oli koko valtiollisen itsenäisyytemme kannalta luovuttamaton. Tämän hallitusmuodon luomalle vankkumattomalle pohjalle on aikoinaan rakentunut vapaa Suomi ja rakentuu edelleen Vapaan Suomen Liiton toiminta. Muistettakoon kuitenkin, että itsenäisyytemme aika, 1917-1995, muodosti varsin lyhyen ajanjakson.
Maamme kohtalona oli ollut toimia lännen etuvartiona itää vastaan yli 600 vuoden ajan tunnetuin kohtalokkain seurauksin. Tätä ajanjaksoa seurasi puolestaan yli 100 vuotta keisarillisen Venäjän yhteydessä kestänyt autonomian aika, joka päättyi sortovuosiin ja sittemmin erilaisten vaiheiden kautta toteutuneeseen maamme itsenäistymiseen.
Itsenäisyytemme nuoruudesta johtuen se oli myös erilaisille vaaroille altis. Itsenäisyys menetettiin helposti, kun eivät vartijat valvoneet. Ja vartijan tehtävään oli entisen hallitusmuotomme perusteella kutsuttu jokainen maamme kansalainen.
Maamme ulkopolitiikan vankkumattomana peruspilarina on ollut puolestaan erityisesti sotiemme jälkeisenä aikana tunnetuksi tullut rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka. Presidenteistä erityisesti Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen ovat olleet tämän puolueettomuuspolitiikan suuria arkkitehteja.
Lännen etuvartion asemasta maamme oli voinut kehittyä sillan rakentajaksi lännen ja idän välillä sekä kasvanut jatkuvasti laajenevaan kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi ajatus Pohjolan yhteenkuuluvuudesta ja nimenomaan ydinaseettoman Pohjolan ajatus on varsinkin Kekkosen presidenttikaudella voimakkaasti korostunut.
Tuskin kukaan voinee kieltää sitä seikkaa, etteikö näistä edellytyksistä käsin noussut itsenäisyytemme olisi ollut erityisesti sotien jälkeisenä aikana koko historiallisen olemassaolomme vaurainta, menestyksellisintä ja ulkonaisessa suhteessa onnellisinta aikaa.
Kansamme oli viime vuosikymmeneen saakka osannut käyttää oikein sille uskottua valtaa ja luovuttaa sen tarvittaessa oikeiden henkilöiden käsiin. Kuitenkin tämä asian tila on uusimman kehityksen tuloksena perusteellisesti muuttunut...
Maamme kohtalona oli ollut toimia lännen etuvartiona itää vastaan yli 600 vuoden ajan tunnetuin kohtalokkain seurauksin. Tätä ajanjaksoa seurasi puolestaan yli 100 vuotta keisarillisen Venäjän yhteydessä kestänyt autonomian aika, joka päättyi sortovuosiin ja sittemmin erilaisten vaiheiden kautta toteutuneeseen maamme itsenäistymiseen.
Itsenäisyytemme nuoruudesta johtuen se oli myös erilaisille vaaroille altis. Itsenäisyys menetettiin helposti, kun eivät vartijat valvoneet. Ja vartijan tehtävään oli entisen hallitusmuotomme perusteella kutsuttu jokainen maamme kansalainen.
Maamme ulkopolitiikan vankkumattomana peruspilarina on ollut puolestaan erityisesti sotiemme jälkeisenä aikana tunnetuksi tullut rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka. Presidenteistä erityisesti Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen ovat olleet tämän puolueettomuuspolitiikan suuria arkkitehteja.
Lännen etuvartion asemasta maamme oli voinut kehittyä sillan rakentajaksi lännen ja idän välillä sekä kasvanut jatkuvasti laajenevaan kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi ajatus Pohjolan yhteenkuuluvuudesta ja nimenomaan ydinaseettoman Pohjolan ajatus on varsinkin Kekkosen presidenttikaudella voimakkaasti korostunut.
Tuskin kukaan voinee kieltää sitä seikkaa, etteikö näistä edellytyksistä käsin noussut itsenäisyytemme olisi ollut erityisesti sotien jälkeisenä aikana koko historiallisen olemassaolomme vaurainta, menestyksellisintä ja ulkonaisessa suhteessa onnellisinta aikaa.
Kansamme oli viime vuosikymmeneen saakka osannut käyttää oikein sille uskottua valtaa ja luovuttaa sen tarvittaessa oikeiden henkilöiden käsiin. Kuitenkin tämä asian tila on uusimman kehityksen tuloksena perusteellisesti muuttunut...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.