Minäkin tapasin nettiystäväni viime kesänä. Olimme chattaileet, vaihtaneet meilejä. Jopa kuvat vaihdettiin ja keskustelu sujui hienosti puhelimessa. Sellainen fiilis oli ,että tässä se nyt on , etsimäni mies.Melkein viiskymppisenä ei hirveesti tuijota ulkoisiin seikkoihin. Kunhan siisti , fiksu ja hyväkäytöksinen jne....itsekkin olen vain kivannäköinen , enkä enää missi.
Tapasimme kahvin merkeissä pienessä kahvilassa , lämpimänä kesäpäivänä. Mukavan tuntuinen mies... kunnes keskustelu siirtyi matkailuun... hänen thaimaan matkoihinsa. Niistä hän ei kuulemma luovu, ovat ihania taikkutytöt. Niistä riittikin puhumista..... tämä mies etsi tositarkoituksella elämänkumppania.
Onnea vaan etsinälle, missä lienetkin !!!
Tapasimme kahvin merkeissä pienessä kahvilassa , lämpimänä kesäpäivänä. Mukavan tuntuinen mies... kunnes keskustelu siirtyi matkailuun... hänen thaimaan matkoihinsa. Niistä hän ei kuulemma luovu, ovat ihania taikkutytöt. Niistä riittikin puhumista..... tämä mies etsi tositarkoituksella elämänkumppania.
Onnea vaan etsinälle, missä lienetkin !!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen tavannut parikymmentä nettituttua ja kaikki ovat olleet ihan jees ihmisiä, normaaleja miehiä sekä naisia. Kun ei aseta minkäänmoisia ennakko-odotuksia tapaamisen suhteen niin ei tule pettymyksiäkään, tapaa ihmisen ihmisenä ei muuta. Itse kun en ole koskaan etsinyt mitään elämänkumppania täältä, ennemminkin ystävää tai sielunkumppanuutta, ihmistä jonka kanssa on hauska jutella.
Tästä ajasta on nyt kulunut ehkä parisen vuotta, en tiedä sitten oliko silloin chattien mentaliteetti ihmisillä olla rehellinen keskustelukumppanilleen kun ne ihmiset keitä minä tapasin olivat juuri sellaisia kuin jutuissa oli tullut ilmi. Ei tullut pettymyksiä kertaakaan.
Tänä päivänä en enää tapaamisia harrasta siinä määrin mitä ennen. Harvakseltaan olen tavannut joitain ihmisiä mutta nekin on jo vuoden takaa ja ystäviä on niistä tullut.
Itselleni chatti on edustanut ja edustaa edelleen (harvakseltaan käyn sielläkään enää) ihmisten kohtaamispaikkaa, jossa on kiva jutella tuntemattomien kanssa, vaihtaa ajatuksia, hassutella ja hullutella vastapainoksi tämän arjen keskellä. Rehellisyys on pysynyt itselläni matkassa koko ajan, ei ole ollut tarvetta valehdella kenellekkään itsestäni mitään muuta kuin olen, jos en ole joskus halunnut kertoa jotain asiaa itsestäni niin en ole alkanut kuitenkaan muunneltua totuutta puhumaan. Uskon siihen että rehellisyys kannattaa aina.