Historiassa on vain yksi tapahtumakulku. Vaihtoehdot jäävät tapahtumatta. Silti on ymmärrettävää, että suomalaisia on kiinnostanut kysymys, mitä olisi tapahtunut jos Suomen kansallisen vapautusarmeijan taistelu venäläisten joukkojen maasta poistamiseksi ja samanaikainen sisällissota Suomen sosialistisen työväentasavallan perustanutta kapinahallitusta vastaan olisivat päättyneet toisin.
Seurauksena olisi mitä ilmeisimmin ollut integroituminen V.I. Leninin johtamaan Venäjän federaatioon, josta muutamia vuosia myöhemmin muodostettiin Moskovasta keskitetysti johdettu liittovaltio, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.
Suomesta olisi tullut yksi neuvostotasavalta, joka Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa olisi pyrkinyt Baltian maiden ja muiden Neuvostoliiton osavaltioiden tavoin itsenäiseksi.
Tässä valossa näyttää vähintäänkin paradoksaaliselta, että itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen vakiinnuttaneessa Suomessa - jossa toisin kuin useimmissa Varsovan liiton ja Pohjois-Atlantin liiton, NATO:n jäsenmaissa ei ollut vieraita joukko-osastoja eikä vierasta ylintä käskyvaltaa - johtavat poliitikot toimivat vuosina 1992-94 aktiivisesti maan itsenäisyyden ja puolueettomuuden lopettamiseksi.
Sen jälkeen, kun Itä-Euroopan suuri liittovaltio, Neuvostoliitto, oli hajonnut, Suomi kytkettiin vuoden 1995 aluasta ideologialtaan Neuvostoliittoon nähden vastakkaismerkkiseen, mutta rakenteeltaan ja suurvaltapyrkimyksiltään sitä monessa suhteessa muistuttavaan Länsi-Euroopan federaatioon, Euroopan unioniin.
Seurauksena olisi mitä ilmeisimmin ollut integroituminen V.I. Leninin johtamaan Venäjän federaatioon, josta muutamia vuosia myöhemmin muodostettiin Moskovasta keskitetysti johdettu liittovaltio, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.
Suomesta olisi tullut yksi neuvostotasavalta, joka Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa olisi pyrkinyt Baltian maiden ja muiden Neuvostoliiton osavaltioiden tavoin itsenäiseksi.
Tässä valossa näyttää vähintäänkin paradoksaaliselta, että itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen vakiinnuttaneessa Suomessa - jossa toisin kuin useimmissa Varsovan liiton ja Pohjois-Atlantin liiton, NATO:n jäsenmaissa ei ollut vieraita joukko-osastoja eikä vierasta ylintä käskyvaltaa - johtavat poliitikot toimivat vuosina 1992-94 aktiivisesti maan itsenäisyyden ja puolueettomuuden lopettamiseksi.
Sen jälkeen, kun Itä-Euroopan suuri liittovaltio, Neuvostoliitto, oli hajonnut, Suomi kytkettiin vuoden 1995 aluasta ideologialtaan Neuvostoliittoon nähden vastakkaismerkkiseen, mutta rakenteeltaan ja suurvaltapyrkimyksiltään sitä monessa suhteessa muistuttavaan Länsi-Euroopan federaatioon, Euroopan unioniin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos jälleen, Suomi.EI-EU
Olemme kanssasi samaa mieltä. Kyllä se elämä vielä voittaa, vai pitäisikö sanoa, järki,
Ei tämä hölmöilykään ikuisesti kestä. Kansa herää kun saa oikeaa tietoa.
Jatka pois vaan.
Hei minäkin osaan vaihtaa nickkiä.
Ihan hyvä että palasit lainailemaan muitten tekstejä taas. Näkihän sen mitä siinä kävi kun yritit pistää omia aivojasi rintamalle. Tämä nuoleskelijoiden luominen nickkiä vaihtamalla on kyllä hieman säälittävää. Olisit edes vähän luova, etkä tekisi näin käsittämättömän nöyristeleviä... ehkä se ego taas näkyy.
Jatka vaan samaan malliin. Tuollainen, mitä sinä osaat, kyllä menestyy. Sinusta voi tulla vaikkapa suuri valtiomies.
että EU ei tuonut meille mitään sellaista, minkävuoksi siellä kannattaisi roikkua ja maksaa. Ei orjuuteen alistumista vaan äänestetään Suomi irti EUsta ja sillä simppeli.