Tämä tuli hiukan väärälle palstalle!!!
Mitä mieltä te ootte eläinrääkkääjistä? Mä vihaan sellasia eläinrääkkääjiä, jotka kiusaa/hakkaa eläintään tahallaan! Toisaalta, jollain tavalla ymmärrän esim. ihmisiä, joilla on eläin, joka on parantumattomasti sairas ja kärsii. Sille olisi helpompi päästä kärsimyksistään, mutta omistaja ei tahdo luopua hyvästä ystävästä. Tiedän sen, koska minulla oli koira, jolle kehittyi kaksi kasvainta, ylähuuleen ja kaulaan. Se kärsi paljon ja sen voimat vähenivät, mutta en halunnut luopua siitä. Eräänä aamuna tajusin, että se kärsisi enemmän, kuin minä, jos en lopettaisi sitä. Vein sen eläinlääkärille ja olin koko ajan sen luona. Koirani lähti taivaaseen onnellisena. Toivon, että annoin sille parhaimman mahdollisen viimeisen vuoden. En tiedä, minkäikäinen koirani oli, koska en saanut sen papereita. Se oli ainakin 10-vuotias. Sen elämä ei ollut helppoa, koska entisessä kodissa oli shetlanninlammaskoiria, jotka riepottelivat sitä, pientä perhoskoiraa.
Jos teillä on eläin, joka kärsii ja se pitäisi lopettaa, olkaa koko ajan sen vieressä. Se helpottaa tuskaa.
Mitä mieltä te ootte eläinrääkkääjistä? Mä vihaan sellasia eläinrääkkääjiä, jotka kiusaa/hakkaa eläintään tahallaan! Toisaalta, jollain tavalla ymmärrän esim. ihmisiä, joilla on eläin, joka on parantumattomasti sairas ja kärsii. Sille olisi helpompi päästä kärsimyksistään, mutta omistaja ei tahdo luopua hyvästä ystävästä. Tiedän sen, koska minulla oli koira, jolle kehittyi kaksi kasvainta, ylähuuleen ja kaulaan. Se kärsi paljon ja sen voimat vähenivät, mutta en halunnut luopua siitä. Eräänä aamuna tajusin, että se kärsisi enemmän, kuin minä, jos en lopettaisi sitä. Vein sen eläinlääkärille ja olin koko ajan sen luona. Koirani lähti taivaaseen onnellisena. Toivon, että annoin sille parhaimman mahdollisen viimeisen vuoden. En tiedä, minkäikäinen koirani oli, koska en saanut sen papereita. Se oli ainakin 10-vuotias. Sen elämä ei ollut helppoa, koska entisessä kodissa oli shetlanninlammaskoiria, jotka riepottelivat sitä, pientä perhoskoiraa.
Jos teillä on eläin, joka kärsii ja se pitäisi lopettaa, olkaa koko ajan sen vieressä. Se helpottaa tuskaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
perhoskoirilla on vähän paha tapa räksyttää kaikelle liikkuvalle, ja sen takia kaikki muut koirat vihaa niitä ja joskus vähän riepotteleekin. Mut jos perhoskoirien isännätkin olis hiukka viisaampia ja kouluttais niitä, et ne ei räksyttäis kaikelle, ni varmasti vähenis ne "kauheeta ku toi teidän iso paha koira taas tätä meidän pikku fifiä yritti tappaa" -tilanteet.
Mut ku eihän pikkukoiria tarvi kouluttaa, ku "ne on niin pieniä ja eihän ne voi ketään satuttaa"..haloo, menkää pikkurottien omistajatki joskus itteenne.
perhoskoirilla on vähän paha tapa räksyttää kaikelle liikkuvalle, ja sen takia kaikki muut koirat vihaa niitä ja joskus vähän riepotteleekin. Mut jos perhoskoirien isännätkin olis hiukka viisaampia ja kouluttais niitä, et ne ei räksyttäis kaikelle, ni varmasti vähenis ne "kauheeta ku toi teidän iso paha koira taas tätä meidän pikku fifiä yritti tappaa" -tilanteet.
Mut ku eihän pikkukoiria tarvi kouluttaa, ku "ne on niin pieniä ja eihän ne voi ketään satuttaa"..haloo, menkää pikkurottien omistajatki joskus itteenne.
mun oli pakko vastata tähän koska sun juttus kosketti muo.. itse menetin ehkä parhaimman kaverini alle vuosi sitten, se oli meidän koira. mä itken vieläkin öisin ku ajattelen meidän yhteisiä hetkiä.. otan siis osaa sun suruusi!!
Kiitos, "Itkevä enkeli"!!!
Sitten, "niin" -nimimerkille: Mun koira ei tosiaankaan ollu mikään räksyttävä rakki! Se haukkui ainoastaan silloin, kun se kuuli, että joku tuli sisään, enkä mä huomannu. Sitä paitsi, se ennemminki pelkäs ku haukku muita koiria. Oon kyllä samaa mieltä siinä, että useimmat perhoskoirat on herkästi haukkuvia, minkä takia niistä saa huonon kuvan. Kun mun koira ei ikinä haukkunu, niin aloin jo ihmetellä, että osaako se haukkua ollenkaan! Mun koira haukkui vaan silloin, ku siihen todella oli aihetta.
Otan osaa menetyksestä! Itselläni oli sama tilanne.. Koirani sairasti epilepsiaa ja siihen ei lääkkeet auttanut, joten kohtauksien pahetessa päätin viedä koirani viimeiselle matkalle. Rankkaa se oli mutta nyt kun aattelee niin olen iloinen päätöksestäni.. nyt karvakuononi ei kärsi ja sillä on hyvä olla! Siitä tulee kohta vuosi ja muistelen lämmöllä muistoja koirastani..=) Aika parantaa haavat mutta muistot säilyy ikuisesti!!