirjoitti:

Ei alkanut eloni valoisasti, parempiinkin olosuhteisiin olisin voinut syntyä. Aikuisenakaan en osannut välttää harmeja vaan löysin niitä aina. Itse en katso olleeni syypää vastoinkäymisiin vaan minun elämäni on määrä olla vain tätä. En tavoitellut tähtiä, rakkautta vain. Rakastin ja minua rakastettiin kunnes minun oli aika väistyä. Kaikki näytti aina alkuun hyvältä. Löysin ihanan ihmisen, tämä ihana ihminen sanoi rakastavansa minua. Kuitenkin aina on käynyt niin että vaikka olen ollut se ainoa oikea , olen saanut mennä. Minussa ei koskaan ole kuulemma ollut vikaa mutta jokin houkutti heidät pois viereltä. Avasinko silmät ja tein itselleni karhunpalveluksen. Olen väsynyt tähän elämääni, nyt kun työkin joka minulle oli tärkeätä ollaan viemässä minulta pois. Eihän minulle enää jää mitään elämisen arvoista. Ei yhtikäs mitään. Vastoinkäymiset eivät anna minulle hetkenkään rauhaa , vain lopullinen uni antaa rauhan. Minä en todellakaan jaksaisi ja kukaan ei minua enää voi auttaa. Tämänkin kirjoittaminen tuo pahan olon, edes tämä ei helpota. Olen niin lopullisen väsynyt. Haluaisin kuitenkin että ne ihmiset jotka merkitsivät paljon ymmärtäisivät olleensa oikeasti sitä minulle. Mitään ei minulle jäänyt , mitään ei minulta jää. Sekin ahdistaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu