Mitä on, tai pikemminkin, mitä oli Skinheadismi?
Mitään yksittäistä vastausta ilmiölle ei ole, koska jokaisella on varmasti oma näkökulma aiheeseen. Täytyy myös muistaa, että koska historia, poliittinen kulttuuri ja olosuhteet ovat eri maissa, ja jopa eri maakunnissa erillaiset, ei Skinheadismi ja uusnatsismi ole tietenkään sama asia kaikkialla.
Suomessa luultavasti jotain pientä rähinöintä huolimatta ei ennen(ensimmäistä)lamaa juuri skinheadismiä tai uusnatsismia ollut, mutta ei toisaaltapa juuri ollut ulkomaalaisiakaan. Laman jälkeisessä synkässä ympäristössä, jossa myös pakolaisten, ja esim ulkomaisten adoptiolasten määrä lisääntyi, kasvoi äärioikeistolaisuus ja skinheadismi.
Väitän, että Suomalainen Skinheadismi ei kuitenkaan ennen vuosituhanteen vaihdetta ollut muuta, kuin paikallisten nuorten vähäistä rähinöintiä. Tietenkin Skinit syyllistyivät moniin kauheisiin asioihin. Erona esimerkiksi Ruotsiin Suomessa oli kuitenkin aina 90- luvun lopulle saakka erittäin pieni ulkomaalaisväestö, ja toisaalta yhteiskunnan voimakas homogeenisyys. Toisaalta Suomi oli 90- luvun alussa ajautunut syvään lamaan. Hyvinvointiyhteiskunnan ollessa kriisissä, ja kovien arvojen saadessa otteen maasta, oli helppo ymmärtää äärioikeistolaisten aatteiden nousun. Hieman kärjistäen väitän, että vielä tuolloin skinheädismi oli eräänlainen tavallisen kansan versio uusliberalismista:piti harventaa liian montaa ruokkittavaa suuta. Lamaa edeltävän humanismin ja Sosiaalidemokratian korjasi puhdas rationalismi maassa, joka putosi yhdestä maailman viriilimmästä taloudesta puolen miljoonan ihmisen työttömyysalueeksi.
Mutta tämäkin selittää ulkopuolisella katsojalle silti sangen vähän. Tilanne on yhä paradoksaalinen:miksi maassa ilmeni niin voimakasta rasistista väkivaltaa ja ulkomaalaisvihamielisyyttä, vaikka ulkomaalaisten määrä oli puolet nykyisestä, ja rikollisuus lähes olematonta. Tämä oli tilanne 90-luvun alussa, jos nyt jätetään pois ehkä Venäläisten ja Virolaisten huume&paritusliigojen rynniminen Suomeen. Mikä siis sitten aiheutti valtaisan rasistisen väkivallan ulkomaalaisia kohtaan, ja ennenkaikkea, mihin rasismi sitten yhtä- äkkiä katosi?
Näkökulmia on lukemattomia, samoin kuin selityksiäkin. Mutta yhä tilanne on paradoksaalinen:Selvä rasistinen väkivalta ja muukalaisvihamielisyys on selvästi vähentynyt, vaikka ulkomaalaisten määrä, röyhkeys ja rikollisuus ovat lisääntyneet silti huomattavasti. Kuinka 10-vuodessa 90-luvun ensimmäisestä 2000- luvun toiseen lamaan rasismi on voinut vähentyä niin vähän, vaikka ulkomaalaisten määrä maassa on kaksinkertaistunut?
Itse väitän, että tämä johtuu Suomalaisille typillisestä raukkamaisuudesta. Päinvastoin kuin esim Tanskalaiset, Suomalainen ei ole individualisti. 90-luvulla ulkomaalaiset valittiin uhreiksi yksinkertaisesti siksi, että he olivat "heikkoja" Heikolla tarkoitan mm, ettei heillä vielä tuolloin ollut maassa juuri minkäänlaisia verkostoja, esim jengejä. Poliisi oli 110% suomalaisten puolella, ja politiikot yrittivät jollain lailla "epävirallisesti" hätistää ulkomaalaiset pois maasta ilman, että joutuisivat YK:n EU:n tai Amnestyn hampaisiin.
Skineillä oli sen sijaan kissanpäivät. Itseasiasa heillä meni jopa hieman liiankin hyvin. Ulkomailta matkittu äärioikeistolainen retoriikka levisi jopa pienimpiinkin kylänpahasiin. Neuvostoliiton ja sodan jälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan hajoaminen nostattivat ilmaan voimakasta uusnationalistista liikehdintää aivan erityisesti Joensuussa. Miksi, on ainakin tähän mennessä jäänyt minulle arvoitukseksi. Vaikka esim Helsingissä ulkomaalaisilla menikin paremmin, oli tilanne silti vaikea kaikkialla maassa. Tyypillisintä oli, että skinit valitsivat niinsanotun "heikon" uhrin, eli kävivät kiinni usein yksinäisiin ulkomaalaisiin. Väkivalta tuli usein odottamatonta, ja hyvin suunniteltua. Voi hyvin kuvitella, mitä esim kunnon karatepotku saa aikaan maihareilla sitä odottamattomalle, pesäpallomailoista, veitsistä ketjuista tai autoista nyt puhumattakaan! Muista maista en tiedä, mutta Suomessa skinheadismistä oli sankarillisuus kaukana. Ehkä nuoret näin välittivät yhteiskunnan uudet kovata arvot ulkomaalaisille. Mistä ikinä olikaan kysymys, sen yhtä-äkkiä loppui kuitenkin kuin seinään.
Mitä skinheadismille sitten tapahtui? Toinen kysymys, joka ei ehkä liene niin vaikea vastata. Kun Suomen talous lähti uudelleen nousuun, alkoi talouselämä olla huolissaan työvoiman riittävyydestä. 90-luvun lopulla alkanut "suvaitsevaisuus" on Suomessa selvästi liitettävissä talouselämän "koviin arvoihin", aivan kuten periaatteessa rasismin alkaminen 90-luvun alussa. Ihmeellistä mutta totta;sama ilmö loi kaksi täysin vastakkaista aatetta, ja kehitys-suuntaa!
90-luvun lopulla "kovat arvot" vahvistivat entisestään otettaan Suomesta. Suomalaisen avoimeen tapaan aktiista maahanmuuttoa ja "suvaitsevaisuutta" mainostettiinkin nimen omaan talouselämälle välttämättömänä, ja näin ollen hyväksyttävänä arvona. Tosin niin talouselämän toiveet kuin arviot huoltosuhteesta nostivat siirtolaiskysymyksen kaikkien huulille koko Euroopassa. Halveksitusta "loisesta" tuliskin sankari!
Ja miten sitten kävi Skineille? Tästäkin on monta erillaista teoriaa, mutta itse väitän, että he yksinkertaisesti haihtuivat ilmaan. Talouselämän paineet näet vaikuttivat muuhunkin yhteiskuntaan, jolloin rasismiin alettiin puuttua entistä kovemmalla kädellä. Tällöin poliisi ei enää katsonut Skinheadien tekoja läpi sormien, ja toisaalta kaupallinen media puolestaan vierotti uuden sukupolven tehokkaasti Skinheadismistä. "Valkoisten ritarien" aika oli ohi.
Mutta jos Skinheadismi kerran kuoli 90-luvun lopulla, niin mitä sitten on nykyinen, selvästi lisääntyä kansallismielinen liikehdintä?
Väitän, ettei nykyisellä "skinheadismillä" ja kansallismielisyydellä ole muutenkaan mitään tekemistä 90- luvun vastineensa kanssa. 90-luvulla skinit olivat petoja, jotka metsästivät heikkoa ja puolustuskyvytöntä saalista. Nyt ovat osat vaihtuneet.
Maahanmuuton lisääntyessä ympäri Eurooppaa, myös rikollisuus on lisääntynyt huimasti. Toisaalta yhtensä vaikuttavana tekijänä on niinsanottu "urbanisoituminen", eli väestön voimaks keskittyminen kaupunkeihin, jolloin konfliktit eivät enää ole samalla lailla vältettävissä kuin ennen.
Maahanmuuttajien keskittyminen kaupunkeihin alkoi varmasti jo heidän saavuttuaan Suomeen. Koettiin parhaaksi, että yhteisö piti yhtä vieraassa maassa, jonne ei oltu vielä luotu siteitä ja kontakteja. 90- luvulla kasvanut voimakas rasismi haihdutti viimeistään hulluimatkin kuvitelmat muutosta maalle. Sen jälkeen harva ulkomaalainen on ollut halukas muuttamaan maalle, ja he mitä ilmeisemmin ovat sen sijaan pyrkineet kasvattamaan vaikutusvaltaansa ja verkostojaan suurissa kaupungeissa.
2000-luvun alussa alkanut voimakas talouskasvu, kaupunkeihin muutto ja esim asumiskustannusten kasvu taas johti siihen, etteivät ulkomaalaisten ja suomalaisten väliset kohtaamiset enää olleet vältettävissä maassa, johon ainakin teoriassa mahtuisi ainakin 10- kertaa enemmän väestöä. Talouskasvun kuitenkin kiihtyessä entisestään kaupallinen, talouselämän hallinnassa oleva media, kuitenkin teki tuolloin tuplasti työtä "suvaitsevaisuus" aatteen iskomastiseksi nuoriin. Näin ulkomaalaisten asema maassa parani selvästi syrjitystä ja halveksitusta vähemmistöstä melkein jopa eliitiksi. Vaikka maassa oli tuolloin useita muita vähemmistöryhmiä, joiden asema oli kaukana hyvästä, vain rasismi, ja nimen omaan rasismi nostettiin kuvaamaan kaikkien vähemmistöjen kokemaa sortoa ja syrjintää. Lopulta tumma pigmentti antoi jopa jonkinmoisen etuoikeutetun aseman, ja monen ulkomaalaisen sosiaalinen asema alkoikin vahvistua Suomessa.
Uskon, että 90-luvun voimakas rasismi vaikutti vielä tuolloin jonkin verran ulkomaalaisten suhtautumiseen Suomalaisiin. Myös jatkuvasti löysentyneet tuomiot, kaupungistuminen, ja lisääntyä kovien arvojen ja väkivallan ihailu johtivat luultavasti yhdessä siihen, että ulkomaalaiset alkoivat käyttäytyä Suomalaisia kohtaan ylimielisesti, ja jopa väkivaltaisesti. Ehkä jotenkin alitajuisesti oltiin 90-luvulta opittu, että Suomessa heikkoja alistetaan, ja ehdottomasti toimivin alistamisen muoto on väkivalta. Talouden ylikuumetessa huudot lisääntyvän maahanmuuton tarpeesta alkoivat kajahdella koko Suomessa entistä kovemmin. Tällä oli puolestaan taas selvä vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun "suvaitsevaisuudesta" ja näin ollen myös maahanmuuttajien asemaan. Jopa jo joissain tapauksissa virallisestikin maahanmuuttajat alkoivat saada etuoikeutetun aseman.
Tässä vaiheessa poimittiin jyvät akanoista. Kirjoittaja itse tuntee useita "käännynäisiä", jotka hylkäsivät skinaatteen, ja haihtuivat harmaaseen massaan satojen eurojen merkkivaatteiden, ja tietenkin trendipipon turvin:) Esim Joensuussa rasistinen väkivalta väheni selvästi. Muualla maassa skinit tungettiin selvästi taka- alalle. Vanha puukkojunkkari kulttuuri ei silti ollut hävinnyt minnekkään;vahvemman laki päinvastoin toteutui puhtaimmillaan, mutta skinit eivät vain enää olleet vahvempi osapuoli.
Tässä tilanteessa talous alkoi kuitenkin taas reistailla. Kurssit Helsingin pörssissä syöksyivät ylös ja alas, ylös ja alas, ja lopulta ne eivät enää nousseet. Nyt tuo "suhdannekuoppa" on kestänyt jo useita vuosia.
Koska talouselämä on saanut niin voimakkaan otteen Suomalaisesta yhteiskunnasta, seuraamme me kaikki pörssikursseja ja talousuutisia tarkasti. Niillä on paljon enemmän vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme, kuin eduskunnan paatuneiden poliittisten broilereitten jo puhkikuluneilla jorinoilla. Taas jälleen ne vaikuttivat myös ulkomaalaiten asemaan yhä 90% yksi rotuisessa ja kulttuurisessa Suomessa.
2000-luvun taitteen jälkeen on taas jälleen nostanut päätään liike, jota yleisesti nimitetään "rasismiksi" Viimevaaleissa nyt tosin epäsuosioon joutunut Toni Halme sai Helsingin piiristä yli 50 000 ääntä, ja se oli vasta alkua. Yhteiskunta oli ajautunut kriisiin.
Nyt ollaan jo niin lähellä omaa aikaamme, että on pakko pysähtyä kysymään, mitä nyt? Rasismi aatteena sotii yhä kaikkivoipaa talouselämää vastaan, joka haluaa täyttää Euroopan ääriä myöten siirtolaisilla samaan aikaan, kun tuotantoa automatisoidaan, määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät kokoajan, ja toisaalta työt karkaavat yhä etenevämmässä määrin halvan työvoiman maihin. Toisaalta Suomenkin "urbanisoituminen" ei ole pysähtynyt. Kun jo muutenkin sosiaalisista ongelmista, veloista, ja työttömyydestä kärsivät väki pakkautuu näin pieneen tilaan taistelemaan elintilasta ja luonnonvaroista, lienee vain ajankysymys, kun alkaa tulla ruumiita. Ja tuo ei sitten ollut mikään sananparsi tai vertauskuva!
Niinkuin aiemmin totesin, jyvät todella seulottiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa huolellisesti akanoista. Noin 90% skinheadeistä ikään kuin "haihtui ilmaan", ja tuota pienen pientä loppuosaa ei juuri voisi pitää uhkana edes sylilapselle. Mutta silti suurkapunkien ghetoista on alkanut kuulua soraääntä. Joskin heikkoa, niin silti jatkuvasti lisääntyvää. Toistaiseksi nuorten luontaista agressiota on pyritty suuntaamaan talouselämämme harmittomiin "globalisaation" vastaisiin mielenilmauksiin, mutta vähitellen on yhä useampi alkanut huomata, mihin kehitys on johtamassa. Palaavatko valkoiset ritarit takaisin?
Itse olen sitä mieltä, etteivät palaa. Skinheadismi ei sitäpaitsi itsessään ollut koskaan Suomessa tärkeää. Skinit vain viestittivät ajan tuulista, mutta he olivat vain viestinvieviä. Raaka kapitalismi vaikutti vielä 90- luvun alussa monessa maassa hienolta, liki täydelliseltä vaihtoehdolta. Nykyään sen sijaan olemme heräämässä todellisuuteen, jossa "uusliberalismiksi" kutsuttu liike uhkaa tuhota koko Eurooppalaisen ja länsimaisen kulttuurin.
Mielestäni kaikki se liikehdintä, jota on Suomessa nähtyä sitten kun talous "notkahti" ja Toni Halme voitti vaalit, on kaikesta huolimatta ollut sangen heikkoa. Onkin ironista, että vaikka ulkomaalaisten määrä on Suomessa kaksinkertaistunut, ja rikollisuus moninkertaistunut, ovat Suomalaiset entistä arempia ja pelokkaampia. Tämä on vahvistanut jo kauan epäilemäni totuuden;ainakin nykysuomalaiset ovat raukkamaisia pelkureita! Heitä ja skinejä tosin usein kovin mielellään verrataan sotaveteraaneihin, mutta nyt täytyy muistaa, että veteraaneista iso osa oli syntynyt jo ennenkuin Suomi oli julistautunut edes itsenäiseksi. He olivat toisen aikakauden, oikeastaan jopa toisen maailman miehiä. Heidän jälkeensä tullut "hyvinvointiyhteiskunta" sen sijaan pehmitti Suomalaiset miehet totaalisesti. 90-luvun skinit, nuo "valkoiset ritarit" ovat tästä erinomainen esimerkki. He uskalsivat hyökätä vain ryhmissä, aseistettuna, tuntemillaan seuduilla, joissa mm poliisi oli tuttu. Ainakin oma pelkoni on vaihtunut nykyään syvään halveksuntaan. Missä ovat Suomen pikku sankarit nyt? Joskus olen kuullut, että ulkomaalaiset ja Suomalaiset ovat ottaneet yhteen. Kuten tavallista, niin tietenkin jengeissä, ja aseitten kanssa, mutta tätä tapaa nykyään enää harvoin, vaikka etelän ja idän "uhka" lieneekin silti paljon 10-vuoden takaisesta voimistunut. Taitaapi olla, että kuuluisat "pohjolan pojat" ovatkin paljastuneet huoneenlämmössä sulavaksi vaniliajäätelöksi. Ehkä Suomalaiset joskus olivat jotain, mutta nyt heistä yli puolet on mielestäni heikkoja, halpoja oportunisteja. Eivät he kykenisi enää todella estämään hyökkääjää, jos tämä tunkeutuisi heidän maahansa, eivätkä kyenneet estämään 90-luvullakaan. Skinit loivat vain valheellisen illuusion siitä. Tosiasiassa mitään "valkoisia ritareita" ei ikinä ollutkaan, vaan hyvinvoinnin pehmittämiä vanilia- poikia, jotka saivat jonkinlaista sairasta mielihyvää leikkimällä jotain mitä eivät ole pukeutumalla kireisiin nahka- asuihin, ja käymällä heikkojen ja puolustuskyvyttömien kimppuun!
Mitään yksittäistä vastausta ilmiölle ei ole, koska jokaisella on varmasti oma näkökulma aiheeseen. Täytyy myös muistaa, että koska historia, poliittinen kulttuuri ja olosuhteet ovat eri maissa, ja jopa eri maakunnissa erillaiset, ei Skinheadismi ja uusnatsismi ole tietenkään sama asia kaikkialla.
Suomessa luultavasti jotain pientä rähinöintä huolimatta ei ennen(ensimmäistä)lamaa juuri skinheadismiä tai uusnatsismia ollut, mutta ei toisaaltapa juuri ollut ulkomaalaisiakaan. Laman jälkeisessä synkässä ympäristössä, jossa myös pakolaisten, ja esim ulkomaisten adoptiolasten määrä lisääntyi, kasvoi äärioikeistolaisuus ja skinheadismi.
Väitän, että Suomalainen Skinheadismi ei kuitenkaan ennen vuosituhanteen vaihdetta ollut muuta, kuin paikallisten nuorten vähäistä rähinöintiä. Tietenkin Skinit syyllistyivät moniin kauheisiin asioihin. Erona esimerkiksi Ruotsiin Suomessa oli kuitenkin aina 90- luvun lopulle saakka erittäin pieni ulkomaalaisväestö, ja toisaalta yhteiskunnan voimakas homogeenisyys. Toisaalta Suomi oli 90- luvun alussa ajautunut syvään lamaan. Hyvinvointiyhteiskunnan ollessa kriisissä, ja kovien arvojen saadessa otteen maasta, oli helppo ymmärtää äärioikeistolaisten aatteiden nousun. Hieman kärjistäen väitän, että vielä tuolloin skinheädismi oli eräänlainen tavallisen kansan versio uusliberalismista:piti harventaa liian montaa ruokkittavaa suuta. Lamaa edeltävän humanismin ja Sosiaalidemokratian korjasi puhdas rationalismi maassa, joka putosi yhdestä maailman viriilimmästä taloudesta puolen miljoonan ihmisen työttömyysalueeksi.
Mutta tämäkin selittää ulkopuolisella katsojalle silti sangen vähän. Tilanne on yhä paradoksaalinen:miksi maassa ilmeni niin voimakasta rasistista väkivaltaa ja ulkomaalaisvihamielisyyttä, vaikka ulkomaalaisten määrä oli puolet nykyisestä, ja rikollisuus lähes olematonta. Tämä oli tilanne 90-luvun alussa, jos nyt jätetään pois ehkä Venäläisten ja Virolaisten huume&paritusliigojen rynniminen Suomeen. Mikä siis sitten aiheutti valtaisan rasistisen väkivallan ulkomaalaisia kohtaan, ja ennenkaikkea, mihin rasismi sitten yhtä- äkkiä katosi?
Näkökulmia on lukemattomia, samoin kuin selityksiäkin. Mutta yhä tilanne on paradoksaalinen:Selvä rasistinen väkivalta ja muukalaisvihamielisyys on selvästi vähentynyt, vaikka ulkomaalaisten määrä, röyhkeys ja rikollisuus ovat lisääntyneet silti huomattavasti. Kuinka 10-vuodessa 90-luvun ensimmäisestä 2000- luvun toiseen lamaan rasismi on voinut vähentyä niin vähän, vaikka ulkomaalaisten määrä maassa on kaksinkertaistunut?
Itse väitän, että tämä johtuu Suomalaisille typillisestä raukkamaisuudesta. Päinvastoin kuin esim Tanskalaiset, Suomalainen ei ole individualisti. 90-luvulla ulkomaalaiset valittiin uhreiksi yksinkertaisesti siksi, että he olivat "heikkoja" Heikolla tarkoitan mm, ettei heillä vielä tuolloin ollut maassa juuri minkäänlaisia verkostoja, esim jengejä. Poliisi oli 110% suomalaisten puolella, ja politiikot yrittivät jollain lailla "epävirallisesti" hätistää ulkomaalaiset pois maasta ilman, että joutuisivat YK:n EU:n tai Amnestyn hampaisiin.
Skineillä oli sen sijaan kissanpäivät. Itseasiasa heillä meni jopa hieman liiankin hyvin. Ulkomailta matkittu äärioikeistolainen retoriikka levisi jopa pienimpiinkin kylänpahasiin. Neuvostoliiton ja sodan jälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan hajoaminen nostattivat ilmaan voimakasta uusnationalistista liikehdintää aivan erityisesti Joensuussa. Miksi, on ainakin tähän mennessä jäänyt minulle arvoitukseksi. Vaikka esim Helsingissä ulkomaalaisilla menikin paremmin, oli tilanne silti vaikea kaikkialla maassa. Tyypillisintä oli, että skinit valitsivat niinsanotun "heikon" uhrin, eli kävivät kiinni usein yksinäisiin ulkomaalaisiin. Väkivalta tuli usein odottamatonta, ja hyvin suunniteltua. Voi hyvin kuvitella, mitä esim kunnon karatepotku saa aikaan maihareilla sitä odottamattomalle, pesäpallomailoista, veitsistä ketjuista tai autoista nyt puhumattakaan! Muista maista en tiedä, mutta Suomessa skinheadismistä oli sankarillisuus kaukana. Ehkä nuoret näin välittivät yhteiskunnan uudet kovata arvot ulkomaalaisille. Mistä ikinä olikaan kysymys, sen yhtä-äkkiä loppui kuitenkin kuin seinään.
Mitä skinheadismille sitten tapahtui? Toinen kysymys, joka ei ehkä liene niin vaikea vastata. Kun Suomen talous lähti uudelleen nousuun, alkoi talouselämä olla huolissaan työvoiman riittävyydestä. 90-luvun lopulla alkanut "suvaitsevaisuus" on Suomessa selvästi liitettävissä talouselämän "koviin arvoihin", aivan kuten periaatteessa rasismin alkaminen 90-luvun alussa. Ihmeellistä mutta totta;sama ilmö loi kaksi täysin vastakkaista aatetta, ja kehitys-suuntaa!
90-luvun lopulla "kovat arvot" vahvistivat entisestään otettaan Suomesta. Suomalaisen avoimeen tapaan aktiista maahanmuuttoa ja "suvaitsevaisuutta" mainostettiinkin nimen omaan talouselämälle välttämättömänä, ja näin ollen hyväksyttävänä arvona. Tosin niin talouselämän toiveet kuin arviot huoltosuhteesta nostivat siirtolaiskysymyksen kaikkien huulille koko Euroopassa. Halveksitusta "loisesta" tuliskin sankari!
Ja miten sitten kävi Skineille? Tästäkin on monta erillaista teoriaa, mutta itse väitän, että he yksinkertaisesti haihtuivat ilmaan. Talouselämän paineet näet vaikuttivat muuhunkin yhteiskuntaan, jolloin rasismiin alettiin puuttua entistä kovemmalla kädellä. Tällöin poliisi ei enää katsonut Skinheadien tekoja läpi sormien, ja toisaalta kaupallinen media puolestaan vierotti uuden sukupolven tehokkaasti Skinheadismistä. "Valkoisten ritarien" aika oli ohi.
Mutta jos Skinheadismi kerran kuoli 90-luvun lopulla, niin mitä sitten on nykyinen, selvästi lisääntyä kansallismielinen liikehdintä?
Väitän, ettei nykyisellä "skinheadismillä" ja kansallismielisyydellä ole muutenkaan mitään tekemistä 90- luvun vastineensa kanssa. 90-luvulla skinit olivat petoja, jotka metsästivät heikkoa ja puolustuskyvytöntä saalista. Nyt ovat osat vaihtuneet.
Maahanmuuton lisääntyessä ympäri Eurooppaa, myös rikollisuus on lisääntynyt huimasti. Toisaalta yhtensä vaikuttavana tekijänä on niinsanottu "urbanisoituminen", eli väestön voimaks keskittyminen kaupunkeihin, jolloin konfliktit eivät enää ole samalla lailla vältettävissä kuin ennen.
Maahanmuuttajien keskittyminen kaupunkeihin alkoi varmasti jo heidän saavuttuaan Suomeen. Koettiin parhaaksi, että yhteisö piti yhtä vieraassa maassa, jonne ei oltu vielä luotu siteitä ja kontakteja. 90- luvulla kasvanut voimakas rasismi haihdutti viimeistään hulluimatkin kuvitelmat muutosta maalle. Sen jälkeen harva ulkomaalainen on ollut halukas muuttamaan maalle, ja he mitä ilmeisemmin ovat sen sijaan pyrkineet kasvattamaan vaikutusvaltaansa ja verkostojaan suurissa kaupungeissa.
2000-luvun alussa alkanut voimakas talouskasvu, kaupunkeihin muutto ja esim asumiskustannusten kasvu taas johti siihen, etteivät ulkomaalaisten ja suomalaisten väliset kohtaamiset enää olleet vältettävissä maassa, johon ainakin teoriassa mahtuisi ainakin 10- kertaa enemmän väestöä. Talouskasvun kuitenkin kiihtyessä entisestään kaupallinen, talouselämän hallinnassa oleva media, kuitenkin teki tuolloin tuplasti työtä "suvaitsevaisuus" aatteen iskomastiseksi nuoriin. Näin ulkomaalaisten asema maassa parani selvästi syrjitystä ja halveksitusta vähemmistöstä melkein jopa eliitiksi. Vaikka maassa oli tuolloin useita muita vähemmistöryhmiä, joiden asema oli kaukana hyvästä, vain rasismi, ja nimen omaan rasismi nostettiin kuvaamaan kaikkien vähemmistöjen kokemaa sortoa ja syrjintää. Lopulta tumma pigmentti antoi jopa jonkinmoisen etuoikeutetun aseman, ja monen ulkomaalaisen sosiaalinen asema alkoikin vahvistua Suomessa.
Uskon, että 90-luvun voimakas rasismi vaikutti vielä tuolloin jonkin verran ulkomaalaisten suhtautumiseen Suomalaisiin. Myös jatkuvasti löysentyneet tuomiot, kaupungistuminen, ja lisääntyä kovien arvojen ja väkivallan ihailu johtivat luultavasti yhdessä siihen, että ulkomaalaiset alkoivat käyttäytyä Suomalaisia kohtaan ylimielisesti, ja jopa väkivaltaisesti. Ehkä jotenkin alitajuisesti oltiin 90-luvulta opittu, että Suomessa heikkoja alistetaan, ja ehdottomasti toimivin alistamisen muoto on väkivalta. Talouden ylikuumetessa huudot lisääntyvän maahanmuuton tarpeesta alkoivat kajahdella koko Suomessa entistä kovemmin. Tällä oli puolestaan taas selvä vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun "suvaitsevaisuudesta" ja näin ollen myös maahanmuuttajien asemaan. Jopa jo joissain tapauksissa virallisestikin maahanmuuttajat alkoivat saada etuoikeutetun aseman.
Tässä vaiheessa poimittiin jyvät akanoista. Kirjoittaja itse tuntee useita "käännynäisiä", jotka hylkäsivät skinaatteen, ja haihtuivat harmaaseen massaan satojen eurojen merkkivaatteiden, ja tietenkin trendipipon turvin:) Esim Joensuussa rasistinen väkivalta väheni selvästi. Muualla maassa skinit tungettiin selvästi taka- alalle. Vanha puukkojunkkari kulttuuri ei silti ollut hävinnyt minnekkään;vahvemman laki päinvastoin toteutui puhtaimmillaan, mutta skinit eivät vain enää olleet vahvempi osapuoli.
Tässä tilanteessa talous alkoi kuitenkin taas reistailla. Kurssit Helsingin pörssissä syöksyivät ylös ja alas, ylös ja alas, ja lopulta ne eivät enää nousseet. Nyt tuo "suhdannekuoppa" on kestänyt jo useita vuosia.
Koska talouselämä on saanut niin voimakkaan otteen Suomalaisesta yhteiskunnasta, seuraamme me kaikki pörssikursseja ja talousuutisia tarkasti. Niillä on paljon enemmän vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme, kuin eduskunnan paatuneiden poliittisten broilereitten jo puhkikuluneilla jorinoilla. Taas jälleen ne vaikuttivat myös ulkomaalaiten asemaan yhä 90% yksi rotuisessa ja kulttuurisessa Suomessa.
2000-luvun taitteen jälkeen on taas jälleen nostanut päätään liike, jota yleisesti nimitetään "rasismiksi" Viimevaaleissa nyt tosin epäsuosioon joutunut Toni Halme sai Helsingin piiristä yli 50 000 ääntä, ja se oli vasta alkua. Yhteiskunta oli ajautunut kriisiin.
Nyt ollaan jo niin lähellä omaa aikaamme, että on pakko pysähtyä kysymään, mitä nyt? Rasismi aatteena sotii yhä kaikkivoipaa talouselämää vastaan, joka haluaa täyttää Euroopan ääriä myöten siirtolaisilla samaan aikaan, kun tuotantoa automatisoidaan, määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät kokoajan, ja toisaalta työt karkaavat yhä etenevämmässä määrin halvan työvoiman maihin. Toisaalta Suomenkin "urbanisoituminen" ei ole pysähtynyt. Kun jo muutenkin sosiaalisista ongelmista, veloista, ja työttömyydestä kärsivät väki pakkautuu näin pieneen tilaan taistelemaan elintilasta ja luonnonvaroista, lienee vain ajankysymys, kun alkaa tulla ruumiita. Ja tuo ei sitten ollut mikään sananparsi tai vertauskuva!
Niinkuin aiemmin totesin, jyvät todella seulottiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa huolellisesti akanoista. Noin 90% skinheadeistä ikään kuin "haihtui ilmaan", ja tuota pienen pientä loppuosaa ei juuri voisi pitää uhkana edes sylilapselle. Mutta silti suurkapunkien ghetoista on alkanut kuulua soraääntä. Joskin heikkoa, niin silti jatkuvasti lisääntyvää. Toistaiseksi nuorten luontaista agressiota on pyritty suuntaamaan talouselämämme harmittomiin "globalisaation" vastaisiin mielenilmauksiin, mutta vähitellen on yhä useampi alkanut huomata, mihin kehitys on johtamassa. Palaavatko valkoiset ritarit takaisin?
Itse olen sitä mieltä, etteivät palaa. Skinheadismi ei sitäpaitsi itsessään ollut koskaan Suomessa tärkeää. Skinit vain viestittivät ajan tuulista, mutta he olivat vain viestinvieviä. Raaka kapitalismi vaikutti vielä 90- luvun alussa monessa maassa hienolta, liki täydelliseltä vaihtoehdolta. Nykyään sen sijaan olemme heräämässä todellisuuteen, jossa "uusliberalismiksi" kutsuttu liike uhkaa tuhota koko Eurooppalaisen ja länsimaisen kulttuurin.
Mielestäni kaikki se liikehdintä, jota on Suomessa nähtyä sitten kun talous "notkahti" ja Toni Halme voitti vaalit, on kaikesta huolimatta ollut sangen heikkoa. Onkin ironista, että vaikka ulkomaalaisten määrä on Suomessa kaksinkertaistunut, ja rikollisuus moninkertaistunut, ovat Suomalaiset entistä arempia ja pelokkaampia. Tämä on vahvistanut jo kauan epäilemäni totuuden;ainakin nykysuomalaiset ovat raukkamaisia pelkureita! Heitä ja skinejä tosin usein kovin mielellään verrataan sotaveteraaneihin, mutta nyt täytyy muistaa, että veteraaneista iso osa oli syntynyt jo ennenkuin Suomi oli julistautunut edes itsenäiseksi. He olivat toisen aikakauden, oikeastaan jopa toisen maailman miehiä. Heidän jälkeensä tullut "hyvinvointiyhteiskunta" sen sijaan pehmitti Suomalaiset miehet totaalisesti. 90-luvun skinit, nuo "valkoiset ritarit" ovat tästä erinomainen esimerkki. He uskalsivat hyökätä vain ryhmissä, aseistettuna, tuntemillaan seuduilla, joissa mm poliisi oli tuttu. Ainakin oma pelkoni on vaihtunut nykyään syvään halveksuntaan. Missä ovat Suomen pikku sankarit nyt? Joskus olen kuullut, että ulkomaalaiset ja Suomalaiset ovat ottaneet yhteen. Kuten tavallista, niin tietenkin jengeissä, ja aseitten kanssa, mutta tätä tapaa nykyään enää harvoin, vaikka etelän ja idän "uhka" lieneekin silti paljon 10-vuoden takaisesta voimistunut. Taitaapi olla, että kuuluisat "pohjolan pojat" ovatkin paljastuneet huoneenlämmössä sulavaksi vaniliajäätelöksi. Ehkä Suomalaiset joskus olivat jotain, mutta nyt heistä yli puolet on mielestäni heikkoja, halpoja oportunisteja. Eivät he kykenisi enää todella estämään hyökkääjää, jos tämä tunkeutuisi heidän maahansa, eivätkä kyenneet estämään 90-luvullakaan. Skinit loivat vain valheellisen illuusion siitä. Tosiasiassa mitään "valkoisia ritareita" ei ikinä ollutkaan, vaan hyvinvoinnin pehmittämiä vanilia- poikia, jotka saivat jonkinlaista sairasta mielihyvää leikkimällä jotain mitä eivät ole pukeutumalla kireisiin nahka- asuihin, ja käymällä heikkojen ja puolustuskyvyttömien kimppuun!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.