Pankeissa velkaa myytiin 80- ja 90-lukujen vaihteessa asiakkaille pääosin vilpittömässä mielessä. Pankkikilpailu oli "kovaa" - ja lainaa myytiin paljon.
Aika tosin oli sellainen, että asiakirjoja tai luoton/panttauksen ehtoja ei selitetty asiakkaille, eikä asiakirjoja edes täytetty kunnolla loppuun saakka. Oltiin naiveja ja hyväuskoisia.
Kun toimintaympäristö äkkiä muuttui, pankeissa säikähdettiin. Jokainen pankin työntekijä halusi turvata oman selustansa. Asiakirjoja saatettiin korjata jälkikäteen pankin eduksi - tai jopa kokonaan muuttaa niitä. Lisäksi perintätoimia aloitettiin, vaikka suullisesti olisikin sovittu seikkoja, jotka tosiasiassa estäisivät vakuuden realisoinnin.
Pankit perivät selvästi puutteellisin ja vajavaisin paperein velkoja - kaikkia näitä puutteita ei ulosottotoimi huomannut. Laittomuuksia sattui useita - eivätkä viranomaiset niitä huomanneet. Ja perintä sekä realisointi kävi vilkkaana.
Samaan aikaan alkoi myllerrys pankkikentässä. Henkilökuntaa vähennettiin - perinän moraali ja dogumentointi unohtui. Niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin: enää ei tiedetty keneltä on mitäkin saatu perittyä ja mihinkäkin velkaan. Tässä tilanteessa perintäjuristin ohje oli: "Peritään niin pitkään, kun saadaan. Ja vasta kun suoritukset loppuvat, tutkitaan onko mitään mahdollisuutta periä lisää". Armoa ei tunnettu, sillä oma työpaikka oli vaarassa.
Osa velallisista oli ahdinkoon syyttömiä. Heiltä meni omaisuus ja terveys. Pahimmillaan henkikin.
Velallisten joukkoon mahtuu toki selviä huijareitakin sekä sellaisia, jotka joutuivat velkaloukkoon omaa tyhmyyttään (kohtuuttomia riskejä ja yli varojensa elämistä).
Surullisinta asiassa on se, että ne syyttömät ovat hiljaisimpia ja he kärsivät. Tyhmyydestään tai jopa vilpillisyydestään loukkoon joutuneet pitävät suurinta ääntä ja vaativat oikeutta itselleen eniten. Heille virheen tehnyt on aina pankki - vaikka tosiasiassa he tekivät itse suuret virheensä.
Mutta ne todelliset tapahtuneet vääryydet ovat kohtuuttomimpia ulkopuolisia takaajia ja pantinantajia kohtaan. Moni velallisen (entinen) ystävä tai vanhemmat ja sukulaiset ovat menettäät kaiken. Eivätkä he velallisen velkajärjestelyistä johtuen voi ikinä edes yrittää periä saataviaan varsinaisilta velallisilta. Omaisuus ja ehkä terveyskin siis meni takaajilta toisten lainojen takia (lainojen joilla velallinen oli pahimmillaan elänyt vain makeaa elämää). Ja osa takaajista maksaa vieläkin näitä toisten velkoja, joka kuukausi ulosottoon.
Tämä velkapommi aiheutti jo aikanaan paljon ruumiita ja sairautta. Valitettavasti sen jäljet tulevat näkymään vielä pitkään. Velkaloukossa (velallinen tai takaaja) ja sen paineissa kasvaneet lapset ovat saaneet lapsuudessaan sellaisen paineen, joka purkaantuu joskus - tavalla tai toisella. Ja näitä lapsia on liian paljon.
Samaan aikaan yhteiskunta aloitti säästötoimet. Lasten ja nuorten psyykkistä hoitoa vähennetään ...
Valkokaulusrikollisuuskin on "vakiintunutta käytäntöä", niin vakiintunutta, ettei edes näin törkeän rikollisuudenlajin tutkintaa ole käynnistetty viran puolesta!
Aika tosin oli sellainen, että asiakirjoja tai luoton/panttauksen ehtoja ei selitetty asiakkaille, eikä asiakirjoja edes täytetty kunnolla loppuun saakka. Oltiin naiveja ja hyväuskoisia.
Kun toimintaympäristö äkkiä muuttui, pankeissa säikähdettiin. Jokainen pankin työntekijä halusi turvata oman selustansa. Asiakirjoja saatettiin korjata jälkikäteen pankin eduksi - tai jopa kokonaan muuttaa niitä. Lisäksi perintätoimia aloitettiin, vaikka suullisesti olisikin sovittu seikkoja, jotka tosiasiassa estäisivät vakuuden realisoinnin.
Pankit perivät selvästi puutteellisin ja vajavaisin paperein velkoja - kaikkia näitä puutteita ei ulosottotoimi huomannut. Laittomuuksia sattui useita - eivätkä viranomaiset niitä huomanneet. Ja perintä sekä realisointi kävi vilkkaana.
Samaan aikaan alkoi myllerrys pankkikentässä. Henkilökuntaa vähennettiin - perinän moraali ja dogumentointi unohtui. Niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin: enää ei tiedetty keneltä on mitäkin saatu perittyä ja mihinkäkin velkaan. Tässä tilanteessa perintäjuristin ohje oli: "Peritään niin pitkään, kun saadaan. Ja vasta kun suoritukset loppuvat, tutkitaan onko mitään mahdollisuutta periä lisää". Armoa ei tunnettu, sillä oma työpaikka oli vaarassa.
Osa velallisista oli ahdinkoon syyttömiä. Heiltä meni omaisuus ja terveys. Pahimmillaan henkikin.
Velallisten joukkoon mahtuu toki selviä huijareitakin sekä sellaisia, jotka joutuivat velkaloukkoon omaa tyhmyyttään (kohtuuttomia riskejä ja yli varojensa elämistä).
Surullisinta asiassa on se, että ne syyttömät ovat hiljaisimpia ja he kärsivät. Tyhmyydestään tai jopa vilpillisyydestään loukkoon joutuneet pitävät suurinta ääntä ja vaativat oikeutta itselleen eniten. Heille virheen tehnyt on aina pankki - vaikka tosiasiassa he tekivät itse suuret virheensä.
Mutta ne todelliset tapahtuneet vääryydet ovat kohtuuttomimpia ulkopuolisia takaajia ja pantinantajia kohtaan. Moni velallisen (entinen) ystävä tai vanhemmat ja sukulaiset ovat menettäät kaiken. Eivätkä he velallisen velkajärjestelyistä johtuen voi ikinä edes yrittää periä saataviaan varsinaisilta velallisilta. Omaisuus ja ehkä terveyskin siis meni takaajilta toisten lainojen takia (lainojen joilla velallinen oli pahimmillaan elänyt vain makeaa elämää). Ja osa takaajista maksaa vieläkin näitä toisten velkoja, joka kuukausi ulosottoon.
Tämä velkapommi aiheutti jo aikanaan paljon ruumiita ja sairautta. Valitettavasti sen jäljet tulevat näkymään vielä pitkään. Velkaloukossa (velallinen tai takaaja) ja sen paineissa kasvaneet lapset ovat saaneet lapsuudessaan sellaisen paineen, joka purkaantuu joskus - tavalla tai toisella. Ja näitä lapsia on liian paljon.
Samaan aikaan yhteiskunta aloitti säästötoimet. Lasten ja nuorten psyykkistä hoitoa vähennetään ...
Valkokaulusrikollisuuskin on "vakiintunutta käytäntöä", niin vakiintunutta, ettei edes näin törkeän rikollisuudenlajin tutkintaa ole käynnistetty viran puolesta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistä se johtuu, että "talous" muodostaa sellaisen alueen, jossa voi toimia miltei miten tahansa, eikä sitä koskaan pidetä rikollisena? Miten on mahdollista, että taloudessa aina vahvempi voi menetellä härskimmin, ja kun heikompi menettää omaisuutensa, työnsä ja terveytensä, asia voidaan kuitata kyynisellä toteamuksella: tällaista on business.
Kuitenkin samaan aikaan "taloudesta" puhutaan ikään kuin kysymyksessä olisi "järjestelmä joka järjestää ihmisten elämän, rataskoneisto joka pyöriessään tuottaa kaikille hyvinvointia" (Oikkonen: Narkissos-esseet). Eikö talous ole pikemminkin nykyajan uskontoa, jota ei voi kyseenalaistaa? Uskonnolle on ominaista, ettei sen "laillisuutta" sovi arvostella. Ja kun kansa pidetään jumalaapelkääväisenä, uskontojen nimissä on aina voitu tehdä vaikka mitä.
Globaalitalouden kriitikot Chomskysta Sorosiin tietävät kertoa kuinka valtioiden velkaannuttamistemput tehdään. Se tapahtuu useimmiten saman kaavan mukaan - ensin tupataan maa täyteen lainarahaa, ja jos kansantalous ei syntyviä kuplia kestä, pakotetaan valtio pelastamaan rahajärjestelmä (pankit) ja sosialisoimaan velat valtion piikkiin. Mitä yksityisille ihmisille raharattaiden hampaissa tapahtuu, se ei globaalipankkiireita kiinnosta. Jos valtion velanmaksukyky horjuu, valtion on purettava julkistaloutta, etupäässä sosiaalitointa, terveydenhoitoa ja koulutusta, jotta keinottelijoiden saamiset turvataan.
Ja tämä kaikki on ihan "laillista", siihen ei ajatella liittyvän mitään kyseenalaista saati rikollista.
Globaalikapitalismin kriitikot osaavat kyseenalaistaa rahatalouden järjestelmänä, ja "taloususkonnosta" puhuvat Suomessakin ainakin YLE:n taloustoimittajat, Juha Siltala, Ari Ojapelto, Risto Isomäki, jne. Mielenkiintoista on, että kun eräs lehtitoimittaja yritti järjestää avoista keskustelua akateemisten kansantaloustieteilijöiden ja näiden kriitikoiden välillä, koko professoriporukka kieltäytyi ehdottomasti. Ilmeisesti he kokivbat kriitikot pyhien arvojen rienaajina.
Pankit väärensivät velkakirjoja, mutta ketään ei kiinnosta rikosten tutkinta!
Missä tilassa on maan laillisuusvalvonta?
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden korruption vallassa?
Mikä muu estää selvääkin selvempien rikosten peittelyn?