Pankkimme jäsenet ovat tutkineet asiaa ja päättäneet kirjoittaa vääryyksistä nettikirjan sijasta nettikirjeen, koska jäsenemme haluavat olla turhan mahtailevia. Pankkimme kirjoittaa tämän kirjeen poikkeuksellisesti me-muodossa. Tämä johtuu pelkästään jäsentemme toivomuksesta, jotta kaikkien kanta varmasti tulisi näkyviin. Sitä paitsi on jotenkin hienompaa ja vakuuttavampaa kirjoittaa me-muodossa. Tämän muodon keksivät jo aikoinaan Venäjän tsaarit, kun he halusivat olla enemmän kuin vain yksi. Se olisikin ollut turhan rahvaanomaista.
Suuri maataloushuijauksen suunnitelu aloiettiin välittömästi sotien jälkeen. Jo ennen sotiakin oli pyritty huijaamaan, mutta ei mennä liian pitkälle historiaan, sillä noista ajoista enää harvoilla on uskottavia muistikuvia. Suureen huijaukseen osallistuivat ökyisännät ja Maalaislitton ns. K-linja. Tämä porukka oli hyvin tutustunut sosialismin marxilaisiin oppeihin. Mutta mihinkää kolhoosiporukoihin he eivät mistään hinnasta halunneet lähteä. Siksi sosialismista piti kehittää talonpoikaisversio. Malli oli yksinkertainen. Siirretään rahaa muiden taskuista omiin taskuihin. Normaalistihan tätä kutsutaan varastamiseksi, mutta tietenkin asia haluttiin pukea hienompaan ulkoasuun. Sellaiseksi sopi maataloustukijärjestelmä, jonka ylväs tavoite oli tietysti tukien puolesta puhujien mielestä pitää Suomen kansa leivässä. Maataloustuelle ei ollut tuolloin mitään varsinaista tarvetta, koska markkinat olivat säännellyt ja rajasuojat niin korkeita kuin haluttiin.
Tämän suuren maataloushuijauksen arkkitehdit keksivät myös hyvin toimivan tuensaantiperiaatteen. Koska maalaislliitto on aina puolustanut pientä ihmistä, tukia päätettiin maksaa vain pienille ihmisille. Koska ihmisiä ei tätä varten mitattu tai punnittu, piti keksiä jokin kuvaava suhdeluku. Tällaiseksi tuli se, ihmisten keskipaino jaetaan tilan hehtaarien ja lypsävien tulon määrällä. Tälla laskukaavalla tuentarpeessa oleva maatalousyrittäjä saatiin näyttämään siltä toivotulta maan matoselta, pieneltä ihmiseltä. Todellista painoa ei voitu ottaa kiloissa huomioon, sillä jostain syystä nämä tuensaajat olivat aina vähän pyylevyyteen taipuvaisista suvuista. Lopputulosta hieman ihmettelivät ne maatalousyrittäjät, joilla oli muutama hehtaari kaurapuuron voimalla raivattua peltoa ja palaneista hirsistä kyhätyssä navetassa pari kolme lypsävää. Tottakai heidänkin mieliksi piti jotain tehdä, kun tuet menivät näille pienille ihmisille. Sitä varteen kehitettiin raivaajamitaleita ja meijärien kunniakirjoja, joita nämä suuret pienellä tilalla asuvat ihmiset siitten saattoivat ripustella mökkinsä seinille. Ei näitäkään ihan solkenaan jaettu, sillä ne tehtiin vähän paremmalle paperille. Näin säästettiin kustannuksissa.
Jostain syystä nämä kunniakirjoja saaneet suuret ihmiset kuitenkin pahoittivat mielensä ja muuttivat Ruotsiin ja kaupunkeihin. Tämä siis iitäkin huolimatta, että Maalaisliitto ja MTK ajoivat heidän asioitaan näin pontevasti. Ehkä pienillä tiloilla asuvat suuret ihmiset olivat vain röyhkeitä ja kiittämättömiä. Maatilat vähenivät, mutta tuensaajamaatilat eivät vähentyneet. Niitä näytti vain nyt olevan enemmistö, kun vain pieniä ihmisiä jäi maatalousyrittäjiksi. Korkeasta rajasuojasta ja säännellyistä markkinoista huolimatta näille pienille ihmisille myönneettin joka vuosi vain lisää erilaisia tukia. Tukea tuli jos sato jäi odottamattomamman pieneksi, mutta myös silloin jos siitä tuli odottamattoman suuri. Sopivaa satoa ei saatu yhtenekään vuonna. Tämä taas johtui siitä, että maan asioista päättämässä oli joka vuosi tämä yksi ja sama puolue. Sääilmiöillä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaikka herkkäuskoinen voisi näin äkkipäätä luullakin. Kun nämä pienet ihmiset puhuvat esim. tuottajahintojen romahduttamisesta, he tarkoittavat sitä, että ns. rajasuojaa huononnetaan. He eivät käytä tästä nimitystä markkinatalous tai markkinatalouteen siirtyminen, koska on jotenkin parempi sanoa, että joku ilkeyttään vaan romahduttelee näitä hintoja ja sitä varten sitten erilaiset kompensaatiot ovat oikeutettuja.
Tämän suuri maataloushuijaus johti muihinkin kummallisuuksiin. 60-luvulla eläneet muistavat varmaan hyvin esim. rasvamatkat Haaparantaan. Jostain kumman syystä elintasoltaan korkeammassa Ruotsissa oli paljon halvempia elintarvikkeita kuin Suomessa. Näitä sitten lähdettiin joukolla hakemaan Haaparannasta, josta sai tullivapaasti tuoda jonkun voikilon. Toinenerikoinen ilmiö oli se, että samaan aikaan kun ihmiset matkustivat hakemaan halvempaa voita Haaparannasta, meiltä Suomesta myytin voita vielä halvemmalla Englantiin. Tämä kaikki tapahtui tietysti veronmaksajien jalomielisyyden ansiosta. Kummallista oli myös se, miten paljon traktoreita ja muita härveleitä nämä pienet ihmiset tarvitsivat. Niiden hankintaan heitä kannusti maatalousinvestointilainojen korkotukilainat ja maatalousverotuksen poistojärjestelmä. Tämä oli niin hyvä järjestelmä, että veroja ei sen ansiosta tarvinnut maksaa, yritäjä näytti aina köyhältä ja silti saatiin aina uusia traktoreita pihaan. Pitihän 6 vuotias perheen kuopuskin opastaa jo oman traktorin pukille. Maataloustuki- ja rajasuojajärjestelmästä kehittyi vähitellen sellainen normiviidakko, ettei sitä enää kukaan pystynyt hallitsemaan. Sen vuoksi kaavakkeisiin piti panna ruksia, että hakee kaikkia tukia mitä keksitään ja kehdataan vaan myöntää.
Punamultahallitusten kausi oli oikeata kepulaisen pienen maatalousihmisen kulta-aikaa. SDP ja KePu keksivät nimittäin jakaa rahaa keskenänsä. Sulle-mulle politiikka toimi hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka tiedettiin, ettei se pitkän päälle ole taloudellisesti viisasta. Inflaatio oli tämän ansiosta hurja ja sitä hoidettiin devalvaatioilla. Tämä varmisti sen, että kuluttajien elintaso pysyi matalana, mutta metsäteollisuudelle meni hyvin. Ja ei vaan metsäteollisuudella, vaan myös sillä pienellä ihmisellä, joka sattui omistamaan metsää. Devalvaatioiden ansiosta puun kysyntä aina kasvoi ja kantohinnat nousivat. Älykäs eli lainoilla. tyhmä duunari palkallaan, joka inflaation ja devaltiookierteen pyörteissä aina menetti ostovoimaansa. Pienen ihmisen maaomaisuuden arvo sen sijaan piti kyllä kutinsa, koska hinta määräytyi kysynnä ja tarjonnan mukaan. Lisämaan hankinta oli noihin aikoihin kannattavaa sekä myyjälle että pidemmällä tähtäimelle myös ostajalle, jos hän pääsi tähän pienten ihmisten tukirenkaaseen.
Maataloustukien saajien odotusarvot ovat olleet kovat. Heille luvattiin, että huijaus kyllä kestää ajan hammasta eikä tyhmä veronmaksaja ja kuluttaja sitä huomaa. Mutta sitten tuli tämä painajainen. Itänaapurin systeemi mureni ja lopulta romahti. Tämä avasi kaikki portit muille kuin suunnitelmatalousideologioille. Tästä alkoi maatalousyrittäjän kurjistuminen. Siksi on jotenkin ymmärrettävää, että EU-sopimuksesta vastuullisia halutaan nyt huijauksesta valtakunnanoikeuteen. Näin pitää menetellä, koska sen paljon suuremman huijauksen tekijät ovat jo haudassa. Suuren maataloushuijauksen puolisosialistinen rahat taskusta toiseen politiikka tuli mahdottomaksi, kun NL mureni, Kekkonen dementoitui ja ökykepulien sanelupolitiikka sen myötä loppui. Kaupunkien suuret ja pahat ihmiset eivät enää ymmärtäneetkään niin paljon näiden pienten tarpeita ja menivät ja äänestivät EU:hun liittymisen puolesta. Se on tietysti joidenkin mielestä niin suuri rikos, että yli puolet Suomen kansasta joutaisi valtakunnanoikeuteen.
Mutta meidän kirjoituksemme edustaa tietenkin kaunaista ja kateellista ajattelua. Emme ymmärrä omaa etuamme, kun emme halua antaa rahoja niille, jotka antavat meille jokapäiväisen leivän. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että olemme yksinkertaisia ihmisiä emmekä ole vielä oikein mieltäneet kaikkia kepulikonsteja. Tietysti olemme myös ahneita, kun haluamme pitää itse omat rahamme emmekä jaa niitä tarvitseville, näille maan matosille, joita pienten ihmisten puolustaja Keskusta edelleen tinkimättömästi puolustaa.
Mutta hokema on tämä: Me suomalaiset tarvitsemme omaa maataloutta ja suurin osa kansasta kannattaa omavaraista maatalousmallia. Jos kerran näin on, niin miksi emme antaisi kansan olla aktiivinen ja päättää päivittäin demokraattisesti tästä asiasta. Ehdotuksemme Suomen maatalouden pelastamiseksi ja demokratian lisäämiseksi on seuraava. Lopetaan vähin erin maataloustukien maksaminen ja poistetaan kaikki rajasuojat. Ajetaan tätä samaa politiikkaa koko EU:ta koskevaksi. Sitten MTK:n ja Keskustan annetaan valtiovallan tuella eli rahoituksella järjestää voimakas markkinointikampanja kotimaisen tuotannon puolesta. Imisille kerrotaan niin selväsanaisesti kuin mahdollista, että syömällä kotimaista tuotetta, tuet omavaraista maatalouttamme. Kaupoissa pitäisi olla selkeä kyltti aina kotimaisen tuotteen kohdalla. Elintarvikkeet olisivat markkinahintaisia, niin ulkomaiset kuin kotimaiset. Tällöin ihmiset voisivat demokraattisesti päättää sen, kuinka suurella summalla he tukevat kotimaista tuotantoa. Kaupan kassoilla voitasiin kerätä vielä kolehtiakin kotimaisuuden puolesta. Näin ne ihmiset, jotka eivät niin välittäisi kotimaisen tukemisesta, voisivat ostella sitä ulkomaista myrkkyruokaa. Jos kerran ylivertainen enemmistö tukee kotimaista omavaraisuutta. tällä tavoin ihmiset pääsisivät joka päivä osoittamaan itselleen ja muille tämän tukensa. Verotuksen progressiota voitaisiin vähän kiristää, etteivät suurituloiset pääisisi kohtuuttomasti hyötymään.
Emme vaadi kenenkään päätä vadille tämän suuren maataloushuijauksen takia. Kerroimme kyllä huijaukseen osalliset, mutta emme vieritä syytä huijaukseen syyllistyneen poliittisen vastustajan päälle, koska kuten sanoimme, emme vielä oikein osaa käyttää näitä kepulikonsteja. Emme myöskään vaadi purkamaan näitä maataloushuijauslakeja tai mitään hyvitystä veronmaksajille ja kuluttajille. Riittäisi kun Keskusta ja MTK painaisivat meille veronmaksajillekin edes jonkin hienon kunniakirjan hyvälaatuislle paperille pitkäaikaisesta ja kunniakkaasta huijattuna olosta. Katsomme asiassa vain eteenpäin ja yritämme ehdotuksellamme pelastaa Suomen maatalouden sellaiseksi, että kaikkien kansalaisten mielipide tulee edustetuksi. Uskomme, että ehdotuksemme jossa kansalaiset pääsevät joka päivä euroillaan äänestämään kotimaisen maatalouden puolesta on demokraattisin ja selkein tapa päästä hyvään lopputulokseen, sillä kaikkiahan me kannatamme kotimaista maataloutta, eikös vain.
Suuri maataloushuijauksen suunnitelu aloiettiin välittömästi sotien jälkeen. Jo ennen sotiakin oli pyritty huijaamaan, mutta ei mennä liian pitkälle historiaan, sillä noista ajoista enää harvoilla on uskottavia muistikuvia. Suureen huijaukseen osallistuivat ökyisännät ja Maalaislitton ns. K-linja. Tämä porukka oli hyvin tutustunut sosialismin marxilaisiin oppeihin. Mutta mihinkää kolhoosiporukoihin he eivät mistään hinnasta halunneet lähteä. Siksi sosialismista piti kehittää talonpoikaisversio. Malli oli yksinkertainen. Siirretään rahaa muiden taskuista omiin taskuihin. Normaalistihan tätä kutsutaan varastamiseksi, mutta tietenkin asia haluttiin pukea hienompaan ulkoasuun. Sellaiseksi sopi maataloustukijärjestelmä, jonka ylväs tavoite oli tietysti tukien puolesta puhujien mielestä pitää Suomen kansa leivässä. Maataloustuelle ei ollut tuolloin mitään varsinaista tarvetta, koska markkinat olivat säännellyt ja rajasuojat niin korkeita kuin haluttiin.
Tämän suuren maataloushuijauksen arkkitehdit keksivät myös hyvin toimivan tuensaantiperiaatteen. Koska maalaislliitto on aina puolustanut pientä ihmistä, tukia päätettiin maksaa vain pienille ihmisille. Koska ihmisiä ei tätä varten mitattu tai punnittu, piti keksiä jokin kuvaava suhdeluku. Tällaiseksi tuli se, ihmisten keskipaino jaetaan tilan hehtaarien ja lypsävien tulon määrällä. Tälla laskukaavalla tuentarpeessa oleva maatalousyrittäjä saatiin näyttämään siltä toivotulta maan matoselta, pieneltä ihmiseltä. Todellista painoa ei voitu ottaa kiloissa huomioon, sillä jostain syystä nämä tuensaajat olivat aina vähän pyylevyyteen taipuvaisista suvuista. Lopputulosta hieman ihmettelivät ne maatalousyrittäjät, joilla oli muutama hehtaari kaurapuuron voimalla raivattua peltoa ja palaneista hirsistä kyhätyssä navetassa pari kolme lypsävää. Tottakai heidänkin mieliksi piti jotain tehdä, kun tuet menivät näille pienille ihmisille. Sitä varteen kehitettiin raivaajamitaleita ja meijärien kunniakirjoja, joita nämä suuret pienellä tilalla asuvat ihmiset siitten saattoivat ripustella mökkinsä seinille. Ei näitäkään ihan solkenaan jaettu, sillä ne tehtiin vähän paremmalle paperille. Näin säästettiin kustannuksissa.
Jostain syystä nämä kunniakirjoja saaneet suuret ihmiset kuitenkin pahoittivat mielensä ja muuttivat Ruotsiin ja kaupunkeihin. Tämä siis iitäkin huolimatta, että Maalaisliitto ja MTK ajoivat heidän asioitaan näin pontevasti. Ehkä pienillä tiloilla asuvat suuret ihmiset olivat vain röyhkeitä ja kiittämättömiä. Maatilat vähenivät, mutta tuensaajamaatilat eivät vähentyneet. Niitä näytti vain nyt olevan enemmistö, kun vain pieniä ihmisiä jäi maatalousyrittäjiksi. Korkeasta rajasuojasta ja säännellyistä markkinoista huolimatta näille pienille ihmisille myönneettin joka vuosi vain lisää erilaisia tukia. Tukea tuli jos sato jäi odottamattomamman pieneksi, mutta myös silloin jos siitä tuli odottamattoman suuri. Sopivaa satoa ei saatu yhtenekään vuonna. Tämä taas johtui siitä, että maan asioista päättämässä oli joka vuosi tämä yksi ja sama puolue. Sääilmiöillä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaikka herkkäuskoinen voisi näin äkkipäätä luullakin. Kun nämä pienet ihmiset puhuvat esim. tuottajahintojen romahduttamisesta, he tarkoittavat sitä, että ns. rajasuojaa huononnetaan. He eivät käytä tästä nimitystä markkinatalous tai markkinatalouteen siirtyminen, koska on jotenkin parempi sanoa, että joku ilkeyttään vaan romahduttelee näitä hintoja ja sitä varten sitten erilaiset kompensaatiot ovat oikeutettuja.
Tämän suuri maataloushuijaus johti muihinkin kummallisuuksiin. 60-luvulla eläneet muistavat varmaan hyvin esim. rasvamatkat Haaparantaan. Jostain kumman syystä elintasoltaan korkeammassa Ruotsissa oli paljon halvempia elintarvikkeita kuin Suomessa. Näitä sitten lähdettiin joukolla hakemaan Haaparannasta, josta sai tullivapaasti tuoda jonkun voikilon. Toinenerikoinen ilmiö oli se, että samaan aikaan kun ihmiset matkustivat hakemaan halvempaa voita Haaparannasta, meiltä Suomesta myytin voita vielä halvemmalla Englantiin. Tämä kaikki tapahtui tietysti veronmaksajien jalomielisyyden ansiosta. Kummallista oli myös se, miten paljon traktoreita ja muita härveleitä nämä pienet ihmiset tarvitsivat. Niiden hankintaan heitä kannusti maatalousinvestointilainojen korkotukilainat ja maatalousverotuksen poistojärjestelmä. Tämä oli niin hyvä järjestelmä, että veroja ei sen ansiosta tarvinnut maksaa, yritäjä näytti aina köyhältä ja silti saatiin aina uusia traktoreita pihaan. Pitihän 6 vuotias perheen kuopuskin opastaa jo oman traktorin pukille. Maataloustuki- ja rajasuojajärjestelmästä kehittyi vähitellen sellainen normiviidakko, ettei sitä enää kukaan pystynyt hallitsemaan. Sen vuoksi kaavakkeisiin piti panna ruksia, että hakee kaikkia tukia mitä keksitään ja kehdataan vaan myöntää.
Punamultahallitusten kausi oli oikeata kepulaisen pienen maatalousihmisen kulta-aikaa. SDP ja KePu keksivät nimittäin jakaa rahaa keskenänsä. Sulle-mulle politiikka toimi hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka tiedettiin, ettei se pitkän päälle ole taloudellisesti viisasta. Inflaatio oli tämän ansiosta hurja ja sitä hoidettiin devalvaatioilla. Tämä varmisti sen, että kuluttajien elintaso pysyi matalana, mutta metsäteollisuudelle meni hyvin. Ja ei vaan metsäteollisuudella, vaan myös sillä pienellä ihmisellä, joka sattui omistamaan metsää. Devalvaatioiden ansiosta puun kysyntä aina kasvoi ja kantohinnat nousivat. Älykäs eli lainoilla. tyhmä duunari palkallaan, joka inflaation ja devaltiookierteen pyörteissä aina menetti ostovoimaansa. Pienen ihmisen maaomaisuuden arvo sen sijaan piti kyllä kutinsa, koska hinta määräytyi kysynnä ja tarjonnan mukaan. Lisämaan hankinta oli noihin aikoihin kannattavaa sekä myyjälle että pidemmällä tähtäimelle myös ostajalle, jos hän pääsi tähän pienten ihmisten tukirenkaaseen.
Maataloustukien saajien odotusarvot ovat olleet kovat. Heille luvattiin, että huijaus kyllä kestää ajan hammasta eikä tyhmä veronmaksaja ja kuluttaja sitä huomaa. Mutta sitten tuli tämä painajainen. Itänaapurin systeemi mureni ja lopulta romahti. Tämä avasi kaikki portit muille kuin suunnitelmatalousideologioille. Tästä alkoi maatalousyrittäjän kurjistuminen. Siksi on jotenkin ymmärrettävää, että EU-sopimuksesta vastuullisia halutaan nyt huijauksesta valtakunnanoikeuteen. Näin pitää menetellä, koska sen paljon suuremman huijauksen tekijät ovat jo haudassa. Suuren maataloushuijauksen puolisosialistinen rahat taskusta toiseen politiikka tuli mahdottomaksi, kun NL mureni, Kekkonen dementoitui ja ökykepulien sanelupolitiikka sen myötä loppui. Kaupunkien suuret ja pahat ihmiset eivät enää ymmärtäneetkään niin paljon näiden pienten tarpeita ja menivät ja äänestivät EU:hun liittymisen puolesta. Se on tietysti joidenkin mielestä niin suuri rikos, että yli puolet Suomen kansasta joutaisi valtakunnanoikeuteen.
Mutta meidän kirjoituksemme edustaa tietenkin kaunaista ja kateellista ajattelua. Emme ymmärrä omaa etuamme, kun emme halua antaa rahoja niille, jotka antavat meille jokapäiväisen leivän. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että olemme yksinkertaisia ihmisiä emmekä ole vielä oikein mieltäneet kaikkia kepulikonsteja. Tietysti olemme myös ahneita, kun haluamme pitää itse omat rahamme emmekä jaa niitä tarvitseville, näille maan matosille, joita pienten ihmisten puolustaja Keskusta edelleen tinkimättömästi puolustaa.
Mutta hokema on tämä: Me suomalaiset tarvitsemme omaa maataloutta ja suurin osa kansasta kannattaa omavaraista maatalousmallia. Jos kerran näin on, niin miksi emme antaisi kansan olla aktiivinen ja päättää päivittäin demokraattisesti tästä asiasta. Ehdotuksemme Suomen maatalouden pelastamiseksi ja demokratian lisäämiseksi on seuraava. Lopetaan vähin erin maataloustukien maksaminen ja poistetaan kaikki rajasuojat. Ajetaan tätä samaa politiikkaa koko EU:ta koskevaksi. Sitten MTK:n ja Keskustan annetaan valtiovallan tuella eli rahoituksella järjestää voimakas markkinointikampanja kotimaisen tuotannon puolesta. Imisille kerrotaan niin selväsanaisesti kuin mahdollista, että syömällä kotimaista tuotetta, tuet omavaraista maatalouttamme. Kaupoissa pitäisi olla selkeä kyltti aina kotimaisen tuotteen kohdalla. Elintarvikkeet olisivat markkinahintaisia, niin ulkomaiset kuin kotimaiset. Tällöin ihmiset voisivat demokraattisesti päättää sen, kuinka suurella summalla he tukevat kotimaista tuotantoa. Kaupan kassoilla voitasiin kerätä vielä kolehtiakin kotimaisuuden puolesta. Näin ne ihmiset, jotka eivät niin välittäisi kotimaisen tukemisesta, voisivat ostella sitä ulkomaista myrkkyruokaa. Jos kerran ylivertainen enemmistö tukee kotimaista omavaraisuutta. tällä tavoin ihmiset pääsisivät joka päivä osoittamaan itselleen ja muille tämän tukensa. Verotuksen progressiota voitaisiin vähän kiristää, etteivät suurituloiset pääisisi kohtuuttomasti hyötymään.
Emme vaadi kenenkään päätä vadille tämän suuren maataloushuijauksen takia. Kerroimme kyllä huijaukseen osalliset, mutta emme vieritä syytä huijaukseen syyllistyneen poliittisen vastustajan päälle, koska kuten sanoimme, emme vielä oikein osaa käyttää näitä kepulikonsteja. Emme myöskään vaadi purkamaan näitä maataloushuijauslakeja tai mitään hyvitystä veronmaksajille ja kuluttajille. Riittäisi kun Keskusta ja MTK painaisivat meille veronmaksajillekin edes jonkin hienon kunniakirjan hyvälaatuislle paperille pitkäaikaisesta ja kunniakkaasta huijattuna olosta. Katsomme asiassa vain eteenpäin ja yritämme ehdotuksellamme pelastaa Suomen maatalouden sellaiseksi, että kaikkien kansalaisten mielipide tulee edustetuksi. Uskomme, että ehdotuksemme jossa kansalaiset pääsevät joka päivä euroillaan äänestämään kotimaisen maatalouden puolesta on demokraattisin ja selkein tapa päästä hyvään lopputulokseen, sillä kaikkiahan me kannatamme kotimaista maataloutta, eikös vain.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on ollut tapana maatalouteen ja maataloustukiin pilkallisesti suhtautuville tai asiaa tuntemattomille julkaista näillä sivuilla asiasta tietoa antava kirjoitukseni.
Vastaamiseen tuohon tietopankkiirin kirjoitukseen sinänsä ei kannata paneutua, on se niin törkeä ja lapsellinen.
TUKIAISET
Vuonna 2002 maataloustulo muodostui seuraavasti:
(Suluissa 1000 x € tilaa kohti, aktiivitiloja oli silloin 73000)
Maatalouden tulot 3,9 miljardia € (53), joka jakaantui: markkinahintainen myynti 2,1 (29), tuet 1,8 (25), josta EU:n osuus 44 %.
Kustannukset 2,8 mrd. € (38), joka jakaantui: poistot, korot, vuokrat 1,0 (14) ja muut kustannukset 1,8 (25).
Maataloustuloksi, joka on sama kuin verotettava tulo, muodostuu viljelijälle jäävästä palkasta ja sijoitetun oman pääoman korosta, jäi siis 3.9 – 2.8 = 1,1 mrd. € (15).
Maatalouden merkitys kansantaloudelle pienenee nopeasti, vuosittain poistuu tuotannosta tuhansia tiloja. Maatalouden osuus v. 2002 bruttokansantuotteesta oli 1,2 %. Viljelijäväestön osuus aikuisväestöstä 2,3 %. Päätoimisia viljelijöitä on nyt enää n. 40000, mikä on 1,0 % aikuisväestöstä.
Suomessa maksettava tuki on asukasta kohti EU-maiden keskitasoa.
Tukien osuus EU-aikana on ratkaisevasti kasvanut, sillä varsinaiset tuottajahinnat määräytyvät pääsääntöisesti maailmanmarkkinoilla. Kuitenkin unionijäsenyyden aikana viljelijöiden tulot ovat pienentyneet sen sijaan yleinen ansiotaso on noussut roimasti. Nykyään jo yli puolella maatalousyrittäjistä on lisätulon lähteenä muuta yritystoimintaa tai he tekevät palkkatyötä.
Tukia maksetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Se johtuu siitä, että kaikkien maiden pyrkimyksestä jonkinasteiseen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa. Se johtaa maailmanlaajuisen ylituotantoon. Ylituotantoa yritetään hillitä maksamalla pääosin tuet viljelypinta-alojen ja kotieläinten pääluvun mukaan eikä tuotettujen määrien mukaan.
Markkinoilla myydään ylijäämäeriä millä hinnalla hyvänsä. Näin määräytyvät maailmanmarkkinahinnat pysyvät niin alhaisena, ettei niillä hinnoilla pystytä missään tuottamaan.
Jos tuista jossakin maassa luovuttaisiin, se johtaisi maatalouden loppumiseen siinä maassa. Jos tukiaisista luovuttaisiin kaikkialla, maailmanmarkkinahinnat nousisivat kannattavalle tasolle suurin piirtein niin, että tukiaiset siirtyisivät suoriin tuottajahintoihin. Kuluttaja aina joutuu maksamaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Nyt hän maksaa tukiaisina lähes puolet elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnasta.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Viime aikoina myös kotimaisen puhtaan elintarvikkeen vaatimus on levinnyt moniin maihin. Voi myös olla, että ajatellaan nykyinen systeemi olevan sosiaalisempi, sehän alentaa kuluttajahintoja. Kaikki syövät yhtä paljon tukemisen kohteena olevia elintarvikkeiden raaka-aineita, mutta pienituloiset eivät maksa paljokaan veroja, joilla tukiaiset rahoitetaan.
Tukien lopettaminen lopettaisi myös hallitusten pyrkimykset käyttää maataloutta em. monien kansallisten tavoitteiden toteuttamisessa.
EU on ottanut maatalouden suoraan hoitoonsa pyrkimyksenään niin jäsenmaiden kuin sen suoraan maksamien tukien määrän tarkalla rajoittamisella hillitä ylituotantoa. Unionin pyrkimyksenä on myös edellä kuvattujen kansallisten pyrkimysten rajaaminen yhteisten sääntöjen asettamiin puitteisiin. Toisaalta koko EU:a ei olisi syntynytkään, jos elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto olisi päästetty säätelemättömään vapaakauppaan.
Tätä maailmanlaajuista tukiaisongelmaa yritetään ratkaista WTO:n puitteissa, mutta huonolla menestyksellä: pari vuotta sitten Seattlen kokous ajautui tässäkin suhteessa umpikujaan. Viime vuotuisessa Duhan kokouksessa päätettiin tutkia asiaa lähivuosina. Kaikkein eniten maatalousyrittäjät itse haluaisivat päästä siitä byrokraattisesta tukiaisviidakosta eroon.
Oiva Härkönen
Oivan mielestä veronmaksajien ja kuluttajien näkökannan esittäminen on aina lapsellista ja törkeää. Maksumiesten olisi näiden oivien mielestä parasta olla olematta mitään mieltä ja tyytyä siihen, mitä maksunsaajat haluavat ja toistella heidän mielipiteitään. Oiva ei kuitenkaan missään kohdin kyennyt näyttämään, että esittämämme asiat eivät olisi olleet totta.
Oivaa väittää, että tuista luopuminen johtaisi maatalouden harjoittamisen loppumiseen siinä maassa. Miten se nyt näin on, jos kerran kansakunta on nin kovin yksimielinen kotimaisen tuotannon tarpeesta. Meidän ehdotuksemmehan oli, että tuista luovuttaisiin, kun kerran viljelijätkin haluavat luopua byrokratiasta ja kuluttajille vain annettaisiin mahdollisuus maksaa markkinahinnoissa tuottajille riittävä korvaus. Jos näin yksimielisiä ollaan kuin väitetään, tämän täytyisi kaiken järjen mukaan toimia aivan hyvin. Ihmiset eivät vaan maksaisia tuottajille veroina, vaan suoraan tuotteiden hinnassa.
Tukiaisongelmaa on tosiaan yritetty ratkaista WTO-prosessissa. Siinä on ollut pohjana James Harbinsonin tekemä esitys suojatullien poistamisesta ja madaltamisesta sekä maataloustukien poistamisesta ja vähentämisestä. Erityisesti kehitysmaat ovat olleet tämän esityksen kannalla, samoin eräät suuret tuottajamaat kuten USA, Australia ja Brasilia. Meillä MTK on jyrkästi vastustanut tätä esitystä, joka ratkaisisi kerralla hyvin suuren osan kehitysmaiden ongelmista ja tekisi muun kehitysavun lähes tarpeettomaksi. Maailmanpankki on puoltanut lausunnoissaan voimakkaasti harbinsonin esityksiä. EU on Ranskan johdolla niitä vastustanut. Tässähän sitä olisi oiva mahdollisuus päästä byrokratiasta eroon.
Meidän huijauskirjoituksemmehan käsitteli aikaa ennen EU:hun liittymistä. Erityisesti siinä painotettiin ajanjaksoa, jolloin elintarviketuotanto oli pitkälle säänneltyä ja rajasuojat korkeita. Miksi näissä oloissa piti jatkuvasti maksaa maatalousyrittäjille uusia tukia ja korottaa vanhoja? Tähän huijaukseen eivät oivat tietenkään pysty antamaan kunnon vastausta. Eivät haluakaan antaa, koska se on liian kiusallista.
Oivalla ovat oiva kyky hämätä tilastotiedoillaan. Menemättä asiaan syvällisemmin, sanoppa Oiva, miksi maan hinta jatkaa nousuaan ja isäntien mersut vaan komistuvat.
Ja kun noita tilastoja kerran selailet, mitähän niiden mukaan on maatilojen keskimääräinen arvo? Siis euroissa.
Mihin tarvitsemme helvetin kallista maataloutta?
Mihin tarvitsemme helvetin kallista suomalaista työvoimaa?
Mihin tarvitsemme helvetin kalliita yrityksien tekemiä hyödykkeitä?
Mihin tarvitsemme helvetin kallista pankkitukijärjestelmää?
Mihinkäpähän muuallekkaan kuin, että viedään ne vielä helvetin kalliisti kaikki ulkomaille
Odotin nimimerkin Mielipidepankki kommentointia alla olevaan alustukseeni
Huijarit valtakunnanoikeuteen
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002349694
Miksi Mielipidepankki teki uuden alustuksen Suuri maataloushuijaus?
- Siksi, että hän ei pysty kyseenalaistamaan ns. Satakunnan miesten tutkimuksissa paljastutta huijausta, joka ei rajoitu vain maatalouteen, vaan Suomen itsemääräämisoikeuteen.
- Siksi, että hän sai siirrettyä keskustelijoiden huomion omaan alustukseensa, koska demarit ovat tuossa huijauksessa keskeisesti mukana. Vaikka SDP oli oppositiossa Suomen liittymisneuvottelujen aikaan.
- Siksi, että Mielipidepankki kätkeytyy nimimerkin taakse.
Me ns. Satakunnan miehet toimimme avoimesti omilla nimillämme, koska huijauksesta on mustaa valkoisella:
- Valtioneuvoston (hallituksen) pöytäkirjoissa ja EY/EU-ministeriryhmän ja virkamiesten kokouspöytäkirjoissa ja liitemuistioissa.
- Näitä asiakirjoja olemme peilanneet keskeisen EY/EU-neuvottelijan Antti Kuosmasen tuhotun kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi valossa.
Kirjan kustantajakaan ei ole vähäpätöinen.
Tuhotuksi kirjaa voi todellakin kutsua. Kirjailija Kuosmanen kertoi allekirjoittaneelle, että 20-30 kirjaa meni niin, ettei saanut takaisin.
Se on merkittävää on, mistä tuhoamattomia kirjoja löytyy:
- A-studion ohjelmassa 10.10.2003 oli yksi kirja. TV-kamera seurasi kirjan huijauksen paljastanutta tekstiä.
- Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kertoi allekirjoittaneelle, että hänen hyllystään löytyy.
- Maataloustoimittaja Anneli Kallioniemi uutisoi Satakunnan Kansassa 13.12. 2003 otsikolla:
"Kuosmasen kirja on olemassa"
"MTK:n johtaja Markku Suojanen kuittasi väitteet kirjan tuhoamisesta. Kyseinen kirja Suomen tie EU:n jäseneksi sekä sen englanninkielinen versio löytyvät ainakin MTK:n tietopalvelusta."
Mutta miksi MTK:n rivijäsen ei saa lukea kyseistä kirjaa?
Herää kysymys:
Maksoitko nykyinen MTK:n pj Esa Härmälä kirjan tuhoamisen?
Härmälä nimittäin vastasi Esko Ahon erityisavustajana maatalousneuvotteluista 1993-94.
Omalla nimellään
Jorma Jaakkola
[email protected]
Kyllä teillä kepulaisilla on aina nämä salaliitot mielessä. Ei se, että Maalaisliitto/keskustapuolueessa on totuttu venkoilemaan, tarkoita, että muutkin ovat samanlaisia. Olenhan selvästi ilmoittanut, että emme hallitse kepulointia.
Miksi mielipidepankkimme jäsenet halusivat tehdä uuden alustuksen Suuresta maataloushuijauksesta? Tätä olisit voinut kysyä meiltä. Sen sijaan kerrot itse vainoharhaisia vastauksia. Se tuossa kuitenkin ilhaduttaa, että itsekin kirjoitat tuon Suuren maataloushuijauksen isolla alkukirjaimella. Kyse on tosiaan Isosta jaosta.
Jos saamme kertoa itse oman versiomme syistä. Meidän mielestämme tämä sotien jälkeen alkanut Suuri maataloushuijaus on mittasuhteiltaan ja vaikutuksiltaan paljon isompi asia kuin Satakunnan miesten tutkimukset. Mielestämme on tärkeää havaita, että Satakunnan miesten havainnot johtuvat suurelta osin siitä, että meillä on harjoitettu perinteisesti tulonsiirtoihin ja rajasuojiin perustuvaa maatalouspolitiikkaa. Kun tällainen säännelty maatalouspolitiikka törmää liberaalimpiin tuuliin ja se pitäisi sovittaa EU-sopimukseen, tulee pakostakin vaikeuksia. Siinä vaiheessa Suurta huijausta ei voida enää korjata, vaan pitää yrittää peitellä jälkiä uusilla huijauksilla. Satakunnan miesten tutkimukset koskevat siis tätä peittelyhuijausta, mutta teiltä jää kokonaan huomaamatta se Suuri alkuperäinen, joka on kakkien huijausten äiti. Jos veronmaksajiin ja kuluttajiin ei olisi kohdistettu tämänkaltaista huijausta, EU-aikaan olisi sopeuduttu jo paljon aiemmin ja mitään hankaluuksia ei olisi tullut. Naapurimme Ruotsi on tästä hyvä esimerkki. Kuten kerroin jostain kumman syystä suomalaiset saivat aikoinaan halvempia elintarvikkeita paljon rikkaammasta Ruotsista. Ruotsissa ei ole ollut tällaista kitinää, vaikka ihan samat EU-tuet koskevat myös heitä. Tämä johtuu siitä, että ruotsalaista maanviljelijää ei sosiaalidemokraattien hallitsemassa Ruotsissa totutettu 1940-luvulta lähtien samanlaiseen veronmaksajien antamin kainalosauvoihin kuin meillä. Ruotsi aloitti sopeutumisen EU-aikaan jo aikapäiviä ennen meitä eikä siellä ole ollut sen takia tarvetta mihinkään huijauksiin tai niiden peittelyihin. Suomessa älyttömästä maatalouspoltiikasta pidettiin kynsin hampain kiinni siihen saakka kuin se oli mahdollista. Maatalousyrittäjälle tuli tämän takia vastaan äkkijyrkänne alaspäin, kun ruotsalainen kollega on samaan aikaan hiihdellyt tasaista latua.
Meillä ei ole mitään tarvetta kyseenalaistaa Satakunnan miesten huijauspaljastuksia. Päinvastoin odotamme Suurella (huom! isolla) mielenkiinnolla seurauksia. Tarkoituksemme on ollut antaa vain eväitä kokonaisuuden hallitsemiseksi, että ymmerräisiin, mistä kaikki on saanut alkunsa ja minkä seurausta osaltaan tällainen mahdollinen huijaus, josta puhut, on. Meidän selityksemme asialla on se, että Keskustan vastuulliset poliitikot (Aho ja Haavisto) olivat puun ja kuoren välissä. He oivalsivat EU;hun liittymisen välttämättömyyden Suomen etujen kannalta, mutta tiesivät, että se samalla aiheuttaa hankaluuksia Keskustan peruskannattajajoukolle. He pyrkivät tekemään tässä suhteessa niin hyvän sopimuksen kuin mahdollista, mutta EU ei voi tietenkään suosia Suomea näissä sopimuksissa muiden jäsenmaiden kustannuksella. Voi olla hyvinkin, että tässä rytäkässä Keskustan vastuunkantajat vähän oikaisivat. Mutta perussyy tähän mutkien oikoiluun juontaa juurensa älyttömään maatalouspolitiikkaan, joka loi maatalousyrittäjille perusteettomia odotusarvoja. Aho ja Haavisto päättivät tehdä isänmaallisen työn ja liitättää Suomen EU:hun, sanoivat nämä maajussit mitä tahansa. Suomen kokonaisetuja ei voitu enää polkea yhden pienryhmän etujen ajamisella. Ehkä nämä vastuulliset miehet ovat tässä syyllistyneet laittomuuksiin, siihen emme pysty ottamaan varmaa kantaa. Tämä puoli asiasta kiinnostaa meitä enemmän ns. ajanviihdekysymyksenä, koska meillä ei ole osaa eikä arpaa asiassa.
Ilmeisesti olet arvostanut meitä kovasti kirjoittajina, koska uskot, että kirjoituksemme vei huomion omalta kirjoitukseltasi, Kauniisti sanottu, siitä kiitos.
"Mielipidepankki kirjoitti Suuresta maataloushuijauksesta sen takia, että kätkeytyy nimimerkin taakse." Hmm, mitähän tähän sanoisi. Olisimme varmaan kirjoittaneet tulevan kesän säästä, jos emme kätkeytyisi nimimerkin taakse. No, ei oikeasti kyse on siitä, että jäsenemme ovat niin kainoja, etteivät halua turhaa julkisuutta ja sen tuomaa suosiota. Sitä on jo muutenkin tarpeeksi. Ja ensi vaaleissa luultavasti tulee vain lisää.
Toinen ja samalla viimeinen kommentointini tähän keskusteluun:
Olen kirjoittanut myös "kummallisuudesta" eli Haaparannan rasvamatkoista marraskuussa 2002 Veropörssiin kirjoituksessani:
Elintarvikkeiden verotus ei kevene.
Ko. kirjoituksessa on maataloustukia riepotteleville demareille ns. "maataloustukien" taustoja.
Pohjimmiltaan kyseessä on poppaskonsti, jolla kaikkia kuluttajia sahattiin silmään.
Asian ongelmia oli Maatalousministeriössä ratkaisemassa demarivirkamies nimeltä Tuominen.
Siitä, miksi ko. verotus ei kevene, tietävät erinomaisen hyvin myös edellinen pääministeri Lipponen ja nykyinen valtiovarainministeri Kalliomäki.
Jorma Jaakkola
[email protected]
Jostain syystä saitti ei auennut vastaus-painikkeesta, joten vastaukset tässä.
Mihin tarvitsemme helvetin kallista maataloutta?
Vastaus: Emme mihinkään.
Mihin tarvitsemme helvetin kallista suomalaista työvoimaa?
Vastaus: Tuottamaan, suunnittelemaan, kehittämään ja valmistamaan sellaisia tuotteita, joilla on kotimaassa tai ulkomailla markkinaehtoista ja kilpailukykyistä kysyntää. Nokian tuotanto on loistoesimerkki tällaisesta tuotannosta, joka on tarvinnut paljon kallista suomalaista työvoimaa. Siksi meidän tuleekin vaalia koulutusta ja tieteen kehitystä kuin silmäteräämme.
Mihin tarvitsemme helvetin kalliita yrityksien tekemiä hyödykkeitä?
Osa näistä on varmasti ihan tarpeettomia. Elämme kulustushysterian länsimaailmassa, jossa kaikenlaisia niin tarpeellisia kuin terpeettomia tarpeita koko ajan luodaan. Talousoppineet puhuvat välttämättömästä kasvusta ja lisäarvosta.
Mihin tarvitsemme helvetin kallista pankkitukijärjestelmää?
Tässä kai olla imperfekti "tarvitsimme". Tämä oli kiusallinen asia meille veronmaksajille taloudellisessa mielessä ja pankkimailmalle imagosyistä. Pankkien pelastamisoperaatiossa ei ehkä kuitenkaan ollut ensisijaisesti kyse pankkien pelastamisesta, vaan pankkien asiakkaiden rahojen pelastamisesta. Ilman pankkien pelastamista konkurssivyöry olisi ollut vielä nähtyäkin mittavampi ja ylivelkaantuneita loukussa olevia olisi ollut riesaksi asti. Pankit saisivat kyllä olla paljonkin nöyrempiä yhteiskuntaa kohtaan, joka samalla heillekin heitti pelastusköyden.
Kiinassa tehdään kännykätkin nykyään paljon halvemmalla kuin Suomessa myös Nokian toimesta. Miksi siis ei siirretä kaikkea mahdollista sinne?
Maataloushan siirtyy myös automaattisesti sinne, jos päätämme ostaa kaiken ruokamme sieltä. Ja nyt sen sen saa erityisen halvalla, koska siellä on vähän flunssaa...
Halpatyövoiman maat tarvitsevat myös elannon tuojia. Me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa, kun emme lukeudu näihin elintasoltaan alhaisempiin maihin. Jokainen voi vain arvuutella, minkä näköinen Suomi olisi, jos me olisimme kynsin hampain pitäneet kiinni vaikkapa 60-luvun maataloudesta ja sukkahousu- ja muusta vaatetusteollisuudesta. Meidän elintasomme olisi samalla tasolla kuin silloin. Se olisi samalla tasolla kuin niissä maissa, joissa tällainen bulkkituotanto on kannattavaa. Meidän osamme on olla etevämpiä eli ns. innovatiivisia. Jos olisimme panostaneet maatalouteen ja sukkahousujen valmistamiseen, ei väkeä olisi tullut koulutettua Nokian tarpeita varten ja Nokia olisi syntynyt jonnekin muualle kuin Suomeen. Meidän Nokiamme jatkaisi kumisaappaiden ja pamppujen valmistamista.
Nimim. Esko Kärkäs kirjoitti täällä 6.2.2004 jutun mainitulla otsikolla...
Nostan sen linkillä uudelleen luettavaksi ja kansan tietoisuuteen.
- Olisikohan TÄSSÄ SYY, että Mielipidepankki aloitti samasta aiheesta tämän "uuden" keskustelun, vaikka tuossa alempana menee aiheesta erittäin ansiokas keskustelu, jossa kirjoittajat esiintyvät OMILLA NIMILLÄÄN.
Linkki Esko Kärkäksen juttuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002300202
Onko täällä joku toinenkin viestiketju, jossa puhutaan Maalaisliitto-KePun Suuresta maataloushuijauksesta. Sehän olisi kiinnostava lukea ja hyvä, kun muutkin ovat asiasta perillä.
Siitä, kuka kirjoittaa omalla ja kuka naapurin nimellä, ei ota pirukaan selvää. Esim. näitä Oiva Härkösiä on palstalla ainakin ollut kaksi, niin ainakin tämä toinen Oivista väitti, ja voi olla toinenkin oli samaa mieltä. Voi näitä olla usemapiakin. Ja onko kukaan oikeastaan todellisuudessa Oiva Härkönen, sitäkään ei moni voi tietää.
Minusta asia on aina ollut tärkeämpi kuin se, kuka sen kirjoittaa. Näin ei synny niin helposti turhia ennakkoluuloja. Ihan vaan huomautuksena sanon lisäksi, että jotkut arvioivat kirjoituksen ansioituneisuutta pelkästään sillä kriteerillä, että sattuvat olemaan sen sisällön suhteen samaa mieltä.