Koska tuossa alempana nimim. Mielipidepankki esittelee Keskustan päämääriä tarkoituksellisen agraaripainoitteisesti ja jopa pahansuovasti, tässä muutamia tärkeimpiä näkökantoja Keskustaan Alkion ajoista sisältyneestä liberaalielementistä.
KESKUSTALAINEN LIBERALISMI
Keskustalainen liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Julkisella vallalla ei ole oikeutta loukata tätä vapautta siinäkään tapauksessa, että sillä on takanaan kansan enemmistön tuki. Liberalismin kannattajat puolustavat jokaisen ihmisen oikeutta elämäänsä, vapauteensa ja omaisuuteensa.
Julkisen vallan tarkoituksena on oltava ihmisten suojeleminen mielivallan eri muodoilta; pakolta, vilpiltä ja väkivallalta. Jos julkinen valta käyttää valtaoikeuksiaan sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole loukanneet muiden ihmisten oikeuksia, julkisesta vallasta itsestään muodostuu uhka näiden ihmisten oikeuksille.
Liberalismin peruskäsitteitä
KESKUSTALAINEN VAPAUS
Vapaus on liberalismin tärkein käsite. (Jopa itse sana liberalismi juontuu latinan sanasta liber, vapaa.) Vapaus merkitsee sitä, ettei kukaan pakota tai saa petoksella, väkivalloin tai uhkauksin toista toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Aikuisilla ihmisillä on liberalismin mukaan oikeus elää omaa elämäänsä ja päättää omista asioistaan eli siitä, mitä omalla kehollaan ja omaisuudellaan tekevät, niin kauan kuin eivät rajoita muiden vastaavaa oikeutta. Vapauteen sisältyy myös oikeus liittyä muiden kanssa yhteen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vapautta puolustaessaan liberalismin kannattajat torjuvat kaiken yksityiseen tai taloudelliseen elämään kohdistuvan holhouksen. Jokaisessa tapauksessa, jossa oikeutta elämään, vapauteen tai omaisuuteen halutaan rajoittaa, rajoitusten välttämättömyys on pystyttävä perustelemaan aukottomasti. Sensuuria, pakkotyötä, tai minkäänlaista syrjintää sukupuolen, rodun, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, poliittisen vakaumuksen tai muun sellaisen seikan perusteella ei voida hyväksyä. Tämä koskee myös sellaista taloudelliseen tai sopimusvapauteen puuttumista kuin hintasäännöstely, tulonsiirrot tai työehtosopimusten yleissitovuus.
KESKUSTALAINEN INDIVIDUALISMI
Liberalismi pitää yksilöä yhteiskunnan perusyksikkönä. Vain yksilöt tekevät valintoja ja ovat vastuussa teoistaan. Liberalismi korostaa jokaisen yksilön ihmisarvoa, mikä merkitsee sekä vapautta että vastuuta. Jokainen ihmisyksilö on ainutkertainen ja korvaamaton, eikä häntä siksi saa kohdella pelkkänä välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan itseisarvona sinänsä. Yhtäkään ihmistä ei saa pakottaa toimimaan toisen ihmisen hyväksi tai uhrata edes jonkin yhteisen päämäärän puolesta, ellei hän siihen itse vapaaehtoisesti suostu. Ihmisarvon laajentaminen koskemaan yhä useampia ihmisiä vapaina yksilöinä ? kuten naisia tai eri uskontokuntiin ja rotuihin kuuluvia - on yksi suurimmista liberalismin saavutuksista.
KESKUSTALAINEN OMISTUSOIKEUS
Ihmisten itselleen asettamien päämäärien saavuttamiseksi ei useimmiten riitä, että he saavat päättää omasta kehostaan.
Jotta ihmiset voisivat vapaasti pyrkiä päämääriinsä, heillä on oltava täysi omistusoikeus siihen, minkä ovat työllään tuottaneet. Kyse on siitä, että jokaisella on oltava oikeus itse päättää, mitä tekee kehollaan, työllään ja työnsä saavutuksilla.
KESKUSTALAISET VAPAAT MARKKINAT
Elääkseen ja menestyäkseen ihmiset osallistuvat taloudelliseen toimintaan. Omistusoikeus sisältää oikeuden vaihtaa omaisuutta keskinäisellä, vapaaehtoisuuteen perustuvalla sopimuksella. Vapaa markkinatalous on vapaiden yksilöiden talousjärjestelmä, ja se on välttämätön vaurauden luomiseksi. Liberaalit uskovat, että ihmiset ovat sekä vapaampia että vauraampia, jos julkisen vallan sekaantuminen ihmisten taloudellisiin valintoihin on mahdollisimman vähäistä.
Markkinatalous on lisäksi ainoa tapa hankkia tietoa, jonka avulla yksilöt pystyvät punnitsemaan tiedossaan ja käytössään olevien voimavarojen arvoa oman etunsa kannalta siten, että he samalla tietoisesti tai tietämättään hyödyttävät myös kaukaisia, tuntemattomia henkilöitä. Tämä tieto on olemukseltaan hajautettua, eikä sitä kaikkea voi kerätä yhteen niin, että julkinen valta voisi sen perusteella tehdä ihanteellisina pitämiään ratkaisuja. Siitä huolimatta, että markkinatalous tuottaa enemmän vaurautta kuin mikään muu järjestelmä, tärkeintä liberalismin kannattajille on kuitenkin se, että se perustuu vapaiden yksilöiden väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman pakkovaltaa.
KESKUSTALAINEN SPONTAANI JÄRJESTYS
Korkea järjestysaste yhteiskunnassa on välttämätöntä, jotta yksilöt voisivat elää ja menestyä. On helppo kuvitella, että tuon järjestyksen luomiseksi tarvittaisiin keskushallintoa pitämään yllä järjestystä samaan tapaan kuin järjestetään postimerkkikokoelmaa tai johdetaan jalkapallojoukkuetta. Yksi liberalismin merkittävimmistä oivalluksista on se, että yhteiskunnallinen järjestys syntyy itsestään, tuhansien tai miljoonien yksilöiden toimiessa yhteistyössä keskenään pyrkiessään kukin kohti omia päämääriään.
Mikään keskusjohtoinen suunnitteluelin ei pysty keräämään kaikkea sitä tietoa, jota tarvittaisiin yhteiskunnan järkevään suunnittelemiseen. Kautta ihmiskunnan historian olemme kulkeneet kohti yhä suurempaa vapautta ja kuitenkin onnistuneet kehittämään monimutkaisen yhteiskunnan mutkikkaine organisaatioineen. Ihmiskunnan tärkeimmät instituutiot - kieli, lait, raha ja markkinat - ovat kaikki alunperin syntyneet omaehtoisesti, ilman keskusjohtoa. Kansalaisyhteiskunta, ihmisten yhteenliittymien ja yhteyksien mutkikas verkosto, on myös esimerkki itsestään virinneestä järjestyksestä. Kansalaisyhteiskunnan erilaiset yhteenliittymät on perustettu jotain tarkoitusta varten, mutta kansalaisyhteiskunta sellaisenaan ei ole organisaatio.
KESKUSTALAINEN AVOIN YHTEISKUNTA JA SUVAITSEVAISUUS
Avoin yhteiskunta perustuu ajatukseen, ettei yhdelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä ole hallussaan täydellistä tietoa eikä perimmäistä totuutta siitä millainen olisi täydellinen yhteiskunta ja miten se saavutettaisiin. Koska täydellisen yhteiskunnan saavuttaminen on siis mahdotonta, on seuraavaksi paras vaihtoehto avoin yhteiskunta - yhteiskunta joka on avoin parannuksille ja kehitykselle.
Avoin yhteiskunta on yhteisö, jossa vapaat yksilöt kunnioittavat toistensa oikeuksia rajoitetun julkisen vallan tarjotessa turvallisuuspuitteet. Avoimelle yhteiskunnalle tyypillistä ovat vahva ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta, ihmisoikeuksien kunnioitus, demokraattisesti valittu hallinto, vallan hajauttaminen, oikeusvaltioperiaate sekä vapaa markkinatalous. Avoin yhteiskunta mahdollistaa erilaiset edut, näkemykset ja identiteetit omaavien ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon.
Suljettu yhteiskunta keskittää suurimman osan voimavaroistaan vallitsevan järjestelmän säilyttämiseen, kun avoin yhteiskunta ottaa lähtökohdakseen laillisuusperiaatteen ja vapauden kunnioittamisen ja luo niiden pohjalta edistystä ja hyvinvointia. Avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oltava oikeus arvioida vapaasti ja kriittisesti julkisen vallan kulloinkin harjoittamaa politiikkaa ja sen seurauksia, jotta sitä voitaisiin tarpeen mukaan muuttaa tai jopa luopua siitä kokonaan. Se, että erimielisyyksistä voidaan keskustella kriittiseen sävyyn ilman rangaistuksen pelkoa mahdollistaa myös nopeat ja joustavat yhteiskunnalliset muutokset ilman väkivaltaa.
KESKUSTALAINEN RAJOITETTU JULKINEN VALTA
Ihmiset ovat muodostaneet julkisen vallan suojellakseen oikeuksiaan. Mutta julkinen valta voi myös olla vaarallinen instituutio. Liberalismin kannattajat tuntevat vastenmielisyyttä keskitettyä valtaa kohtaan, sillä "vallalla on taipumus turmella, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti" (lordi Acton). Siksi liberalismin kannattajat haluavat jakaa ja rajoittaa valtaa, mikä tarkoittaa erityisesti julkisen vallan rajoittamista, tavallisesti perustuslailla, joka määrittelee ja rajoittaa tarkoin ne valtuudet, jotka ihmiset luovuttavat julkiselle vallalle. Liberalismin kannattajien mielestä pakkovallan käyttö on oikeutettua vain yksityisten ihmisten oikeuksien puolustamiseksi.
KESKUSTALAINEN OIKEUSVALTIO
Liberalismi ei merkitse sitä, että "ihmiset saavat tehdä mitä ikinä haluavat, eikä kenelläkään muulla ole siihen mitään sanomista". Liberalismi tarjoaa vapaata, lakiin perustuvaa yhteiskuntaa, jossa yksilöt saavat vapaasti elää omaa elämäänsä, kunhan he kunnioittavat myös muiden oikeuksia. Oikeusvaltiossa yksilöitä ei saa pakottaa noudattamaan mielivaltaisia käskyjä ja kieltoja, vaan lakien tulee olla yleispäteviä, eikä kukaan voi vaatia itselleen erioikeuksia, joita ei soisi muille. Oikeuksien pitää koskea samalla tavoin kaikkia, niin että ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä.
Lakien on perustuttava perustuslakiin, jonka on suojeltava ihmisten luonnollista oikeutta elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Perustuslain on taattava jokaiselle yksilölle vapaus tavoitella onneaan itse parhaaksi katsomallaan tavalla, niin kauan kuin hän ei loukkaa muiden oikeutta samaan. Tuomioistuimilla on oltava valta kumota lainsäädökset, jotka rikkovat näitä periaatetta.
KESKUSTALAINEN RAUHA
Liberalismin kannattajat ovat aina taistelleet sotaa ja sen aiheuttamia kärsimyksiä vastaan. He ymmärsivät jo alusta alkaen, että sota toi suurimittaista hävitystä ja kuolemaa, tuhosi perheitä ja talouselämää ja lisäsi hallitsijoiden valtaa. Tämä saattaakin selittää sen, mikseivät hallitsijat aina jaa kansalaisten yleistä rauhantahtoa. Vapaat miehet ja naiset ovat tietysti joutuneet usein puolustamaan omaa yhteiskuntaansa ulkoista uhkaa vastaan, mutta kautta historian sota on ollut rauhallisten ja ahkerien ihmisten yhteinen vihollinen molemmilla puolin rintamaa.
Vuosisatojen älyllisen, poliittisen ja joskus väkivaltaisenkin kamppailun jälkeen näistä liberalismin perusperiaatteista - individualismista, yksityisomistuksesta, markkinataloudesta ja oikeudellisesta tasa-arvosta - on tullut nykyaikaisen poliittisen ajattelun ja hallinnon perusta länsimaissa ja yhä enenevässä määrin myös muualla. Liberalismi ei kuitenkaan merkitse vain näiden laajojen periaatteiden hyväksymistä, vaan se edellyttää myös niiden noudattamista tinkimättömästi ja johdonmukaisesti. Vaikka yhteiskuntajärjestelmämme perustuu edelleen oikeudelliseen tasa-arvoon ja markkinatalouteen, julkinen valta pyrkii jatkuvasti, pala palalta nakertamaan vapauttamme säätämällä yhä uusia säännöksiä ja veroja.
Liberaali yhteiskunta on joustava, se kestää monia rasituksia ja jatkaa silti kukoistustaan, mutta sekään ei jousta loputtomasti. Ne, jotka sanovat uskovansa liberalismin periaatteisiin mutta jotka kannattavat yhä uusia verorasituksia ahkerille ihmisille, yhä uusia rajoituksia vapaaehtoisuuteen perustuvalle vuorovaikutukselle, yhä uusia poikkeuksia omistusoikeuteen ja tasa-arvoon lain edessä, yhä uusia vallansiirtoja yksilöiltä valtiolle, kaivavat tietämättään maata länsimaisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän alta.
KESKUSTALAINEN LIBERALISMI
Keskustalainen liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Julkisella vallalla ei ole oikeutta loukata tätä vapautta siinäkään tapauksessa, että sillä on takanaan kansan enemmistön tuki. Liberalismin kannattajat puolustavat jokaisen ihmisen oikeutta elämäänsä, vapauteensa ja omaisuuteensa.
Julkisen vallan tarkoituksena on oltava ihmisten suojeleminen mielivallan eri muodoilta; pakolta, vilpiltä ja väkivallalta. Jos julkinen valta käyttää valtaoikeuksiaan sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole loukanneet muiden ihmisten oikeuksia, julkisesta vallasta itsestään muodostuu uhka näiden ihmisten oikeuksille.
Liberalismin peruskäsitteitä
KESKUSTALAINEN VAPAUS
Vapaus on liberalismin tärkein käsite. (Jopa itse sana liberalismi juontuu latinan sanasta liber, vapaa.) Vapaus merkitsee sitä, ettei kukaan pakota tai saa petoksella, väkivalloin tai uhkauksin toista toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Aikuisilla ihmisillä on liberalismin mukaan oikeus elää omaa elämäänsä ja päättää omista asioistaan eli siitä, mitä omalla kehollaan ja omaisuudellaan tekevät, niin kauan kuin eivät rajoita muiden vastaavaa oikeutta. Vapauteen sisältyy myös oikeus liittyä muiden kanssa yhteen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vapautta puolustaessaan liberalismin kannattajat torjuvat kaiken yksityiseen tai taloudelliseen elämään kohdistuvan holhouksen. Jokaisessa tapauksessa, jossa oikeutta elämään, vapauteen tai omaisuuteen halutaan rajoittaa, rajoitusten välttämättömyys on pystyttävä perustelemaan aukottomasti. Sensuuria, pakkotyötä, tai minkäänlaista syrjintää sukupuolen, rodun, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, poliittisen vakaumuksen tai muun sellaisen seikan perusteella ei voida hyväksyä. Tämä koskee myös sellaista taloudelliseen tai sopimusvapauteen puuttumista kuin hintasäännöstely, tulonsiirrot tai työehtosopimusten yleissitovuus.
KESKUSTALAINEN INDIVIDUALISMI
Liberalismi pitää yksilöä yhteiskunnan perusyksikkönä. Vain yksilöt tekevät valintoja ja ovat vastuussa teoistaan. Liberalismi korostaa jokaisen yksilön ihmisarvoa, mikä merkitsee sekä vapautta että vastuuta. Jokainen ihmisyksilö on ainutkertainen ja korvaamaton, eikä häntä siksi saa kohdella pelkkänä välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan itseisarvona sinänsä. Yhtäkään ihmistä ei saa pakottaa toimimaan toisen ihmisen hyväksi tai uhrata edes jonkin yhteisen päämäärän puolesta, ellei hän siihen itse vapaaehtoisesti suostu. Ihmisarvon laajentaminen koskemaan yhä useampia ihmisiä vapaina yksilöinä ? kuten naisia tai eri uskontokuntiin ja rotuihin kuuluvia - on yksi suurimmista liberalismin saavutuksista.
KESKUSTALAINEN OMISTUSOIKEUS
Ihmisten itselleen asettamien päämäärien saavuttamiseksi ei useimmiten riitä, että he saavat päättää omasta kehostaan.
Jotta ihmiset voisivat vapaasti pyrkiä päämääriinsä, heillä on oltava täysi omistusoikeus siihen, minkä ovat työllään tuottaneet. Kyse on siitä, että jokaisella on oltava oikeus itse päättää, mitä tekee kehollaan, työllään ja työnsä saavutuksilla.
KESKUSTALAISET VAPAAT MARKKINAT
Elääkseen ja menestyäkseen ihmiset osallistuvat taloudelliseen toimintaan. Omistusoikeus sisältää oikeuden vaihtaa omaisuutta keskinäisellä, vapaaehtoisuuteen perustuvalla sopimuksella. Vapaa markkinatalous on vapaiden yksilöiden talousjärjestelmä, ja se on välttämätön vaurauden luomiseksi. Liberaalit uskovat, että ihmiset ovat sekä vapaampia että vauraampia, jos julkisen vallan sekaantuminen ihmisten taloudellisiin valintoihin on mahdollisimman vähäistä.
Markkinatalous on lisäksi ainoa tapa hankkia tietoa, jonka avulla yksilöt pystyvät punnitsemaan tiedossaan ja käytössään olevien voimavarojen arvoa oman etunsa kannalta siten, että he samalla tietoisesti tai tietämättään hyödyttävät myös kaukaisia, tuntemattomia henkilöitä. Tämä tieto on olemukseltaan hajautettua, eikä sitä kaikkea voi kerätä yhteen niin, että julkinen valta voisi sen perusteella tehdä ihanteellisina pitämiään ratkaisuja. Siitä huolimatta, että markkinatalous tuottaa enemmän vaurautta kuin mikään muu järjestelmä, tärkeintä liberalismin kannattajille on kuitenkin se, että se perustuu vapaiden yksilöiden väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman pakkovaltaa.
KESKUSTALAINEN SPONTAANI JÄRJESTYS
Korkea järjestysaste yhteiskunnassa on välttämätöntä, jotta yksilöt voisivat elää ja menestyä. On helppo kuvitella, että tuon järjestyksen luomiseksi tarvittaisiin keskushallintoa pitämään yllä järjestystä samaan tapaan kuin järjestetään postimerkkikokoelmaa tai johdetaan jalkapallojoukkuetta. Yksi liberalismin merkittävimmistä oivalluksista on se, että yhteiskunnallinen järjestys syntyy itsestään, tuhansien tai miljoonien yksilöiden toimiessa yhteistyössä keskenään pyrkiessään kukin kohti omia päämääriään.
Mikään keskusjohtoinen suunnitteluelin ei pysty keräämään kaikkea sitä tietoa, jota tarvittaisiin yhteiskunnan järkevään suunnittelemiseen. Kautta ihmiskunnan historian olemme kulkeneet kohti yhä suurempaa vapautta ja kuitenkin onnistuneet kehittämään monimutkaisen yhteiskunnan mutkikkaine organisaatioineen. Ihmiskunnan tärkeimmät instituutiot - kieli, lait, raha ja markkinat - ovat kaikki alunperin syntyneet omaehtoisesti, ilman keskusjohtoa. Kansalaisyhteiskunta, ihmisten yhteenliittymien ja yhteyksien mutkikas verkosto, on myös esimerkki itsestään virinneestä järjestyksestä. Kansalaisyhteiskunnan erilaiset yhteenliittymät on perustettu jotain tarkoitusta varten, mutta kansalaisyhteiskunta sellaisenaan ei ole organisaatio.
KESKUSTALAINEN AVOIN YHTEISKUNTA JA SUVAITSEVAISUUS
Avoin yhteiskunta perustuu ajatukseen, ettei yhdelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä ole hallussaan täydellistä tietoa eikä perimmäistä totuutta siitä millainen olisi täydellinen yhteiskunta ja miten se saavutettaisiin. Koska täydellisen yhteiskunnan saavuttaminen on siis mahdotonta, on seuraavaksi paras vaihtoehto avoin yhteiskunta - yhteiskunta joka on avoin parannuksille ja kehitykselle.
Avoin yhteiskunta on yhteisö, jossa vapaat yksilöt kunnioittavat toistensa oikeuksia rajoitetun julkisen vallan tarjotessa turvallisuuspuitteet. Avoimelle yhteiskunnalle tyypillistä ovat vahva ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta, ihmisoikeuksien kunnioitus, demokraattisesti valittu hallinto, vallan hajauttaminen, oikeusvaltioperiaate sekä vapaa markkinatalous. Avoin yhteiskunta mahdollistaa erilaiset edut, näkemykset ja identiteetit omaavien ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon.
Suljettu yhteiskunta keskittää suurimman osan voimavaroistaan vallitsevan järjestelmän säilyttämiseen, kun avoin yhteiskunta ottaa lähtökohdakseen laillisuusperiaatteen ja vapauden kunnioittamisen ja luo niiden pohjalta edistystä ja hyvinvointia. Avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oltava oikeus arvioida vapaasti ja kriittisesti julkisen vallan kulloinkin harjoittamaa politiikkaa ja sen seurauksia, jotta sitä voitaisiin tarpeen mukaan muuttaa tai jopa luopua siitä kokonaan. Se, että erimielisyyksistä voidaan keskustella kriittiseen sävyyn ilman rangaistuksen pelkoa mahdollistaa myös nopeat ja joustavat yhteiskunnalliset muutokset ilman väkivaltaa.
KESKUSTALAINEN RAJOITETTU JULKINEN VALTA
Ihmiset ovat muodostaneet julkisen vallan suojellakseen oikeuksiaan. Mutta julkinen valta voi myös olla vaarallinen instituutio. Liberalismin kannattajat tuntevat vastenmielisyyttä keskitettyä valtaa kohtaan, sillä "vallalla on taipumus turmella, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti" (lordi Acton). Siksi liberalismin kannattajat haluavat jakaa ja rajoittaa valtaa, mikä tarkoittaa erityisesti julkisen vallan rajoittamista, tavallisesti perustuslailla, joka määrittelee ja rajoittaa tarkoin ne valtuudet, jotka ihmiset luovuttavat julkiselle vallalle. Liberalismin kannattajien mielestä pakkovallan käyttö on oikeutettua vain yksityisten ihmisten oikeuksien puolustamiseksi.
KESKUSTALAINEN OIKEUSVALTIO
Liberalismi ei merkitse sitä, että "ihmiset saavat tehdä mitä ikinä haluavat, eikä kenelläkään muulla ole siihen mitään sanomista". Liberalismi tarjoaa vapaata, lakiin perustuvaa yhteiskuntaa, jossa yksilöt saavat vapaasti elää omaa elämäänsä, kunhan he kunnioittavat myös muiden oikeuksia. Oikeusvaltiossa yksilöitä ei saa pakottaa noudattamaan mielivaltaisia käskyjä ja kieltoja, vaan lakien tulee olla yleispäteviä, eikä kukaan voi vaatia itselleen erioikeuksia, joita ei soisi muille. Oikeuksien pitää koskea samalla tavoin kaikkia, niin että ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä.
Lakien on perustuttava perustuslakiin, jonka on suojeltava ihmisten luonnollista oikeutta elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Perustuslain on taattava jokaiselle yksilölle vapaus tavoitella onneaan itse parhaaksi katsomallaan tavalla, niin kauan kuin hän ei loukkaa muiden oikeutta samaan. Tuomioistuimilla on oltava valta kumota lainsäädökset, jotka rikkovat näitä periaatetta.
KESKUSTALAINEN RAUHA
Liberalismin kannattajat ovat aina taistelleet sotaa ja sen aiheuttamia kärsimyksiä vastaan. He ymmärsivät jo alusta alkaen, että sota toi suurimittaista hävitystä ja kuolemaa, tuhosi perheitä ja talouselämää ja lisäsi hallitsijoiden valtaa. Tämä saattaakin selittää sen, mikseivät hallitsijat aina jaa kansalaisten yleistä rauhantahtoa. Vapaat miehet ja naiset ovat tietysti joutuneet usein puolustamaan omaa yhteiskuntaansa ulkoista uhkaa vastaan, mutta kautta historian sota on ollut rauhallisten ja ahkerien ihmisten yhteinen vihollinen molemmilla puolin rintamaa.
Vuosisatojen älyllisen, poliittisen ja joskus väkivaltaisenkin kamppailun jälkeen näistä liberalismin perusperiaatteista - individualismista, yksityisomistuksesta, markkinataloudesta ja oikeudellisesta tasa-arvosta - on tullut nykyaikaisen poliittisen ajattelun ja hallinnon perusta länsimaissa ja yhä enenevässä määrin myös muualla. Liberalismi ei kuitenkaan merkitse vain näiden laajojen periaatteiden hyväksymistä, vaan se edellyttää myös niiden noudattamista tinkimättömästi ja johdonmukaisesti. Vaikka yhteiskuntajärjestelmämme perustuu edelleen oikeudelliseen tasa-arvoon ja markkinatalouteen, julkinen valta pyrkii jatkuvasti, pala palalta nakertamaan vapauttamme säätämällä yhä uusia säännöksiä ja veroja.
Liberaali yhteiskunta on joustava, se kestää monia rasituksia ja jatkaa silti kukoistustaan, mutta sekään ei jousta loputtomasti. Ne, jotka sanovat uskovansa liberalismin periaatteisiin mutta jotka kannattavat yhä uusia verorasituksia ahkerille ihmisille, yhä uusia rajoituksia vapaaehtoisuuteen perustuvalle vuorovaikutukselle, yhä uusia poikkeuksia omistusoikeuteen ja tasa-arvoon lain edessä, yhä uusia vallansiirtoja yksilöiltä valtiolle, kaivavat tietämättään maata länsimaisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän alta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anteeksi että noin nauran, mutta kyllä meinasi tippa tulla silmään pelkästä ilosta etten sanoisi vahingonilosta, kun luki tekstiäsi. Liberaalia se kyllä oli, mutta mitä tekemistä sillä on ollut Maalsiliiton/KePun/Keskustan harjoittaman politiikan kanssa. Siinä politiikassa tuosta liberaaliudesta ei ole ollut häivääkään. Aika lailla voisi olla uskottavaa, jos korvaisit sanan keskustalainen sanalla kokoomuslainen. Sitten voit jo käytännön politiikassakin nähdä merkkejä tuosta liberalismista.
Sotien jälkeen harjoitettu keskustalainen politiikkaa on ollut osin epäparlamentaarista, toisiin ryhmiin ulkopoliittisia leimoja panevaa, suunnitelmatalouteen painottuvaa tulonjakopolitiikkaa ja aluepolitiikkaa, poliittista virkanimityspolitiikkaa, kuntatasolla osin monopolisoitua valtapolitiikkaa jne. Mitä ihmeen tekemistä tällä on minkään liberalismin aatteen kanssa? Kerrotko sen vielä.
Naura vain, se on eräs Keskustan päämääristä:
Väitöskirjassaan keskustan strategisia valintoja tutkinut Kääriäinen puhuu keskustan ideologisesta harppauksesta. Keskustan politiikan pitää olla hauskaa. Hauskaa sen vuoksi, että politiikka joutuu kilpailemaan ihmisten ajasta kaikenlaisten huvitusten kanssa.
- Vaikka on kuinka hyvä sanoma, se kiehtoo vain harvoja, jos se tarjotaan liian vakavasti.
- Asiat ovat vakavia, mutta ei niitä hampaat irvessä kannata ajaa.
- Huumori puree politiikassa.
-------------------------------------
Kokoomuksessa ei liberalismi ole viime aikoina päässyt esille. Kovan linjan oikeistolaiset rummuttavat paatoksellista kovaa kapitalismiaan. Liberaalimpi Itälä on joutunut suorastaan pilkatuksi puolueessa.
Keskusta vei Suomen EU:hun. Se on ollut suurin syy suomalaisen monopolikapitalismin häviöön. Sellainen kapitalismi on nimittäin kielletty laeilla kaikissa länsimaissa. Kun Suomi astui eurooppalaisten kansojen perheeseen, sen on käyttäydyttävä kuten muutkin.
Keskustalainen liberalismi on hyvä lähtökohta kansan toimintamalliksi kansainvälisissä ympyröissä. Liberalismi on arvostettu aate.
En kiistä, etteikö liberalismi ole arvostettu aate. Nyt on vaan ollut niin, että Keskustan kohdalla tämä arvostettu aate ei ole ollut laisinkaan arvostettu. Puheet ja teot eivät ainakaan vielä ole kohdanneet. Mutta jos sinä ohut tulevasta, niin hyvä. Minä olen tarkastellut menneisyyttä ja siellä ei liberalismia ole keskustalaisessa toiminnassa näkynyt laisinkaan.
>Keskustalainen liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta.<
Muiden vastaavaa vapautta voi loukata liian liberaali markkinatalous, joka on myös ihmisen toimintaa. Liberaali markkinatalous on hyvä hevonen, mutta se tarvisee suitset suuhunsa. Tässä yhä enemmän tarvitaan globaalia yhteistyötä.
Miten se EU vouhotus voisi markkinataloutta hillitä. ps. (Lipposella on jo suitset suussa).
Millaista on sellainen liian liberaali markkinatalous, joka loukkaa muiden vastaavaa vapautta? Minkälaiset suitset markkinatalous tarvitsee ja missä kulkee silloin raja suunnitelmatalouden ja liberalsimin välillä? Miten globaali yhteistyö voi ratkaista tämän pulman?
Liian liberaali markkinatalous on mm., jos kansainvälinen yhtiö kehitysmaassa tuhoaa paikallisten ihmisten ympäristöä kasvinsuojeluaineilla. Tässä vain yksi esimerkki.
Onhan niitä suitsia jo paljon asetettukin markkinataloudelle kansainvälisin sopimuksin.
Oli muuten tuo liberatorin kirjotus liian pitkäkin.
Tähän mitä sanoiy voi kyllä yhtyä. Mutta käsitin kyllä, että toisten oikeuksien tällainen loukkaamattomuus jo sinänsä sisältyy liberalismiin. Jos jollaikin toimella loukataan toisten vapauksia, kyse ei kai ole liberalsimista, vaan mieluummin vaikkapa fasismista tai muusta pakkovallasta tahi ylivallasta.
Tuon tyyppinen itsestäänselvä klassahtava,
pehmeä asemointi nyt on ollut itsestäänselvyys suomalaisessa yhteiskunnassa aina ja kuvaa varmaan hyvin varsinkin maaseudun henkistä ilmastoa ja agraarimaailmaa ennen sotia, missä elämä on ollut aina rauhallista ja osin ehkä ollut leimallista maalaisliitollekin.
Kenelle nyt omistusoikeus, vapaus, individualismi, vapaat markkinat, spontaani järjestys ja julkisen vallan minimointi silloin, kun mikään sotatila tai vastaava ei muuta vaadi ei olisi selviö ja tilanne tuskin on ollut koskaan niin paha, että pitäisi jopa jotakin oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksiakin hokea oikein erikseen.
Sodan jälkeistä maalaisliittoa ja keskustaa tuo nykypäivänä jo jotenkin erittäin vanhahtavalta ja väljähtäneeltä kuulostava liberalismilitania ei kyllä mielstäni kuvaa ollenkaan yhtä vähän kuin jotakin sosialistista ja etenkin sosiaalidemokraattista asennoitumista elämään yleensä.
Minusta on erittäin mautonta ja asiatonta panna tuollaisia asioita yleensäkin jonkun kyltin alle olipa se nyt sitten liberalismi tai joku puolue tai vastaava; jonkinlaista sosialismia sekin.
Paremminkin voisi lähteä siitä, kenelle nuo asiat nyt eivät muka ole olleet tai ole selviöitä; nehän eivät ole mitään sanoja tai "arvoja" vaan ne ilmenevät ihan spontaanisti jokapäiväisesä elämässä ja päätöksenteossa konkreettisina valintoina, päätöksinä ja suhtautumisina.
Miksi niitä nyt yleensäkään pitäisi kirjata tai edes ajatella.
Vain silloin, jos tuollaiset kirjoittamattomat luontaiset "lait" eivät ole enää selviöitä nekään ja yhteiskunnassa on tahoja, jotka haluavat rikkoa tai horjuttaa noita itsestäänselvyyksiä tietämättömyyttään tai ihan tahallisestikin ne tulevat ajankohtaisiksi ja sellaisia pyrkimyksiähän aina on ja niitten suhteen täytyy aina olla valppaana ja on syytä puuttua sellaiseen häirintään välittömästi.
Nykyisessä kovenevassa ilmapiirissä on joskus syytä muistuttaa mieleen liberalismin perusarvoja. Se, miksi kyltitin ne Keskustapuolueen arvoiksi ei tarkoita, että ne olisivat sen yksityisomaisuutta. Keskustaideologiassa ne ovat kylläkin itsestään selvyyksiä enemmän kuin muiden puolueiden ohjelmissa.
Vaikka tekisi kipeää, meidän olisi ravistettava yltämme ne kahleet, joihin olemme, monista historiallisista syistä johtuen, itsemme kytkeneet. Aika monen asian suhteen joudumme vielä ihmettelemään, miksi yhteiskunnastamme puuttuu itsestään selviä kansalaisvapauksia verrattuna Keski-Euroopan maihin. Niitä perättäessä, meille vakuutetaan milloin miltäkin taholta milloin mihinkin syyhyn vedoten, etteivät ne meille sovi.
Virkamiehemme ovat käyneet viivytystaistelua rajoittaakseen itsestään selviä vapauksiamme mahdollisimman kauan. He ovat joutuneet antamaan mitä kummallisimpia selityksiä sille, miksi me suomalaiset haluamme rajoittaa vapauksiamme yhä edelleen. Se käy vaikeammakasi ja vaikeammaksi sillä ollessamme EU:n jäsen vapauden rajoittamiseen tarvitaan poikkeuslupa. Näitä poikkeuslupia virkamiehemme sitten väsäävät, osoittaen siinä työssä suurta kekseliäisyyttä.
Vapaudentunne on kiinni myös ihmisestä itsestään. Suomalaiset ovat vaatimassa samanlaisia lähtökohtia, kuin mitä muillakin eurooppalaisilla on, tuon paljon tavoitellun tunteen saavuttamisen helpottamiseksi.
Jos sinulla on vähänkin käsitystä liberalismista ja alkeellisestakaan individualismista et varmaan käytä vahingossakaan kollektiivista me-muotoa jonkun kanssa puhuessasi.
Miksi yrität taannuttaa ihmisiä vuonna 2004 tuollaisilla ikivanhoilla liberalismi-jutuilla ja kollektiivisella, ideologisella paatoksella.
EUun mukana näköjään aktivoidaan kaikkea ikivanhaa, joka nyt on Suomessa ollut aina itsestäänselvää ja myös kaikenlaista turhaa
painolastia, jota suomalaisila ei ole ikinä ollut eikä tarvitsekaan olla.
EUssa monet käytössä olevat konseptit ja terminologia on niin ikivanhaa, että ne sanat on poistettu jo sanakirjoistakin.
Joillekin nekin ovat jotakin uutta ja käypää valuuttaa.
Miten voit sanoa, että "...suomalaiset ovat vaatimassa samanlaisia lähtökohtia, kuin mitä eurooppalaisillakin on...."
Kollektiivisessa sosialismissa ehkä varmaan vaadittiin jopa samanlaisia lähtökohtiakin kuin joillakin muilla.
Todella outo ja yllättävä näkökulma minusta muutenkin.
Olet ilmeisesti onnistunut luomaan pääsi sisälle vapauden.
Minun, ja ehkä monen muunkin kohdalla siinä auttaisi todellisten kansalaisvapauksien saaminen Suomeenkin. -Tsaristisen perinnön purkaminen kertakaikkiaan.
Keskustapuolueessa sen liberaalielementin painottaminen otetaan vakavasti. Sitä pidetään tärkeänä puolueen tulevaisuudelle. Pääministeri Matti Vanhanen on tunnustautunut maltillisen (huom!) liberalismin kannattajaksi. Hänen avustajansa Olli Rehn on yksi tunnetuimpia keskuslaisia liberaaleja.
Tässä muutamia hänen ajatuksiaan aihetta sivuten:
- Ilmeisesti Keskustan tuleva menestys voikin nojata vain kykyyn yhdistää eurooppalaisen liberalismin anti suomalaiseen keskustapolitiikkaan, joka kumpuaa maakuntien Suomesta. Ehkä tätä yhdistelmää voidaan kutsua edistysmieliseksi keskustapolitiikaksi.
- On herkästi aistittava suomalaisen yhteiskunnan muutosvirrat. Keskusta on aatteelliselta olemukseltaan käytännönläheinen kolmannen tien kulkija. Keskustalaisuus yhdistää vapauden ja turvallisuuden. Pyrimme vapauttamaan ihmisen luovat voimat yrittäjyyteen ja samalla pitämään huolta kansalaisten perusturvallisuudesta. Tämä on aatehistorian valossa yleisemminkin suomalaisen yhteiskuntamallin pohjavirta.
- On vahvistettava edistyspuolueen perintöä keskustaliikkeessä. Se on jo näkynyt yrittäjyyden ja omatoimisuuden ajamisena. Mutta myös kansalaisvapauksien ja oikeusvaltion puolustamiseen on jaksettava kiinnittää enemmän huomiota. Ståhlberg on osa keskustaliikettä: emme elä vain leivästä vaan myös ihmisoikeuksista.
- Paitsi että tämän pitäisi olla arvo sinänsä liberaalisen internationaalin jäsenpuolueelle, on sillä merkitystä myös puolueen kannatukselle. Keskusta on noussut suureksi valtuustoryhmäksi useissa maakuntien Suomen pääkaupungissa viimeisen 10-15 vuoden aikana. Näissä kaupungeissa on yleensä ollut vahva edistyspuolueen perinne, joka on kanavoitunut keskustan ehdokkaille. Rovaniemi, Oulu, Jyväskylä ja Mikkeli ovat tästä hyviä esimerkkejä. Seuraavaksi tarvitaan sellaista Helsinki-strategiaa, joka nojaa siihen pitkäjänteiseen työhön, jota valtuustoryhmämme pääkaupunkiseudulla ovat tehneet.
- On vahvistettava Suomen kansainvälistä asemaa lähtien siitä, että Suomi ei ole enää erityistapaus. Muuttumattomuus ei ole automaattisesti paras ratkaisu. Parhaimmillaan Suomen ulkopolitiikka on ollut ennakoivaa ja aloitteellista toimintaa.
- On päästävä eroon siitä, että hallituksen ja keskustankin linjat muodostuvat reagoimalla ex-pääministeri Paavo Lipposen avauksiin. Lipposen ajattelussa korostuu eurooppalainen idealismi. Keskustan ohjenuora on kansallinen realismi. Se painottaa euro-atlanttisen turvallisuusyhteisön vahvistamista eikä vastavoiman rakentamista Yhdysvalloille.
- Politiikan pelisääntöihin kuuluu pitää sopimuksista kiinni. Vaikka hallitusohjelma ei keskustaa kaikilta osin tyydytäkään, on siihen sitouduttava. Silti keskustan ja kokoomuksen on keskusteltava ohjelmakysymyksistä vakavalla mielellä. Yhteisiä näkemyksiä löytyy yrittäjyyden edistämisestä, kansalaisen perustulosta ja EU-politiikasta. Vuoden 2007 vaalien jälkeen on pidettävä kaikki hallitusvaihtoehdot auki.
Tällä istumalla minä kirjoittaisin helposti samanlaisen litanian kaikista hyvistä, mitä minkä tahansa puolueen nimissä voisin tarjota, jos moraalini taipuisi sellaiseen. Puutun vain tuohon läpi esityksen kantavaan ajatukseen kepun liberalismista.
Kumpi on epärehellistä: puhua kepusta liberaalina puolueena (kuten Sinä) vai tuomita koko liberalismi nykyajan politiikkaan sopimattomana (kuten kepun huomattava äänitorvi Oiva Härkönen). Oivallehan "Erkon media", siis kolmen sukupolven oikeita liberaaleja perinteitä kantava ja niillä jatkava Aatos Erkko ja hänen lehtensä Helsingin Sanomat on pahimpia vihollisia. Katsopa tuosta aloittamastani Olli Kivisen tämänaamuista kolumnia koskevasta ketjusta viimeksi huomaamani Oivan mielipiteet! Niihin vastasin hänelle kirjoituksella, jonka ydinkohdat nyt asiayhteytensä vuoksi liitän tähänkin:
Miten monella kepulaisella voi olla sellainen käsitys, että Erkon konserni on pahin vihollisenne, kun toisaalla väitätte olevanne liberaaleja. Vähänkös tuossa ovat ”liberaator”, ”keskustaliberaali” ja monet muut pullistelleet sillä, millainen liberaali vaikuttaja kepu on; kuulemma EU-parlamentin merkittävin liberaaliryhmä, joka myös maassaan on suhteellisesti suurin EU-maiden liberaalipuolueista.
Eikös nuo Erkot jos ketkä ole liberaaleja? Heille se on suorastaan sukurasite, sillä Eero Erkko oli aikanaan nuorsuomalaisten johtohenkilöitä, aatteen pää-äänenkannattaja Päivälehden, HS:n edeltäjän perustaja, ja tuosta nuorsuomalaisesta puolueesta sittemmin muodostuivat meillä niin edistyspuolue kuten maalaisliittokin. Hänen poikansa Eljas Erkko, ulkoministeri, suurlähettiläs ym. jatkoi edistyspuolueen johtotehtävissä ja kehitti lehteään edistyksen ja myöhemmin kansanpuolueen, siis liberaalien aatteiden kannattajana. Hänen poikansa Aatos Erkko on jatkanut isänsä työtään, laajentanut yhtiötä suureksi viestintä- ja kirjallisuuskonserniksi. Vaikka HS on nykyisin muodollisesti puolueeton, kyllä se edelleen lähinnä liberaalinen on mm. Aatos Erkon omasta avoimesta liberaalisuudesta johtuen.
Siis eikös lehden pitäisi olla lähempänä teitä, samaa kantaa olevat ja nytkin liberaaleina itseänne pitävät kepulaiset, kuin esim. marxilaisuudesta Bernsteinin ym. kautta reformoituneita sosialidemokraatteja tai vanhasuomalaisista periytyviä kokoomuslaisia. Mutta eihän teille ole muita puolueettomia medioita kuin Suomenmaa ja Ilkka ja mahdollisesti Keskisuomalainen. Yleisradiokin on sitä kepulle vihamielistä valtamediaa, vaikka sen johdossa on kepulaisia kuten muitakin ja yhtiö on parlamentaarisesti valvottu. Mutta niinhän se on, että ”ketkä eivät ole kritiikittömästi meidän puolellamme ovat vihamielisesti meitä vastaan”. Kyllä tuo kepun osa on kova!
Postaamani litania oli suppea kiteytys niistä hyvistä puolista, mitä liberalismin sisällyttäminen poliittisen puolueen tavoitteisiin voi tuoda mukanaan. Se mitenkä niiden toteuttamisessa onnistutaan reaalielämässä onkin toinen juttu. Esimerkiksi Suomessa mahtava SDP haraa SAK:n avustuksella kaikin voimin vastaan, saaden joskus jopa Kokoomuksen mukaansa.
Oiva Härkönen voinee kyvykkäänä mielipidekirjoittajana itse valaista suhtautumistaan liberalismiin omasta näkökulmastaan.
Koska heität varjon Keskustan liberaalisuuden ylle, voinen valaista:
Aatos Erkon esi-isät olivat vielä ihanteellisia nuorsuomalaisia liberaaleja. Ehkä hänkin on sellainen. Kun Sanoma Oy:stä on tullut Suomen suurin viestintäalan yritys, sen intressit ovat ajautuneet kauas pääomistajan yksityisistä mielipiteistä. Sanoma Oy ja Aatos Erkko kuitenkin mielletään yhteen. Tuskinpa kukaan kuitenkaan luulee, että Aatos Erkko itse häärää kaiket yöt Sanomalassa vahtimassa minkälaisia kirjoituksia lehteen tulee.
Mielipiteet muuttuvat sukupolvien myötä. Olisi helposti kaivettavissa esimerkkejä kuinka tulipalokommunistin jälkeläisestä on tullut kapitalisti. Jopa nuoresta taistolaisesta kommunistista on kehkeytynyt vanhempana pankkikonsernin johtaja. -Itäsaksan ihailijasta on tullut kännykkämagnaatti joka VAATII valtiolta veroalennuksia suuripalkkaisille työntekijöilleen jne..jne.
Sanoma Oy on siinä mielessä liberaali, ettei se kannata erityisesti mitään puoluetta. Omaa taloudellista etuaan se ajaa niin paljon kuin pystyy. -Ei siinä mitään.
Keskusta-liberalismi ei ehkä aja Sanoma Oy:n taloudellista etua maksimaalisesti. Ehkä SDP:n nykyisen oikeistosiiven etu on siinä mielessä Sanoma Oy:n etu?
Keskusta-liberaalit ajatukset tunkevat medioissa läpi kunhan vanhat aikansa eläneet mielikuvat hälvenevät. Nyt ne vielä keskittyvät liikaa niitä ylläpitämään, raikkaan ja ennakkoluulottoman suhtautumisen sijaan.
Puolueet saavat 60 000 €/istuva (poissaoleva) kansanedustaja puoluetukiaisia. Ei edes markkinatalouteen vannovat puolueet tule toimeen
ilman veronmaksajien alituista subventiota.
Kun tähän lisätään moraalisesti arveluttavat työmarkkinajärjestöjen vaalikorruptiot(rahalliset ja muut resurssit) sekä liikeyritysten (esim. osuustoimintaliikkeiden kaavapolitikointi), saadaan eduskuntaan, europalamenttiin ja kunnanvaltuustoihin juuri sellainen minkä suomalaiset ansaitsevat.
Kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän vain veronmaksajien kukkarolla loisivia sosiaalipummiorganisaatioita, jotka naamioidaan "aatteilla" ja "puoluejulistuksilla" Puoluelain määrittelemiin avustusten saamisen kriteereihin.
t:jarmo
"äänestäjä kun äänestämässä käy,
aasinhatun saa vaikka se ei näy"
Olen aika pitkälle samaa mieltä. Demokratiaa paremmin käytännön elämässä toimivaa menetelmää ei ole kuitenkaan ihmiskunnan tähänastisessa historiasa keksitty.
Suurimman henkilökohtaisen vapauden luo nähdäkseni liberalismi. Sen esitaistelija Suomessa on Keskusta.
Taytta puppua ja sanahelinaa.
Kaytannon keskustalaiset, paatoksiin johtavat ratkaisut, syntyvat tunkkaisissa, uskonnollispainotteisissa tupailloissa.
Ei keskustapuolue ole puolue perinteisessa mielessa. Puolue on pienen patriisiryhman etujarjesto. Tutustukaa hyvat ihmiset puolueen historiaan vaikka eduskunnan poytakirjojen avulla. Aina kehitysta ja tasa-arvoa vastaan.