ahdistaa lukea näitä.Olen taas yksi ex-lessu,ja tuntuu että täällä ei ole yhtään joka olisi painolastistaan selvinnyt...miten minä sitten muka selviäisin.varsinkin kun uhkaillaan että miestä et välttämättä saa..miksi en saisi?kun ehkäisykin on sallittua...heh..tai että en tule koskaan olemaan onnellinen,tai että olet sitten vain yksi maanmatonen tuolla muiden kanssa.
en kokenut olevani mitenkään korkeammalla edes ollessani lestadiolainen.
kai tästä painolastista pääsee jos unohtaa vaan kaiken..(miten?)
ja ajattelee niitä elämän pieniä iloja ja opettelee uudet elämän tavat,ja etsii uusia ystäviä.
on sinut itsensä kanssa.
en tiedä mutta yritän kovasti..
olis kiva kun tuntisi jonkun muun samassa tilanteessa olevan ihna henkilökohtasesti.
jaksamisia teille,jotka teette niinkun itsellenne parhaaksi näätte..tms..
en kokenut olevani mitenkään korkeammalla edes ollessani lestadiolainen.
kai tästä painolastista pääsee jos unohtaa vaan kaiken..(miten?)
ja ajattelee niitä elämän pieniä iloja ja opettelee uudet elämän tavat,ja etsii uusia ystäviä.
on sinut itsensä kanssa.
en tiedä mutta yritän kovasti..
olis kiva kun tuntisi jonkun muun samassa tilanteessa olevan ihna henkilökohtasesti.
jaksamisia teille,jotka teette niinkun itsellenne parhaaksi näätte..tms..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luitko jo hieman alempana olevaa ketjua, jonka entinen lessu on aloittanut?
Jos sekin vain lisäsi ahdistustasi, niin tilanne on tosi paha.
Eikö meistä muista existä ole lainkaan apua. Eikö edes se lohduta, ettet ole yksin, vaan meitä on monia muita?
Se tuomitseminen, pilkkaaminen ja yleinen hyväksymättömyys on ainakin meidän vl-uhrien osalla aivan sama. Melkein kuin kirous olisi yritetty heittää eronneen tai erotetun perään!
Yritetään yhdessä! Jospa saisimme toisistamme tukea. Pääsisimme jaloillemme ja elämän makuun.
En osaa äkkiä muuten Sinua lohduttaa.
kiitos "osanotosta"..vaikka luulen kyllä että tarviit ite sitä aivan yhtä paljon!
kyllähän täälä näkee ettei ole tilanteessa yksin.vielä vaan kun olis joku joka seisois selän takana,ihan paikanpäällä.mutta näillä eteenpäin..
Aika ajoin tarvitsen itsekin toisen osanottoa kohtalooni. Asia ei ole nyt päivänpolttava. Olen vihdoin voinut ottaa apua vastaan! Siihenkin meni tosi kauan.
Alemmassa ketjussa on yksi osoitekin, jos sitä kautta löytyisi jotain. Minulle ei itselläni ole vielä sellaista osoitetta, jonka voisin täällä antaa. En tiedä tarvittaisiinko sitä.
Henkilökohtainen ystävä ja taustatuki olisi kaikkein parasta. Minäkin olen sellaisen löytänyt täältä netistä.
Toivottavasti Sinunkin tiellesi sellainen tulee. Meillä on lupa rukoilla Jumalaa, kulkea silmät, korvat ja sydän avoinna. Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Luota siihen!
...voisi järjestää jonkinlaista tapaamista, kun teitä näyttää olevan niin paljon? Vertaistuki on kuulemma parasta apua mitä voi saada.
Ettei itselleen voi eikä kannata valehdella ;) Olen ollut samassa tilanteessa aiemmin, mutta olen siitä pikku hiljaa selvinnyt eikä enää elo järky ihan joka viikko..
Hiihdä umpihankea pää pystyssä!
Laihana lohtuna voin lisäksi todeta, että jos tunnet iäisyysasiosta epävarmuutta, on hyvä varmistaa, että on kavereita molemmilla puolilla ;)