Tässä täytyy vielä palata vähäsen tuohon alempana olevaan maataloushuijauskirjeeseemme sitä pikkasen täydentäen. Mutta ensin näihin käsitteisiin.
Kepuluonti tarkoittaa innovatiivista eli mielikuvituksellista ja eräässä mielessä uutta luovaa toimintaa, jossa tämän uuden luominen tapahtuu itsekkään röyhkeällä kepuloinnilla. Tähän kepuloinnin käsitteeseen palaamme tuonnempana. Jos kepuluontia olisi päästy harjoittamaan myös kaupunkimiljöössä, se voisi olla esim. tällaista: Talvella enemmän luppoaikaa viettänyt maataloustraktorit pestattaisiin kaupunkeihin lumenluontiin. Sitä varten maksettaisiin yhteiskunnan varoista lumenluontipalkkiota, traktorinkäyttölisää, pakkaspekkasia, pakokaasuhyvitystä jne. Luominen, siis tässä tapauksessa lumen luominen tapahtuisi tien toiselta puolelta tien toiselle puolelle niin, että lumikasat vain vaihtaisivat paikkaa. Kepuluonnin ideoineet kepuloijat perustelisvat toimenpidettä sillä, että naapurin puolelta ajettu lumi on valkoisempaa ja siitä saa parempia lumipalloja. Onneksi kepulit eivät ole koskaan politiikallaan vallanneet kaupunkeja, joten tätä lumenvaihto-operaatiota ei ole nähty. Tosin joka kevät kaupungeissakin nähdään tilanteita, joissa lumenajajat kilpailevat auringon kanssa siitä, kumpi ehtii ensin. Ero on vain siinä, että auringolle ei makseta mitään korvausta.
Mutta maaseudulla tätä kepuluontia on kyllä koettu. Kerromme vain yhden esimerkin mutta se onkin sitten hyvin kuvaava. Maanviljelijöille maksettiin pellonraivauspalkkiota, että saataisiin uusia peltohehtaareja käyttöön ja näin lisätyksi tätä jo ennestäänkin kovin omavaraista tuotantoa. Ennen pitkää tämä johti tilanteeseen, että kaikki pelloilla tuotettu ei mennyt kotimaassa kaupaksi, kun kuluttajat eivät yksnkertaisesti jaksaneet ahmia niin paljon kuin tuotettiin. Tätä kutsuttiin ylituotanto-ongelmaksi. Liika tuotanto voitiin tietysti syöttää eläimille tai panna maatumaan, mutta tämä oli sentään jo veronamaksajien edustajillekin liikaa. Ylituotantoa yritettiin myös veronmaksajien tuella antaa ulkomaille puoli-ilmaiseksi. Sitten keksittiin peltojen paketointi. Ja paketoijille tietysti maksettiin paketointikorvausta. Ensin siis maksettiin siitä, että metsämaata yms. raivataan pelloksi ja sitten maksettiin siitä, että tämä sama peltomaa niitytettiin eli paketoitiin. En yhtään epäile, etteivätkö nämä järjestelmät olisi olleet jonkin aikaa jopa samanaikaisesti käytössä. Maanviljelijä siis saattoi raivata peltoa ojan toisella puolen ja paketoida edellisvuosina raivattu ojan toisella puolen. Kummastakin operaatiosta maksettiin tietysti palkkiota ja korvausta. Tämä oli kepuluontia parhaimmillaan. Samantapaisia toimia harrastetettiin myös voi- ja munavuorten aiheuttaman ongelman ratkaisemiseksi.
Kepulointi on taas yhden poliittisen suuntauksen toimintametodi. Kyse on politiikan teon kulttuurista. Kepuloinnin hienostuneita tai mausteisia muotoja kutsutaan väyrystelyksi tai pekkaroinniksi niiden keksijän mukaan. Kansan kielellä näitä temppuja kutsutaan kieroiluksi, valehtelemiseksi, iltalypsyksi, naruttamiseksi jne. Tämän poliittisen kulttuurin alullepanija oli Urho Kekkonen, kuinkas muuten. Mutta hän oli kylläkin suoraviivaisempi eli jaksanut niin paljon aina kieroilla, vaan käski, kun siihen tuli mahdollisuus. Sen vuoksi häneltä jäivät esim. väyrystelyn vibahteikkaimmat muodot kokonaan oppimatta ja käyttämättä.
Kun nyt sitten ihmetellään tälläkin palstalla jotain 141-tukihuijausta, ei aina mielletä sitä, että kyse on yhden poliittisen suuntauksen kulttuurista, joka lähes luonnonlain välttämättömyydellä johtaa tällaisiin ongelmiin. Kun on kerran huijattu, pitää edelleen peittää jälkiä uusilla huijauksilla. Peiteoperaation peiteoperaatio seuraa toistaan. Tämä oli aluksi K-linjan toimintamalli Maalaisliitossa, mutta on vähitellen levinnyt kultturiperinnöksi koko puolueeseen. Yksi edellisistä puolueen puheenjohtajista tuli vähän tahtomattaan kuvanneeksi tätä poliittista toimintakulttuuria sanoessaan, että hänkin puhuu korvat iloisesti heiluen niin totta kuin osaa ja voi. Tämä on siitä kepulointia erotukseksi kepuluonnista, siis vähän niin kuin poliittisesta sonnan luonnista.
Kepuluonti tarkoittaa innovatiivista eli mielikuvituksellista ja eräässä mielessä uutta luovaa toimintaa, jossa tämän uuden luominen tapahtuu itsekkään röyhkeällä kepuloinnilla. Tähän kepuloinnin käsitteeseen palaamme tuonnempana. Jos kepuluontia olisi päästy harjoittamaan myös kaupunkimiljöössä, se voisi olla esim. tällaista: Talvella enemmän luppoaikaa viettänyt maataloustraktorit pestattaisiin kaupunkeihin lumenluontiin. Sitä varten maksettaisiin yhteiskunnan varoista lumenluontipalkkiota, traktorinkäyttölisää, pakkaspekkasia, pakokaasuhyvitystä jne. Luominen, siis tässä tapauksessa lumen luominen tapahtuisi tien toiselta puolelta tien toiselle puolelle niin, että lumikasat vain vaihtaisivat paikkaa. Kepuluonnin ideoineet kepuloijat perustelisvat toimenpidettä sillä, että naapurin puolelta ajettu lumi on valkoisempaa ja siitä saa parempia lumipalloja. Onneksi kepulit eivät ole koskaan politiikallaan vallanneet kaupunkeja, joten tätä lumenvaihto-operaatiota ei ole nähty. Tosin joka kevät kaupungeissakin nähdään tilanteita, joissa lumenajajat kilpailevat auringon kanssa siitä, kumpi ehtii ensin. Ero on vain siinä, että auringolle ei makseta mitään korvausta.
Mutta maaseudulla tätä kepuluontia on kyllä koettu. Kerromme vain yhden esimerkin mutta se onkin sitten hyvin kuvaava. Maanviljelijöille maksettiin pellonraivauspalkkiota, että saataisiin uusia peltohehtaareja käyttöön ja näin lisätyksi tätä jo ennestäänkin kovin omavaraista tuotantoa. Ennen pitkää tämä johti tilanteeseen, että kaikki pelloilla tuotettu ei mennyt kotimaassa kaupaksi, kun kuluttajat eivät yksnkertaisesti jaksaneet ahmia niin paljon kuin tuotettiin. Tätä kutsuttiin ylituotanto-ongelmaksi. Liika tuotanto voitiin tietysti syöttää eläimille tai panna maatumaan, mutta tämä oli sentään jo veronamaksajien edustajillekin liikaa. Ylituotantoa yritettiin myös veronmaksajien tuella antaa ulkomaille puoli-ilmaiseksi. Sitten keksittiin peltojen paketointi. Ja paketoijille tietysti maksettiin paketointikorvausta. Ensin siis maksettiin siitä, että metsämaata yms. raivataan pelloksi ja sitten maksettiin siitä, että tämä sama peltomaa niitytettiin eli paketoitiin. En yhtään epäile, etteivätkö nämä järjestelmät olisi olleet jonkin aikaa jopa samanaikaisesti käytössä. Maanviljelijä siis saattoi raivata peltoa ojan toisella puolen ja paketoida edellisvuosina raivattu ojan toisella puolen. Kummastakin operaatiosta maksettiin tietysti palkkiota ja korvausta. Tämä oli kepuluontia parhaimmillaan. Samantapaisia toimia harrastetettiin myös voi- ja munavuorten aiheuttaman ongelman ratkaisemiseksi.
Kepulointi on taas yhden poliittisen suuntauksen toimintametodi. Kyse on politiikan teon kulttuurista. Kepuloinnin hienostuneita tai mausteisia muotoja kutsutaan väyrystelyksi tai pekkaroinniksi niiden keksijän mukaan. Kansan kielellä näitä temppuja kutsutaan kieroiluksi, valehtelemiseksi, iltalypsyksi, naruttamiseksi jne. Tämän poliittisen kulttuurin alullepanija oli Urho Kekkonen, kuinkas muuten. Mutta hän oli kylläkin suoraviivaisempi eli jaksanut niin paljon aina kieroilla, vaan käski, kun siihen tuli mahdollisuus. Sen vuoksi häneltä jäivät esim. väyrystelyn vibahteikkaimmat muodot kokonaan oppimatta ja käyttämättä.
Kun nyt sitten ihmetellään tälläkin palstalla jotain 141-tukihuijausta, ei aina mielletä sitä, että kyse on yhden poliittisen suuntauksen kulttuurista, joka lähes luonnonlain välttämättömyydellä johtaa tällaisiin ongelmiin. Kun on kerran huijattu, pitää edelleen peittää jälkiä uusilla huijauksilla. Peiteoperaation peiteoperaatio seuraa toistaan. Tämä oli aluksi K-linjan toimintamalli Maalaisliitossa, mutta on vähitellen levinnyt kultturiperinnöksi koko puolueeseen. Yksi edellisistä puolueen puheenjohtajista tuli vähän tahtomattaan kuvanneeksi tätä poliittista toimintakulttuuria sanoessaan, että hänkin puhuu korvat iloisesti heiluen niin totta kuin osaa ja voi. Tämä on siitä kepulointia erotukseksi kepuluonnista, siis vähän niin kuin poliittisesta sonnan luonnista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.