Kiistaton tosiasia on, että yhteiskunta melkein määrää ihmiset parisuhteeseen. Oletamme ihmisten matkustavan elämänsä halki pareina kuin olisimme astumassa Nooan arkkiin. Niinpä olemme rakentaneet maailman pareja varten.
Parisuhde ei sovi kaikille. Parhaiten se sopii niille, jotka haluavat kasvaa toisen ihmisen kanssa ja hänen kauttaan, sekä niille, jotka haluavat yhdistellä oman elämän osatekijöitä toisen ihmisen osatekijöihin. Joillekin parisuhteen muodostuminen on itsestäänselvää ja heillä on siihen vahva halu. Toisille se on asia, jota vielä pohdiskellaan tai joka ei sovi tähän elämänvaiheeseen.
Jos ei ole varma, haluaako muodostaa parisuhdetta, tai haluaa varmistaa, että halukkuus on aitoa, voi miettiä seuraavia ajatuksia.
Kuinka ajatus parisuhteen muodostamisesta vaikuttaa sinuun?
Oletko valmis ulottamaan tunne-elämäsi nykyisen mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle?
Haluatko jakaa aikasi, asuntosi, rahasi toisen ihmisen kanssa?
Oletko valmistautunut myönnytyksiin ja mahdollisiin uusiin muutoksiin?
Oletko valmis jatkuvaan avoimeen keskusteluun puolisosi kanssa?
Tehdessäsi tietoisen valinnan parisuhteen muodostumisen halulle, sinulla on paremmat mahdollisuudet solmia aito liitto.
Jos taas et tiedä, mitä haluat, haaveesi ei voi toteutua. Saatat saada jotain, mutta silloin sinun on pantava suu säkkiä myöten ja tyydyttävä siihen mitä saat. Tapaat paljon ihmisiä, jolloin muodostat oman kuvan siitä millaista etsit. Näin pääset lopulta jyvälle siitä mitä haluat. Tuo tapa on jollekin hauska tapa etsiä rakkautta, mutta se voi olla myös mitä uuvuttavin.
Itse kannatan miettimistä sisimmässä, kuka ja millainen minä oikeasti olen.
Itsensä tuntemisen jälkeen minulla on yhteys sisimpääni. Ymmärrän, mikä saa sydämeni syttymään, mikä tuo ilon, mikä suututtaa minut, mitkä tilanteet sopivat minulle, mitkä eivät.
Tiedostan omat sisäiset suodattimeni, ratkaisemattomat ongelmani ja omat uskomukset.
Tiedostaen itsensä ja odotukset voi kulkea haluamaansa elämänpolkua, sen sijaan että kiertäisi umpikujasta toiseen.
Molemmille vaihtoehdoille on puolestapuhujia ihan varmasti.:)
>
Parisuhde ei sovi kaikille. Parhaiten se sopii niille, jotka haluavat kasvaa toisen ihmisen kanssa ja hänen kauttaan, sekä niille, jotka haluavat yhdistellä oman elämän osatekijöitä toisen ihmisen osatekijöihin. Joillekin parisuhteen muodostuminen on itsestäänselvää ja heillä on siihen vahva halu. Toisille se on asia, jota vielä pohdiskellaan tai joka ei sovi tähän elämänvaiheeseen.
Jos ei ole varma, haluaako muodostaa parisuhdetta, tai haluaa varmistaa, että halukkuus on aitoa, voi miettiä seuraavia ajatuksia.
Kuinka ajatus parisuhteen muodostamisesta vaikuttaa sinuun?
Oletko valmis ulottamaan tunne-elämäsi nykyisen mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle?
Haluatko jakaa aikasi, asuntosi, rahasi toisen ihmisen kanssa?
Oletko valmistautunut myönnytyksiin ja mahdollisiin uusiin muutoksiin?
Oletko valmis jatkuvaan avoimeen keskusteluun puolisosi kanssa?
Tehdessäsi tietoisen valinnan parisuhteen muodostumisen halulle, sinulla on paremmat mahdollisuudet solmia aito liitto.
Jos taas et tiedä, mitä haluat, haaveesi ei voi toteutua. Saatat saada jotain, mutta silloin sinun on pantava suu säkkiä myöten ja tyydyttävä siihen mitä saat. Tapaat paljon ihmisiä, jolloin muodostat oman kuvan siitä millaista etsit. Näin pääset lopulta jyvälle siitä mitä haluat. Tuo tapa on jollekin hauska tapa etsiä rakkautta, mutta se voi olla myös mitä uuvuttavin.
Itse kannatan miettimistä sisimmässä, kuka ja millainen minä oikeasti olen.
Itsensä tuntemisen jälkeen minulla on yhteys sisimpääni. Ymmärrän, mikä saa sydämeni syttymään, mikä tuo ilon, mikä suututtaa minut, mitkä tilanteet sopivat minulle, mitkä eivät.
Tiedostan omat sisäiset suodattimeni, ratkaisemattomat ongelmani ja omat uskomukset.
Tiedostaen itsensä ja odotukset voi kulkea haluamaansa elämänpolkua, sen sijaan että kiertäisi umpikujasta toiseen.
Molemmille vaihtoehdoille on puolestapuhujia ihan varmasti.:)
>
Vastaukset 4
Vanhimmat
minäkään en elä parisuhteessa ja tuskinpa tulen koskaan enään elämäänkään. Siperia opettaa! Ja tunnen itseni sekä sisimpäni ja vielä vähän muutakin.....se seitsemäs aisti joka monelta on unohtunut, on jälleen palannut elämääni.
Rikas olen, vaikkei rahaa olekaan muuta kun elämiseen.....
syvällisiäpä taas haastelet Tonttuli.
Tuo mitä kerroit kuvastuu, ehkä parhaiten länsimaisessa kulttuurissa. Itse asiassa sattui aika sopivasti myös omaan elämäntilanteeseen, nyt kun hiljattain on irronnut pitkästä ja uuvuttavasta parisuhteesta. Todellakin miettii tarvitseeko siihen oravanpyörään lähteä uudelleen. Olisiko sittenkin vain niin itsekäs, että eläisi vain itselleen jakamatta elämäänsä kenenkään kanssa. Ottaisi vain maailmasta sen mitä haluaa.
Oudointa koko ruletissa on se, ettei muut parisuhteessa elävät ymmärrä ollenkaan vaikka kuinka rautalangasta mallin vääntäisi, että ehkä loppuelämänsä voisi elää toisinkin. Kyselevät vain milloin alat taas seurustella yms.. (siis pääasiassa naiset kyselevät).
Vaikka olen elämässä, jo hankkinut lapsia, talon autot, yms… muuta perinteiseen punainen tupa ja perunamaa malliin. Niin edelleen oletetaan, että aloittaisin saman rumban uudelleen.
Tuntuu, että tyhmänäkö ne pitää.
Tuntuu myös, että 25-40 eronneilla/sinkkunaisilla tuntuu olevan ainut elämäntarkoitus saada parisuhde. Kukaan ei tunnu edes uskaltavan kyseenalaistaa koko parisuhdemallia, kuten sinä teit.
Nuorten ihmisten kohdalla ymmärrän asian täysin, silloin vielä se biologinen kello tikittää, niin miehillä kuin naisillakin jossain vaiheessa. Haetaan sitä sopivaa kumppania lisääntymiseen.
Muistan itse ne teinirakkaudet, sitä oli niin huumaantunut toisesta, että vaikka minkä helvetin oli valmis läpikäymään. Nyt kun sen radan on jo läpi kulkenut, ei sitä halua uudelleen kulkea. Vaan haluaa tilalle jotain muuta, pitäisikin kehittää joku uusi toimivampi malli.
Vai onko nykyinen kulutushysteria, jo tehnyt rakkaudestakin ja parisuhteestakin kulutushyödykkeen. Kuten jos tänään ostan uuden auton. Olen siihen tyytyväinen noin 2 vuotta, jonka jälkeen se alkaa tuntua jo liian tutulta. Joten hankin siihen jotain virityksiä, Uudet istuinpäälliset, radion, yms.. lisälaitteita, joilla pidän itseni tyytyväisenä siihen.
Samaten naisilla, joku hankittu vaatekappale, ovat siihen hetken tyytyväisiä, sitten kyllästyvät, koettavat paikata sitä kokonaisuutta uusilla koruilla, kengillä yms…
Olemmeko tehneet saman ihmissuhteille. Olemme 3-5 vuotta tyytyväisiä, jonka jälkeen alkaa viritysten hankinta, Järjestetään yhteistä aikaa, matka, seksivempeleitä, roolileikkejä yms… Koko parisuhde alkaa tässä vaiheessa käydä työstä. Kyllästytään ja jatketaan suhdetta ”kulissiavioliittona”. Vain muutospelko ja menetyksen tuska pitää yhdessä (saavutetuista eduista on vaikea tinkiä.) Samaten pelko yksinjäämisestä voi pitää tällaista suhdetta yllä.
Vai onko ongelmana parisuhteiden kariutumisessa, tuo sielunkumppanuuden puuttuminen, mistä Darlan kanssa tuolla toisaalla keskusteltiin.
Vai onko kyse vain julmasta evoluutiosta: Ihmisten välinen biologinen pariutumisprosessi, jonka tarkoitus on synnyttää uusia jälkeläisiä. Tämä ihmisten välillä tapahtuva kemia vie ihmiset yhteen 5-7 vuodeksi, jolloin jälkeläiset jo tulevat toimeen ilman vanhempiaan. Sen jälkeen sama prosessi kääntyy vastaiseksi ja erottaa ihmiset toisistaan. Jälleen ihmiset käynnistävät saman prosessin uuden kumppanin kanssa, jotta mahdollisimman suuri perimän geneettinen vaihtelu ihmispopulaatiossa toteutuisi. ”tämän raapustelin kännipäissäni joskus aikaisemmin” :)
Tuossa mitä puhuit parisuhteen onnistumisen edellytyksistä, mikäli sitä haluaa olen kanssasi samaa mieltä.
Ensin on tunnettava täysin itsensä ja tiedettävä tarkkaan mitä haluaa ja mitä on valmis antamaan (mistä on valmis luopumaan, missä asioissa on valmis kompromissiin).
Kun nuo asiat on itselleen sisäistänyt, niin suhteella on hyvät todennäköisyydet onnistua.
olet aivan oikeassa. Mielestäni tämä maailma suosii kertakulutusta myös parisuhteessa. Suhde kestää keskim. n.7 vuotta ja sitten kiertoon. Ei tänä päivänä uskalleta tutustua itseensä. Ei tiedetä mitä halutaan. Ei nuoret eikä vanhat.Itsensä tunteminen pelottaa. Mutta eihän toista opi tuntemaan jos ei tunne itseään.Tämä maailma oli toisenlainen jos pieni hetki tutkittaisiin itseämme. Hyvä Tonttuli. Jatka vain, kirjoitat hyvin ja asiaa.
minun tulee ajateltua pintaa syvemmälle ihmisen koko elämänjuoksua. Mutta eiväthän nämä ajatukset kerro toisille juuri mitään, toisille sitäkin enemmän.
Kiitos vain hienosta palautusvastauksestasi, johon uppouduin äsken hiuksiani myöten.:)
Kuvasit elämää ruletiksi, jota se pitkälle onkin.
Itse olen ajatellut elämän vastoinkäymisiä, joihin tulee usein törmättyä. Aikeet eivät välttämättä toteudu ensi, eikä toisellakaan yrityksellä. Ajattelen monien epäonnistumisien peräkkäin olevan piiloesteitä, jolloin tulisi ottaa aikalisä omaan elämään.
Oma vastarinta lähtee ihmisestä itsestään, eikä ympäristön sinuun asetettavista tavoitteista. Ympäristö voi johdatella huonommin itseään tuntevia ihmisiä, jolloin tulee tehtyä samoja virheitä myös uusissakin ihmissuhteissa.
Olen muuten aina kyseenalaistanut parisuhteen, koska mikään ei saa olla itsestään selvää. Kaikki mahdollisuudet tulee käydä itse läpi ja ottaa se juttu, mikä tuntuu juuri sinusta oikealta sillä hetkellä.
Ymmärrän toki avioliiton tarkoituksen, sen tuomat hyvät puolet, mutta sitä voi tuntea elävänsä, vaikka ei parisuhteessa olekkaan.
Niin paljon kuin avioeroja tapahtuu, tulee pakosta ajatelleeksi sitä toista vaihtoehtoa itsenäisenä ihmisenä.
Ihmisten biologiset kellot sanelevat sen mukana tuomia asioita, mutta niissäkin pätee yksilöidut ratkaisut.
Kirjoitit omasta elämästä ja luulen sinun miettivän, tekisitkö samat asiat uudestaan elämää nähneenä miehenä? Ihminen ei halua tehdä samoja virheitä uudestaan, mutta monet vaan toistavat samat virheensä. On myös ajattelevia, jotka eivät halua tehdä ensimmäistäkään kertaa sitä virhettä, että eroaa.
Meillä kaikilla on oma käsitys siitä, millainen parisuhde on itselle paras yhdistelmä.
Kaikille ei löydy kuitenkaan sitä omaa, oikeaa mallia, joten silloin on tyydyttävä yksinoloon ja osattava nauttia elämästä muulla lailla.
Kirjoitit kulissiavioliitoista, joihin olen törmännyt liiankin usein. Ne kuuluvat vääjäämättä tähän päivään. Ihminen etsii rakkautta, vaikka toiveiden ja toteutumisen välillä voi olla suurikin ero. Esteet ovat jossain piilotajunnassa, jolloin ne estävät monen asian käytännön toteutumisen.
Jatkan huomenna terävämmin aivoin tätä kirjoitusta, joten saat tämän nyt enshätään yölukemiseksi.:)
>