Historiassa on vain yksi tapahtumakulku. Vaihtoehdot jäävät tapahtumatta. Silti on ymmärrettävää, että suomalaisia on kiinnostanut kysymys, mitä olisi tapahtunut jos Suomen kansallisen vapautusarmeijan taistelu venäläisten joukkojen maasta poistamiseksi ja samanaikainen sisällissota Suomen sosialistisen työväentasavallan perustanutta kapinahallitusta vastaan olisivat päättyneet toisin.
Seurauksena olisi mitä ilmeisimmin ollut integroituminen V.I. Leninin johtamaan Venäjän federaatioon, josta muutamia vuosia myöhemmin muodostettiin Moskovasta keskitetysti johdettu liittovaltio, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.
Suomesta olisi tullut yksi neuvostotasavalta, joka Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa olisi pyrkinyt Baltian maiden ja muiden Neuvostoliiton osavaltioiden tavoin itsenäiseksi.
Tässä valossa näyttää vähintäänkin paradoksaaliselta, että itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen vakiinnuttaneessa Suomessa - jossa toisin kuin useimmissa Varsovan liiton ja Pohjois-Atlantin liiton, NATO:n jäsenmaissa ei ollut vieraita joukko-osastoja eikä vierasta ylintä käskyvaltaa - johtavat poliitikot toimivat vuosina 1992-94 aktiivisesti maan itsenäisyyden ja puolueettomuuden lopettamiseksi.
Sen jälkeen, kun Itä-Euroopan suuri liittovaltio, Neuvostoliitto, oli hajonnut, Suomi kytkettiin vuoden 1995 aluasta ideologialtaan Neuvostoliittoon nähden vastakkaismerkkiseen, mutta rakenteeltaan ja suurvaltapyrkimyksiltään sitä monessa suhteessa muistuttavaan Länsi-Euroopan federaatioon, Euroopan unioniin.
Seurauksena olisi mitä ilmeisimmin ollut integroituminen V.I. Leninin johtamaan Venäjän federaatioon, josta muutamia vuosia myöhemmin muodostettiin Moskovasta keskitetysti johdettu liittovaltio, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.
Suomesta olisi tullut yksi neuvostotasavalta, joka Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa olisi pyrkinyt Baltian maiden ja muiden Neuvostoliiton osavaltioiden tavoin itsenäiseksi.
Tässä valossa näyttää vähintäänkin paradoksaaliselta, että itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen vakiinnuttaneessa Suomessa - jossa toisin kuin useimmissa Varsovan liiton ja Pohjois-Atlantin liiton, NATO:n jäsenmaissa ei ollut vieraita joukko-osastoja eikä vierasta ylintä käskyvaltaa - johtavat poliitikot toimivat vuosina 1992-94 aktiivisesti maan itsenäisyyden ja puolueettomuuden lopettamiseksi.
Sen jälkeen, kun Itä-Euroopan suuri liittovaltio, Neuvostoliitto, oli hajonnut, Suomi kytkettiin vuoden 1995 aluasta ideologialtaan Neuvostoliittoon nähden vastakkaismerkkiseen, mutta rakenteeltaan ja suurvaltapyrkimyksiltään sitä monessa suhteessa muistuttavaan Länsi-Euroopan federaatioon, Euroopan unioniin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomesta ja Karjalan tasavallasta olisi muodostettu neuvostotasavalta. Itäisi kaupunki olisi Pudoz Äänisen järven itärannalla. Asukkaita olisi noin 6,5 miljoonaa.
Viipuri ja Sortavala olisivat huomattavasti suurempia, mitä nykyisin. Vastaavasti Kajaani, Joensuu, Kuopio, Mikkeli, Lahti, Heinola Lappeenranta ja Imatra sekä muutamat Kymen kaupungit olisivat aika paljon pienempiä.
Pitkäranta ja Petroskoi olisivat Itä-Suomen keskuksia. Suomessa puhuttaisiin Suomea ja Venäjää, Ruotsin kielen käyttö olisi ollut kiellettyä. Väestö olisi keskittynyt enemmän maan eteläosiin ja itäisiin osiin. Lappi olisi lähes tyhjä.
Suomi olisi itsenäistynyt 1990-luvun alkupuolella ja olisi nyt liittymässä Euroopan Unioniin. Samoin Suomi olisi liittymässä Natoon.
Meillä olisi mielettömän kova talouden nousukausi Baltian maiden malliin.
Suomalaiset kävisivät ostosmatkoilla Ruotsissa. Ruotsiin tarvittaisiin viisumi. Ruotsista tuotaisiin käytettyjä autoja ja kulutustavaroita.
Uusrikkaat suomalaiset kävisivät lasketelurinteissä Åressa ja kaikkein rikkaimmat Norjassa ja Keski-Euroopassa. Suomessa olisi kommunismin siivoustalkoot valtaelimissä, arkistoja pengottaisiin innolla ja etsittäisiin rikollisesti menetelleitä puoluevaikuttajia ja virkamiehiä.
Siis, olisiko tuo kovinkaan poikkeavaa nykypäivään verrattuna?
Itsenäisyys on myös kovin suhteellinen käsite kuten monet muutkin yhteiskunnallisen ulottuvuuden omaavat käsitteet. Esim. vuoden 1944 jälkeen aina NL:n hajoamiseen asti tilanteemme nuistutti aika paljon Aleksanteri II hallituskautta 1800-luvun puolivälin jälkeen autonomisessa Suomessa. Ulkopolitiikkamme linja määriteltiin naapurissa siltä osin kuin se oli merkityksellistä naapurimme kannalta. "Itsenäiset" valtiot ovat aina olleet enemmän tai vähemmän ylivalta- tai alistussuhteessa johonkin toiseen valtioon. Toisinaan elinkelpoisuuden parantaminen on muodollista itsenäisyyttä tärkeämpi. Näin kai ajateltiin, kun esim. Amerikan Yhdysvallat perustettiin. Suomen EU-sopimus syntyi intressivertailun perusteella sekin. Oltiin valmiita luopumaan muodollisesta itsenäisyydestä ja saattiin vastineeksi taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia etuja. Liittoratkaisuissa yleensä aina jotain saadaan ja jotain siitä vastineeksi annetaan. On aivan älytöntä puhua mistään itsenäisyydestä, jossa ei ole lihaa luiden ympärillä. Suomi ei elä pelkästään pyhällä hengellä, minkä takia joudumme olemaan vuorovaikutuksessa muuhun maailmaan.
Mikä olisi ollut vaihtoehto sille, jos emme olisi liittynyt EU:hun eikä tämä EU olisi ollut niin hyväntahtoinen, että tajoaisi edes mitään ETA-ratkaisujakaan. Eläisimme silloin taloudellisen suojamuurin takana Venäjän naapurissa. Hyvinpä olisivat varmaan asiamme?
Historiankulun vaihtoehdoista voi toki aina spekuloida. Esitän tässä yhden, jonka tuloksena olisimmem ehkä edelleen autonominen osa tsaarin Venäjää. Jos tätä lokakuun vallankumousta ei nimittäin olisi tapahtunut, tsaristinen Venäjä tuskin olisi antanut Suomen itsenäistyä. Ei ole sattumaa, että itsenäistyminen tapahtui juuri silloin, kun naapurissa elettiin murrosta. Samalla tavalla ei ole sattumaa, että YYA-sopimus irtisanottiin ja EU-jäsenhakemus jätettiin juuri 1990-lvun alussa. Silloinkin naapurissa elettiin murrosta. Ilman näitä vallankumouksia ja murroksia Suomi ei olisi se Suomi mikä se nyt on. Jo tästä voi nähdä kohtaloamme ohjaa yllättävän paljon se, mitä suuressa naapurissamme tapahtuu.
Poliittiset suuntaukset seuraavat kaupan ja markkinatalouden lakeja, autonomian aikana Venäjän talous kasvoi kohisten ja Suomi oli tyytyväinen asemaansa, se loi kasvua, vakautta ja yleistä tyytyväisyyttä, tämä vaihe loppui ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin Suomen asema muuttui ja kaupan suunta kääntyi länteen, koska Suomen tuottamilla tuotteilla oli siellä kysyntää.
Toisen maailmansodan jälkeen itä-kauppa integroi meitä N-liiton johtamaan blokkiin ja siitä oli meille merkittävää hyötyä, tilanne muuttui yhdeksänkymmentäluvun alussa kun neuvostotalous ajoi itsensä konkurssiin, Suomi siirtyi joustavasti ja varsin nopeasti osaksi läntistä EU:n johtamaa kauppa- ja tulliliittoa.
Joka on kasvava markkina-alue seuraavat sata vuotta.