Syrjintää(kö)?!

Moi
Nykyään saan aina olla koulussa yksin, entinen bestiksenikään ei suostu puhumaan.
Sen ympärillä on aina ihailija joukko.
On turha yrittää mennä 2 metriä lähemmäs kun saa vihaisia äyskähdyksiä ja mulkaisuja.
Mutta koulun ulkopuolella meillä on tosi kivaa, kunnes kysyn miksi hän ei puhu kanssani koulussa.
Sen jälkeen ei se sitten enää avaakkaan suutaan...
Miksi? En ole vielä keksinyt syytä.
En ole mikään näistä: Tummaihoinen, ylipainoinen, hikipinko, enkä huono koulussa.
Onko ainoa vikani se että käytän vaatteita joista pidän, enkä muotivaatteita?
Otan vastaan kokemuksia ja neuvoja!
6461
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Mielestäni olet ihan tavallinen suomalainen lapsi, vieläpä omilla aivoilla ajatteleva. Siksi
ihmettelenkin sitä, että pidät tuollaista kaveria ystävänä, joka ei tunne sinua kaveriseurassa. Minullakin oli kaveri, joka ei tuntenut minua herrapiireissä. Hänestä tulikin ex kaveri ja ystävystyin ihan tavallisen ihmisen kanssa, jolla on ollut vaikeuksia, mutta joka ei ole ylpeä. Minusta on kiva, että et sorru muotivaatteisiin.
Älä sorru myöskään nöyristelyyn. Ole mieluummin sellaistan kanssa, joilla ei ole kaveria
( niitäkin löytyy). Ei aina tarvitse olla seurapiirin huipun kanssa tekemisissä. Nuorilla
on usein se vika, että he luulevat, että tärkeintä on olla tykättyjen kaverien suosiossa. Mutta ytävistä ovat parhaita vaatimattomat ja sellaiset, joiden ystävyyttä ei tarvitse "ostaa" ( jos ymmärrät mitä tämä ostaminen tarkoittaa). Keskustelisin mieluusti aiheesta kanssasi, jos
haluat.

Äänestä
  • ON mukaava kun tietää että ei ole yksin tälläisten asioiden kanssa.
    Etsisin mielelläni uusia ystäviä mutta niitä ei oikein löydy.
    Käyn kaupungissa koulua, ja kotona päin ei oikein löydy ikätovereita.
    Ei ole helppoa löytää ystäviä kun melkein kaikilla on jo omat ystäväpiirinsä joihin on vaikea päästä mukaan.
    Kiitos neuvoista silti.
    p.s. On mukava jutella "kohtalotovereiden" kanssa

    Äänestä

  • Omppu kirjoitti:

    ON mukaava kun tietää että ei ole yksin tälläisten asioiden kanssa.
    Etsisin mielelläni uusia ystäviä mutta niitä ei oikein löydy.
    Käyn kaupungissa koulua, ja kotona päin ei oikein löydy ikätovereita.
    Ei ole helppoa löytää ystäviä kun melkein kaikilla on jo omat ystäväpiirinsä joihin on vaikea päästä mukaan.
    Kiitos neuvoista silti.
    p.s. On mukava jutella "kohtalotovereiden" kanssa

    Minun ystävä on naapuri, joka jäi eläkkeelle psyykkisten syiden vuoksi. Hän on oikein kiva.
    Tietysti pitää tuntea hänen tapansa.
    Sinäkin voisit ottaa ystäväksi vaikka jonkun vanhuksen vanhainkodilta, jonka luona kävisit, tai sitten sellaisen nuoren, joka seisoksii erillään ilman ystävää. Niitä on varmasti.

    Äänestä

  • Eppu kirjoitti:

    Minun ystävä on naapuri, joka jäi eläkkeelle psyykkisten syiden vuoksi. Hän on oikein kiva.
    Tietysti pitää tuntea hänen tapansa.
    Sinäkin voisit ottaa ystäväksi vaikka jonkun vanhuksen vanhainkodilta, jonka luona kävisit, tai sitten sellaisen nuoren, joka seisoksii erillään ilman ystävää. Niitä on varmasti.

    Ihan hyvä idea!
    Vaikka en kyllä oikein ehdi muulloin kuin viikonloppuisin jolloin yleensä; siivoilen, käyn kirjastossa, yms...
    Nykyiset koulu päiväni loppuvat pääasiassa kolmelta.
    Ja läksyjen jälkeen kello on jo sen verran paljon että ei ehdi tekemään mitään.
    Mutta mikä on vanhainkodin ikärajana? Tarkoitan että kuinka nuoret saavat ruverta käymään siellä.
    T: Omppu

    Äänestä

  • Omppu kirjoitti:

    Ihan hyvä idea!
    Vaikka en kyllä oikein ehdi muulloin kuin viikonloppuisin jolloin yleensä; siivoilen, käyn kirjastossa, yms...
    Nykyiset koulu päiväni loppuvat pääasiassa kolmelta.
    Ja läksyjen jälkeen kello on jo sen verran paljon että ei ehdi tekemään mitään.
    Mutta mikä on vanhainkodin ikärajana? Tarkoitan että kuinka nuoret saavat ruverta käymään siellä.
    T: Omppu

    Kannattaa kysyä ja sopia asiasta vaikka osastonhoitajan kanssa. Kyllä se varmaan järjestyy.

    Äänestä

  • Eppu kirjoitti:

    Kannattaa kysyä ja sopia asiasta vaikka osastonhoitajan kanssa. Kyllä se varmaan järjestyy.

    Okei mä kysyn.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Omppu kirjoitti:

Moi
Nykyään saan aina olla koulussa yksin, entinen bestiksenikään ei suostu puhumaan.
Sen ympärillä on aina ihailija joukko.
On turha yrittää mennä 2 metriä lähemmäs kun saa vihaisia äyskähdyksiä ja mulkaisuja.
Mutta koulun ulkopuolella meillä on tosi kivaa, kunnes kysyn miksi hän ei puhu kanssani koulussa.
Sen jälkeen ei se sitten enää avaakkaan suutaan...
Miksi? En ole vielä keksinyt syytä.
En ole mikään näistä: Tummaihoinen, ylipainoinen, hikipinko, enkä huono koulussa.
Onko ainoa vikani se että käytän vaatteita joista pidän, enkä muotivaatteita?
Otan vastaan kokemuksia ja neuvoja!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu