Olli Kivisen kolumni tämän aamun Helsingin Sanomissa:
PAHA KELLO KAUAS KUULUU (Otteita)
”Suomen Gallupin Helsingin Sanomain toimeksiannosta tekemä mielipidetutkimus suomalaisten suhtautumisesta puolustusliitto Naton jäsenyyteen paljastaa taas kerran, kuinka monilla kansalaisilla on halu torjua paha maailma uskomalla vääriä tietoja Natosta. Ilmiö on sukua EU-vieroksunnalle, sillä myös yhdentymisestä liikkuu loputon määrä väärää tietoa. - - - Kansalaiset torjuvat edelleen selvin numeroin Naton jäsenyyden. Vastustajien määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun samaan aikaan kun kannattajien määrä on nousussa.”
"Kaikkia tärkeimpiä kielteisiä perusteita vastaan on helppo esittää vastaväitteitä. Valtiojohdon tehtävä on kertoa kansalaisille, ettei heidän pahimmilla peloillaan ole perusteita. Selkeästi suurin syy vastustaa Natoon liittymistä on pelko joutua vedetyksi sellaisiin konflikteihin, jotka eivät koske meitä. - - - Nato on kuitenkin kansanvaltaisten valtioiden vapaaehtoinen liitto, jonka jäsenet päättävät aina itsenäisesti osallistumisestaan mihin tahansa toimintaan. Lisäksi Naton päätökset tehdään yksimielisesti. Ainoan poikkeuksen muodostaa Naton sopimuksen 5.artikla, joka velvoittaa auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata."
"Nytkin on menossa operaatioita, joihin osa jäsenmaista ei osallistu. Kuvaavat esimerkit ovat Kosovo ja Afganistan, joihin taa muiden muassa liittoutumaton Suomi on lähettänyt sotilaitaan. - - -"
"Suomen osallistumisen (Naton jäsenyyden) hinta olisi mitätön verrattuna parin miljardin euron puolustusbudjettiimme. Kääntäen voidaan ajatella, että sotilaskaluston kallistumisen johdosta yhä harvemmalla maalla on varaa ostaa kaikkea tarvitsemaansa. Suomeltakin puuttuu paljon uudenaikaisimpia asejärjestelmiä, joten kyky huolehtia puolustuksesta yksin on kyseenalainen - - - ”
Tämän jälkeen Kivinen puhuu mielipidemittauksen osoittamasta kansalaisten turvallisuudentunteesta, uskosta uhkatekijöiden puuttumiseen ja EU:n turvatakuiden riittävyyteen. Kivinen pitää tuota uskoa vääränä. Hän luettelee epävarmuustekijöitä todeten mm:
”Turvallisuuspolitiikkaa on tehtävä vähintään vuosikymmenen jänteellä. Kukaan ei tiedä, millaiseksi Venäjä on muodostumassa. Tällä hetkellä sen poliittinen kehitys kulkee pois demokratiasta: kukaan ei tiedä sitäkään, kuinka kauas.”
Kolumninsa loppupuolella Kivinen yhtyy siihen hämmästelyyn, mikä tällä hetkellä vallitsee Euroopassa Suomen linjasta todeten mm:
”ulkomaalaiset kyselevät ymmällään, mikä on oikeastaan Suomen linja ja kuka sitä vetää. Lukuisat keskustelut meille olennaisen tärkeiden maiden edustajien kanssa tekevät selväksi, että epävarmuutta on paljon. Suomen johto kiistää tämän, mikä on kummallista, koska diplomaattikuntanmme lähettää varmaan runsaasti tilanteesta kertovia raportteja maailmalta”.
Näin siis Olli Kivinen, joka varmaan tuntee nämä asiat paremmin kuin esimerkiksi Ilkan Kari Hokkanen tai kukaan kepulainen journalisti; tästä ketkään puolueettomat asiantuntijat eivät liene eri mieltä. Eivätkä siitäkään, että Helsingin Sanomilla on Suomen parhaat tuntosarvet maailmalla; sen pääkirjoitussivun kolumneja ei laadita ”mutu”-menetelmällä, joihin maakuntalehtien olisi usein turvauduttava, vaikka niillä ei olisikaan tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä, joita Ilkan ”mielipiteet” aina edustavat.
Minun ei tarvitse enempää tuota Kivisen ansiokasta kolumnia kommentoida. Totean vain, että olen itsekin esittänyt samoja näkemyksiä näilläkin saiteilla, ja olen tyytyväinen, että nuo näkemykseni saavat nyt vahvistusta minua tietävämmältä ja arvovaltaisemmalta taholta.
PAHA KELLO KAUAS KUULUU (Otteita)
”Suomen Gallupin Helsingin Sanomain toimeksiannosta tekemä mielipidetutkimus suomalaisten suhtautumisesta puolustusliitto Naton jäsenyyteen paljastaa taas kerran, kuinka monilla kansalaisilla on halu torjua paha maailma uskomalla vääriä tietoja Natosta. Ilmiö on sukua EU-vieroksunnalle, sillä myös yhdentymisestä liikkuu loputon määrä väärää tietoa. - - - Kansalaiset torjuvat edelleen selvin numeroin Naton jäsenyyden. Vastustajien määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun samaan aikaan kun kannattajien määrä on nousussa.”
"Kaikkia tärkeimpiä kielteisiä perusteita vastaan on helppo esittää vastaväitteitä. Valtiojohdon tehtävä on kertoa kansalaisille, ettei heidän pahimmilla peloillaan ole perusteita. Selkeästi suurin syy vastustaa Natoon liittymistä on pelko joutua vedetyksi sellaisiin konflikteihin, jotka eivät koske meitä. - - - Nato on kuitenkin kansanvaltaisten valtioiden vapaaehtoinen liitto, jonka jäsenet päättävät aina itsenäisesti osallistumisestaan mihin tahansa toimintaan. Lisäksi Naton päätökset tehdään yksimielisesti. Ainoan poikkeuksen muodostaa Naton sopimuksen 5.artikla, joka velvoittaa auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata."
"Nytkin on menossa operaatioita, joihin osa jäsenmaista ei osallistu. Kuvaavat esimerkit ovat Kosovo ja Afganistan, joihin taa muiden muassa liittoutumaton Suomi on lähettänyt sotilaitaan. - - -"
"Suomen osallistumisen (Naton jäsenyyden) hinta olisi mitätön verrattuna parin miljardin euron puolustusbudjettiimme. Kääntäen voidaan ajatella, että sotilaskaluston kallistumisen johdosta yhä harvemmalla maalla on varaa ostaa kaikkea tarvitsemaansa. Suomeltakin puuttuu paljon uudenaikaisimpia asejärjestelmiä, joten kyky huolehtia puolustuksesta yksin on kyseenalainen - - - ”
Tämän jälkeen Kivinen puhuu mielipidemittauksen osoittamasta kansalaisten turvallisuudentunteesta, uskosta uhkatekijöiden puuttumiseen ja EU:n turvatakuiden riittävyyteen. Kivinen pitää tuota uskoa vääränä. Hän luettelee epävarmuustekijöitä todeten mm:
”Turvallisuuspolitiikkaa on tehtävä vähintään vuosikymmenen jänteellä. Kukaan ei tiedä, millaiseksi Venäjä on muodostumassa. Tällä hetkellä sen poliittinen kehitys kulkee pois demokratiasta: kukaan ei tiedä sitäkään, kuinka kauas.”
Kolumninsa loppupuolella Kivinen yhtyy siihen hämmästelyyn, mikä tällä hetkellä vallitsee Euroopassa Suomen linjasta todeten mm:
”ulkomaalaiset kyselevät ymmällään, mikä on oikeastaan Suomen linja ja kuka sitä vetää. Lukuisat keskustelut meille olennaisen tärkeiden maiden edustajien kanssa tekevät selväksi, että epävarmuutta on paljon. Suomen johto kiistää tämän, mikä on kummallista, koska diplomaattikuntanmme lähettää varmaan runsaasti tilanteesta kertovia raportteja maailmalta”.
Näin siis Olli Kivinen, joka varmaan tuntee nämä asiat paremmin kuin esimerkiksi Ilkan Kari Hokkanen tai kukaan kepulainen journalisti; tästä ketkään puolueettomat asiantuntijat eivät liene eri mieltä. Eivätkä siitäkään, että Helsingin Sanomilla on Suomen parhaat tuntosarvet maailmalla; sen pääkirjoitussivun kolumneja ei laadita ”mutu”-menetelmällä, joihin maakuntalehtien olisi usein turvauduttava, vaikka niillä ei olisikaan tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä, joita Ilkan ”mielipiteet” aina edustavat.
Minun ei tarvitse enempää tuota Kivisen ansiokasta kolumnia kommentoida. Totean vain, että olen itsekin esittänyt samoja näkemyksiä näilläkin saiteilla, ja olen tyytyväinen, että nuo näkemykseni saavat nyt vahvistusta minua tietävämmältä ja arvovaltaisemmalta taholta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olli Kivisen kirjoitus on tehty Helsingin Sanomien linjaa noudattaen. Absoluuttista totuutta ei hänellä ole hallussaan. Valitettavasti kansalaiset joutuvat keräämään NATO-tietoutensa lehtijutuista, koska poliitikot eivät halua asiasta puhua.
Kyse on siitä, että poliitikot eivät uskalla tunnnustaa kansalle, että Suomi on jo käytännössä NATO:n sylissä: puolustusvoimiemme toimintatapoja ja aseistusta yhtenäistetään NATO:on sopiviksi, NATO-yhteistyö rauhanturvaamisessa jne.
... on saanut liian suuren osuuden Suomen tiedotuksesta. Lehtihän kehuukin, että sillä on suhteellisesti hallitsevampi asema kuin yhdelläkään muulla lehdellä länsinmaissa.
Tämä taas johtaa yhden miehen liian suureen valtaan. Aatos Erkko voi yksin sanella, mitä asioita ryhdytään ajamaan. Tosiaan tämänkin päivän lehdessä jatkuu Nato-kkiihoitus tuossa Kivisen pakinassa. Mutta ei sillä hyvä: heti viereisellä sivulla on näyttävä yleisönosaston kirjoitus, jossa sama laulu jatkuu.
Lähes kymmenen vuotta sitten Erkko päätti, että nyt tehdään Lipposesta pitkäaikainen pääministeri. Ja sehän onnistui valtavan propagandarummutuksen ansiosta. Kun lopulta Lipponen kaadettiin vaaleissa, lehti osallistui kaatajan, Jäätteenmäen, ajojahtiin, Ja sekin onnistui.
Etkös Oiva muistanut ottaa aamulääkkeitäsi?
Otahan nyt Prozac niin elämä alkaa taas hymyillä ja et näe pikku-ukkoja joka paikassa.
on, kuten kaikkien maailman suurien julkaisukeskittymien linja, tuottaa enemmistöä tyydyttäviä totuuksia. Koska eräänlainen lavea yhteiskunnallisen ajattelun valtavirta niin Ruotsissa, jota täkäläinen yläluokka tunnustaa jonkinlaisena henkisenä kotinaan, kuin Suomessa, ehkä jostain -66 vaaleista lähtien, on ollut sosialidemokraattinen, erkkolaiset ovat rummuttaneet Suomen omistajien etua sosialidemokraattisella muotokielellä.
Joskus erkkolaiset iskevät kirveensä kiveen, kuten tapahtui sonera-kirjan tapauksessa. Senhän Hesari yritti ensin vaieta kuoliaaksi, mutta johon sen sitten piti ottaa myötäsukainen kanta, kun se muun tiedonvälityksen kautta kohosi kuumaksi perunaksi.
Jäätteenmäki-juttu on toistaiseksi edennyt Lipposen ja demarijohdon toivomalla tavalla. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että suuren kansan tunnot taustalla kertovat Lipposen nauttivan Bush-sekoilunsa jälkeen enää 5%n mielissä ulkopoliittisen auktoriteetin arvoa. Jos Jäätteenmäki-oikeudenkäynnissä käännetään esiin asiaa koskevaa uutta tietoa, voi olla että Hesarinkin täytyy vielä lopettaa tukensa Lipposelle.
NATO:on suomalaiset tuskin hinkuvat sen vuoksi, että aktuellit tapahtumat Irakissa ovat romuttaneet USA:lta sitä vähääkin arvostusta jota se on joidenkin mielissä nauttinut. Jännää miten NATO:n kannattajat mielellään puhuvat sellaisista arvoista kuin "demokratia", ja kuitenkin tosiasia on, että suomalaiset suhtautuvat omiin valtapoliitikkoihinsa varsin erikoisella tavalla: vaikka ihmisten laaja enemmistö ei halua maamme kytkeytyvän NATO:on, silti enemmistö suomalaisista uskoo että poliitikkomme joka tapauksessa vievät meidät sinne. Olisikohan tämä nyt sitä aitoa nato-demokratiaa?
En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi, Oiva. Miten ihmeessä Sinä syytät Aatos Erkkoa tuollaisesta!? Puhut hänestä kuin kepun pahimmasta vihollisesta. Miten Sinulla ja monella muulla kepulaisella voi olla sellainen käsitys, kun toisaalla väitätte olevanne liberaaleja. Vähänkös tuossa ovat ”liberaator”, ”keskustaliberaali” ja monet muut pullistelleet sillä, millainen liberaali vaikuttaja kepu on; kuulemma EU-parlamentin merkittävin liberaaliryhmä, joka myös maassaan on suhteellisesti suurin EU-maiden liberaalipuolueista.
Eikös nuo Erkot jos ketkä ole liberaaleja? Heille se on suorastaan sukurasite, sillä Eero Erkko oli aikanaan nuorsuomalaisten johtohenkilöitä, aatteen pää-äänenkannattaja Päivälehden, HS:n edeltäjän perustaja, ja tuosta nuorsuomalaisesta puolueesta sittemmin muodostuivat meillä niin edistyspuolue kuten maalaisliittokin. Hänen poikansa Eljas Erkko, ulkoministeri, suurlähettiläs ym. jatkoi edistyspuolueen johtotehtävissä ja kehitti lehteään edistyksen ja myöhemmin kansanpuolueen, siis liberaalien aatteiden kannattajana. Hänen poikansa Aatos Erkko on jatkanut isänsä työtään, laajentanut yhtiötä suureksi viestintä- ja kirjallisuuskonserniksi. Vaikka HS on nykyisin muodollisesti puolueeton, kyllä se edelleen lähinnä liberaalinen on mm. Aatos Erkon omasta avoimesta liberaalisuudesta johtuen.
Siis eikös lehden pitäisi olla lähempänä teitä, samaa kantaa olevat ja nytkin liberaaleina itseänne pitävät kepulaiset, kuin esim. marxilaisuudesta Bernsteinin ym. kautta reformoituneita sosialidemokraatteja tai vanhasuomalaisista periytyviä kokoomuslaisia. Mutta eihän teille ole muita puolueettomia medioita kuin Suomenmaa ja Ilkka ja mahdollisesti Keskisuomalainen. Yleisradiokin on sitä kepulle vihamielistä valtamediaa, vaikka sen johdossa on kepulaisia kuten muitakin ja yhtiö on parlamentaarisesti valvottu. Mutta niinhän se on, että ”ketkä eivät ole kritiikittömästi meidän puolellamme ovat vihamielisesti meitä vastaan”. Kyllä tuo kepun osa on kova!
Toivoisinpa tosiaan, että olisit oikeassa ja että Erkolla todella olisi valta viedä meidät Natoon. Mutta kun valitettavasti olet tapasi mukaan väärässä niin Erkon ajatusten kuin hänen valtansakin suhteen. Onneksi hän on saanut lehteensä Suomen parhaat journalistit ja liberaalina antaa heille melko löysät ohjakset. Näin ei taida olla Ilkassa tai Suomenmaassa?
Kyllä aseveli hyvin tietää, ettei nykyään ole noilla entisaiokojen poliittisilla nimikkeillä mitään katetta. Olihan esimerkiksi Lipposen johtamat sosialistit edellisissä hallituksissa maan oikeistolaisin puolue ja Lipponen hallituksen äärioikeistolaisin ministeri. Niinistö oli sillä asteikolla vähintäin vaalean punainen. Myös entiset kommunistit Siimeksen johdolla olivat noissa Lipposen hallituksissa oikeammalla kuin Kokoomus.
Liberaali-sana on hävinnyt kokonaan Suomen politiikasta. Vain Keskusta kuuluu Euro-parlamentissa paremman puutteessa liberaaliryhmään. Sen ryhmän enemmistö on kaikkein innokkain rakentamaan unionista liittovaltiota. Suomen Keskusta siis on siellä perin väärässä seurassa, mutta ei se halua kuulua konsesrvqatiiviseen tai sosialisteihinkaan.
Jotta ei kannata enää puolueiden vanhanimisistä viiteryhmistä. Rärkeintä on, minkälaista politiikkaa kukin poliitikko tai puolue harjoittaa. Esomerkiksi Lipponen harjoittaa äärimäisen oikeistolaista sisäpolitiikkaa ja on rakentamassa unionista liittovaltiota ja liittämässä meitä Natoon. Vanhanen toimii juuri päinvastoin. Ei ole merkitystä, kuka on sosilisti tai liberaali.
Länsimaat, erityisesti Yhdysvallat, ovet jatkuvasti aktiivisia sitomaan suomen anglo-amerikkalaiseen blokkiin. Kaupalliset suhteet ovat kasvaneet. Suomeen kohdistunut kulttuurillinen expansio on myös uhka. Tähän kuuluu Yhdysvaltain hallituksen rahoittama filmien suosio ja amerikkalaismyönteisen lehdistön, erityisesti Erkon johtaman ryhmän ylivalta.
Oiva Härkönen
Tapojeni vastaisesti kirjoitin Oivan nimellä. Tekstikään ei ole Oivan. Se on neuvostoliiton arkistoista vuodelta 1949. Teksti julkaistiin tämän päivän Kalveassa Ilmari Susiluodon kolumnissa. Minusta vuoden 1949 neuvostoraportti on kuin ystävämme Oivan kynästä vuonna 2004. Amerikka on paha. Erkko vie meidät Amerikkaan.
Wiljami
että menin lankaan. Tekstihän oli kuin suoraan oikean Oivan kynästä. Niskakarvat kerkesivät jo nousta pystyyn.
Pelkään, että NATOoon liittyminen saisi aikaan väärän turvallisuuden tunteen ja johtaisi vähitellen oman puolustuskyvyn heikkenemiseen. Äänestäjät ja poliitikot uskottelisivat itselleen ja toisilleen, että jäsenyys riittää ja viides artikla turvaa asemamme. Sarajevon piiritys oli ikäpolvemme eurooppalainen häpeäpilkku. Ei tosin ollut kyse NATOn jäsenmaasta, mutta katsoimme vuosikaudet uutiskuvia pahantekijöiden töistä. Sarajevon torilla tapettiin suorasuuntauksella vettä ja ruokaa hakevia siviilejä. Totuus on, että kansainvälinen päätöksenteko on aina hidasta. Suurvallan mukaantulo riippuu seuraavien presidentinvaalien ajankohdasta ja vaaliasetelmista. Pahan paikan tullen syrjäinen ja pieni Suomi saisi kärsien odottaa avunantajaa aivan sattumanvaraisesti. Ajatelkaa tilanne, jossa Sarajevon tori olisikin Lappeenrannassa silloin, kun mahdollisen avunantajapoliitikon kotimaassa on vaalit tulossa, lähettäisikö hän empimättä avuksemme kansalaisiaan tuhansien kilometrien päähän. Tästä on kysymys! Näin kävi 1939-40 talvella ja selviytyminen oli hiuskarvan ja omien voimien varassa. Silloinkin oli liikaa luotettu sopimuksiin, jotka karussa elämässä ovat vain paperia. Päätös puolustukseen ryhtymisestä ja voimankäytöstä on aina voitava tehdä Suomessa ja nopeasti. Sota on tulipalon luonteinen asia, on voitava toimia heti ja tehokkaasti. Harkinta ja valmistelut on tehtävä rauhan aikana.
Pioneerina ihmettelen puolustusministerin venkoilua miina-asiassa. Ilman suomalaista miinajärjestelmää emme pysty koskaan tällä väellä ja näillä neliökilometreillä pitämään kriisintorjuntakynnystä riitävän korkeana. Jos ulkoministerillä on vaikeuksia kansaivälisissä keskusteluissa puolustaa Suomen näkökantoja miinoitusjärjestelmästämme, niin hän on valinnut tehtävänsä väärin. Puolustusministeri Kääriäisen venkoilu miina-asiassa on tyylipuhdasta savolaiskepulaisuutta, leuat käy, mitään ei sanota, ei uskalleta ottaa kantaa ja laittaa itseään likoon -kelvottomia ministereitä molemmat!
Minäkin olen reserviläinen, jolla on kyllä takanaan myös melko pitkä aktiivipalvelus ja monta palvelusjaksoa, yhteensä lähes neljä vuotta, YK:n rauhanturvapalveluksessa Kyproksella ja Lähi-idässä. Paljolti näillä perusteilla - myös lukemani ja muun asianharrastamiseni nojalla - olen näkemyksiäni kirjoitellut, tällä kertaa vain Olli Kivisen kolumnia esitellen, ja rohkenen kommentoida myös Sinua:
> Pelkään, että NATOoon liittyminen saisi aikaan väärän turvallisuuden tunteen ja johtaisi vähitellen oman puolustuskyvyn heikkenemiseen. Äänestäjät ja poliitikot uskottelisivat itselleen ja toisilleen, että jäsenyys riittää ja viides artikla turvaa asemamme. <
Tuohon en usko. Naton meille asettamat velvoitteet jo estäisivät näin tapahtumasta, ja tuntien suomalaisten sotilaiden halun olla aina parhaimmistoa joukossa - kuten myös YK-joukoissa - viimeistään sen estäisivät.
> Sarajevon piiritys oli ikäpolvemme eurooppalainen häpeäpilkku. Ei tosin ollut kyse NATOn jäsenmaasta, mutta katsoimme vuosikaudet uutiskuvia pahantekijöiden töistä. Sarajevon torilla tapettiin suorasuuntauksella vettä ja ruokaa hakevia siviilejä. Totuus on, että kansainvälinen päätöksenteko on aina hidasta. Suurvallan mukaantulo riippuu seuraavien presidentinvaalien ajankohdasta ja vaaliasetelmista.<
Tuo Sarajevon koskeva on aivan totta. Mutta jo muualla entisen Jugoslavian alueella on onnistuttu paremmin. Kosovossa, missä suomalaisetkin ovat mukana Nato-johtoisessa operaatiossa, on onnistuttu vallan hyvin, eivätkä tulokset Bosniastakaan huonoja ole.
Kyllä Nato pystyy nopeisiinkin päätöksiin, osallistumaan halukkaiden osalta jopa silloinkin, kun jotkut jäsenmaat ovat vastahakoisia, tämähän on nähty. Toisaalta 5.artiklan mukainen velvollisuus tulla aina hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenmaan avuksi edellyttää nopeaa toimintaa, mikä varmaan myös tapahtuu. Tästä vain ei ole esimerkkiä, kun yksikään jäsenmaa ei ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi, kiitos Naton ennalta ehkäisevän vaikutuksen.
>Pahan paikan tullen syrjäinen ja pieni Suomi saisi kärsien odottaa avunantajaa aivan sattumanvaraisesti. Ajatelkaa tilanne, jossa Sarajevon tori olisikin Lappeenrannassa silloin, kun mahdollisen avunantajapoliitikon kotimaassa on vaalit tulossa, lähettäisikö hän empimättä avuksemme kansalaisiaan tuhansien kilometrien päähän.<
Tuo edellä sanomani vastaa myös tähän epäilykseesi, mikä on uskoakseni aiheeton.
> Näin kävi 1939-40 talvella ja selviytyminen oli hiuskarvan ja omien voimien varassa. Silloinkin oli liikaa luotettu sopimuksiin, jotka karussa elämässä ovat vain paperia.<
Totta, että selviytymisemme oli hiuskarvan varassa, huonomminkin: se oli ihme, talvisodan ihme, jota maailma hämmästeli. Miksi sitten jouduimme noin suureen vaaraan? Siksi, että meillä ei ollut liittolaisia eikä muita sopimuksia, kuin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Odotusten mukaisesti se osoittautui paperiksi, kun NL sen irtisanoi yksipuolisesti 28.11. ja hyökkäsi maahamme 30.11.
Tästä liittolaissopimuksen puutteesta sai muuten NL:oa muita suomalaisia politiikkoja paremmin ymmärtävä Paasikivikin kirjoittaa päiväkirjaansa, että "Snellman oli väärässä, kun sanoi, että Suomen tulee luottaa vain itseensä. Pieni maa on yksin aina liian heikko. Se tarvitsee liittolaisen. Pitää vain liittoutua oikein" (sitaatti muistinvaraisesti)
> Päätös puolustukseen ryhtymisestä ja voimankäytöstä on aina voitava tehdä Suomessa ja nopeasti. Sota on tulipalon luonteinen asia, on voitava toimia heti ja tehokkaasti. Harkinta ja valmistelut on tehtävä rauhan aikana.<
Niinpä. Niin myös päätös Natoon liittymisestä, millä ympärillämme nähdystä johtopäätökset vetäen alkaisi olla jo kiire.
> Pioneerina ihmettelen puolustusministerin venkoilua miina-asiassa. Ilman suomalaista miinajärjestelmää emme pysty koskaan tällä väellä ja näillä neliökilometreillä pitämään kriisintorjuntakynnystä riitävän korkeana. Jos ulkoministerillä on vaikeuksia kansaivälisissä keskusteluissa puolustaa Suomen näkökantoja miinoitusjärjestelmästämme, niin hän on valinnut tehtävänsä väärin. Puolustusministeri Kääriäisen venkoilu miina-asiassa on tyylipuhdasta savolaiskepulaisuutta, leuat käy, mitään ei sanota, ei uskalleta ottaa kantaa ja laittaa itseään likoon -kelvottomia ministereitä molemmat!<
Viimeksi sanomastasi olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, selvemmin sitä ei voitaisi nähdä eikä paremmin sanoa!
... kaikesta mitä kirjoitat.
O.H., myös pioneeri(luutnantti) resesvissä.
Asevelidemari ei sitten malta olla mainostamatta sisäistä fäsistiaan. Olli Kivinen on fiksu kaveri, joka kolumnoi lehtensä linjan mukaisesti älykkästi ja asiantuntevasti. Päinvastoin tekee Asetoverisossu, joka joka välissä toitottaa kepuvihaansa, eikö tuo nyt ala olla jo sairasta, iso mies jaksaa samaa asiaa toitottaa päivästä toiseen. Ei sitä tarvitse kepulaisille kostaa, jos vaimon kanssa menee huonosti. En kyllä ihmettele, jos vaimo kettuilee, tuollaisten kaverien vaimot elävät nyrkin ja hellan välissä, jos eivät jo ole älynneet erota.