Kahvin tippuessa Maija istahti koneelle ja avasi sen jo valmiiksi hieman jännittyneenä, olisiko tuon salaperäisen nikin taakse kätkeytynyt kutkuttavan kiinnostava miehenpuolikas ruudun takana kotonaan. Odottaessaan koneen käynnistyvän Maija päätti vielä polttaa tupakan,sillä jostain syystä hänen sydämensä hakkasi ja posket punottivat. Savukiehkuran lailla Maijan mielikuvitus liiti taivaisiin ja levisi hiljaa haihtuen ja hän mietti miten jotain voi kaivata vaikkei tunnekkaan.
Viikkoa aiemmin Maijan mieleen oli tunkeutunut tuo hulvaton mies ruudun kautta, saaden hänet hymyilemään ja nauramaan useimmilla viesteillään.
Joka ilta viikon ajan Maija oli saanut nauttia tuosta seurasta ja leikkiä ajatusleikkejä, miehellä oli loistava tilanne huumorintaju ja hän vastaili Maijan piikikkäisiin irvailuihin samalla mitalla. Joka ilta mies oli ennen hyvän yön toivotuksia todennut, että piti Maijan tyylistä ja halusi jatkaa tätä leikkiä. Maijaa oli askarruttanut tuo leikkiminen, sillä hän palavasti halusi tietää mitä siellä ruudun takana oli, kuka oli tuo mies, joka ui samoilla aalloilla hänen kanssaan.
Kipatessaan sokeria kahviinsa Maija naurahti omalle teinimäiselle käyttäytymiselleen ja kahvia maistaessaan pyrskähti kun pelkälle sokerille maistuva moska saavutti makunystyrät kielessä. Nyt saa riittää hän ajatteli, nyt palaan takaisin todellisuuteen. Ja kuitenkin niin toiveikkaana hän istahti odottamaan koska pääsisi hellästi piikittelemään miestä. Tutun nikin nähdessään listalla Maijan huulille nousi hymy. "Joko ikävöit minua kovastikin",Maija kirjoitti ja pisti rivin hymiöitä perään, mutta mielessään hän ei hymyillyt. "En voi unohtaa sinua, en saa sinua mielestäni", mies kirjoitti ja Maijan täytyi hetki vetää henkeä, siinä se nyt oli, tuo viesti mitä hän oli salaa odottanut. Tähän oli tultu, mitä tästä eteenpäin.
Mies alkoi kysellä Maijasta asioita tavalla jolla he eivät olleet aiemmin käyneet keskustelua ja Maija tiesi, että nyt on oltava rehellinen tai lopetettava alkuunsa koko kirjoittelu. Mies sanoi nimekseen Markus ja kertoili itsestään varautuneesti, mutta vastaili Maijan kysymyksiin sitä mukaa kun hän niitä esitti. Markus asui 300km päässä Maijasta ja oli lähdössä työmatkalle kahdeksi viikoksi sinä iltana. Mielessään Maija pui pettymyksen tunteita, kaksi viikkoa "erossa" ihmisestä jota hän ei tuntenut ja silti hänestä tuntui oudolta. Maija ei tiennyt mitä ajatella, vaan kirjoitti, että hänellä on kiire ja on mentävä, ei antanut edes Markukselle aikaa hyvästellä. Sulkiessaan tietokoneen Maija sadatteli ääneen, haki tupakan keittiöstä, puki koiralle valjaat ja lähti loppukesän iltaan kävelemään.
Maija oli luonut Markuksesta tietyn mielikuvan miehen kertoman perusteella. Kävellessään hiljaista tietä hyttysten jahtaamana hän rakensi tuota kuvaa mielessään lisää ja antoi itselleen luvan herkutella ajatuksillaan. Palavasti hän olisi halunnut nähdä edes kuvan miehestä, mutta Markus väitti ettei hänellä ollut sellaista. Toinen puoli Maijasta halusi etsiä miehestä huonoja puolia ja ruotia mahdollisia valheita, mutta toinen, se romanttinen puoli loi mitä kauniimpia ajatuksia miehestä. Palatessaan kotipihaan Maija huomasi auringon jo alkavan laskea, Markuksen yhä täyttäessä ajatukset hän päätti vielä palata chattiin katsomaan olisko Markus jättänyt hänelle viestiä.
Sinulle on postia teksti välkähti ruutuun Maijan avattua chatin. "Tule 22.00, odotan", oli Markus kirjoittanut, ei mitään muuta. Maija pettyi lievästi, sillä hän mielsi viestin viimeiseksi ennen lopullista tuomiota, Markus ei enää ehkä haluaisi jutella hänen kanssaan. Maija jätti koneen auki ja laittoi saunan päälle, hän ehtisi aivan hyvin käydä saunassa ensin.
"Tule luokseni tänne, minulla on huone kahdelle, maksan matkasi",Markuksen viesti lävähti ruutuun tasan kello 22.00.
"Enhän minä edes tunne sinua, vaikka haluaisinkin", Maija kirjoitti hätäisesti ja jäi odottamaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Markus kirjoitti jotain arkipäiväistä hieman pettyneen oloisesti. Maija yritti paikata asiaa, mutta Markus oli järkähtämätön. "Mietin usein millaista olisi kuulla äänesi", Maija totesi ykskantaan. Markus ei vastannut viestiin useisiin minuutteihin, Maijan sormia kihelmöi. " Minun on mentävä, aikani hotellin tietokoneella on loppu tälle illalle, hyvää yötä sinulle nainen". Maija katsoi viestiä epäuskoisena, mutta tajusi viestin sisällön, mielessään hän heitti hyvästit haaveille ja hauskoille hetkille, eikä hän tiennyt mitä olisi kirjoittanut enää. Maija hieroi ohimoitaan ja mietti kuumeisesti jotain näppärää ja tekopirtasakkaa vastausta, kun viimeinen viesti Markukselta tuli, siinä oli pelkkä numerosarja ja ennenkuin Maija ehti kirjoittaa oli Markus poistunut.
Maija pyöritteli lappua toisessa kädessään ja kännykkää toisessa. Kännykän kello kertoi korutonta totuutta, se oli jo seuraavan päivän puolella. Miksi Markus oli antanut numeronsa, mutta ollut kuitenkin poissaoleva, Maija mietti ja pujahti peiton alle. Levottomasti pyörien Maija nukahti, mutta säpsähti hereille puristaen kännykkää yhä kädessään, mielessä takoi ajatus siitä, että menetettävää ei olisi, ainakaan vielä...
Viikkoa aiemmin Maijan mieleen oli tunkeutunut tuo hulvaton mies ruudun kautta, saaden hänet hymyilemään ja nauramaan useimmilla viesteillään.
Joka ilta viikon ajan Maija oli saanut nauttia tuosta seurasta ja leikkiä ajatusleikkejä, miehellä oli loistava tilanne huumorintaju ja hän vastaili Maijan piikikkäisiin irvailuihin samalla mitalla. Joka ilta mies oli ennen hyvän yön toivotuksia todennut, että piti Maijan tyylistä ja halusi jatkaa tätä leikkiä. Maijaa oli askarruttanut tuo leikkiminen, sillä hän palavasti halusi tietää mitä siellä ruudun takana oli, kuka oli tuo mies, joka ui samoilla aalloilla hänen kanssaan.
Kipatessaan sokeria kahviinsa Maija naurahti omalle teinimäiselle käyttäytymiselleen ja kahvia maistaessaan pyrskähti kun pelkälle sokerille maistuva moska saavutti makunystyrät kielessä. Nyt saa riittää hän ajatteli, nyt palaan takaisin todellisuuteen. Ja kuitenkin niin toiveikkaana hän istahti odottamaan koska pääsisi hellästi piikittelemään miestä. Tutun nikin nähdessään listalla Maijan huulille nousi hymy. "Joko ikävöit minua kovastikin",Maija kirjoitti ja pisti rivin hymiöitä perään, mutta mielessään hän ei hymyillyt. "En voi unohtaa sinua, en saa sinua mielestäni", mies kirjoitti ja Maijan täytyi hetki vetää henkeä, siinä se nyt oli, tuo viesti mitä hän oli salaa odottanut. Tähän oli tultu, mitä tästä eteenpäin.
Mies alkoi kysellä Maijasta asioita tavalla jolla he eivät olleet aiemmin käyneet keskustelua ja Maija tiesi, että nyt on oltava rehellinen tai lopetettava alkuunsa koko kirjoittelu. Mies sanoi nimekseen Markus ja kertoili itsestään varautuneesti, mutta vastaili Maijan kysymyksiin sitä mukaa kun hän niitä esitti. Markus asui 300km päässä Maijasta ja oli lähdössä työmatkalle kahdeksi viikoksi sinä iltana. Mielessään Maija pui pettymyksen tunteita, kaksi viikkoa "erossa" ihmisestä jota hän ei tuntenut ja silti hänestä tuntui oudolta. Maija ei tiennyt mitä ajatella, vaan kirjoitti, että hänellä on kiire ja on mentävä, ei antanut edes Markukselle aikaa hyvästellä. Sulkiessaan tietokoneen Maija sadatteli ääneen, haki tupakan keittiöstä, puki koiralle valjaat ja lähti loppukesän iltaan kävelemään.
Maija oli luonut Markuksesta tietyn mielikuvan miehen kertoman perusteella. Kävellessään hiljaista tietä hyttysten jahtaamana hän rakensi tuota kuvaa mielessään lisää ja antoi itselleen luvan herkutella ajatuksillaan. Palavasti hän olisi halunnut nähdä edes kuvan miehestä, mutta Markus väitti ettei hänellä ollut sellaista. Toinen puoli Maijasta halusi etsiä miehestä huonoja puolia ja ruotia mahdollisia valheita, mutta toinen, se romanttinen puoli loi mitä kauniimpia ajatuksia miehestä. Palatessaan kotipihaan Maija huomasi auringon jo alkavan laskea, Markuksen yhä täyttäessä ajatukset hän päätti vielä palata chattiin katsomaan olisko Markus jättänyt hänelle viestiä.
Sinulle on postia teksti välkähti ruutuun Maijan avattua chatin. "Tule 22.00, odotan", oli Markus kirjoittanut, ei mitään muuta. Maija pettyi lievästi, sillä hän mielsi viestin viimeiseksi ennen lopullista tuomiota, Markus ei enää ehkä haluaisi jutella hänen kanssaan. Maija jätti koneen auki ja laittoi saunan päälle, hän ehtisi aivan hyvin käydä saunassa ensin.
"Tule luokseni tänne, minulla on huone kahdelle, maksan matkasi",Markuksen viesti lävähti ruutuun tasan kello 22.00.
"Enhän minä edes tunne sinua, vaikka haluaisinkin", Maija kirjoitti hätäisesti ja jäi odottamaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Markus kirjoitti jotain arkipäiväistä hieman pettyneen oloisesti. Maija yritti paikata asiaa, mutta Markus oli järkähtämätön. "Mietin usein millaista olisi kuulla äänesi", Maija totesi ykskantaan. Markus ei vastannut viestiin useisiin minuutteihin, Maijan sormia kihelmöi. " Minun on mentävä, aikani hotellin tietokoneella on loppu tälle illalle, hyvää yötä sinulle nainen". Maija katsoi viestiä epäuskoisena, mutta tajusi viestin sisällön, mielessään hän heitti hyvästit haaveille ja hauskoille hetkille, eikä hän tiennyt mitä olisi kirjoittanut enää. Maija hieroi ohimoitaan ja mietti kuumeisesti jotain näppärää ja tekopirtasakkaa vastausta, kun viimeinen viesti Markukselta tuli, siinä oli pelkkä numerosarja ja ennenkuin Maija ehti kirjoittaa oli Markus poistunut.
Maija pyöritteli lappua toisessa kädessään ja kännykkää toisessa. Kännykän kello kertoi korutonta totuutta, se oli jo seuraavan päivän puolella. Miksi Markus oli antanut numeronsa, mutta ollut kuitenkin poissaoleva, Maija mietti ja pujahti peiton alle. Levottomasti pyörien Maija nukahti, mutta säpsähti hereille puristaen kännykkää yhä kädessään, mielessä takoi ajatus siitä, että menetettävää ei olisi, ainakaan vielä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Soita,soita,soita.....!!!
Vai soittaako Maija?
NeitiX; Veit juuri yöuneni:-D
Kyllä maailmaan kirjoitusta mahtuu ja viita paskaa vetää.
Vedäpä Sinä se viiva nenuun ja nuku pumpuliunesi ;-)
juuh...Tsemppiä vaan Maijalle. Soita Markukselle, mutta älä unohda häntä jos ei vastaa mielikuvaasi.
luin tämän vasta aamulla... muuten olisi minultakin mennyt yöunet. No? Soittaako Markus?