Synnyin vuonna -85 jolloin lembipändin oli juuri alottamassa maailman valloitusta. Elin onnellisena ne kolme ekaa vuotta mutta sitten syntyi veljeni. Kaikki muuttui isästäni tuli alkoholilla toimiva hirviö. Äiti uskoi parempaan mutta muutaman kerran kun isäni yritti häntä tappaa yöllä oli toivo kadotettu.Muutimme pois mutta se ei auttanut. Isä teki hyökkäyksiä asuntoomme ja tuhosi kikki mitä eteen tuli. Yleensä itkin sohvan takana toivoen että isä lähtisi pois. Sen muistan ikuisesti kun se sika antoi minulle puukon ollessani 6-vuotias ja käski tappaa hänet.Lopulta muutimme toiselle paikkakunnalle mutta isäni silti vainosi meitä soitellen yöllä ja päivällä kännissä tehden pohjattomia lupauksia. Veljeni oli tuolloin vielä liian nuori ymmärtämään tilannetta ja kerrankin hän odotti isää yli tunnin parkkipaikalla turhaan."Vihaan isääni jos saisn sanoa sinulle tämän olisin onnellinen!:Minulla ei ole isää!..toisaalta tahtoisin kysyä siltä juopolta:Miksi?"
Ala-aste sujui hyvin oli paljon kavereita ja kesät vietettiin uimarannalla ja mummin luona. Se oli onellista aikaa mutta kiutenkin tapahtui jotain kamalaa. Äitini lähti kerran tanssimaan ja jätti minut ja veljeni kahdestaan. Ei se suinkaan ollut paha asia koska äitini oli vain muutaman tunnin poissa ja meni sitten hetkeksi yläkertaan naapurille viettämään iltaa.Ilta sai kuitenkin huonon päätöksen kun naapureiden tuttu mies pyysi lainata kotipuhelintamme kun naapurit ei omistanut sellaista. Äiti tietenkin kilttinä ihmisenä suostui. Mies kuitenkin tuli veljeni ja minun luokseni äidin mennessä vessaan. Raotin silmiäni ja näin hahmon ottavan pehmolelun sängyn päästä ja laski sen sitten takaisin. Mies tuli vierelleni ja totti kädestäni kiinni ja suuteli kättäni ranteesta olkapäähän asti. En uskaltanut liikkua. Mies veti peittoa pois yltäni ja alkoi kosketella pikkuhousujani ja mahaani lopulta tunkien sormiaan pikkuhousuihini.Käänyni mahalleni ja se paskiainen kosketteli selkääni ja takapuoltani. Samalla äiti juoksi huoneeseen ja heitti miehen pihalle. Mies jäi vain huutamaan rappukäytävään ettei saanut soittaa taksia ja kengät oli jäänyt meille. Äitini tietenkin heitti miestä kengillä päähän ja sulki oven ja tuli meidän luo. Saimme nukkua äidin vieressä lopun yön. Olin tuolloin vasta 10-vuotias."Kiitos äiti!"
Haluaako kukaan että jatkan elämänkertaani?By the way älkää välittäkö kirjoitus virheistä!=)
Ala-aste sujui hyvin oli paljon kavereita ja kesät vietettiin uimarannalla ja mummin luona. Se oli onellista aikaa mutta kiutenkin tapahtui jotain kamalaa. Äitini lähti kerran tanssimaan ja jätti minut ja veljeni kahdestaan. Ei se suinkaan ollut paha asia koska äitini oli vain muutaman tunnin poissa ja meni sitten hetkeksi yläkertaan naapurille viettämään iltaa.Ilta sai kuitenkin huonon päätöksen kun naapureiden tuttu mies pyysi lainata kotipuhelintamme kun naapurit ei omistanut sellaista. Äiti tietenkin kilttinä ihmisenä suostui. Mies kuitenkin tuli veljeni ja minun luokseni äidin mennessä vessaan. Raotin silmiäni ja näin hahmon ottavan pehmolelun sängyn päästä ja laski sen sitten takaisin. Mies tuli vierelleni ja totti kädestäni kiinni ja suuteli kättäni ranteesta olkapäähän asti. En uskaltanut liikkua. Mies veti peittoa pois yltäni ja alkoi kosketella pikkuhousujani ja mahaani lopulta tunkien sormiaan pikkuhousuihini.Käänyni mahalleni ja se paskiainen kosketteli selkääni ja takapuoltani. Samalla äiti juoksi huoneeseen ja heitti miehen pihalle. Mies jäi vain huutamaan rappukäytävään ettei saanut soittaa taksia ja kengät oli jäänyt meille. Äitini tietenkin heitti miestä kengillä päähän ja sulki oven ja tuli meidän luo. Saimme nukkua äidin vieressä lopun yön. Olin tuolloin vasta 10-vuotias."Kiitos äiti!"
Haluaako kukaan että jatkan elämänkertaani?By the way älkää välittäkö kirjoitus virheistä!=)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi surullista luettavaa,jos jostakin saisit Louise Hayn kirjan:Muuta ajatuksesi muutat elämäsi,sinun kannattaisi lukea tuo kirja ,se auttoi minua pääsin pois katkeruudesta ja vihasta jota olin kantanut sisälläni melkein 50 vuotta.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Enkeleitä vierllesi.
Kiitos kun kerroit,jatka vai,ei kirjoitusvirheitä ees huomannut,kun kyyneleet poltti silmäluomien takana.Saamme oppia ja lisää ymmärrtstä.
Sitä ihmettelen miten pini lapsi voi kestää,ja miksi lapsille tehdään tälläistä.
Voimia sinulle.