Suomihan ei kuulu Euroopan suvaitseviin aborttimaihin, joissa naisilla olisi vapaa aborttioikeus. Suomessa on melko tiukahko käytäntö, joten käytännössä ajaudutaan siihen, että nainen, joka haluaa abortin ja perustelee vain sanomalla - en halua sisälläni olevan alkion kehittyvän ihmiseksi, enkä halua myöskään synnyttää lasta - ei saa aborttia.
Uskoisin kuitenkin, että suurin osa ns. sosiaalisilla perusteilla myönnetyillä aborteilla on taustanaan se, että nainen ei vain halua äidiksi, mutta joutuu pakon sanelemana 'keksimään' stoorin, joka soveltuu sosiaaliseksi perusteeksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että kasvaa uskomuksia naisten hedinismista ja itsekeskeisyydestä, koska joudutaan keksimään hyvä tekosyy, jotta saataisiin se abortti. Näin vahvistuu proffien/uskovaisten käsitykset naisien egoismista ja lisää tuulta purjeisiin heidän tiedostamattomaan naisvihaansa.
Mitä mieltä olette Suomen abottilainsäädännöstä?
Onko tuon takana se, että
1.) nykyisellä lailla vain yritetään pitää aborttien määrä kohtuullisessa kurissa,jos sen takana on oletus siitä, että vapaa aborttilainsäädäntö saisi ehkäisyn vähenemään ja kynnyksen aborttiin pienenemään? Pelätään siis suuria aborttimääriä.
2.) sama syy kuin edellä, mutta takana taustalla tarkoituksellinen valistusmäärärahojen pienentäminen. Pelätään siis suuria aborttimääriä, koska valistukseen ei haluta laittaa rahaa.
3.) Uskovaisten suuri vaikutusvalta eduskunnassa tai suomalaisessa yhteiskunnassa ratkaisevissa elimissä?
Minusta on nöyryyttävää naisena ajatella, että jos joudun tilanteeseen, että tulen tahtomattani raskaaksi (käytettyäni ehkäisyä), joudun valehtelemaan, jotta saisin abortin, sen sijaan, että voisin vain ilmoittaa, että en halua lasta itselleni - enkä myöskään - adopitiovanhemmille, enkä koskaan halua kokea myöskään synnytystä. Syy on mielestäni sivuseika, mutta tiedän, että joku takertuu siihen, joten sanotaan vaikka syyksi trauma/miehenpuute ja haluttomuus yksinhuoltajuuteen/pelko sopimattomuudesta äitiyteen eli kyseessä ei tarvitse olla minkäänlaisen hedonismin tai egoismin synnytyshaluttomuuteen. Pidetään tämä kuitenkin sivuseikkana.
Eikö olisi järjellisempää ja oikeudenmukaisempaa sallia täysin vapaa abortti, jos on joku perusteltu syy ja samaan aikaa pitää kuitenkin huoli siitä, että ehkäisyvalistukseen käytettäisiin paljon resursseja, joten pelkoa aborttien huimasta lisääntymisestä ei ilmenisi.
Uskoisin kuitenkin, että suurin osa ns. sosiaalisilla perusteilla myönnetyillä aborteilla on taustanaan se, että nainen ei vain halua äidiksi, mutta joutuu pakon sanelemana 'keksimään' stoorin, joka soveltuu sosiaaliseksi perusteeksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että kasvaa uskomuksia naisten hedinismista ja itsekeskeisyydestä, koska joudutaan keksimään hyvä tekosyy, jotta saataisiin se abortti. Näin vahvistuu proffien/uskovaisten käsitykset naisien egoismista ja lisää tuulta purjeisiin heidän tiedostamattomaan naisvihaansa.
Mitä mieltä olette Suomen abottilainsäädännöstä?
Onko tuon takana se, että
1.) nykyisellä lailla vain yritetään pitää aborttien määrä kohtuullisessa kurissa,jos sen takana on oletus siitä, että vapaa aborttilainsäädäntö saisi ehkäisyn vähenemään ja kynnyksen aborttiin pienenemään? Pelätään siis suuria aborttimääriä.
2.) sama syy kuin edellä, mutta takana taustalla tarkoituksellinen valistusmäärärahojen pienentäminen. Pelätään siis suuria aborttimääriä, koska valistukseen ei haluta laittaa rahaa.
3.) Uskovaisten suuri vaikutusvalta eduskunnassa tai suomalaisessa yhteiskunnassa ratkaisevissa elimissä?
Minusta on nöyryyttävää naisena ajatella, että jos joudun tilanteeseen, että tulen tahtomattani raskaaksi (käytettyäni ehkäisyä), joudun valehtelemaan, jotta saisin abortin, sen sijaan, että voisin vain ilmoittaa, että en halua lasta itselleni - enkä myöskään - adopitiovanhemmille, enkä koskaan halua kokea myöskään synnytystä. Syy on mielestäni sivuseika, mutta tiedän, että joku takertuu siihen, joten sanotaan vaikka syyksi trauma/miehenpuute ja haluttomuus yksinhuoltajuuteen/pelko sopimattomuudesta äitiyteen eli kyseessä ei tarvitse olla minkäänlaisen hedonismin tai egoismin synnytyshaluttomuuteen. Pidetään tämä kuitenkin sivuseikkana.
Eikö olisi järjellisempää ja oikeudenmukaisempaa sallia täysin vapaa abortti, jos on joku perusteltu syy ja samaan aikaa pitää kuitenkin huoli siitä, että ehkäisyvalistukseen käytettäisiin paljon resursseja, joten pelkoa aborttien huimasta lisääntymisestä ei ilmenisi.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kannatan myös vapaata aborttia. Aivan turhaan kiusataan Suomen naisia perusteluilla ja muilla turhilla kotkotuksilla! Jos minä saisin päättää niin imukaavintalaitteita myytäisiin supermarketeissa rikkaimureiden vieressä. Onnistuisipa se abortti mukavasti vaikka kampaajalla; samalla kun odottaisi että permanenttiaineet vaikuttaa niin imettäs "toukka" veks, eikä Reginan lukeminen häiriintyis millään lailla. Huhhuh että ottaa päähän nää tiukkikset ja moralistit, miks kaikki tarttee aina tehdä niin vaikeeks?!
Olipas radikaalia ajattelua, huh huh. Minulla on vielä pitkä matka edessäni, jotta voisin ajatella kuten sinä. Varo, ettet tunge sitä rikkaimuria väärään hanuriin!
...mielipide, koska tätähän tuo avauksen "abortti maitokauppatavaraksi" -henki mitä suurimmassa määrin todellisuudessa sitten olisi. Abortista tulisi ehkäisykeino löperölle "oma-napa / egoisti" -sukupolvelle, jota tuo avaaja tuntunee edustavan.
Uudemman kerran avaus ja tällä kertaa ajtuksella, niin et valehtele.
"löperölle "oma-napa / egoisti" -sukupolvelle, jota tuo avaaja tuntunee edustavan"
Kohta 3.
Niin taitaa. Jälkiehkäisykin olisi tullut Euroopassa markkinoille jo aikoja ennen kuin se sitten lopulta tuli, jos uskovaiset eivät olisi sitä niin vahvasti vastustaneet katolisissa maissa.
Ilman muuta abortin pitäisi olla vapaa alkioasteella, ilman sen kummempia selityksiä. Ehkäisy voi pettää ja vaikka ehkäisystä ei olisi huolehdittukaan, pitää ei-toivottu raskaus voida keskeyttää. Maailmassa on murhetta riittämiin, ei sitä väkisin tarvitse lisätä.
Uskoisin kuitenkin, että keskustelumahdollisuus asiasta jonkun muunkin asiantuntijan kuin lääkärin kanssa voisi olla hyvä silloin, kun abortin teettäjä katsoisi tarvitsevansa. On se henkisesti varmaan niin rankka kokemus. En usko, että kukaan teettää abortin kevytmielisesti tai että sitä käytetään ehkäisyn korvikkeena.
Ehkäisyinfoa pitää ehdottomasti lisätä nuorille, välineet sinänsä taitavat sentään olla helposti saatavissa, myös raskauden keskeytyspillerit.
Luultavasti uskovaiset piirit ovat jyrkkyydellään vaikuttaneet päinvastaisesti, kuin ovat alunperin tarkoittaneet: aborttien määrä kääntyy kasvuun, koska ehkäisy jää hoitamatta.
Toivoisin kovasti, että tämäntapainen ajattelu kuin sinulla yleistyisi vielä enemmän Suomessa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
...koska esim. lääkäriliitto korostaa vielä asiaa nimeltä "etiikka", joka pyrkii yleisenä ideaalina ihmiselämän säilyttämiseen.
Sohvi lienee enempi sitten tuota ideaalia enemmän ns. "seksuaalisen emansipaation" kannattaja - seurauksista piittaamatta.
(Abortti aiheuttaa hyvin usein psyykkisiä oireita äidille, varmaan isällekin ... juuri tuota murhetta kannattaisi kaikin keinoin välttää esim. pitäytymällä vastuullisiin parisuhteisiin.)...
Noin omana ratkaisumallinani esittäisin, että nuorille jo kerrotaan, että ilman ehkäisyä yhdynnästä yleensä seuraa raskaus (korostetusti, ei sivulauseessa kondominjaon ohessa), ja että ehkäisy ei koskaan ole varmaa -> seksi kannattaa heidän, jotka jakavat esim. eettisen ideaalin ihmiselämän vaalimisesta, säästää sitten vastuulliseen parisuhteeseen.
Ja sitten nämä elintaso/omanapa -ihmiset hankkisivat sterilisaation (etenkin miehelle helpompi juttu kuin naiselle - tosin miehen kannattaa silloin olla varma, ettei halua biologista jälkeläistään lainkaan jne [jolloin kannattaa sitten olla vain sellaisessa parisuhteessa, jossa asiat on keskusteltu läpi]... mutta adoptiomahdollisuushan on aina).
"Ja sitten nämä elintaso/omanapa -ihmiset hankkisivat sterilisaation (etenkin miehelle helpompi juttu kuin naiselle - tosin miehen kannattaa silloin olla varma, ettei halua biologista jälkeläistään lainkaan jne [jolloin kannattaa sitten olla vain sellaisessa parisuhteessa, jossa asiat on keskusteltu läpi]... mutta adoptiomahdollisuushan on aina)."
Ymmärsinkö nyt oikein, proffa hyvä?! Miehen siis kannattaa olla varma ennen sterilisaatiopäätöstä siitä, ettei koskaan tule haluamaan biologisia jälkeläisiä. Naisenko ei tarvitse asiasta olla varma? Proffa, olen pettynyt Sinuun.
Kyseessä on mies,joka kertomansa mukaan olisi ollut valmis hylkäämään omat lapsensa ja jättämään ne huolenpidotta, jos vaimo ei olisi hyväksynyt lapsille Proffan sukunimeä.
Että tällainen abortinvastustaja, ei kovin uskottava.
...tuossa juuri totesin, että tuommoisen omanapapariskunnan (jos sattuvat olemaan yksiavioisia) helpoin vaihtoehto on tuo miehen sterilisaatio,jota siis voi suositella. Jos nyt nainen haluaa sen, niin kannattaa varmistua hänen tykönäns, myös.
...kunhan vähän noin "reippaasti" ilmaisin, että mun lapsilla on mun nimi. :-) Asiasta sovimme ennen hankkimisen aloittamista :-)
Kun asetit itsekin ehtoja, ennen kuin olit valmis vastuun kantamaan.
Yhtä hyvin nainen voi sanoa haluavansa abortin, koska ei lasta ole koskaan halunnutkaan. Samalla viivalla oman uhkauksesi kanssa.
Mielestäni vain sinusta ei ole ketään opettamaan moraalissa, kun moraali on sinulle vaimosi kiristämistä.
...onko vastuullisempaa noin seksinharrastuksen seurauksena sanoa ennalta:
"Jos lipsahtaa, niin listitään" vai
"Jos tässä vakiosuhteessamme sattuu lapsi tulemaan, niin otetaan vastaan."
...tuskin olisin ensinkään mennyt yksiin sen tyyppisen naisihmisen kanssa, joka olisi halunnut tehdä lapsia, joilla ei ole isänsä nimeä. Se nyt on vain mun periaatteeni - jota pitäisin huomattavasti ihmiselämälle vähemmän vaarallisena, kuin tuota sinun "vastuunkantamistasi" :-)
Samoin kuin sinä toivoit, että vaimosi suostuu kantamaan vastuun, minä toivon ettei lipsahda.
Jos vaimosi olisi halunnut lapsille oman nimensä, sinä et olisi lapsia huolinut, samoin minä listin, jos lipsahtaa.
Ei sinusta ole minua tuomitsemaan, kun et yhtään moraalisempi tai parempi loppujen lopuksi ole itsekään, tai valmiimpi kantamaan vastuuta=)
...pidän vain abortin tekemistä barbaarisena ja pöyristyttävänä ihmiselämän lopettamisena oman mukavuudenhalun kustannuksella... johon olen aiemmin kertonut perusteitakin. (Esim. lääkäriliitto pitää samaten aborttia epäsuotavana asiana, ideaalina ihmiselämän vaaliminen).
En minä väitäkään olevani moraalisempi kuin sinä - kunhan esitän kantani.
JA totta kai lapsien pitää omata isänsä nimi, jotta suku jatkuu. (Ts. tämä nyt oli noin oma periaate asiaan, joka on ihan yhtä hyvä periaate, kuin jos joku nainen on sitä mieltä, että lasten pitää omata äitinsä nimi - silloin kannattaa valita sellainen isukki, joka on sammaa mieltä).
Eli mielestäsi omaa lihaa ja verta olevat lapsesi olisivat arvottomia sinulle, jos niillä ei olisi sukunimeäsi.
Eräänlainen abortti tämäkin.
Aborttimyönteisyyteni vain vahvistuu tekstiäsi lukiessani. Et itsekään arvosta jälkeläisiäsi. Miksi kenenkään muunkaan pitäisi arvostaa omiaan.
ABORTTI VAPAAKSI!
"JA totta kai lapsien pitää omata isänsä nimi, jotta suku jatkuu"
Hm, eikö äidillä olekaan sukua?
mennee meijän suvussa isin mukahan :-) Jossakin matriarkaalisessa sukulinjassa sitte äiteen, siihenhän antaa suomen nimilainsäädäntö nykyisin mahdollisuuden, jos sattuus "moterneja" miehiä löytymähän. Minä ennoo semmoonen.
...että kantasi selkiytyy, etkä kellu harmaassa "dundeilussa".
Ei toki lapseni ole arvottomia, siksipä haluankin heille välittää sukuni kauniin nimen.
Entäpä miehen oikeus isyyteen? Karmea ajatus, että minun lapseni kaavittaisiin äitinsä kohdusta jollakin supermarketin vempaimella, kuten tässä keskustelussa kammottavimmillaan esitettiin.
Se "naisella on oikeus omaan kehoonsa" -periaate kuulostaa hienolta, mutta onko hänellä myös yksinoikeus miehen työn tuloksiin ja yhteisen ,siis yhteisen, lapsen kohtaloon?
"Se "naisella on oikeus omaan kehoonsa" -periaate kuulostaa hienolta, mutta onko hänellä myös yksinoikeus miehen työn tuloksiin ja yhteisen ,siis yhteisen, lapsen kohtaloon?
Mihin työtulokseen? Muutama pökkimä ja Ahhh... siinä on miehen työosuus.
Mutta eihän se ole vielä lapsi! Jos mies luovuttaa siittiönsä vapaaehtoisesti naiselle siten, että siittiö yhtyy munasoluun, siitä tulee naisen 'omaisuutta'. En antaisi miehelle oikeuksia alkion suhteen alkiotasolla. Lapsi on ihka eri asia.
... että juuri tuohon sanavalintaani puututaan. Ei kai tämä ole jokin uusi peniskateuden muoto: että pidetään miehen osuutta lisääntymisessä jotenkin liian helppona?
Ja "alkiotason" ja lapsen inhimillisen syntymän (vai miten sitä kuvataan?) rajako on sitten tarkasti määriteltävissä johonkin? Kuka määrittelee MINUN lapseni todellisen alkuhetken? Pystyn osallistumaan hedelmöitykseen, mutta en sen jälkeen 9 kuukauden aikana pysty kasvattamaan jälkeläistäni. Milloin hänestä muka tulee "lapsi" - Minnako sen määrittelee?
Ja vielä. Jos nainen luovuttaa munasolunsa minulle siten, että se ryhtyy kasvualustaksi siittiölleni, siitä tulee minun omaisuuttani! Miltä kuulostaa verrattuna sinun tekstiisi? Ei kai tasa-arvoinen vanhemmuus ole sietämätön ajatus, 2000-luvulla?
Minunkin mielipiteeni on, että lapsella on oikeus syntyä, kunhan ei tee sitä minusta!
Abortti voi olla hyvin kova paikka miehellekin. Myös miehelle siitä voi jäädä elinikäinen trauma, kun hartaasti toivoo lasta. Mutta mies ei mahda asialle yhtään mitään.
Mille asialle mies ei voi mitään? Naiselle, joka on päätynyt aborttiin? Kyllähän nainenkin voi mielensä muuttaa - joskus hän jopa tekeekin sen, silloin tällöin miehen toivomuksestakin!
"Kuka määrittelee MINUN lapseni todellisen alkuhetken?"
Tuleeko sinulle surku joka kerran, kun päästät siemensyöksyn? Jos tulee, niin en voi muuta kuin pahoitella surkeaa surun täyttämää elämääsi..
"Ja vielä. Jos nainen luovuttaa munasolunsa minulle siten, että se ryhtyy kasvualustaksi siittiölleni, siitä tulee minun omaisuuttani!"
Jos saat minun munasoluni jotenkin tulemaan oman vartalosi sisälle, niin luovutan sinulle kaikki oikeudet munasoluuni nähden!
"Miltä kuulostaa verrattuna sinun tekstiisi? Ei kai tasa-arvoinen vanhemmuus ole sietämätön ajatus, 2000-luvulla?"
Niin, niin. Vanhemmuus on totta vasta siinä vaiheessa, kun lapsi astuu mukaan kuvioihin, uskoakseni heti syntymänsä jälkeen?!
Ei tule orgasmista surku - tuskin ainakaan enempää kuin sinulle omastasi. Siittiösolukin on vain solu, ja niitä minulla riitt... tai siis riitti ainakin silloin nuorempana ja elinvoimaisempana.
Mielipide-ero tuosta vanhemmuuden alkamisesta näköjään on ja pysyy. Mutta sinun lapsesi isä pääsee helpolla raskausaikanasi: ei unettavia valmennuksia, ei mäkättäviä neuvolatätejä, ei pitkästyttävää vaeltelua lastentarvikekaupoissa tai sydämenlyöntien turhauttavaa kuuntelua. Ja tupakointi ja alkoholinkäyttökin ovat sallittuja! Äitinsä solu saa kehittyä äitinsä kohdussa äitinsä alkiosta äitinsä sikiöksi, äitinsä omaisuutena, äitinsä vastuulla.
Ja lapsi on siis lapsi vasta synnyttyään? No, kuusi kuukautta kohdussa merkitsee yleensä jo henkiinjäämistä, vaikka synnytys olisikin huomattavasti ennenaikainen. Entäs jos lääketiede pystyy edelleen lyhentämään tätä aikaa? Kelpaisiko Minnalle neljä kuukautta? Joko se olisi "syntymä"? Tai jos synnytys ei olekaan ennenaikainen, vaan tämä sinänsä jo valmis lapsukainen elelee kohdussa pari viikkoa ylimääräistä - epäihmisenäkö?
Oho. Nyt tuli kysymyksiä jo enemmän kuin gynekologi määrää. Ensi kertaan!
"..sinun lapsesi isä pääsee helpolla raskausaikanasi: ei unettavia valmennuksia, ei mäkättäviä neuvolatätejä, ei pitkästyttävää vaeltelua lastentarvikekaupoissa tai sydämenlyöntien turhauttavaa kuuntelua."
Nämä kaikki kuvailemasi tapahtumathan ovat suloista unelmaa, tulevaisuudessa ja suunnitelmissa elämistä jo nyt, etukäteen. Monien kohdalla se auvoisuus sitten päättyy keskenmenoon.
Korostan edelleen että lapsen odottaminen ja raskaanaolo on todellakin odottamista - ja eläytymistä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että mies ja nainen yhdessä samanmielisinä eläytyvät tulevaan vanhempain rooliinsa jo etukäteen.
Paasausosioni lähtee siitä alkupisteestä, että odotustilanne on ristiriitainen, ei siitä, että molemmat odottavat yhtä innokkaina kokemaan vanhemmuutta yhteiselle lapselleen.
"Ja tupakointi ja alkoholinkäyttökin ovat sallittuja! Äitinsä solu saa kehittyä äitinsä kohdussa äitinsä alkiosta äitinsä sikiöksi, äitinsä omaisuutena, äitinsä vastuulla."
Sarkasmisi ei osunut kohdalleen, sillä en ole tuota mieltä. Kyllä naisellakin pitää olla vastuunsa, JOS hän kerran päättää antaa uuden elämän, liittyy siihen myös velvollisuuksia. Jos nainen siis päättää antaa raskauden jatkua, omalla päätöksellään, tulee mukaan myös vastuu sikiötä kohtaan, josta tulee -hyvällä onnella -kehittymään uusi ihminen. En panisi vastaan, jos narkomaani laitettaisiin pakkohoitoon raskautensa ajaksi, päätettyään jatkaa raskautta.
"Ja lapsi on siis lapsi vasta synnyttyään? No, kuusi kuukautta kohdussa merkitsee yleensä jo henkiinjäämistä, vaikka synnytys olisikin huomattavasti ennenaikainen. Entäs jos lääketiede pystyy edelleen lyhentämään tätä aikaa? Kelpaisiko Minnalle neljä kuukautta? Joko se olisi "syntymä"? Tai jos synnytys ei olekaan ennenaikainen, vaan tämä sinänsä jo valmis lapsukainen elelee kohdussa pari viikkoa ylimääräistä - epäihmisenäkö?"
No voi hyvänen aika sentään! Tarkennetaan nyt sitten noita epätarkkuuksia. Kun sikiö selviää kohdun ulkopuolella, ts. kun sikiö lakkaa olemasta naisen ruumiin varassa, ja tulee toimeen omillaan tai lääketieteellisin keinoin, puhuttakoon sitten lapsesta. Jos kerran ivailet taipumuksilleni luoda omia etiikkapykäliäni, niin siitä vaan, kyllä minä keksin niitä ihan niin paljon kuin vain haluat! Kaipaatko tarkennusta lisää vai joko riittää?
Jos joku kykenee näkemään pointtini, niin se mitä ajan takaa, on se, että niin kauan kun sikiö on naisen ruumiin osana, ei mielestäni voida tehdä päätöksiä, jotka ajavat naisen oikeuksien yli. Mielestäni tuo narkkisten pakkohoito on jo aika radikaalia rajojen venytystä ja sen kykenen hyväksymään vain siksi, että nainen on itse tehnyt päätöksen raskauden jatkumisesta, koska siinä lopputuloksena melkoisella varmuudella olisi lapsi, joka joutuisi kärsimään omassa elämässään äitinsä riippuvuudesta. Kantani ei ole välttämättä lopullinen, jos joku esittää ratkaisevia argumentteja, jotka saavat mieleni muuttumaan. Tällä hetkellä ajattelen näin.
Niin moni mies haluaa isäksi - seuraavassa en viittaa mitenkään sinuun - mutta kuinka moni on valmis ottamaan lapsesta vastuun syntymästä seuraavat 18 vuotta? Moni ei varmaan edes tajua mitä vastuu on. Enpä väitä mitenkään erityisesti lapsettomana ihmisenä tietäväni itsekään, mutta saatan kuvitella kuitenkin.
"Se "naisella on oikeus omaan kehoonsa" -periaate kuulostaa hienolta, mutta onko hänellä myös yksinoikeus miehen työn tuloksiin ja yhteisen ,siis yhteisen, lapsen kohtaloon?"
Ei tietenkään yksinoikeutta jo syntyneen lapsen kohtaloon, mutta oikeus päättää lapsen syntymästä, mikä onkin oikein (mutta raskauden jälkipuoliskolla keskeyttäminen olisi minustakin väärin) Eli kaikenkaikkiaan aborttilainsäädäntö tuntuu minusta Suomessa melko järkeenkäyvältä.
Taisin antaa aihetta väärinkäsitykseen. Mainintani tupakoinnista ja ryyppäämisestä tarkoitti siis ISÄN oikeutta poikamieshenkiseen nautiskeluun ÄIDIN kärsiessä aamupahoinvoinnista, supistuksista, turvotuksista ja mitä kaikkea murhetta se raskaus tuottaakaan. Minusta tämä tilanne ei ole reilu!
Mutta jos äiti monopolisoi raskauden minnamaisella omistamisella, niin isää tuskin tukenakaan tarvitaan. Otetaas taas, jätkät! Muijakin kun on nykyään niin kärttyisä ja paksumahainen, ettei sen seurassa nykyään viihdy.
Sinunhan pitäisi olla ihan tyytyväinen, aborttihan nimenomaan estää vaimon paksumahaisuuden ja pitää hoikkana ja kauniina.
Muutenkin juuri nykyajan ulkonäkökeskeisyys ja kova työelämä estää lasten saamisen. Toisia raskaus ei lihota, mutta kun energia ei toisilla riitä kaikkeen, pitää valita lasten saamisen ja kauniina pysymisen väliltä. Yhä useammat valitsevat vapauden, kauneuden ja mahattomuuden.
Höh.
syntyä. Haluan elää ja nähdä mitä sinäkin olet nähnyt. Halun tuntea iloa, haluan tuntea kipua. Haluan elää.
En pysty päättämään kohtalostani. En voi siihen vaikuttaa. En ole sinulle ihminen. Et näe minua en siis ole. Mutta etkö sinä tunne minua? Etkä sinä halua minua.
En tiedä olenko ihminen tai koska sellaiseksi tulen. En tiedä koska minulle tulee sielu tai koska minusta tulee minä. En tiedä koska osaan ajatella ja koska tuntea. Kuitenkin haluaisin ottaa siitä selvää. Mutta minulla ei ole sitä oikeutta... Sinä veit sen minulta, minun mahdollisuuteni, minun elämäni.
Sinun ruumiisi, minun elämäni....
riskeerata työelämääni ja uraani, lihoa muodottomaksi, olla 24/7 vastuussa lapsesta, jota en koskaan halunnut.
En halua menettää itsenäisyyttäni ja omavaraisuuttani, olla miehen tai yhteiskunnan elätettävänä.
sinun olevan tärkeämpi kuin minä. Siksi en saa syntyä..... Kuka minusta välittäisi?
Maailmassa on miljoonia orpolapsia, lapsiprostituoituja, HIV-positiivisia, hylättyjä vauvoja.
Suomalaisille ei vaan kelpaa rakastettavaksi valmiit avuttomat, hylätyt vauvat, vaan omaa pitäisi saada. Ihminen on biologiassaan julma.
"Sinulla" on abortoitaessa muutama solu, eikä keskushermostoa tai aivotoimintaa.
Miksi emme huolehtisi ensin niistä raukoista, jotka joutuivat syntymään kärsimykseen. Niistä, jotka eivät saaneet etuoikeutta tulla armollisesti abortoiduiksi, vaan joutuivat syntymään päivittäiseen nälkään, rakkaudettomuuteen, kipuun ja kärsimykseen.
Kuka heitä rakastaa?
minun pitäisi heitä rakstaa koska sinäkään et rakasta minua... Omaa lastasi...
Huolehditaan ensin olemassaolevista ihmisistä, tehdään vasta sitten uusia.
On näemmä paljon, mihin et syntymättömänä pysty, mutta pateettista kirjoitusta pystyt suoltamaan. Kumma. Lisään listaasi vielä, ettet myöskään haistele tinneriä nurkissa, etsi yösijaa rapuissa, odottele vanhempiasi kapakoiden ulkopuolella, korjaa oksennusta tajuttoman äiskän/isukin alta, jonota mielenterveyshoitoon, varastele autoja tai muuta, odottele kotona liian pienissä asunnoissa, kun vanhemmat repivät elantoa raskaissa töissä ...niin, on paljon, mitä ilman jäät. Näitäkin kyllä syntyy, iloitse.
Pointti on juuri siinä, ettei sikiö/alkio halua mitään, minkä itsekin toteat, koska esität, ettei sikiö/alkio omaa minuutta, osaa ajatella jne.
Raskauksista muuten päättyy 30-40% ennenaikaisesti - usein naisen tietämättä. Odotankin, koska abortin vastustajat alkavat vaatia suojaamattomassa yhdynnässä olleita naisia keräämään kuukautisverensä talteen, jotta mahdollisille "lapsiparoille" voidaan järjestää kristilliset hautajaiset :)
Niin... tämä kirjoitus lähtee seuraavasta prioriteettijärjestyksestä:
1. Seksi (asiana, jota ilman ei voi millään olla, vaikka ei olisi kykenevä kypsään parisuhteeseen)
2. Ihmiselämän kunnioittaminen
Tuolla alla on viitattu myös "kuka kantaa vastuun Kiinan orvoista". Ehdotan ed. prioriteettijärjestystä kannattaville kypsille aikuisille, jotka tietävät abortoivansa oman biologisen jälkeläisensä, jos semmoinen lähtisi alulle, seuraavaa käytäntöä, jolloin ihmiselämää ei tarvitsisi tappaa ja kärsiä itse sen johdosta useimmiten ilmeneviä psyykkisiä oireita:
1. sterilisaatio (etenkin miehelle helppo toimenpide)
2. adoptointi sitten, kun vauvakuume viisikymppisenä burn-outtia lähenevänä uraohjuksena iskee.
...noin yleensä sitten "onnettomien teinityttöjen ja -poikien" tapauksessa pitäisi yhteiskunnan tulla niin vastaan, että oikeasti ei "sosiaalisista syistä" vastentahtoisesti tarvitsisi kenenkään abortoida. Nyt monet ovat epätoivoissaan, kun tekevät niin,ja katuvat myöhemmin - tähän tarvittaisiin huomattavasti lasta kunnioittavampaa ilmapiiriä.
Mm. lääkäriliitto toteaa eettisissä ohjeissaan, että abortti tulisi välttää kaikin tavoin mahd. mukaan... jos nyt jollain aikuisella pariskunnalla on löperöä priorisointia, eivätkä ole varmistaneet kunnolla, niin ihmettelen, mitä itkemistä asiassa on... Tosin voi olla, ettei niin kylmille ihmisille syntyvälle lapselle tule hyvää eettistä pohjaa tulevaisuutta varten... ehkäpä olisi hyvä tarjota tuota sterilisaatiota ketjun aloittajan kaltaiselle lapsivihamieliselle väestölle huomattavasti aktiivisemmin, ja korostaa sen hyviä puolia, että välttyisimme mahdollisimman monelta "elintaso / oma napa" -abortilta?
Käytät nyt Lääkäriliittoa perusteettomasti hyväksesi. Lääkäriliitto ei ole sanonut tuolla tavalla, se on sinun tulkintaasi. Lääkäriliitto tarkistelee asiaa hedelmöityksen näkökulmasta ja myöntää itse nimenomaan, että asiaa on vaikeaa määritellä.
Miksi valehtelet?
mutta ihmettelen tuota viimeistä kappaletta. Täysin vapaa abortti - perusteltu syy. Mikäli nyt tarvitaan perusteltu syy, ei abortti ole täysin vapaa. Toisaalta perusteltu syy on aina, jos nainen menee hakemaan aborttia, sillä en usko kovin monen toivottua lastaan kantavan naisen kipaisevan aborttiin esim. vedonlyönnin vuoksi.
Muuten todella olet aivan oikeassa. Tarvitaan kansanliike painostamaan poliitikkoja saamaan maamme lainsäädäntö tältä osin sivistysmaiden tasolle. Sen jälkeen ryhdyttävä taisteluun EUssa, esim. Puolan liittyminen olisi estettävä niin kauan kun katolinen mafia päättää itsevaltaisesti naisten kohtaloista.
Entäs miehen oikeus isyyteen? Mikä monopoli naisella on miehen hedelmään? Olen tuolla keskustelun alkuvaiheessa jo asiasta paasannutkin.
Mies ei pidä paksumahaisista naisista, joten tuskin hän hedelmällään haluaa pakottaa ketään naista paksumahaistumaan. Abortti pitää hoikkana ja kauniina!
myönnän. Biologisen tosiasian kuitenkin ollessa tämmöinen, se on nainen joka tekee päätöksen. Miesasialiike painostamaan tiedeyhteisöjä, jotta suvunjatkamisen kehittelyyn panostettaisiin. Silloin Thomaskin saa itse päättää lisääntymisestään, soma istuke vatsanpeitteisiin ja laupias pulleroinen olo yhdeksän kuukautta.
Ei tässä mitään ihmiskehon "kehittelyä" tarvita. Ajattelu vain siihen malliin, että alkunsa saanut lapsi on yhteinen!
Tuo "minun munasoluni, minun alkioni, minun lapseni" on itsekäs ja epäreilu periaate!
Ehdit muuten jo saavuttaa älykön imagon, mutta tuo viimeinen virke pilasi fiilikseni.
Nuoruutesi vuoksi saat löysät puheesi anteeksi. Mutta vastaisen varalle: älä puhu miesten suulla, koska miehet osaavat puhua omasta puolestaan. Älä myöskään yleistä miesten mielipiteitä, koska miehet ovat yksilöitä. Laihdutuslääkkeenä abortti on pöyristyttävä ajatus.
"Otetaas taas, jätkät! Muijakin kun on nykyään niin kärttyisä ja paksumahainen, ettei sen seurassa nykyään viihdy."
Suora lainaus Thomakselta, ja tällaiselle pitäisi vielä lapsia tehdä. kammotus!
Mä yritän tästä lähtien pitää ironian poissa teksteistäni. Mutta älä ota turhia paineita: en vaadi sinua lapsentekoon. Ja siitä elämänvaiheesta, jolloin lasteni äiti oli raskaana, minulla on aivan puhtaat paperit. En leikkinyt poikamiestä.
mutta ei voi mitään, mennyt mikä mennyt - maine siis.
Moraalista, etiikasta ja ismeistä voi keskustella pitkään ja kaunopuheisesti (mielellään punaviinilasillisen ääressä) mutta yksi on perusfakta; jos en halua lasta, en sitä tee. Piste.
JOSKIN, kuten proffa asian ilmaisee, yleensä kun näin pitkälle päästään ollaan asioista jo keskusteltu jonkin verran, toisen osapuolen kanta on tiedossa. Siitä on sitten päätös tehtävä, jatkaako sillä pohjalla vai etsiikö toisen, omaan arvomaailmaan ja elämänkatsomukseen sopivamman kumppanin.
Minulle tuli pienoisena järkytyksenä syksyllä liehutukkalakimieheni kertoma, hän olisi halunnut lapsen kanssani. Viime hetkiä, minä olin silloin 39, hän 55. Mutta koska jo alkuvaiheissa (suhteen) olin jämäkästi ilmoittanut, että lapset on tehty, nyt aion pitää hauskaa, hän ei koskaan ottanut asiaa puheeksi.
Ironiaa, siis. Rakastan ironiaa sekä hörhöä huumoria!
Eikä minulla suoranaisesti mitään lapsia vastaan ole, ei suinkaan, en vain halua niitä enää. Vielä 15 vuotta sitten olisin antanut mennä, jos mieheni olisi toivonut.
Millainen mahtaa olla juristin lausuma toivomus omasta lapsesta?
Varmaan jokin "allekirjoittaneen suorittama tahdonilmaus biologisen, sosiaalisen tahi muun perillisen, jälkeläisen tai vastaavan alulle saattamisesta yhteistoimin puolison, avopuolison taikka sellaiseen verrattavan henkilön kanssa, kuitenkin siten, että..." jne jne.
Anteeksi. Toivottavasti en repinyt auki liittosi arpeutuneita haavoja. Kerrohan taas ajatuksiasi! Tämä femakko-palsta on siitä kätevä, että täällä voi miehen ja naisen välillä keskittyä vain kuivaan asiaan, kun eroottinen sähkö loistaa - poissaolollaan.
ei ole arpia, ei haavoja. Suhteemme jatkuu kulinaarisella tasolla. Hän on hauska (naurava lakimies, hmm....) mutta asia on niin, että yhden skitson suhde vielä kestää mutta kaksi skitsoa ei toimi, ei.