Pilke silmäkulmassa, ajantappo mielessä ja jos vaikka joku lukisikin.. Sillä mielellä kirjoitettu.
Vaatetusliikkeen takahuoneesta kuului ahkera naputus. Työpäivä oli jo ohi, mutta päätteen äärellä istui nainen. Hän oli aivan liian suurikokoinen yllään oleviin vaatteisiin, mutta naisen mielestä se oli vain muodikasta. Ja tokihan hän sisäänostajana tiesi, mikä muotia on. Nainen mutristeli suutaan ja nyppi persilja silppua hampaiden välistä. Lounaaksi nautittu salaattiin oli mokomia heitelty. Kuinka hän odottaakaan illan mässäily/oksennus sessiotaan.
Nainen kirjoitteli deitti-ilmoitusta. Itsensä kuvaileminen ei todellakaan ollut helppoa, etenkään kun totuudessa pysyminen vaati melkoista itsetuntoa. Sellaiset sanat kuin ”matalajalkainen, riskivittuinen” tai ”ahkera, mutta yksinkertainen” eivät kenties vakuuttaisi. ”Sporttinen, menestynyt ja uhkea” kuulostivat paljon paremmilta. Eikä hän edes kauheasti valehdellut, sillä hän rakasti Formula 1:ä ja uhkea hän totisesti oli. Menestynyt… aivan varmasti, jos vertasi siskoon, joka istui parhaillaan turkkilaisessa vankilassa salakuljetuksesta.
Nainen painoi entteriä ja ilmoitus singahti bittiviidakkoon. Nainen sulki tietokoneen ja lukitsi ovia poistuessaan. Hän oli matkalla päivälliselle, jolle hänet oli työtoveri Matti kutsunut. Ravintola oli kävelymatkan päässä ja hän suunnisti sitä kohti nilkat korkeakorkoisissa saappaissa muljahdellen.
Nainen oli Alli Makkonen. Tai nykyisin Ally McCone, sillä hän muutti nimensä oitis muuttaessaan kaupunkiin parikymmentä vuotta sitten. Hän pyrki kaikin tavoin peittelemään maalaistaustansa, sillä eihän ollut sopivaa, että hänen kaltaisensa maailmankansalainen olisi kotoisin syvältä maaseudulta. Ympäristössään Allin rooli herätti hilpeyttä ja jos asiasta hänelle vihjaisi, sylki Alli suunnattoman solvausryöpyn tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä poloista kohti.
Alli saapui ravintolaan. Matti oli jo paikalla ja ohjasi Allin pöytään auttaen takin tämän yltä. He istuutuivat alas ja jutustelivat niitä näitä ruokalistoja silmäillen.
-Siis.. mä oon kyl ihan täys.., sanoi Alli vatsaansa taputellen, jossa kangas oli ratketa vartalon paineesta.
-Alli, mies alkoi..
-Se sanotaan Äli!, tiukaisi Alli ja siemaisi viiniä ryystäen kuuluvasti.
-Äli.. ehkä tämä talon salaatti.. vaikuttaa oikein hyvältä.., mies ehdotti. Alli nyrpisteli huokaillen nenäänsä ja myöntyi lopulta.
-Onpa nuhjunen mesta, Alli sanoi ja sytytti savukkeen kuin tukkijätkä tuiskutuulessa. Mies myötäili ja katseli hymyillen Allia. Matti ei ollut hullumman näköinen. Itse asiassa työpaikan naiset puhuivatkin usein Freshmann-Matista, joka todella oli sulavakäytöksinen ja miellyttävä mies.
-Alli..ööö…Äli, mies sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi,
-Olet minusta viehättävä ja kiinnostava nainen. Pidän sinusta… pidän todella paljon..
Alli tuijotti miestä kuin vähä-älyinen Kauniita ja Rohkeita, tumppasi tupakkansa ja sanoi kulmiaan kohotellen ja persilja-hampaitaan väläytellen:
-Vittuiletsä?
Mies hätkähti hieman, vaikka osasi odottaakin Allilta aikamoista ulosantia.
-Ei..en ollenkaan.. minä vaan.. siis.., mies etsi sanoja lautasliinaa puristellen.
-Tarjoilija! Kossukola..triplana!, kailotti Alli kuuluvasti salin poikki.
Alli kiskoi kaksin käsin juomaa kurkkuunsa. Hän tutkiskeli miehen sanoja mielessään jokseenkin järkyttyneenä. Toki häntä oli ylistetty, palvottu ja himoittu, mutta tuo kaikki oli tapahtunut chatissa. Virtuaali-Alli oli rakastettu ja himoittu nainen, sähköisen maailman ruhtinatar. Koko aikuisuutensa hän oli peilannut tunteen purkaukset pois itsestään, antanut kuorensa lujittua. Ja nyt tämä Matti oli päässyt yllättämään ja saanut kilven särölle.
Matti siirsi tuolinsa lähemmäs Allia. Matti hymyili pehmeästi ja laski kätensä Allin käden päälle. Sormet koskettivat Allin tupakan kellastamia sormia ja silittivät hiljaa ihoa. Hitaasti Alli käänsi katseensa Mattiin ja ensi kertaa vuosiin hän todella katsoi toista ihmistä. Kaivautui Matin tummiin silmiin, tutki pieniä naururyppyjä silmäkulmissa ja tunsi armeliaan tunteen valtaavan koko kehon. Suupielet liikahtivat ja hymy levisi hitaasti kasvoille. Vuosia kovettunut ulkokuori mureni kuin meikkikerros hänen kasvoillaan. Alli laski kätensä Matin käden päälle ja kumartui eteenpäin. Hän painoi huulensa Matin huulille ja suuteli miestä. Alli vetäytyi aavistuksen, kietoi kätensä Matin niskan taakse ja sanoi hiljaa:
-Miekii tykkään siust…
Vaatetusliikkeen takahuoneesta kuului ahkera naputus. Työpäivä oli jo ohi, mutta päätteen äärellä istui nainen. Hän oli aivan liian suurikokoinen yllään oleviin vaatteisiin, mutta naisen mielestä se oli vain muodikasta. Ja tokihan hän sisäänostajana tiesi, mikä muotia on. Nainen mutristeli suutaan ja nyppi persilja silppua hampaiden välistä. Lounaaksi nautittu salaattiin oli mokomia heitelty. Kuinka hän odottaakaan illan mässäily/oksennus sessiotaan.
Nainen kirjoitteli deitti-ilmoitusta. Itsensä kuvaileminen ei todellakaan ollut helppoa, etenkään kun totuudessa pysyminen vaati melkoista itsetuntoa. Sellaiset sanat kuin ”matalajalkainen, riskivittuinen” tai ”ahkera, mutta yksinkertainen” eivät kenties vakuuttaisi. ”Sporttinen, menestynyt ja uhkea” kuulostivat paljon paremmilta. Eikä hän edes kauheasti valehdellut, sillä hän rakasti Formula 1:ä ja uhkea hän totisesti oli. Menestynyt… aivan varmasti, jos vertasi siskoon, joka istui parhaillaan turkkilaisessa vankilassa salakuljetuksesta.
Nainen painoi entteriä ja ilmoitus singahti bittiviidakkoon. Nainen sulki tietokoneen ja lukitsi ovia poistuessaan. Hän oli matkalla päivälliselle, jolle hänet oli työtoveri Matti kutsunut. Ravintola oli kävelymatkan päässä ja hän suunnisti sitä kohti nilkat korkeakorkoisissa saappaissa muljahdellen.
Nainen oli Alli Makkonen. Tai nykyisin Ally McCone, sillä hän muutti nimensä oitis muuttaessaan kaupunkiin parikymmentä vuotta sitten. Hän pyrki kaikin tavoin peittelemään maalaistaustansa, sillä eihän ollut sopivaa, että hänen kaltaisensa maailmankansalainen olisi kotoisin syvältä maaseudulta. Ympäristössään Allin rooli herätti hilpeyttä ja jos asiasta hänelle vihjaisi, sylki Alli suunnattoman solvausryöpyn tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä poloista kohti.
Alli saapui ravintolaan. Matti oli jo paikalla ja ohjasi Allin pöytään auttaen takin tämän yltä. He istuutuivat alas ja jutustelivat niitä näitä ruokalistoja silmäillen.
-Siis.. mä oon kyl ihan täys.., sanoi Alli vatsaansa taputellen, jossa kangas oli ratketa vartalon paineesta.
-Alli, mies alkoi..
-Se sanotaan Äli!, tiukaisi Alli ja siemaisi viiniä ryystäen kuuluvasti.
-Äli.. ehkä tämä talon salaatti.. vaikuttaa oikein hyvältä.., mies ehdotti. Alli nyrpisteli huokaillen nenäänsä ja myöntyi lopulta.
-Onpa nuhjunen mesta, Alli sanoi ja sytytti savukkeen kuin tukkijätkä tuiskutuulessa. Mies myötäili ja katseli hymyillen Allia. Matti ei ollut hullumman näköinen. Itse asiassa työpaikan naiset puhuivatkin usein Freshmann-Matista, joka todella oli sulavakäytöksinen ja miellyttävä mies.
-Alli..ööö…Äli, mies sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi,
-Olet minusta viehättävä ja kiinnostava nainen. Pidän sinusta… pidän todella paljon..
Alli tuijotti miestä kuin vähä-älyinen Kauniita ja Rohkeita, tumppasi tupakkansa ja sanoi kulmiaan kohotellen ja persilja-hampaitaan väläytellen:
-Vittuiletsä?
Mies hätkähti hieman, vaikka osasi odottaakin Allilta aikamoista ulosantia.
-Ei..en ollenkaan.. minä vaan.. siis.., mies etsi sanoja lautasliinaa puristellen.
-Tarjoilija! Kossukola..triplana!, kailotti Alli kuuluvasti salin poikki.
Alli kiskoi kaksin käsin juomaa kurkkuunsa. Hän tutkiskeli miehen sanoja mielessään jokseenkin järkyttyneenä. Toki häntä oli ylistetty, palvottu ja himoittu, mutta tuo kaikki oli tapahtunut chatissa. Virtuaali-Alli oli rakastettu ja himoittu nainen, sähköisen maailman ruhtinatar. Koko aikuisuutensa hän oli peilannut tunteen purkaukset pois itsestään, antanut kuorensa lujittua. Ja nyt tämä Matti oli päässyt yllättämään ja saanut kilven särölle.
Matti siirsi tuolinsa lähemmäs Allia. Matti hymyili pehmeästi ja laski kätensä Allin käden päälle. Sormet koskettivat Allin tupakan kellastamia sormia ja silittivät hiljaa ihoa. Hitaasti Alli käänsi katseensa Mattiin ja ensi kertaa vuosiin hän todella katsoi toista ihmistä. Kaivautui Matin tummiin silmiin, tutki pieniä naururyppyjä silmäkulmissa ja tunsi armeliaan tunteen valtaavan koko kehon. Suupielet liikahtivat ja hymy levisi hitaasti kasvoille. Vuosia kovettunut ulkokuori mureni kuin meikkikerros hänen kasvoillaan. Alli laski kätensä Matin käden päälle ja kumartui eteenpäin. Hän painoi huulensa Matin huulille ja suuteli miestä. Alli vetäytyi aavistuksen, kietoi kätensä Matin niskan taakse ja sanoi hiljaa:
-Miekii tykkään siust…
Vastaukset 34
Vanhimmat
tästä.
Saako jatkoa?!!!!!
maximpaa lifea tuskin löytyy *ihastuksissaan*:-D
Pitäisiköhän sinun mennä tuonne "Kirjat ja novellit" osastolle??
Ei tuo ole keskustelua vaan novelli.
Kahvikeskustelut
Täällä voit vapaasti puhua ihmissuhteista, ystävistä, elämästä, työstä tai mistä vaan.
Niin että älä viitti nipottaa.
Tosiaan, eihän se ollutkaan keskustelua!! Vaan kuinka keskustelet, kun ensimmäisenä kirjoitat?
Piruuttani klikkailin auki noita aiempia avauksia ja aikalailla tarinoiltahan nuokin vaikuttivat. Avaus on avaus, jota seuraa kenties keskustelua.
Ja ohjeesi mukaisesti katsastin jopa palstan "kirjat ja novellit", ei ollut sopivaa palstaa sielläkään... kolmas vaihtoehto kieltämättä olisi huuhaa-palsta.
Lämmittää, kun ylensit kirjotukseni novelliksi, kiitos siitä! Mistäs sitten keskustellaan..?
Vedä wittu päähän tyhmä. Ja puhu yksiksesi vain.
Väärä, olen kanssasi täydellisen eri mieltä. "Novelli" (Sinun mukaasi) on mielestäni sisällöltään upea avaus todelliselle keskustelulle nykypäivän todellisista asioista. Itselläni ainakin nousi yhdellä lukemallakin monia ajatuksia. Eikö keskustelu ole juuri sitä, että kerromme ajatuksistamme ja kuuntelemme (=täällä luemme) toisten ajatuksia.
Jo hetimmiten ajattelen ko. kirjoituksen perusteella keskustelunaiheita esim. yksinäisyys, työnarkomania, naamiot kasvoillamme, erilaiset tutustumiskanavat, ihmisten välinen yhteys, ihastuminen, välittäminen, rakastaminen jne...
Juu, sanonpa sitten minäkin ajatukseni.
Kyllähän tuosta tekstistä huomaa, minkä ikäinen olet, mutta toisaalta olet käynyt rohkeasti kiinni aiheeseen, jossa vanhemmallakin varmasti olisi haastetta vastassa. Ja itse sinua iäkkäämpänä kyllä ymmärrän työn vaikeuden :)
Henkilöiden persoonallisuudet tuppaavat välillä vähän vaihtumaan nopeaan tahtiin ja motiivit sille, miksi he niin vaihtavat asennoitumistaan, jäävät hiukan epäselviksi. Ehkäpä nämä tulevat sitten takautuvasti esille myöhemmin kertomuksessasi?
Tietysti teksti on hiukan pateettinen, kuten käytännössä aina moisista asioista kirjoitettaessa, mutta se ei nouse mitenkään häiritseväksi tekijäksi.
Minkä ikäisen kirjoittajan tuotokseksi arvelisit aloituksen?
Itse en kykene hahmottamaan, onko kirjailija mies vai nainen ja ikä on täysin arvailujen varassa.
Lukiessani tarinaa näen sen "elokuvana" ja tilanteissa on komiikkaa yli puoluerajojen.
Toivottavasti kukaan Äli Mäg Gone ei pyydä poistoa, näitä tarinoita on julmetun hauska lukea..... ja katsoa ;-D
omaa ikääs utelet.....mutta miksi?
sinähän aloituksen teit!!
Sättikö tuon saa aikaiseksi?
Tuoko on tulevaisuuteni?
Ei saaplari! Riittää,kun mylly on sekaisin,
massu välillä,mutta vielä pääkin? :-D
Sinäkin sait perskärpisen ympärillesi pörräämään, tätä se sätti on ;D Ne jaksaa jankuttaa niin kauan aikaa, että piakkoin on sinullakin pää sekaisin omasta identiteetistäsi ;DDD
Hämmästyttävän vetovoimaista tekstiä kaikessa nuoruuden vuolaudessaan ja voimassaan; sentiumentaalisuus vain on nuoren tekstin voimaa, jota oppinut kirjoittaja tietenkin välttää - kuten pitää - kuin ruttoa - KOSKA SE EI SILLOIN OLE ENÄÄ AITOA SYKETTÄ vaan harlekiinisiirappia. Tämä teksti on ikäiseltäsi HÄKELLYTTÄVÄ voimannäyttö :-)
Millaista palautetta olet saanut lähipiiristäsi; opettajiltasi jne..
Niin oli hienoa analyysia tauon aikana kirjoittamalleni tekstille, että ihan tässä liikuttuu..! =)
Millaista palautetta opettajilta, lähipiiriltä? Yritin sitä heiltä udella, vaan tulokset seuraavanlaiset:
-Esikoulun opettajani oli kuulemma seksilomalla Kreikassa
-Peruskoulun opettajani lepuutteli hermojaan suljetulla osastolla
-Ammattikoulun opettajani istui 2 vuotista kakkuaan pillerien jakamisesta oppilaille
-Lukion lehtorini ei edelleenkään suostu keskustelemaan kanssani
-Yliopiston luennoitsija ei vaivaudu lukemaan, jollei ole kovia kansia
-Ammattikorkeakoulun opettajani kärsii varhaisesta dementiasta
-Korkeakoulun opettajani on edelleen kateissa kolmen opiskelijan kanssa Filippiineillä
-Stylistini on vieroitushoidossa
-Vanhainkotini omahoitaja ei osaa lukea
-ja minut sinuaamaan lupautunut pappi ei kuulemma pakanan aatoksia päästä päähänsä
Eli on turvauduttava Sinuun.. ystävä hyvä..=)
Unohit muuten listalta autokuolun opettajan..;)
Juttu oli muutes hyvä..ihan oikeasti..aamun piristyksiä.;)
wauu..on ihana lukea sun juttuja..niissä on sitä jotain ja tämä huhuh, kiva kertomus:)), missä minusta pieni opetus mukana.näin koen sen myös..jatka ja anna minun nauttia kirjoituksistasi,nöyrä pyyntö mutta ei nöyrin nainen:))
...sinulla edelleen, oli erittäin piristävä lukutuokio, jään odottelemaan jatkoa...
ihan kiva tarina... tuskinpa oikeasti odotat
chattipalstalta taitellisia elämyksiä?
Voih, makuja on niin monenlaisia eikä taiteellisuudesta ole kukaan puolella sanallakaan pukahtanut. Mieluummin luen tälläistä mille voi nauraa kun ainaisia mollaustekstejä...
Onko Allisi Simanainen? Naistyyppi tuntuu kovin tutulta. Olikos mies tuo meidän Kimmo?
Jo on simanainen jättänyt lähtemättömän vaikutuksen sinuun, kun tännekin piti hänet nyt ympätä *nauraa*
Koeta päästä traumojesi yli ja jatka elämääsi :D
..eikö näillä palstoilla saa hetken rauhaa jostain simanaisesta!!!
Ole idiootti kirjottamatta jos ei sulla päässä muuta liiku!!!!!!!! Yök!!!!!!!!!!!!!
Simanainen on tosiaankin tehnyt minuun lähtemättömän typerän naiivin kuvan, samoin kuin kaikki hänen nuolijansa. Lilli- 65 on ahkerin lipoja, sillä Lillin oma vaatimaton persoona ei riitä kantamaan. Kun rakkaan esikuvan mahalasku on selviö, niin Lilli- 65 laskee samaan tahtiin.
Ilmaisit kantasi selkeästi,nyt voit tyytyväisenä jäädä miettimään,mitä seuraavaksi kertoisit.
Saman mielipiteen toisto on ikävää luettavaa.
Eivät kestä Siman ylivoimaista kirjootustaitoo ja nainen ku sattuu olee parempi kun tää nikinvaihtajien kanalauma yhteensä.
mitä tekstiä sait aikaiseksi.Sima on tainnut mennä piiloon.On paljastunut sellainen kananaivoinen tyhjänkirjoittaja, että lukijat ovat viimeinkin tajunneet missä mennään.Pysyiskin poissa lillisä kanssa.
jatkaa ketjun tätä osaa. Kuka laittaa nimensä?
Minä kyllä tykkään lukea tuollaista,,kiitos,
Eikä yhtään häiritse onko se, juttu ,tarina ,novelli tai mikä tahansa
lisää kiitos
oli mielenkiintoinen tarina.Siinä oli monia hyviä elementtejä ja todella riemastuttavia kohtia.
Täyttyy vain ihmetellä että tällaista virtuaalimaista kirjoitusta näkee näin lehtien palstoilla.
Häkelyttävää oli tämä kosketuspinta nykyiseen elämänmuotoon ja tietenkin viittaus feodaaliajan uustulemiseen siinä tarinan loppuosassa.
Jotensakin groteski ote tapaamisen alussa vaihtuu hiljalleen jopa jonkin asteen romanttiseen aktiin.
Matin nöyrä suhtautuminen Allyyn ja pyytetön yritys ristiriitojen tasaamiseen kuvaa Matin kypsyyttä ja tietysä mielessä jopa empaattisuutta tässä ristiriita tilanteessa.
Ally kätkee aluksi päällimmäiset tunteensa raan oloiseen ja jopa epähienoon käytökseen ja priorisoi karkeaa luonnettaan ravintola väkeen.
Kuitenkin huomasin että tämä kontrasti oli ikäänkuin teennäinen jo heti alusta lähtien ja että odotus tästä loppuosasta oli suunilleen arvattavissa.
Jännite säilyi hyvin koko tarinan ajan ja jollain tapaa hektisenäkin Allyn käytöksen saattelemana.
Kaiken kaikkiaan hyvää luettavaa .Paljon onnea kirjoittajalle.
Syväluotaus matalassa vedessä..! Mukava oli tuo kommenttisi!
Onneksi oli opaste tuolla toisaalla että löysin tarinasi - siis todella mukava lukea.
Henkilöiden ilmeet ja eleet näkee mielessään, paikan missä istuivat...
Muiden kommentoijien tavoin jään odottelemaan lisää kirjoituksiasi.
...mielipiteeni kirjoituksestasi. Kiitos!
Eli varalta kopio Väärälle osoittamastani erimielisyydestä hänen kanssaan (jos et sieltä sattuisi lukemaan)...
"Väärä, olen kanssasi täydellisen eri mieltä. "Novelli" (Sinun mukaasi) on mielestäni sisällöltään upea avaus todelliselle keskustelulle nykypäivän todellisista asioista. Itselläni ainakin nousi yhdellä lukemallakin monia ajatuksia. Eikö keskustelu ole juuri sitä, että kerromme ajatuksistamme ja kuuntelemme (=täällä luemme) toisten ajatuksia.
Jo hetimmiten ajattelen ko. kirjoituksen perusteella keskustelunaiheita esim. yksinäisyys, työnarkomania, naamiot kasvoillamme, erilaiset tutustumiskanavat, ihmisten välinen yhteys, ihastuminen, välittäminen, rakastaminen jne..."
Eli - tämän myötä KIITOS kirjoituksestasi, jonka toivon vielä saavan aikaan syvällistä keskustelua.
Miekii tykkään siun kirjoituksestas. :)
Mietin tässä mitä sanoisin: jotain iskelmää, laulua kuunnellessani kuuntelen sanat laulun sisältä. Musiikki antaa sanoille lisää merkitystä, kuin pukisi jotain päälle.
Kirjoituksessa on sama asia. Sitä voi värittää eri "tehokeinoilla". Henkilöiden kuvaus ja "verhoilu" luotuun minäkuvaan etenee loppua kohti, jossa hyvin kirjoitit, tilanteen herkistämänä ...
Olen niin tautisen kateellinen tavasta, millä pystyt luomaan näihin novelleihisi tunnelman. Nyt sen tunnustin.
Lisää! Lisää! Lisää!