Erikoiskompromissi

Olen yhdistänyt ateismin ja kristinuskon. Olen vannoutunut ateisti mutta silti uskovainen.

Nyt tietysti kysytte että miten se on mahdollista? Helposti, Pyhä henki kirkastaa Kristuksen ja Raamatun sanan.

Olen tutkinut luontoa ja maailmaa, lukenut tiedekirjoja evoluutiosta ja tähtitieteestä, ja tieteestä yleensäkin ja tullut siihen tulokseen että Jumalaa ei ole.

Elämä on vain sattumaa ja evoluution tulos.
Mutta Raamatun sana on minulle elävää, koska Pyhä henki vaikuttaa minussa ja tekee Raamatun sanan eläväksi.

En usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta Raamatusta olen löytänyt elämän, Jeesuksessa Kristuksessa on todellakin elämä.
Anna sinäkin elämäsi Jeesukselle ja pysy ateistina!

Olen Kristuksessa ja se on parasta mitä tiedän. Yhdessä Apulannan kappaleessakin lauletaan että "tie pelastaa..."

Olen ristiinnaulinnut lihani himoineen ja haluineen. Maallisten himojen kuolettaminen eli "lihan kuolettaminen" kuuluu tosiuskovaiselle.

Se rakkaus mikä sydämestä kumpuaa kun antaa elämänsä Jeesukselle on sanoin kuvaamatonta, ja se antaa elämälle merkitystä ja tarkoituksen.

Raamattu on elävää Jumalan sanaa jota kannattaa lukea päivittäin, se virkistää sielun ja mielen, siitä huolimatta että Jumalaa ei ole olemassa.

Olen ateisti - Kristuksessa.
9219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Pyhä Henki vaikuttaa meissä kaikissa. Jotkut kutsuvat sitä omaksitunnoksi. Psykologiassa on sille omat selityksensä. Ihminen kykenee tuon tukahduttamaan. Seurauksena on äärimmäiset vaikeudet sopeutua järjestäytyneeseen ympäristöönsä.

Hyviä ja pahoja ihmisiä löytyy sekä uskoviksi, että ateistiksi itsensä luulevista ihmisistä.

Mikäli kykenet rakastamaan lähinmäistäsi kaikissa mahdollisissa tilanteissa, palvelet Jeesusta Raamatun tarkoittamalla tavalla. Sinun itsesi ei tarvitse sitä edes huomata, saatikka tehdä siitä numeroa.

Äänestä

Vastasin viestiisi ateistipalstalla, tämä keskustelu kuuluu mielestäni sinne.
Virkaintoinen sheriffi poisti kuitenkin koko ketjun.

Käsitän viestisi siten että järkesi sanoo ateismin olevan lähinnä totuutta mutta 'sydämesi' sanoo että pelkkä ateismi ei riitä elämänkatsomukseksi.
En ymmärrä kuinka voi käyttää suoraan kristinuskosta lainattuja symboleja ja kuitenkin sanoa että "ei usko mihinkään yliluonnolliseen" ?

Mitä 'uskonnollisuutta' tai 'elämänarvoja' ihminen tarvitsee elämässään moraalin ja etiikan lisäksi ?
Miksi näitä arvoja on etsittävä juuri raamatusta, ei se ole ainoa (tuskin paraskaan) innoituksen lähde itsensä kehittämisessä ?

Äänestä
  • Uskoin aluksi Jumalaan kun tulin uskoon. Olen uudestisyntynyt ylhäältä ja rakastan Jeesusta ja Raamattua. Pyhä henki tai toisinsanoen omatunto kirkastaa minulle Jeesuksen ja Raamatun.

    Myöhemmin kun tutkin evoluutioteoriaa ja hieman tähtitiedettäkin, menetin uskon Jumalaan, mutta rakkaus Jeesukseen ja Raamattuun jäi, omatuntoni kirkastaa minulle esim. Evankeliumin.

    Äänestä

  • Ateistiuskis kirjoitti:

    Uskoin aluksi Jumalaan kun tulin uskoon. Olen uudestisyntynyt ylhäältä ja rakastan Jeesusta ja Raamattua. Pyhä henki tai toisinsanoen omatunto kirkastaa minulle Jeesuksen ja Raamatun.

    Myöhemmin kun tutkin evoluutioteoriaa ja hieman tähtitiedettäkin, menetin uskon Jumalaan, mutta rakkaus Jeesukseen ja Raamattuun jäi, omatuntoni kirkastaa minulle esim. Evankeliumin.

    Siinä sinulle riittää elämäntehtävää pitkäksi aikaa, jos haluat saada muutkin ymmärtämään kuinka tuollainen kieltämättä sympaattinen sekä/että kristillisyys toimii.

    Yritän seurata ajatusta ennakkoluulottomasti, mutta kun en ateistina ole koskaan kokenut sen enempää uskoon tulemisia kuin uskon menettämisiäkään, jää kuvaamasi tunnetila minulle täysin käsittämättömäksi.

    Luulisi palstan maltillisempien uskiksien ymmärtävän paremmin, mitä haluat kuvailla.

    Äänestä

  • Ateistiuskis kirjoitti:

    Uskoin aluksi Jumalaan kun tulin uskoon. Olen uudestisyntynyt ylhäältä ja rakastan Jeesusta ja Raamattua. Pyhä henki tai toisinsanoen omatunto kirkastaa minulle Jeesuksen ja Raamatun.

    Myöhemmin kun tutkin evoluutioteoriaa ja hieman tähtitiedettäkin, menetin uskon Jumalaan, mutta rakkaus Jeesukseen ja Raamattuun jäi, omatuntoni kirkastaa minulle esim. Evankeliumin.

    Miten ymmärrät Jeesuksen, jos kerran et usko Jumalaan? Kristillinen mallihan tässä ei voine toimia, koska Jeesus sen opin mukaan on Jumalan poika.
    Olet pienen selityksen velkaa.

    Äänestä

  • Kontsuales kirjoitti:

    Miten ymmärrät Jeesuksen, jos kerran et usko Jumalaan? Kristillinen mallihan tässä ei voine toimia, koska Jeesus sen opin mukaan on Jumalan poika.
    Olet pienen selityksen velkaa.

    "Miten ymmärrät Jeesuksen, jos kerran et usko Jumalaan? Kristillinen mallihan tässä ei voine toimia, koska Jeesus sen opin mukaan on Jumalan poika.
    Olet pienen selityksen velkaa."

    Jeesus on minulle arvomaailma, idea, ajatus, evankeliumeiden kuvailema luonne, mutta ei mikään todellinen henkilö.

    Äänestä

  • Ateistiuskis kirjoitti:

    "Miten ymmärrät Jeesuksen, jos kerran et usko Jumalaan? Kristillinen mallihan tässä ei voine toimia, koska Jeesus sen opin mukaan on Jumalan poika.
    Olet pienen selityksen velkaa."

    Jeesus on minulle arvomaailma, idea, ajatus, evankeliumeiden kuvailema luonne, mutta ei mikään todellinen henkilö.

    samoilla vesillä. Puheesi viittaa humanismin suuntaan. Ei minun mielestäni mikään huono ajatusrakennelma.
    Niin minäkin ajattelen, että avankeliumit ovat vertauskuvia, myös Jeesus.
    Minunkaan mielestäni kristinuskon Jumalaa ei ole. Jahven kristinusko on mielestäni ymmärtänyt väärin. Mielestäni Jahve ei ole persoona, ei siis kristinuskon tarkoittamassa mielessä Jumala lainkaan.

    Tällainen ajattelu on kuitenkin kristinuskosta yhtä kaukana kuin itä lännestä. Siispä, jos tarkemmin mietit, tuskin ateismi ja uskovaisuus voi risteytyä.

    Tässä alkaa puheet mennä sellaiselle mallille, että kohta tulee lähtö tästäkin karsinasta.

    Äänestä

  • Kontsuales kirjoitti:

    samoilla vesillä. Puheesi viittaa humanismin suuntaan. Ei minun mielestäni mikään huono ajatusrakennelma.
    Niin minäkin ajattelen, että avankeliumit ovat vertauskuvia, myös Jeesus.
    Minunkaan mielestäni kristinuskon Jumalaa ei ole. Jahven kristinusko on mielestäni ymmärtänyt väärin. Mielestäni Jahve ei ole persoona, ei siis kristinuskon tarkoittamassa mielessä Jumala lainkaan.

    Tällainen ajattelu on kuitenkin kristinuskosta yhtä kaukana kuin itä lännestä. Siispä, jos tarkemmin mietit, tuskin ateismi ja uskovaisuus voi risteytyä.

    Tässä alkaa puheet mennä sellaiselle mallille, että kohta tulee lähtö tästäkin karsinasta.

    tämä ketju veti sentään suupieliä positiiviseen hymyyn. Kyllä tässä on selvästi kysymys uskon ja ateismin välisestä sodomiasta. Varmaan täysin luonnollinen ja hyväksyttävä ajatus sinänsä. Lain vastainen se ei ainakaan liene. Vaan sopii hyvin uskonnon vapaus lakiimme.

    Minäkin voisin ajatella lähteväni porukoihin, parenpi nimi pitäisi kyllä heti keksiä. :-)

    Mietippä sinäkin Lasse noin teknilliseltä kannalta asiaa.

    Äänestä

Avaamasi aihe on mielenkiintoinen, tai ainakin esität vanhan kysymyksen uudella tavalla.

Aiheesta olisi syntynyt parempikin keskustelu jos et olisi innostunut liikaa ja postannut viestiäsi kaikille mahdollisille palstoille samanaikaisesti.

Sellainen on S24'n sääntöjen vastaista. Juoduin suorastaan riitaan Ateisti-palstan sheriffin kanssa, koska hän poisti viestisi. En tiedä kuka sen sinne takaisin laittoi. Lähetä pian uusia avauksia, sellaisista on puutetta.
Mutta vain yhdelle palstalle kerrallaan, jookos ?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ateistiuskis kirjoitti:

Olen yhdistänyt ateismin ja kristinuskon. Olen vannoutunut ateisti mutta silti uskovainen.

Nyt tietysti kysytte että miten se on mahdollista? Helposti, Pyhä henki kirkastaa Kristuksen ja Raamatun sanan.

Olen tutkinut luontoa ja maailmaa, lukenut tiedekirjoja evoluutiosta ja tähtitieteestä, ja tieteestä yleensäkin ja tullut siihen tulokseen että Jumalaa ei ole.

Elämä on vain sattumaa ja evoluution tulos.
Mutta Raamatun sana on minulle elävää, koska Pyhä henki vaikuttaa minussa ja tekee Raamatun sanan eläväksi.

En usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta Raamatusta olen löytänyt elämän, Jeesuksessa Kristuksessa on todellakin elämä.
Anna sinäkin elämäsi Jeesukselle ja pysy ateistina!

Olen Kristuksessa ja se on parasta mitä tiedän. Yhdessä Apulannan kappaleessakin lauletaan että "tie pelastaa..."

Olen ristiinnaulinnut lihani himoineen ja haluineen. Maallisten himojen kuolettaminen eli "lihan kuolettaminen" kuuluu tosiuskovaiselle.

Se rakkaus mikä sydämestä kumpuaa kun antaa elämänsä Jeesukselle on sanoin kuvaamatonta, ja se antaa elämälle merkitystä ja tarkoituksen.

Raamattu on elävää Jumalan sanaa jota kannattaa lukea päivittäin, se virkistää sielun ja mielen, siitä huolimatta että Jumalaa ei ole olemassa.

Olen ateisti - Kristuksessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu