Katsellessani nykyajan nuorukaisia ja neitosia minulle tulee selkeä kuva, miten nuoria olivatkaan viime maailmansodan taistelijamme. Hehän olivat kahdenkymmenen ikävuoden paikkeilla, osa jopa alle ja osa hieman yli.
Nyt kun itse olen saanut ikää, nämä 20-vuotiaat nuorukaiset näyttävät sangen nuorilta. Ovat juuri eläneet lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Kuitenkin tammenlehväsukupolvi taisteli tuossa iässä urheasti maamme vapauden puolesta. Jos Ihantalassa vieressä olevan sotilaan ruumiinosat lensivät puuhun ammuksen räjähdyksestä, jäi henkiinjäänyt nuorukainen paikalleen, kenties juoksi panssarinyrkki kädessään lähelle vihollisen teräshirviötä ja tuhosi sen henkensä kaupalla.
Kuinka voimme kylliksi arvostaa tuon tammenlehväsukupolven työtä? Eräs kaverini laskee, että saadessaan 14 000 mk kuukaudessa palkkaa, oli palkka samasta ammatista Virossa 150 mk kuukaudessa. Siten hänen palkastaan kaikki se, mikä ylittää 150 mk/kk on rintamasotilaitten hänelle hankkimaa palkkaa. Itsenäisessä Suomessa elintaso nousi kovan työn ja taitavan ulko- ja talouspolitiikan ansiosta noin korkealle.
Kysyn, olemmeko me, jälkeen jääneet, olleet Ihantalassa tai muilla taistelupaikoilla henkensä menettäneiden nuorukaisten tekojen arvoisia. Menettivätkö he henkensä sen takia, että me myymme itsenäisyyden noin vain, jonkin etuoikeutetun ihmisryhmän tulojen nostamiseksi. Olemmeko olleet heidän sankaritekojensa arvoinen sukupolvi, sillä muistan hyvin, miten tammenlehvän kantajat kauhistelivat itsenäisyytemme myymistä EU:lle kansanäänestyksen aikana.
Yhä uudelleen mieleeni tulevat Sillanpään marssilaulun sanat muuntaen: "Kumpujen kätköstä mullasta maan, katsovat sankaripoikamme EU-miesten tekoja." Ja omaatuntoani kalvaa.
Nyt kun itse olen saanut ikää, nämä 20-vuotiaat nuorukaiset näyttävät sangen nuorilta. Ovat juuri eläneet lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Kuitenkin tammenlehväsukupolvi taisteli tuossa iässä urheasti maamme vapauden puolesta. Jos Ihantalassa vieressä olevan sotilaan ruumiinosat lensivät puuhun ammuksen räjähdyksestä, jäi henkiinjäänyt nuorukainen paikalleen, kenties juoksi panssarinyrkki kädessään lähelle vihollisen teräshirviötä ja tuhosi sen henkensä kaupalla.
Kuinka voimme kylliksi arvostaa tuon tammenlehväsukupolven työtä? Eräs kaverini laskee, että saadessaan 14 000 mk kuukaudessa palkkaa, oli palkka samasta ammatista Virossa 150 mk kuukaudessa. Siten hänen palkastaan kaikki se, mikä ylittää 150 mk/kk on rintamasotilaitten hänelle hankkimaa palkkaa. Itsenäisessä Suomessa elintaso nousi kovan työn ja taitavan ulko- ja talouspolitiikan ansiosta noin korkealle.
Kysyn, olemmeko me, jälkeen jääneet, olleet Ihantalassa tai muilla taistelupaikoilla henkensä menettäneiden nuorukaisten tekojen arvoisia. Menettivätkö he henkensä sen takia, että me myymme itsenäisyyden noin vain, jonkin etuoikeutetun ihmisryhmän tulojen nostamiseksi. Olemmeko olleet heidän sankaritekojensa arvoinen sukupolvi, sillä muistan hyvin, miten tammenlehvän kantajat kauhistelivat itsenäisyytemme myymistä EU:lle kansanäänestyksen aikana.
Yhä uudelleen mieleeni tulevat Sillanpään marssilaulun sanat muuntaen: "Kumpujen kätköstä mullasta maan, katsovat sankaripoikamme EU-miesten tekoja." Ja omaatuntoani kalvaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Sotiemme kallein hinta makaa sankarihaudoissamme."
Tämän sanonnan kuulee joskus juhlapuheissa.
Eikä siinä mitään, totta se on.
Mutta sotiemme jälkeisen ajan mittaaminen rahassa kuukausipalkkana on linjatonta. Kyllä veteraaneja pitää tietysti arvostaa sotien aikana tehdystä työstä, mutta ei sitä voi hinnoitella, silloin menee maku koko hommasta.
Ajat ovat muuttuneet, emme elä enää 40- ja 50-lukuja.
Kansallisvaltion "itsenäisyys" ei ole kaupan EU:n liittymisessä. Kyllä me edelleen olemme itsenäinen valtio. Talouden keinot ovat vaan erilaiset. EU:iin kuuluminen on nimenomaan taloudellinen mahdollisuus pienelle valtiolle tulla toimeen laajenevassa maailmassa. Tulevaisuudessa me näemme sen entistä paremmin.
olisi aika kömpiä sieltä juoksuhaudan pohjalta tähän päivään. Nyky nuoret ovat venäjällä ja suomessa ainakin toistaiseksi olleet edellisiä sukupolvia viisaampia, että ovat pystyneet välttämään sodan.
Aivan niin, olen samaa mieltä.
Hirveä mesuaminen ja naapuriviha ei vie asioita eteenpäin.
Sotaveteraanit ovat saaneet kaikenlaista kestää. Sodan ja kuoleman, sotakorvaukset, jälleenrakentamisen paineen, kekkos-aikaisen unohtamisen, vehkeilyt itänaapurin kanssa. Törkypelle-paavot vielä nyt laittautuvat veteraanien vaatteisiin ja koettavat puhua lainatulla äänellä. Vielä riittää hyväksikäyttäjiä.
Näiden paavojen jäljissä vilahtaa ”piippalakki” ja puheessa lemuaa kaali.
Keskusten ja viestilinjojen vetäjät, digitaalisen kommunikaation ja logistiikan hallitsijat reippaasti motorisoiduilla järjestelmillään hanskaavat yhdessä kompanjassa kaiken sen tiedon ja tulivoiman mitä isien pataljoona tai jopa prikaati käytti maailmanpalossa...
Sitä on niin helppo sanoa ja kritisoida nykysukupolvea kun ei tiedä mihin he oikeasti pystyvät...onneksi. Pelkureita, maanpettureita ja ruotsiin pakenevaa varakasta paskasakkia (enkä tosiaan puhu sotalapsista) oli 40-luvulla vaan eipä noista puhuta nykyään kun se koetaan liian vaikeaksi.
Jokaisella sukupolvella on OMAT haasteensa.
on sulkenut silmänsä,niin Suomessa ei ole enään jäljellä kuin paskasakkia joiden puolesta ei kannata taistella!
sinä
isänmaan EU:lle myydä.