Keijo siirteli pitkiä niskahaituviaan päälaelle ja liimaili ne paikoilleen lakkapurkin avulla. Rituaali vei päivä päivältä enemmän aikaa, sillä peiteltävä alue tuntui laajenevan koko ajan. Onneksi oli luvattu melko tyyntä säätä. Eipä tarvinnut pelätä, että suortuvat karkailisivat. Keijoa puistatti vieläkin viimekesäiset serkun tytön häät, jossa tuuli oli temmannut hiukset päälaelta ja saanut ne lepattamaan vaakatasossa takana kuin naavan kuusen oksalla.
Oli elokuun alku ja ilta lämmin. Keijo puki ylleen pelkät nahkaliivit, joiden rintapieleen hän oli ihan itse parsinut kiinni mersun merkin. Paitaa ei tarvittaisi ja sitä paitsi liivi paljasti sopivasti rintakehää. Jalkaan Keijo veti ikimuodikkaat farkut, joiden puntit oli koristeltu intiaanityyliin nahkahapsuilla. Vielä bootsit jalkaan, vyön kookas solki keskelle ja tummat aurinkolasit silmille. Hän peilaili itseään kokovartalopeilistä.
-uuuu jeeeah..! Keijo sanoi jännittäen lihaksiaan, jotka hyvässä suojassa rasvojen alla todellakin piukkenivat kireiksi. Hän oli valmis radalle.
Keijo asteli rehvakkaasti pitkin katua. Aina välillä hän tervehti vastaantulevia naisia tyyliin ”hai peipe” tai ”tsau pampiino” ja heitteli kohtalokkaita katseita aurinkolasiensa yli. Keijo oli matkustellut ja maailmaa nähnyt mies. Las Palmasissa hän oli käynyt kahdeksan kertaa ja Inglesissä kuusi. Sieltä hän oli nahkaliivinsäkin ostanut. Oli tinkinyt kolmatta tuntia, eikä jurriltaan ollut huomannut, että hinta loppua kohden vain kohosi. Keijo itse koki tehneensä hyvät kaupat.
-Kato tiukkana pitää olla!, oli hän julistanut myöhemmin allasbaarissa baarimikolle, joka ei ymmärtänyt sanaakaan.
Keijo löntysti terassin tiskille. Suurieleisesti hän läimäytti lompakon tiskille ja elehti tarjoilijaa luokseen.
-Mitäs tossa talon erikoisessa oikeen on?, hän kysyi ja näytti pahvimainosta.
-Siinä on 2 cl banaanilikööriä, 2 cl koskenkorvaa ja kolaa, tarjoilija kertoi. Keijo tuumaili hetken.
-Noh, 4 semmosta, mutta jätä se panaani ja kola pois, Keijo aprikoi ja löi setelin pöytään. Hän otti kaksi lasia kumpaankin käteen ja etsi itselleen vapaan pöydän. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Keijo imaisi kaksi lasia tyhjäksi.
-Keijoooooh!, kuului äkkiä terassin ulkopuolelta. Keijo sai paskahalvauksen ja läikäytti juomaa pöydälle. Oli vähällä, ettei neste valunut maahan, ennen kuin Keijo ehti nuolla sen suuhunsa.
-Raimo perkele!, mölähti Keijo takaisin ja huitoi miestä pöytäänsä. Raimolla oli tuttu pikkutakki yllään. Itse asiassa hän piti takkia kesät talvet. Raimon mukaan se lämmitti mukavasti viileässä ja kesällä sen suojakerroin aurinkoa vastaan oli verraton. Muutoinkin Raimon pukeutumisen käytännöllisyys haki vertaistaan. Kanarialla Raimon teryleenit osoittautuivat erinomaisiksi shortseiksi, kun aamulla kääri lahkeet ylös. Ja illan tullen ei tarvinnut baarista poistua, pudotti vain lahkeet jälleen alas. Viikon reissulla ehti tosin kankaaseen muutama ryppy ilmestyä, mutta suurpiirteisenä miehenä ei Raimoa moiset pikkumaisuudet haitanneet. Raimo oli ehtinyt kotosalla jo hiukka pohjustaa Bumtsi Bumia katsellessaan ja pöydän luo suunnistaminen tuotti hieman vaikeuksia. Viimein toveri löysi perille ja antoi massan laskeutua saaden muovituolin natisemaan.
-Mitäs mies.. millos mennään ottaa se tennismatsi?, Raimo uteli saatuaan tuopin eteensä.
-Hmm.. hitto ku meni toi polvi…rullaluistelussa.., Keijo yritti ja hieroi jalkaansa. Edellinen urheiluvamma tuli lasketellessa, sitä ennen oli sukellusreissulla laitteisiin tullut venttiilivika ja Keijon oli pakko suorittaa hätänousu pintaan. Todellisuudessa hän meni paniikkiin heti veteen hypättyään, mutta ei sellaista tosimies tunnusta.
-Damn.., Raimo sanoi, mutta sisimmässään hän tunsi suunnatonta helpotusta. Kertaakaan he eivät olleet vielä mitään urheilusuoritusta yhdessä tehneet ja toivottavasti mokomaa päivää ei tulisikaan. Keijo hapuili juomaansa, sillä tummat lasit heikensivät oleellisesti näkökykyä. Lasi löytyi ja tyhjeni saman tien.
-Tarjoilija…voor moor pliis!, Keijo huikkasi kantavalla äänellä.
-Mites Outi..ookko kuullu mitään, Raimo kyseli. Keijo tuhahti ja näytti kuin puolinaamaa olisi halvaantunut.
-Sillä on joku uus.. joku helvetin hintti lastentarhanopettaja.. ajelee jollain pikkurellulla! Kelaa ny.. iso mies ja sellanen saatanan koppimopo..ja ranskalainen vielä..!, Keijo puhisi ja hörppi juomaa.
-Eikä..?, Raimo ihmetteli ja pyöritteli päätään.
-Kyllä kyllä.. ja aattele, olivat viime viikolla Amsterdamissa! Miten se Outi tommoseen narkkariin voi haksahtaa.., Keijo örisi ja näytti erittäin huolestuneelta.
-Naiset naiset.. aina niitä pitäs olla vahtimassa.., Raimo valisti ja huokaisi syvään.
-Näin on.. rellu.. ei perkele.. olis ny ees saksalaisen ottanu..!, Keijo tiuski ja hiveli mersun merkkiä ajatuksissaan.
Miehet lähtivät kävelemään kaulakkain pitkin katuja. Keijon inkkarihapsut housun punteissa imivät tehokkaasti kosteutta maasta ja saivat lahkeet kastumaan. He könysivät sisään yökerhoon ja Raimon mielestä portsari oli tosi hyvä jätkä. Herrat lukitsivat katseensa baaritiskille ja tiukasti keskittyen onnistuivat keinahtelemaan salin läpi ja istuutuivat jakkaroille. Pari viehättää naista istuskeli saman tiskin äärellä.
-Moi, mitäsh tytöt.., Keijo sanoi tomerana. Naiset hymyilivät kiusaantuneina.
-Mä oon Keijo, vais mänitseri.. ja tää on Raimo.. se on niinku mänitseri, selosti Keijo horjuen. Miehet todellakin olivat samassa yrityksessä töissä. Itse asiassa yrityksessä ei vielä muita ollutkaan, sillä autokorjaamo oli toiminut vasta pari kuukautta. Naiset eivät suurestikaan innostuneet, vaikka Keijo työnsi käyntikortteja innokkaasti rintojen väliin.
-Mikäs ny.. oottekste vähän olevinanne!, alkoi Keijo epäillä, kun ei vastakaikua saanut.
-Nautoja te ootte! Eestissä naiset osaa pukeutuu ja ne ymmärtää miehiä! Suomalaiset naiset on niin olevinaan, kailotti Keijo toistaen itseään. Raimo nyökytti vieressä ja alleviivasi Keijon sanomaa ”Just!” tai ”Aivan!” tokaisuilla. Naiset ottivat drinkkinsä ja siirtyivät muualle. Keijo huusi perään naama punaisena:
-En ees oikeesti oo kiinnostunu, testasin vaan ...lehmät!
Valomerkki tuli yllättävän nopeasti, sillä vessassa nukkuminen oli vienyt miesten illasta monta tuntia tehokasta peliaikaa. Keijon hienot hapsuhousut olivat hieman ryvettyneet ja Raimon pikkutakin kainalon aluset saaneet hienon värisävyn. He horjuivat ulos ja toisiaan kilpaa kehuen ja olalle läiskien erosivat öisellä kadulla. Molemmat kaatuivat sänkyihinsä vaatteet yllään ja kengät jalassa.
Maanantai aamuna Keijo saapui korjaamolle naama turvoksissa. Raimo jo istuskeli taukohuoneen penkillä, luki lehteä ja hörppi vahvaa sumppia. Keijo selaili pöytäallakkaa ja tarkasteli korjattavaksi tuotujen autojen listaa.
-Eikö oo yhtään mersuu?, Keijo kysyi hiljaa.
-Ei.., Raimo vastasi ja käänsi lehden sivua. Keijo istahti Raimoa vastapäätä ja nojasi kyynärpäihinsä puhallellen pahvimukiin. Hänen oma mersunsa vuosimallia -78 kaipasi jo kovasti uutta bensapumppua ja eikä siis tälläkään viikolla pääsisi mersua ajamaan, ei edes asiakkaan kärryä koeajo mielessä. Raimo riisui pikkutakkinsa ja ripusti sen naulaan.
-Eiköhän ruveta hommiin, hän sanoi ja viikkasi lehden pinoon.
-Ruvetaan vaan, Keijo vastasi eikä välittänyt, vaikka pari hiusta oli kampauksesta karannut.
Oli elokuun alku ja ilta lämmin. Keijo puki ylleen pelkät nahkaliivit, joiden rintapieleen hän oli ihan itse parsinut kiinni mersun merkin. Paitaa ei tarvittaisi ja sitä paitsi liivi paljasti sopivasti rintakehää. Jalkaan Keijo veti ikimuodikkaat farkut, joiden puntit oli koristeltu intiaanityyliin nahkahapsuilla. Vielä bootsit jalkaan, vyön kookas solki keskelle ja tummat aurinkolasit silmille. Hän peilaili itseään kokovartalopeilistä.
-uuuu jeeeah..! Keijo sanoi jännittäen lihaksiaan, jotka hyvässä suojassa rasvojen alla todellakin piukkenivat kireiksi. Hän oli valmis radalle.
Keijo asteli rehvakkaasti pitkin katua. Aina välillä hän tervehti vastaantulevia naisia tyyliin ”hai peipe” tai ”tsau pampiino” ja heitteli kohtalokkaita katseita aurinkolasiensa yli. Keijo oli matkustellut ja maailmaa nähnyt mies. Las Palmasissa hän oli käynyt kahdeksan kertaa ja Inglesissä kuusi. Sieltä hän oli nahkaliivinsäkin ostanut. Oli tinkinyt kolmatta tuntia, eikä jurriltaan ollut huomannut, että hinta loppua kohden vain kohosi. Keijo itse koki tehneensä hyvät kaupat.
-Kato tiukkana pitää olla!, oli hän julistanut myöhemmin allasbaarissa baarimikolle, joka ei ymmärtänyt sanaakaan.
Keijo löntysti terassin tiskille. Suurieleisesti hän läimäytti lompakon tiskille ja elehti tarjoilijaa luokseen.
-Mitäs tossa talon erikoisessa oikeen on?, hän kysyi ja näytti pahvimainosta.
-Siinä on 2 cl banaanilikööriä, 2 cl koskenkorvaa ja kolaa, tarjoilija kertoi. Keijo tuumaili hetken.
-Noh, 4 semmosta, mutta jätä se panaani ja kola pois, Keijo aprikoi ja löi setelin pöytään. Hän otti kaksi lasia kumpaankin käteen ja etsi itselleen vapaan pöydän. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Keijo imaisi kaksi lasia tyhjäksi.
-Keijoooooh!, kuului äkkiä terassin ulkopuolelta. Keijo sai paskahalvauksen ja läikäytti juomaa pöydälle. Oli vähällä, ettei neste valunut maahan, ennen kuin Keijo ehti nuolla sen suuhunsa.
-Raimo perkele!, mölähti Keijo takaisin ja huitoi miestä pöytäänsä. Raimolla oli tuttu pikkutakki yllään. Itse asiassa hän piti takkia kesät talvet. Raimon mukaan se lämmitti mukavasti viileässä ja kesällä sen suojakerroin aurinkoa vastaan oli verraton. Muutoinkin Raimon pukeutumisen käytännöllisyys haki vertaistaan. Kanarialla Raimon teryleenit osoittautuivat erinomaisiksi shortseiksi, kun aamulla kääri lahkeet ylös. Ja illan tullen ei tarvinnut baarista poistua, pudotti vain lahkeet jälleen alas. Viikon reissulla ehti tosin kankaaseen muutama ryppy ilmestyä, mutta suurpiirteisenä miehenä ei Raimoa moiset pikkumaisuudet haitanneet. Raimo oli ehtinyt kotosalla jo hiukka pohjustaa Bumtsi Bumia katsellessaan ja pöydän luo suunnistaminen tuotti hieman vaikeuksia. Viimein toveri löysi perille ja antoi massan laskeutua saaden muovituolin natisemaan.
-Mitäs mies.. millos mennään ottaa se tennismatsi?, Raimo uteli saatuaan tuopin eteensä.
-Hmm.. hitto ku meni toi polvi…rullaluistelussa.., Keijo yritti ja hieroi jalkaansa. Edellinen urheiluvamma tuli lasketellessa, sitä ennen oli sukellusreissulla laitteisiin tullut venttiilivika ja Keijon oli pakko suorittaa hätänousu pintaan. Todellisuudessa hän meni paniikkiin heti veteen hypättyään, mutta ei sellaista tosimies tunnusta.
-Damn.., Raimo sanoi, mutta sisimmässään hän tunsi suunnatonta helpotusta. Kertaakaan he eivät olleet vielä mitään urheilusuoritusta yhdessä tehneet ja toivottavasti mokomaa päivää ei tulisikaan. Keijo hapuili juomaansa, sillä tummat lasit heikensivät oleellisesti näkökykyä. Lasi löytyi ja tyhjeni saman tien.
-Tarjoilija…voor moor pliis!, Keijo huikkasi kantavalla äänellä.
-Mites Outi..ookko kuullu mitään, Raimo kyseli. Keijo tuhahti ja näytti kuin puolinaamaa olisi halvaantunut.
-Sillä on joku uus.. joku helvetin hintti lastentarhanopettaja.. ajelee jollain pikkurellulla! Kelaa ny.. iso mies ja sellanen saatanan koppimopo..ja ranskalainen vielä..!, Keijo puhisi ja hörppi juomaa.
-Eikä..?, Raimo ihmetteli ja pyöritteli päätään.
-Kyllä kyllä.. ja aattele, olivat viime viikolla Amsterdamissa! Miten se Outi tommoseen narkkariin voi haksahtaa.., Keijo örisi ja näytti erittäin huolestuneelta.
-Naiset naiset.. aina niitä pitäs olla vahtimassa.., Raimo valisti ja huokaisi syvään.
-Näin on.. rellu.. ei perkele.. olis ny ees saksalaisen ottanu..!, Keijo tiuski ja hiveli mersun merkkiä ajatuksissaan.
Miehet lähtivät kävelemään kaulakkain pitkin katuja. Keijon inkkarihapsut housun punteissa imivät tehokkaasti kosteutta maasta ja saivat lahkeet kastumaan. He könysivät sisään yökerhoon ja Raimon mielestä portsari oli tosi hyvä jätkä. Herrat lukitsivat katseensa baaritiskille ja tiukasti keskittyen onnistuivat keinahtelemaan salin läpi ja istuutuivat jakkaroille. Pari viehättää naista istuskeli saman tiskin äärellä.
-Moi, mitäsh tytöt.., Keijo sanoi tomerana. Naiset hymyilivät kiusaantuneina.
-Mä oon Keijo, vais mänitseri.. ja tää on Raimo.. se on niinku mänitseri, selosti Keijo horjuen. Miehet todellakin olivat samassa yrityksessä töissä. Itse asiassa yrityksessä ei vielä muita ollutkaan, sillä autokorjaamo oli toiminut vasta pari kuukautta. Naiset eivät suurestikaan innostuneet, vaikka Keijo työnsi käyntikortteja innokkaasti rintojen väliin.
-Mikäs ny.. oottekste vähän olevinanne!, alkoi Keijo epäillä, kun ei vastakaikua saanut.
-Nautoja te ootte! Eestissä naiset osaa pukeutuu ja ne ymmärtää miehiä! Suomalaiset naiset on niin olevinaan, kailotti Keijo toistaen itseään. Raimo nyökytti vieressä ja alleviivasi Keijon sanomaa ”Just!” tai ”Aivan!” tokaisuilla. Naiset ottivat drinkkinsä ja siirtyivät muualle. Keijo huusi perään naama punaisena:
-En ees oikeesti oo kiinnostunu, testasin vaan ...lehmät!
Valomerkki tuli yllättävän nopeasti, sillä vessassa nukkuminen oli vienyt miesten illasta monta tuntia tehokasta peliaikaa. Keijon hienot hapsuhousut olivat hieman ryvettyneet ja Raimon pikkutakin kainalon aluset saaneet hienon värisävyn. He horjuivat ulos ja toisiaan kilpaa kehuen ja olalle läiskien erosivat öisellä kadulla. Molemmat kaatuivat sänkyihinsä vaatteet yllään ja kengät jalassa.
Maanantai aamuna Keijo saapui korjaamolle naama turvoksissa. Raimo jo istuskeli taukohuoneen penkillä, luki lehteä ja hörppi vahvaa sumppia. Keijo selaili pöytäallakkaa ja tarkasteli korjattavaksi tuotujen autojen listaa.
-Eikö oo yhtään mersuu?, Keijo kysyi hiljaa.
-Ei.., Raimo vastasi ja käänsi lehden sivua. Keijo istahti Raimoa vastapäätä ja nojasi kyynärpäihinsä puhallellen pahvimukiin. Hänen oma mersunsa vuosimallia -78 kaipasi jo kovasti uutta bensapumppua ja eikä siis tälläkään viikolla pääsisi mersua ajamaan, ei edes asiakkaan kärryä koeajo mielessä. Raimo riisui pikkutakkinsa ja ripusti sen naulaan.
-Eiköhän ruveta hommiin, hän sanoi ja viikkasi lehden pinoon.
-Ruvetaan vaan, Keijo vastasi eikä välittänyt, vaikka pari hiusta oli kampauksesta karannut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiitos lisää, jään odottelemaan huomiseen.
alat toistaa itseäsi....
saamme lukea vielä useita tarinoitasi. Ne ovat todella loistavia, kunhan vaan mahanahat kestäisi:) Kiitos!
max life! Yritätkö tappaa meikäläisen nauruun?
"koppimopo" ..olen sanaton! :-D
Hmmm....ihana stoori - että sentään... aamukahvi meinasi mennä väärään kurkkuun :)
Saat minut nauramaan ...
HelmiS
PS: Hmmm... luehan mailisi kun kerkeet...laitoin postia...pororeissustamme.. *puz*