Paitsi Kuulumaton. Se on ei-mikään, mutta se vain on. Se varmistaa että kaikilla on kurjuutta elämässään, ettei kukaan ole täydellinen. Jos oikea Jumala olisi olemassa, miksi se loisi epätäydellisiä ihmisiä tekemään pahoja? miksi on sairautta, mm. syöpää?? siksi, että ihmisillä riittäisi puuhasteltavaa ja surua tarpeeksi. On vain paha jumala ja tuhon jumala. Se on Kuulumaton.
Mitään jumalaa ei ole olemasskaan.
uskomaton
29852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
puhuit kärsimyksen ongelmasta. Se kaikki johtuu syntiin lankeemuksesta. Alussa ihminen oli hyvä, vailla sairauksia yms. vallitsi täysi harmonia ihmisten luonnon ja Jumalan kesken. syntiinlankeemus muutti kaiken sellaiseksi kuin se on nyt. Jumalalla on kuitenkin suunnitelma kaiken palauttamiseen entiselleen. siihen kuului Jeesuksen ristinkuolema joka maksoi meidän syntivelkamme. ja vapautti meidät syyllisyydestä.
Kaikki palautuu taas entiselleen kun Jeesus saapuu perustamaan valtakuntaansa ja paratiisitila palautuu ja saatanan valta lakkaa.
Jos Jumalaa ei ole niin mistä tämä maailma on tänne putkahtanut. mikään ei synny itsestään. alkuaineen on pakko olla jonkun luomaa.
No sinä et näköjään ole koskaan harrastanut tieteitä. Anna kun kerron yhden vinkin:
Se, ettei maailman "syntyä" tai "ilmestymistä" pystytä ainankaan vielä selittämään, ei ole minkäänlainen todiste Jumalan olemassaolosta. Kaikkia selittämättömiä asioita ei voi piilottaa Jumalan selän taakse, vaikka uskovaiset niin mielellään tekevätkin.
Koko ihmiskunta on mitättömän pieni osa universumia. On aika optimistista olettaa, että näinkin tyhmät olennot voisivat selittää kuinka koko universumi toimii.
nimellä sitä kutsuukaan on voima joka sisältää älyllisen ajattelun ja rakkauden. Länsimainen paimentolaisperäinen Jumala on ihmishahmon näköinen, muualla se on toisin. Jos todella haluaa etsiä asiasta moninaista tietoa voi tutkia kaikkia uskontoja. Niistä näkee periaatteet miten ihmiset eripuolilla maailmaa ovat asian mieltäneet. Ja jokaisesta kansasta löytyy käsitys jumaluudesta. On turhaa väittää että vain länsimainen monta tuhatta vuotta vanha käsitys olisi ainoa oikea. Se vain antaa peruspuitteet asioiden käsittelyyn. Viimosin hesaritasoinen tieto tiedesivuilta on että tarve uskoon jumalasta on asetettu biologisiin geeneihin, muutoin ei voi selittää kaikissa kansoissa olevaa tarvetta uskoa tuonpuoleiseen. Samaten toiset tutkimukset toteavat että ilman uskoa ihmisillä on paljon enemmän identtiteettiongelmia ja siitä johtuvia käytös, moraali ja mielentilaongelmia.Usko omassa Minuudessa asuvaan hyvyyteen auttaa ihmistä tiedostamaan oman paikkansa maailmassa ja kaikkeudessa. Kun uskoo oman Minuuden hyvyyteen ei tarvitse hakea onnea toisesta epätäydellisestä ihmisestä, vaan voi rakastaa toisessa olevaa hyvyyttä ja epätäydellisyyttä ilman toisen asettamista jumalan asemaan.Näin esimerkiksi parisuhteessa emme asettaisi toiseen täydellisyyden odotteita vaan voisimme rakastaa kumppania epätäydellisenä ja virheellisenä ihmisenä.Ja oman rauhamme löytäisimme oman sydämemme sopukoista ja siihen ei muita tarvita. Näin välttyisimme romanttisen rakkauden etsimisestä ja voisimme tyytyä kumppaniimme josta on tullut tuttu ja epätäydellinen häneen paremmin tutustuessamme. Kun Rakkaus asuisi jo sisällämme ja olisimme löytäneet sen, ei meidän tarvitsisi kiihtyvällä nopeudella etsiä sitä ulkopuoleltamme kuvitellen että uusi parisuhde kaiken saisi kukoistamaan. Samalla kun tajuamme kaikissa asuu sama hyvyys kunnioitamme läheisiämme eikä meillä ole mitään tarvetta ketään alistaa eikä pahoin pitää. Silloin olisi paratiisi maan päällä.
koskaan mitään ei ole eikä voi syntyä olemattomasta.
Puhuinkin Jumalasta koko universumin luojana.
Mikä taas on suora todistus jumalan tarpeettomuudesta!
Miksi jumala luo kokonaisen universumin? Aikaa tappaakseen? Miksi hän luo alkeellisen elämänmuodon yhdelle taivaankappaleelle ja seuraa niiden toimia, jokaisen erikseen? Miksi jumala ei näytä olevansa olemassa? Mitä se paskiainen häpeilee? Ei kai se voi olettaa että ihmisen pitäisi uskoa johonkin, josta ei ole mitään todisteita?
...ja mieti vielä hetki.
Sanot ettei jumalaa ole olemassakaan. Mutta et ota huomioon sitä, että asiantila riippuu määrittelystä: jos määrittelet jumalan katolisen kristillisyyden mukaisesti korkeimmaksi hyvyydeksi (summum bonum), päädyt jo määrittelyssäsi ongelmaan. Kiistämätön tosiasia on se, että olevaiseen maailmaan kuuluu myös epätäydellisyyttä, kurjuutta, kipua, pettymyksiä, sairauksia, hulluutta jne. Perinteisesti ja yhdellä sanalla ilmaisten: pahaa. Jos kaikkivaltiaaksi määritelty jumala määritellään kristillisen tradition mukaan (traditiosta on vastuussa Tuomas Akvinolainen) korkeimmaksi hyväksi, nousee määritelmän mukana auttamattomasti esiin myös kysymys: mistä paha sai sitten alkunsa.
Edellisessä vastauksessa nettipastori kertoi sinulle, että pahuuden alkuperä on syntiinlankeemuksessa. Ajatus oli varmaan myös sinulle entuudestaan tuttu. Se mitä vakaumukselliset kristityt eivät yleensä tämäntyyppisen keskustelun yhteydessä mainitse on se, että kun kristittyjen kaikkivaltias on määritelty myös kaiken alkusyyksi (causa primordialis, määrittelystä vastuussa samainen Tuomas Akvinolainen), syntiinlankeemus osoittautuu vasta pahuuden asetelman ilmenemiseksi ja todentumiseksi maailmassa - alkusyy on ja pysyy kaiken alkusyyksi määritellyssä jumalassa. Pahuuden alkusyyksi kristityt nimeävät myös saatanan, olennon, jonka jumalan kerrotaan luoneen. Tässäkin tapauksessa pahuuden alkusyyksi osoittautuu viimekädessä jälleen jumala, kaiken alkusyy.
Tämä asiantila nostaa esiin muutamia merkittäviä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Jos henkilö X tekee rikoksen siksi, ettei ole rikoksen tekemisestään tietoinen tai siksi, että on luontonsa vuoksi kykenemätön vastustamaan pakottavaa sisäistä impulssia tehdä rikos, voidaanko henkilö saattaa vastuuseen teostaan samalla tavalla kuin täydessä ymmärryksessä ja vapaasta tahdostaan silkalla uhmamielellä rikoksen tehnyt? Perinteinen kristillinen vastaus on että kyllä voidaan. Vedotaan tavallisesti siihen, että ihmiselle oli annettu vapaa tahto ja vapaus valita. Samalla jätetään sanomatta, että jumala järjesti ihmiselle ansan mahdollistaessaan hyvän ja pahantiedon puusta syömisen. Näin on siksi, että luodessaan sekä ihmisen että paratiisin, jumala (eli causa primordialis) oli vastuussa sekä ihmisen luonnosta että syntiinlankeemuksen mahdollistavasta asetelmasta (puu ja sen omenat käden ulottuvilla ja nämä yhdistettynä ihmisluonnon uteliaisuuteen sekä omenan syömäkieltoon).
No, millainen on jumala, joka luo olennon, järjestää sille ansan ja panee sitten ansaan langenneen olennon kärsimään lankeemuksestaan raskaimman kaavan kautta. Ja viime kädessä siksi, että saisi jossakin vaiheessa tuskissaan kipristelevät olennot anomaan häneltä armoa. Armoa, joka jälleen tarjoillaan ihmisluonnon vastaisesti: vastoin inhimillistä järkeä (jonka luonteesta myös on vastuussa samainen kaiken alkusyy, kaikkivaltias jumala) tarjoillaan mahdollisuus tarttua irrationaaliseen ja saada pelastus kautta. Puhun irrationaalisesta siksi, etten voi inhimillisellä järjelläni ymmärtää kuinka rajaton voisi olla rajattu (kuinka yksi absoluutti voisi olla samanaikaisesti kolme - viittaan tässä tietenkin kristilliseen käsitykseen kolmiyhteisestä jumalasta), kuinka korkeimmaksi hyväksi määritelty jumala voisi olla niin verenhimoinen, että vaatii hänen itsensä asettelemaan ansaan langenneiden vapahdusta vastaan veriuhria - itseltään! Niin, minkälaisesta jumalasta silloin puhutaan? Minun inhimilliselle ymmärykselleni tällainen jumala näyttäytyy mielipuolena, sadistisena olentona, joka pohjimmiltaan tahtoo tehdä itsemurhan, toivoo omaa häviämistään (koska haluaa itsensä poikansa hahmossa tapettavan).
En jatka kristillisen jumalakuvan herjaamista enempää, sillä siihen ei ole mitään tarvetta. Halukkaat voivat lukea Jobin kirjan ja pohtia, millainen on sen antama kuva jumalasta (miksi jumala sallii saatanan kiusaavan Jobia, miksi saatana - jos se omaa vapaan tahdon - suostuu toimimaan jumalan käsikassarana, ja minkälaisen motiivin toimilleen jumala Jobille antaa kirjan lopussa, vai antaako mitään).
Kirjoituksen jälkipuoliskon käytän sen kertomiseen, mitä mieltä itse olen asiasta ja millaiseen loppupäätelmään olen omien pohdiskelujeni seurauksena päätynyt.
Lähden liikkeelle seuraavasta ajatuksesta: minusta meitä ympäröivä ja havaittava todellisuus ei vastaa kristityn teologian antamaa kuvaa jumalasta. Jos todellisuus ja määritelmät ovat ristiriidassa, en aio sanoa kuin Hegel ("Sen pahempi todellisuudelle."), vaan olettaa että kun jossakin on ilmiselvästi vikaa, vikaa on haettava ihmisten tekemistä määrittelyistä eikä todellisuudesta. Todellisuus on nimittäin tietyssä mielessä samanlainen kuin Mooseksen jumala ("Minä olen se, mikä minä olen."), haluamme sitä eli emme ja riippumatta meidän määritelmistämme.
Sanon siis että jumala on olemassa, ja sanon tämän johtuen inhimillisen järjen ominaisuuksista. Ihmisen mieli tuntuu kaipaavan aina jonkinlaista selitystä asioille, ja haluaa että seuraukselle voidaan osoittaa syy. Muutamat filosofit (mm. Kant ja Schopenhauer) ovat puhuneet siitä, että kausaalisuus (maailman ilmeneminen syiden ja seurausten kompleksina) kuuluu jo lähtötilanteessa erottamattomana osana ihmisen järkeen. Eli he olettavat ihmisen mielen rakenteesta aiheutuvan sen, että se on taipuvainen havaitsevan kaiken syinä ja seurauksina (Kantin ja Schopenhauerin filosofioiden termeillä ilmaistuna aika, paikka ja kausaaliteetti ovat ihmisen mielen aprioirisia - eli ennaltaolevia - havainnonmuotoja). Siksi näyttäisi olevan niin, että mikäli mieli ei voi löytää ilmiölle syytä, se keksii sellaisen. Psykologeista ainakin nuori Jung puhuu samasta asiasta, olettaessaan että ihmisellä on kausaalinen vietti (myöhemmin Jung laventaa käsitystään ja puhuu siitä, että ihminen pyrkii löytämään asioille merkityksiä ja mielekkyyttä).
No, enough talk about philosophy. On aika täsmentää henkilökohtaista credoani. Uskon siis että jumala on olemassa. Määrittelen jumalan kristittyjen tapaan absoluutiksi ja causa primordialikseksi, enkä voi sanoa jumalasta juuri mitään muuta. Paitsi että uskon sen olevan kaikkeuden, joka meitä ympäröi, ja sen todellisuudem, jossa me elämme, olevan tuon absoluutin ilmentymää ja alkuunsaattamaa.
Ensimmäinen epiteetti, absoluutti, sulkee itse asiassa melkein kaikki muut määrittelyt pois. Aikaan ja paikkaan sidottu todellisuus sallii meidän kuitenkin olettavan, että jumala on myös kaiken alkusyy - ja tämä jälkimmäinen epiteetti on se syy, miksi oletan jumalan olevan olemassa. Modernin fysiikan käsitys maailman synnystä sisältää alkuräjähdyksen. Sitä edeltäisi teoreettisesti ajaton aika ja tilaton tila, joka ei ole mitään eikä missään. Vanha latinalainen sananlasku sanoo, että tyhjästä ei synny mitään (ex nihilo nihil). Koska uskon tuon ajatuksen olevan oikea, minun on mahdotonta käsittää, miksi ei-olevaisesta voisi itsestään syntyä olevainen universumi. Siksi oletan että syntytapahtumalle on per necessitam oltava joku syy, causa primordialis. Ja tämän alkusyyn nimeän jumalaksi. Tämä ajatus ei ole ristiriidassa modernin fysiikan kanssa, eikä se sodi ihmisen järkeä vastaan. Sen sijaan se on ristiriidassa kristittyjen jumalakäsityksen kanssa, sillä en oleta että jumala olisi korkein hyvä. Oletan että jumala on kaikki ja kaikkea, hyvää, pahaa, suurta, pientä jne. Koko tietoinen käsitykseni todellisuudesta on rakentunut tämän ajatuksen ympärille. Eikä minulla ole asiasta paljoa muuta sanottavaa.
Sitten tartun vielä yhteen seikkaan, nimittäin metafyysisiin kysymyksiin ja väittämiin. Metafyysisen väittämän tueksi voi esittää vain toisia metafyysisiä väittämiä ja tuota metafyysisten väitteiden ketjua voi jatkaa sekä ad infinitum että ad absurdum, ei uusi metafyysinen väittämä lisää lainkaan ensimmäisen metafyysisen väitteeen totuusarvoa. Siksi mitään metafyysistä väittämää ei voi sitovasti todistaa - ja siksi mikään metafyysinen väittämä ei voi perustua muuhun kuin uskoon.
Jumalan olemassaolo on metafyysinen kysymys, jota ei voi sitovasti perustella suuntaan tai toiseen. On yhtä mahdotonta todistaa Jumalan olemassaolo kuin todistaa se, että Jumalaa ei ole olemassa. Ja jos sitoutuu jompaan kumpaan näkökantaan (on olemassa/ ei ole olemassa), tunnustaa asiantilan suhteen tiettyä uskoa.
Koska teen metafyysisien ja todistamattoman oletuksen, että jumala on olemassa, tunnustan asiantilan suhteen uskoa. Jos sinä sanot, ettei jumalaa ole olemassa, myös sinä teet vastaavan metafyysisen oletuksen - ja tunnustat oman käsityksesi mukaista uskoa. Ennekaikkea: et voi esittää oletuksesi tueksi yhtään enempää todisteita kuin minä omani. Jokaisella on oikeus uskoa mitä tahtoo. Minulla on sinuun verrattuna uskoni suhteen kuitenkin se pieni etu puolellani, että olettamalla jumalan olemassaolon, tyydytän kausaalisen viettini tarpeen: kun uskon, että jumala on kaiken alkusyy, ei minun tarvitse järkeni luontoa vastaan uskoa, että jotakin olisi syntynyt olemattomuudesta ilman syytä.
Aivan lopuksi pieni aforismi: "Sattuma? Se on jumala, joka pysyy anonyyminä."
- A.D. -
;D
Ensin sanot, että jumalaa ei ole olemassakaan, paitsi Kuulumaton ( ? ). Sitten väität, että se ei-mikään vain on ja varmistaa, että kaikilla on kurjuutta. Sen jälkeen ristitkin tämän olemattoman jumalan pahan ja tuhon jumalaksi.
Kuulumaton muuten tarkoittaa niin hiljaista ja kaukaista, ettei kuulu mitään.
Kuulumaton tarkoittaa, ettei se kuulu hänelle. Jollekin toiselle se saattaa kuulua.
Jumala on ja ei ole, mutta se ei ole kuitenkaan Jumala. Vaikka on se sitäkin... muttei pelkästään.
"Kuulumaton tarkoittaa, ettei se kuulu hänelle."
Kuulumaton 1a) niin hiljainen tai kaukainen, ettei kuulu, 1b) jota ei ole kuulunut tai kuultu, kuulematon, 2) joka ei kuulu jollekin, johonkin lukeutumaton, vieras. Mistä kohdasta kirjoituksessasi on kyse?
"Jumala on ja ei ole, mutta se ei ole kuitenkaan Jumala. Vaikka on se sitäkin... muttei pelkästään."
Mistä puhut?
Niin... voihan se olla hänelle kuulumaton (Jumalan ääni ei kuulu) , mutta muille kuuluva.
Jumalan olemus on sellainen, että hän yhtäaikaa ON ja EI OLE olemassa. Siis värähtely, joka on äärettömän tiheä taajuudeltaan.
mutta vika on tietenkin ymmärryskyvyssäni. Leikkimielisesti voisi väittämästäsi sanoa, että se selittäisi, miksi jotkut uskovat Jumalaan ja toiset eivät, kun jotkut tajuavat sen Jumalan on-puolen ja jotkut toiset taas sen ei-ole-puolen, kun kerran Jumala yhtäaikaa on ja ei ole olemassa.
Osuit asian ytimeen. Olen iloinen. Juuri tuota ajoin takaa.
Sitten voisi heittää vielä lisähöpinää, että Jumala on ihmisen kuva ja päinvastoin. Hänellä/sillä on keho (fyysinen maailmankaikkeus) ja Henki (henkinen/näkymätön maailmankaikkeus). Lisäksi kaikki olevaisuuden tasot siltä väliltä.
Tuolla henkisellä puolella syntyy Jumalan "päässä" ajatus, joka sitten toteutuu tänne fyysiselle puolelle.
Jokainen Sielu on Jumalan Sielun osa, joten voimme ajatuksellamme vaikuttaa maailman tapahtumiin. Kokonaisuuden pienin osa voi vaikuttaa suurimpaan.
Tämä selittää myös sen miksi joku sanoo, että hän ei usko Jumalaan, vaan itseensä.
Mutta: samalla kun hän uskoo itseensä, hän uskoo Jumalaan.
No... mitäs tämä toi mieleesi?
uskoo myös Jumalaan, niin eikö silloin pidä itseään jollakin tavalla Jumalana tai Jumalan veroisena?
Kyllä. Itseään tulee pitää Jumalana. Samoin kaikkia muita.
Oikeastaan olemme Jumalan osia, muttemme kuitenkaan hänestä erillisiä. Yhdessä olemme koko Jumala.
Otetaan nyt sitten vertauskohdaksi vaikkapa mustekala. Olemme lonkeroita. Emme ole koko mustekala, muttemme erillisiäkään.
N.s. rukous perustuu siihen, että kun otamme mustekalaan yhteyden, niin kaikki lonkerot ryhtyvät työskentelemään toiveemme mukaisesti.
Sama logiikka jatkuu lauseessa: "Minkä teet yhdelle näistä pienistä lonkeroista, sen teet koko mustekalalle".
Eiks oo hianoo tää tylsän uskonnon suomentaminen?
Sait aikaiseksi mustekalauskonnon.
Mustekalan pää on se ite jumala ja lonkeron päissä olevat pienet solut ihmisiä...ja sitte yksi ihminen tuumaa yhtä tekevänsä ja toinen toista mutta jotta koko lonkero liikkuisi pitäisi kaikkien ajatella samansuuntaisesti. Siitä olemme kaukana ja siksi joka lonkero liikkuu erisuuntaan ja mustekalan pää on aika kovilla..Vai mites se meni? :-)Ja sen mukaan yksi ihminen pystyy vaikuttamaan hyvin vähän mutta kun on voimakas yhteisö se vaikuttaa jo kulkusuuntaan. Juuuu
Mitä useampi rukoilee mustekalalta samaa asiaa, sitä varmemmin se toteutuu.
Octopussy -lahkon kokoontuminen on ensi kuussa.
Omat musteet mukaan.
Aurinko on ainut ja Jumala meidän aurinkokunnassa.
Kaikki muut jumalat on ihmismielen ja kielen keksintöjä.
Kaikki olevainen on Auringon pölyä ja niin ollen
Auringon luomaa.
Tuhansia vuosija tyhjää höpinää kaiken maailman
jumalista.
Marristakaa nyt jo yksi esiin tai lopettakaa olemattomien palvominen ja roskan puhuminen.
kyllä mielestäni on
Jos Jumala on sitten niin kaikkivoipa, hyvä ja sitä rataa, miks se Hän sitten teki kiusauksen ihmiselle? Miksi hän loi kiusauksiin lankeavan ihmisien? sitä sopii miettiä.
Paratiisihöpinöitä jos tarkoitat niin eihän paratiisi ole minnekkään kadonnut.
Maapallo on paratiisi.
Jumalhöpinöitsijät sen vain on saastuttaneet ja pilanneet.
Kun istun saaressani Saimaalla saunan jälkeen kuistilla ja katselen auringonlaskua, niin tuskin siellä jumalhöpinöitsijöiden paratiisissa on sellaista ihanuutta. Ja kevät jäät, miettikää vähän noita höpinöitänne olemattomista jumalista.
olisi opetus ja valinnanvara. On myös koettimet. Jos ei sairautta pahuutta eikä vajavaisuutta olisi olisimme robotteja emmekä edes tietäisi mistä voisimme valita. Alkuperäinen kiistahan esimerkiksi Raamatun mukaan oli että Saatana, jonka alkuperäinen nimi oli Lusifer, valontuoja, väitti että ihmisen olisi parempi elää ilman jumalaa ja päättää itse mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ja jotta tämä tulisi käsitellyksi taivaisessa tuomioistuimessa Jumala antoi saatanalle eli hylätylle mahdollisuuden hallita maailmaa ja näyttää mihin pystyy. Ja nyt näemme mihin hän pystyi. Saimmeko iloa tästä vapaudesta? Olemmeko onnistuneet luomaan paremman maailman kuin mihin Jumala olisi pystynyt? Millainen Jumalan maailma olisi ollut? Sitä emme tiedä. Sillä kun pahuutemme kasvoi suureksi menetimme aikakausia elämässämme ja elämme nykyään vain noin 70-80 vuotta. Ihan siksi että pahuus olisi maailmassa vähäisempää. Näin Raamatun mukaan. Eli ketä syytämme kun syytämme maailman pahuudesta? Meidän pitäisi siitä syyttää vastustajaa , saatanaa, joka on suuti henkivoima vaikka ei enää pääsekään taivaiden korkeammille tasoille vaan on häädetty maanpiiriin, jonka viimeisten päivien sanotaan olevan pahemmat kuin sen ensimmäiset päivät. Valinnanvapautemme mukaan olemme valinneet kuolemaa kidutusta huonoja elintapoja. Emme ole kiinnostuneita elämän onnellisuudesta toisia palvellen vaan olemme kiinnostuneet omakohtaisesta hekumasta paljoine ruokineen ja runsaine himoineen. Sen olemme valinneet ja seuraukset näkyvät maailmassa, onko se valinnanvapauden antaman Jumalan vika?
Niin.
Onko Jumala kaikkivoipa?
Onko Jumala hyvä?
Mikä se Jumala oikeastaan on?
Ja mistä me sen varmaksi tiedämme?
Emme mistään. Mutta antaa asian olla. Taisin taannoin aivan turhaan haaskata aikaani asian ruotimiseen, kun lähdet joka tapauksessa liikkeelle siitä jumalakäsityksestä, jonka ympäröivä kristitty kulttuuri sinulle tarjoilee.
Koska lähdet liikkeelle standardisoidusta jumalakuvasta, päädyt standardiongelmiin, joihin vakaumukselliset kristityt tarjoilevat sinulle standardivastaukset. Jotka luultavasti tiedät jo etukäteen. Mikäli ne eivät tyydytä, sinun on tehtävä valintoja seuraavien kysymysten suhteen: annatko asian olla, yritätkö puristaa kristityiltä vielä lisää vakiovastauksia vai määritteletkö kysymyksesi uudelleen?
Jos sattuisit päätymään kolmanteen vaihtoehtoon, olen hyvin kiinnostunut jatkamaan keskustelua. Muussa tapauksessa... no, onnea valitsemallasi tiellä.
- A.D. -
Jumala olisi voinut luoda ihmisestä robotin joka toteuttaa prikulleen hänen ohjeitaan, mutta silloin ei voisi olla vapaata tahtoa.
Mutta Jumala tahtoi että rakastaisimme Häntä vapasti, ilman pakkoa. Oikeastaan rakkautta ei voi olla ilman vapaata tahtoa.
Tämä standardoitu vastaus ja jumalakuva johon viittasit on Raamatun ilmoittama.
Mistä sitten saisit tietoa Jumalasta, ei ihminen itse pysty mietiskelemällä ja filosofiaa harjoittamalla koskaan löytää jumalaa.
Raamatussa Jumala on ilmoittanut itsensä, tahtonsa, ja sen minkä ihminen tarvitsee tietää.
Siksi nämä standardoidut vastaukset.
Vanhasta testamentista löytyy
hyvin paljon esimerkkejä siitä, kuinka Jumala rääkkää ja tappaa
ihmisiä. Juuri äskettäin satuin selailemaan sitä liittyen erääseen
projektiin, joten voin esimerkkinä heittää vaikka 1. Sam. 15. Siinä
Jumala ensin tekee Saulista kuninkaan, lähettää hänet tappamaan
kaikki amalekilaiset ja tuhoamaan heidän omaisuutensa. Saul ei
kuitenkaan tuhoa kaikkea, vaan ottaa kuninkaan ja parhaimpia
elukoita ja muita tavaroita mukaan uhratakseen ne Jumalalle
myöhemmin. Tämän takia sitten Jumala poistaa Saulilta kuninkuuden.
Olisi kuulemma pitänyt olla kuuliainen ja tuhota ja tappaa kaikki,
eikä jättää mitään jäljelle. Peace and love, yeah. Tietenkin
periaatteessa ihmiset ne tässä toisiaan tappoivat, mutta täytyy aika
sokea olla jos ei ymmärrä tuosta että Jumala antoi käskyn tähän
kansanmurhaan. Saul käytti tuossa sitä valinnanvapauttaan ja otti
kuninkaan vangiksi ja mukaansa kaikenlaista tavaraa, mutta se oli
syntiä, josta Jumala rankaisi. Siinä yksi syy, miksi
valinnanvapaudesta on turha puhua tässä yhteydessä. Valinnanvapaus
on aito vasta sitten, kun ei rangaista siitä että valitsee "väärin".
Valinnanvapaus on muutenkin mielenkiintoinen asia. Minun mielestäni
on nimittäin aika selvää, että jos olemme kaikkitietävän ja
kaikkivoivan olennon luomia, niin silloin olemme robotteja. Vapaa
tahto on yksinkertaisesti täysi mahdottomuus. Jumala on luonut
meidän aivomme, kokonaan. Jumala on luodessaan tiennyt aivan tasan
tarkkaan, miten aivomme tulevat toimimaan, millaisia ajatuksia ne
missäkin elämänvaiheessa tuottavat. Tästä voimme johtaa sen, että
ihminen ei voi olla vastuussa teoistaan. Kaikki teot ovat Jumalan
ennalta määräämiä, joten Jumala on niistä vastuussa. Mikäli Jumala
olisi jotenkin keplotellut itsensä irti tästä luomuksensa päätöksen
ennaltatietämisestä (eli ei tietäisi millaisen
päätöksentekomekanismin olisi luonut ihmiselle), niin silloinhan
ihminen toimisi, ainakin osittain, satunnaisesti. Mutta silloinkin
vastuu ihmisen teoista olisi edelleen Jumalalla. Jos ihminen tekee
väärin siksi, että hän päätyi johonkin tekoon sattumanvaraisesti,
niin eihän häntä edelleenkään voida pitää vastuullisena tästä.
Jumalan luoma nopanheittokone jyllää päässä, jos tulee ykkönen,
ihminen tappaa jonkun toisen. Onko ihminen vastuussa tästä murhasta?
Ei, koska Jumala on luonut ihmisestä murhaajan ykkösen tullessa.
Satunnaisuuden osalta löytyy vielä yksi mielenkiintoinen asia. Voiko
Jumala edes luoda satunnaislukugeneraattoria? Kysymykseen sisältyy
samanlainen ristiriita kuin "voiko Jumala luoda niin suurta kiveä,
ettei jaksa nostaa sitä". Jos Jumala loisi
satunnaislukugeneraattorin, hän ei olisi kaikkitietävä, koska ei
pystyisi ennustamaan mitä lukuja se tuottaa. Jos hän ei pystyisi
luomaan sitä, hän ei olisi kaikkivoiva.
Höm.
Arvon lukijat! Minusta Jeren teksti kaipaa ja ansaitsee tulla kommentoiduksi. Pahoittelen tekstin pituutta ja polveilevuutta. En tässä ajassa osaa sanoa asiaani lyhyemmin.
>>Se, ettei maailman "syntyä" tai "ilmestymistä" pystytä ainankaan vielä selittämään, ei ole minkäänlainen todiste Jumalan olemassaolosta.>Kaikkia selittämättömiä asioita ei voi piilottaa Jumalan selän taakse, vaikka uskovaiset niin mielellään tekevätkin.>Koko ihmiskunta on mitättömän pieni osa universumia. On aika optimistista olettaa, että näinkin tyhmät olennot voisivat selittää kuinka koko universumi toimii.