Hallitus on perustellut kuulumista Euroopan unioniin väittämällä, että tämä on maan kansallisen edun mukaista. Käytäntö on osoittanut, että kaikki EU:n jäsenmaat yrittävät yhteisössä ajaa omia etujaan.
Mutta kaikkien edut eivät voi yhtä aikaa toteutua. Tästä on seurauksena, että EU:ssa määräävät ensisijaisesti suurimpien jäsenmaiden tahto ja edut pienten kustannuksella.
Suuret jäsenmaat ajavat etuaan sellaisena kuin niiden hallitukset sen tulkitsevat. Kun nämä puolestaan ovat enemmänkin suuryritysten ja pääomapiirien kuin kansan syvien rivien asialla, on EU:n toiminta merkinnyt sen suurissakin jäsenmaissa yhteiskunnallisten ongelmien ja vastakohtaisuuksien lisääntymistä sekä tavallisten kansalaisten aseman heikentymistä ja vaikutusmahdollisuuksien kaventumista entisestään.
Sillä, että viisi miljoonaa suomalaista sai EU:ssa sen kansalaisoikeudet kaikissa jäsenmaissa, on käytännössä aivan eri merkitys kuin sillä, että 500 miljoonaa EU:n kansalaista ja heidän joukossaan esim. 80 miljoonaa saksalaista saisi vastaavat oikeudet Suomessa. Saksalle ja muille EU:n suurille jäsenmaille unioni on edullinen ratkaisu niin kauan kuin niiden hallitukset saavat sen avulla etunsa ajetuiksi ja vaikutusvaltansa lisätyksi.
Kansallisvaltioina menettämänsä itsenäisyyden tilalle ne saivat niin merkittävän vaikutusvallan Euroopan unionissa, että tämä korvaa menetyksen, joka niille kansallisten etujen kannalta katsottuna koituu.
Suomen kaltaisen pienen maan osalta tilanne on toinen. Käytännön merkitykseltään vähäinen vaikuttaminen EU:n päätöksiin ei anna sellaista osuutta EU:n ylikansallisesta suvereniteetista, että se edes osittain korvaisi Suomen kansallisvaltiona menettämän itsemääräämisoikeuden ja toimintavapauden.
Suomalaiset menettivät isännyyden omassa maassaan eivätkä voi EU:n jäseninä tulla isännäksi esim. Saksaan, kun sen sijaan saksalaiset voivat halutessaan ottaa isännyyden Suomessa.
EU-jäsenyyden todelliset ajajat - ne, jotka eivät ole propagandalla manipuloituja, vaan hyvin tiesivät, mitä jäsenyys unionissa merkitsee - olivat valmiit luopumaan maansa itsenäisyydestä päätäkseen kansanvaltaisen kontrollin ulottumattomissa olevan EU:n harvainvallan suojeluksessa lisäämään pääomiaan eurooppalaisessa ylikansallisessa kasinopelissa.
Siinä vallitsevien suurten riskien seurauksena tässä pelissä on aina häviäjiä ja voittajia, jotka saattavat olla sitä vain hetkellisesti ja joutua myöhemmin häviäjän asemaan.
Hallitus ja puoluejohtajat pitävät Suomea EU:ssa kertomatta kansalle rehellisesti ja avoimesti, mitä jäsenyydestä on todella ollut seurauksena.
Hallitus jättää kertomatta, että EU:hun liittyminen merkitsi sitä, että Suomi ei enää ole täysivaltainen tasavalta, jossa korkein valta, valtiovalta, kuuluu kansalle, niin kuin maan itsenäistyttyä vahvistetussa perustuslaissa, hallitusmuodossa, säädettiin.
Puoluevalta luovutti EU:lle Suomen kansalle kuuluneen ylimmän vallan ja oikeuden valita kansaa itseään koskevien lakien säätäjät sekä maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättäjät. Toisin kuin väitetään Suomen ja suomalaisten mahdollisuudet vaikutta unionin päätöksiin ovat olemattomat.
Hallitus ja poliitikot eivät Suomen perustuslakien mukaan voineet valtiopetokseen syyllistymättä ottaa kansalta sille kuuluvaa korkeinta valtaa ja päästää vierasta valtiovallan käyttäjää, Euroopan unionia, ylimmäksi määrääjäksi maahan. Tämän vuoksi järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys, jonka tuloksen hallitus, puoluevalta ja niitä tukevat tiedotusvälineet sekä raha- ja liikemaailman johtajat ja siis koko niin sanottu valtaeliitti sai mieleisekseen tosiasioita vääristelevällä propagandalla ja kansalaisiin suunnatulla gallup- ym. propagandalla.
Kansalta yritettiin saada jonkinlainen valtakirja, johon vedoten hallitus ja puoluejohtajat voisivat myöhemmin väittää kansan itse halunneen luopua isännyydestään omassa maassaan.
Suomen perustuslaki ei antanut eikä anna neuvoa-antavalle kansanäänestykselle mitään juridista merkitystä. Neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos, vaikka valtaeliitti saikin siinä ääenstäjien enemmistön puolelleen, ei voi velvoittaa eikä pakottaa EU-jäsenyyden vastustajia ja itsenäisyyden puolustajia hyväksymään perustuslain vastaisesti ja petoksellisesti tapahtuvaa valtiovallan, lainsäädäntövallan, ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätösvallan ja ylimmän tuomiovallan luovuttamista vieraisiin käsiin.
Kansalaisilla ei ole velvollisuutta noudattaa laittomasti tehtyjä päätöksiä. Koska Suomi liitettiin perustuslain vastaisesti Euroopan unioniin, on kansalla päästäkseen takaisin isännäksi omaan maahansa edessään oikeus- ja itsenäisyystaistelu samoin kuin 1900-luvun alussa.
Kenenkään suomalaisen ei tule uskoa EU-jäsenyyden puoltajien propagandaan, vaan ottaa selvää tosiasioista ja käyttää omaa tervettä järkeään. EU-jäsenyyden puolesta annettu ääni on on ääni paitsi puoluevallalle ja muulle valtaeliitille, myös ääni kansan omia etuja ja oikeuksia vastaan.
Niin kuin olen osoittanut, sellaiset väitteet, joiden mukaan EU-jäsenyys olisi suomalaisille talouden, kaupankäynnin, työllisyyden ja ulkoisen turvallisuuden kannalta hyvä ja edullinen ratkaisu, eivät pidä paikkaansa. Todellisuudessa jäsenyyden seuraukset merkitsevät näissäkin suhteissa heikennystä verrattuna siihen, että Suomi pysyisi EU:n ulkopuolella olevien maiden joukossa, seurassa, johon kuuluu yli 90 prosenttia maapallolla olevista valtioista ja asukkaista.
Suomen kansa on historiansa ehkä suurmman kypsyyskokeen edessä. Oman hallituksen ja muun valtaeliitin propaganda on nyt jätettävä samaan arvoon kuin Moskovan Tiltun propaganda viime sotien aikana. Esimerkiksi väitteet, että Suomi saa EU:lta maatalous- ja aluetukea, ovat harhaanjohtavat, koska turkirahat ovat vain osa niistä paljon suuremmista summista, jotka suomalaiset joutuvat unionin jäsenenä sille vuosittain maksamaan. http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/39252.pdf
Suomalaiset saavat EU:lta vain aikaisemmin itselleen kuulunutta ja siis omaa rahaansa. Osa siitä, miljardeja markkoja vuosittain, ei milloinkaan palaa Suomeen, vaan siirtyy muihin taskuihin. Nämä rahat tarvittaisiin kipeästi niiden maksajien, suomalaisten, omaan käyttöön, sen sijaan että kansalaisten sosiaaliturvaa ja muita julkisia palveluja joudutaan - EU-jäsenyyden seurauksena - vähentämään useiden miljardien markkojen arvosta. Tämä on käynyt ilmi myös valtion vuoden 2004 budjettia valmisteltaessa.
Osoituksena valmiudestaan alistua EU:n määräysvaltaan Suomen hallitus on joutunut anomaan siltä lupaa saada maksaa omassa maassaan maataloustukea. Suomen maatalouden tukeminen omin varoin - samoin kuin lukuisat muut aikaisemmin Suomen eduskunnassa tehdyt päätökset - on riippuvainen EU:n antamasta hyväksymisestä tai kiellosta. Ja hyväksymisensä tai kieltonsa EU voi halutesaan milloin tahansa muuttaa uudella päätöksellään.
EU:n budjetista yli puolet, n. 240 miljardia markkaa, käytetään sen jakamaan maataloustukeen. Pohjois-Saksan viljelijät saavat sitä peltohehtaaria kohti kolme kertaa niin paljon kuin suomalaiset viljelijät. Suomalaiset joutuivat EU:n kansalaisina ennen muuta sen jäsenmaiden suurviljelijöiden rahoittajiksi, kun runsaat puolet unionin vuosittain Suomelta perumastä lähes 10 miljardista markasta meni tähän maataloustukeen.
Lisäksi suomalaisten on tuettava useilla miljardeilla markoilla oman budjettinsa kautta kotimasita maataloutta, jonka säilyttäminen on kansallinen välttämättömyys.
Suomen hallituksen EU-politiikka merkitsi itsemääräämisoikeutensa ja isännyytensä omassa maassaan menettäneen kansan alistamista uudeksi isännäksi maahan kutsutun Euroopan unionin vallan alaisuuteen ja samalla sen maksumieheksi. Tällainen politiikka ei voi ansaita kansalta muuta kuin epäluottamuslauseen.
Mutta kaikkien edut eivät voi yhtä aikaa toteutua. Tästä on seurauksena, että EU:ssa määräävät ensisijaisesti suurimpien jäsenmaiden tahto ja edut pienten kustannuksella.
Suuret jäsenmaat ajavat etuaan sellaisena kuin niiden hallitukset sen tulkitsevat. Kun nämä puolestaan ovat enemmänkin suuryritysten ja pääomapiirien kuin kansan syvien rivien asialla, on EU:n toiminta merkinnyt sen suurissakin jäsenmaissa yhteiskunnallisten ongelmien ja vastakohtaisuuksien lisääntymistä sekä tavallisten kansalaisten aseman heikentymistä ja vaikutusmahdollisuuksien kaventumista entisestään.
Sillä, että viisi miljoonaa suomalaista sai EU:ssa sen kansalaisoikeudet kaikissa jäsenmaissa, on käytännössä aivan eri merkitys kuin sillä, että 500 miljoonaa EU:n kansalaista ja heidän joukossaan esim. 80 miljoonaa saksalaista saisi vastaavat oikeudet Suomessa. Saksalle ja muille EU:n suurille jäsenmaille unioni on edullinen ratkaisu niin kauan kuin niiden hallitukset saavat sen avulla etunsa ajetuiksi ja vaikutusvaltansa lisätyksi.
Kansallisvaltioina menettämänsä itsenäisyyden tilalle ne saivat niin merkittävän vaikutusvallan Euroopan unionissa, että tämä korvaa menetyksen, joka niille kansallisten etujen kannalta katsottuna koituu.
Suomen kaltaisen pienen maan osalta tilanne on toinen. Käytännön merkitykseltään vähäinen vaikuttaminen EU:n päätöksiin ei anna sellaista osuutta EU:n ylikansallisesta suvereniteetista, että se edes osittain korvaisi Suomen kansallisvaltiona menettämän itsemääräämisoikeuden ja toimintavapauden.
Suomalaiset menettivät isännyyden omassa maassaan eivätkä voi EU:n jäseninä tulla isännäksi esim. Saksaan, kun sen sijaan saksalaiset voivat halutessaan ottaa isännyyden Suomessa.
EU-jäsenyyden todelliset ajajat - ne, jotka eivät ole propagandalla manipuloituja, vaan hyvin tiesivät, mitä jäsenyys unionissa merkitsee - olivat valmiit luopumaan maansa itsenäisyydestä päätäkseen kansanvaltaisen kontrollin ulottumattomissa olevan EU:n harvainvallan suojeluksessa lisäämään pääomiaan eurooppalaisessa ylikansallisessa kasinopelissa.
Siinä vallitsevien suurten riskien seurauksena tässä pelissä on aina häviäjiä ja voittajia, jotka saattavat olla sitä vain hetkellisesti ja joutua myöhemmin häviäjän asemaan.
Hallitus ja puoluejohtajat pitävät Suomea EU:ssa kertomatta kansalle rehellisesti ja avoimesti, mitä jäsenyydestä on todella ollut seurauksena.
Hallitus jättää kertomatta, että EU:hun liittyminen merkitsi sitä, että Suomi ei enää ole täysivaltainen tasavalta, jossa korkein valta, valtiovalta, kuuluu kansalle, niin kuin maan itsenäistyttyä vahvistetussa perustuslaissa, hallitusmuodossa, säädettiin.
Puoluevalta luovutti EU:lle Suomen kansalle kuuluneen ylimmän vallan ja oikeuden valita kansaa itseään koskevien lakien säätäjät sekä maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättäjät. Toisin kuin väitetään Suomen ja suomalaisten mahdollisuudet vaikutta unionin päätöksiin ovat olemattomat.
Hallitus ja poliitikot eivät Suomen perustuslakien mukaan voineet valtiopetokseen syyllistymättä ottaa kansalta sille kuuluvaa korkeinta valtaa ja päästää vierasta valtiovallan käyttäjää, Euroopan unionia, ylimmäksi määrääjäksi maahan. Tämän vuoksi järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys, jonka tuloksen hallitus, puoluevalta ja niitä tukevat tiedotusvälineet sekä raha- ja liikemaailman johtajat ja siis koko niin sanottu valtaeliitti sai mieleisekseen tosiasioita vääristelevällä propagandalla ja kansalaisiin suunnatulla gallup- ym. propagandalla.
Kansalta yritettiin saada jonkinlainen valtakirja, johon vedoten hallitus ja puoluejohtajat voisivat myöhemmin väittää kansan itse halunneen luopua isännyydestään omassa maassaan.
Suomen perustuslaki ei antanut eikä anna neuvoa-antavalle kansanäänestykselle mitään juridista merkitystä. Neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos, vaikka valtaeliitti saikin siinä ääenstäjien enemmistön puolelleen, ei voi velvoittaa eikä pakottaa EU-jäsenyyden vastustajia ja itsenäisyyden puolustajia hyväksymään perustuslain vastaisesti ja petoksellisesti tapahtuvaa valtiovallan, lainsäädäntövallan, ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätösvallan ja ylimmän tuomiovallan luovuttamista vieraisiin käsiin.
Kansalaisilla ei ole velvollisuutta noudattaa laittomasti tehtyjä päätöksiä. Koska Suomi liitettiin perustuslain vastaisesti Euroopan unioniin, on kansalla päästäkseen takaisin isännäksi omaan maahansa edessään oikeus- ja itsenäisyystaistelu samoin kuin 1900-luvun alussa.
Kenenkään suomalaisen ei tule uskoa EU-jäsenyyden puoltajien propagandaan, vaan ottaa selvää tosiasioista ja käyttää omaa tervettä järkeään. EU-jäsenyyden puolesta annettu ääni on on ääni paitsi puoluevallalle ja muulle valtaeliitille, myös ääni kansan omia etuja ja oikeuksia vastaan.
Niin kuin olen osoittanut, sellaiset väitteet, joiden mukaan EU-jäsenyys olisi suomalaisille talouden, kaupankäynnin, työllisyyden ja ulkoisen turvallisuuden kannalta hyvä ja edullinen ratkaisu, eivät pidä paikkaansa. Todellisuudessa jäsenyyden seuraukset merkitsevät näissäkin suhteissa heikennystä verrattuna siihen, että Suomi pysyisi EU:n ulkopuolella olevien maiden joukossa, seurassa, johon kuuluu yli 90 prosenttia maapallolla olevista valtioista ja asukkaista.
Suomen kansa on historiansa ehkä suurmman kypsyyskokeen edessä. Oman hallituksen ja muun valtaeliitin propaganda on nyt jätettävä samaan arvoon kuin Moskovan Tiltun propaganda viime sotien aikana. Esimerkiksi väitteet, että Suomi saa EU:lta maatalous- ja aluetukea, ovat harhaanjohtavat, koska turkirahat ovat vain osa niistä paljon suuremmista summista, jotka suomalaiset joutuvat unionin jäsenenä sille vuosittain maksamaan. http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/39252.pdf
Suomalaiset saavat EU:lta vain aikaisemmin itselleen kuulunutta ja siis omaa rahaansa. Osa siitä, miljardeja markkoja vuosittain, ei milloinkaan palaa Suomeen, vaan siirtyy muihin taskuihin. Nämä rahat tarvittaisiin kipeästi niiden maksajien, suomalaisten, omaan käyttöön, sen sijaan että kansalaisten sosiaaliturvaa ja muita julkisia palveluja joudutaan - EU-jäsenyyden seurauksena - vähentämään useiden miljardien markkojen arvosta. Tämä on käynyt ilmi myös valtion vuoden 2004 budjettia valmisteltaessa.
Osoituksena valmiudestaan alistua EU:n määräysvaltaan Suomen hallitus on joutunut anomaan siltä lupaa saada maksaa omassa maassaan maataloustukea. Suomen maatalouden tukeminen omin varoin - samoin kuin lukuisat muut aikaisemmin Suomen eduskunnassa tehdyt päätökset - on riippuvainen EU:n antamasta hyväksymisestä tai kiellosta. Ja hyväksymisensä tai kieltonsa EU voi halutesaan milloin tahansa muuttaa uudella päätöksellään.
EU:n budjetista yli puolet, n. 240 miljardia markkaa, käytetään sen jakamaan maataloustukeen. Pohjois-Saksan viljelijät saavat sitä peltohehtaaria kohti kolme kertaa niin paljon kuin suomalaiset viljelijät. Suomalaiset joutuivat EU:n kansalaisina ennen muuta sen jäsenmaiden suurviljelijöiden rahoittajiksi, kun runsaat puolet unionin vuosittain Suomelta perumastä lähes 10 miljardista markasta meni tähän maataloustukeen.
Lisäksi suomalaisten on tuettava useilla miljardeilla markoilla oman budjettinsa kautta kotimasita maataloutta, jonka säilyttäminen on kansallinen välttämättömyys.
Suomen hallituksen EU-politiikka merkitsi itsemääräämisoikeutensa ja isännyytensä omassa maassaan menettäneen kansan alistamista uudeksi isännäksi maahan kutsutun Euroopan unionin vallan alaisuuteen ja samalla sen maksumieheksi. Tällainen politiikka ei voi ansaita kansalta muuta kuin epäluottamuslauseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.