Täällä muutaman kerrana käyneenä on todettava, että aika hiljaista helluntailaisten keskustelu foorumiksi. Tuntuu, että keskustelua käydään lähinnä ei helluntailaisten näkökulmasta tai asioita kommentoivat muuten negatiivisesti ajattelevat. Pääasiassa helluntailaisten keskusteluja käydään varmaan Nettmissionin sivuilla. Siellä haittana on vaadittu rekisteröityminen keskusteluun. Toki se hiukan hiljentää ns. tahallaan terrorisoivien mielipiteitä, mutta aidosti asioista kiinnostuneet jäävät tänne, missä keskustelu usein karkaa vähemmän rakentavaksi. No tämä on elämää - tässä osoite Netmissionin sivuille, jos joku ei ole käynyt:
http://www.netmission.fi/
http://www.netmission.fi/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oli tuossa tilaisuus keskustella erään sisaren kanssa,johon olen tutustunut kauan sitten ollessani helluntaiseurakunnassa.Juttua riitti toista tuntia uskonasioista.Tällä sivulla nyt ei tosiaan oikein ole elämää.Onneksi JEESUS ELÄÄ!!!
vointeja.terv.Janos
otsikkovalintasi oli oikeastaan aika osuva, sillä tämä palsta on todellakin aikamoinen sekemetelisoppa! vaikea täällä on keskustella "helluntailaisuudesta", koska itseasiassa lähes kaikki "voimavarat" menevät kaikenkarvaisten räksyttäjien kanssa kiistelyksi tyyliin "ei koskaan helluntailaiseksi".
monet uskovat täällä tuntuvat myös olevan niin kaanaankielisessä maailmassa, että ainakin minä koen keskudtelun taas siltä osin vaikeaksi.
netmissionista sen verran, että ei sekään mikään aito ja "puhdas" helluntailaisten keskustelu-foorumi ole missään tapauksessa. eiväthän läheskään kaikki siellä ole helluntailaisia...
muutama hyvä tyyppi (=minun makuuni) siellä näyttää olevan kuitenkin!
Oletko käynyt kotisatamassa, millainen keskustelupaikka se on?
Pakko osoittaa tyhmyyteni, ja kysyä.Mitä tarkoittaa termi"Kaanaankielisessä maailmassa"?Olen ollut itse aikoinaan helluntaiseurakunnan jäsen, toisaalta monessa muussakin mukana.Yhden asian olen oppinut.Ihmisen ei koskaan pitäisi vannoa ja vakuutella:"Ei koskaan"...
ensimmäisen kerran suuntasin askeleeni sinne juuri hetki sitten! ja oikeastaan silmäilin vain foorumin yleisilmettä...
täytyy joskus, ajan salliessa, tutkailla enemmänkin runsasta tarjontaa.
no kaanaankielellä puhuminenhan tarkoittaa, juttelemista ikäänkuin uskovien omalla kielellä. esim. puhutaan sisarista ja veljistä, kun tarkoitetaan naisia ja miehiä.
jos olet aikoinasi pyörinyt hellsrk, niin tyyli on tuttu, eikö vain?
kaanaankielisellä maailmalla tarkoitan siis, sitä ulkopuolisen korvin tekohurskaalta kuulostavaa puhekäyttäytymistä.
mielestäni, vaikka olemmekin "vieraita ja muukalaisia", voimme puhua aivan tavallisilla ja ymmärrettävillä kielikuvilla myös uskonasiosta.
ajat ovat näet muuttuneet niistä nuttura-ajoista...
No nyt selkis...onhan ne kuviot tuttuja just siinä(kin) muodossa.En tällä hetkellä"kuulu"mihinkään seurakuntaan...Eikö Paavali mainitse jossain kirjeessään:"Ei kaiketi Kristus ole jaettu"? Samaa Jeesusta Kristusta rukoilen, ja tahdon seurata,kuin ns."hellaritkin".Joskus tuntuu omituiselta,että ihmisiä leimataan sen perusteella mihin kukin kuuluu.Yksi ainoa Jeesus Kristus on olemassa, joka voi meidät ihmiset pelastaa.Vointeja teille.terv.Janos
jos paavali eläisi nyt, niin mitäpä hän mahtaisikaan tuumata nykyisestä "Kristuksen jakamisesta"?!
vaan eipä hätää, kyllä aivan jokaisessa kristillisessä seurakunnassa on Jumalan lapsia. on ikävää, että monesti ajatellaan juuri seurakuntaan kuulumisen olevan pelastumisen ehto. itselleni helluntaisrk oli luonnollinen vaihtoehto, olenhan jo 3. polven helluntailainen.
siitä huolimatta olen joutunut käymään läpi omat kuvioni Jumalan kanssa "painiessa". kuljeskelin nuorena moniet vuodet ilman minkäänlaista yhteyttä uskoviin, mutta jossakin vaiheessa askeleeni alkoivat kummasti suuntautua kirkko-rakennusta kohden!
vaikka siis olen nähnyt ja kokenutkin (varsinaisena "huithapeli-rokkarina") kaikenlaista "ohjaavaa :-) toimintaa" srk tätien puolelta, en ole onneksi katkeroitunut, vaan tunnen olevani kotona. koen, että ilman paikallisseurakuntayhteyttä uskoni on jollakin tapaa vaillinaista. vaikka tunnen usein voimakasta yhteyttä uskoviin srk-rajoista riippumatta, on kotiseurakunta se kaikkein rakkain, puutteistaan (=me ihmiset) huolimatta.
uskon siis, että yksi srk monista tehtävistä on koota kristittyjä aivan konkreettiseen yhteyteen. ja uskon myös, että todistus Kristuksesta tarvitsee toimivia paikallisseurakuntia. ainahnan sitä voi yksinkin kavuta vuoren harjanteelle huutamaan sanomaansa, mutta kuinka sitten hoidat ilman kotia ne ihmiset, jotka todella haluavat tulla Jeesuksen luo. jätätkö heidät vaeltamaan oman onnensa nojaan, vai otatko siipiesi suojaan ja alat neuvoa tiellä eteenpäin? ja kun alat opettamaan heille raamattua, törmäät heti kasteeseen ja siitä seuraavaan seurakuntaan liittymiseen. kuinkas sitten toimitaan? totellaanko Jumalaa vai omaa itseä ja omaa oppia?
tällaisia ajatuksia...!
hyvää ystävänpäivää, janos!
Kyllä seurakunta kuuluu keskeisesti uskovan elämään, sillä koti pitää olla jokaisella. Esimerkkinä eri armolahjat ovat tarkoitettu seurakunnan keskelle rikastuttamaan seurakuntalaisten elämää ja yhteistä toimintaa. Ilman seurakuntaa on vaikea tulla niistä osalliseksi kuten myös ehtoollisesta ja muusta.
On valitettavaa, että joidenkin elämässä nuo seurakunnan ovet ovat paukkuneet. Joskus oman kärsivällisyyden loppuessa tai muiden toimesta. Monilla seurakunnan ovet ovat sulkeutuneet kauan sitten ja anteeksiantaminen on nyt tosi vaikeata. Miten auttaa sivuun joutuneita?
monessa seurakunnassa on juuri tuo asia otettu esille sekä yksityisissä että isommissakin srk-piireissä. monien vaikeidenkin vanhojen asioiden käsittely vaatii kuitenkin taitoa, viisautta ja aikaa niiltä, jotka "joutuvat" kosketuksiin usein hyvinkin katkerien ihmisten kanssa. tällainen tilanne vaatii taitoa missä tahansa, aivan tavallisessa työyhteisössäkin, ja sitä se vaatii nimenomaan seurakunnassa, jonka ilmapiiri (henki) on paljon kiinni juuri ihmissuhteista.
kyllä seurakunnilla, muillakin kuin helluntai-, on paljon opittavaa ja paljon työtä tehtävänä näillä sektoreilla.
luulen, että moni srk etääntynyt kaipaa takaisin, mutta ei jostakin syystä rohkene sitä tehdä. olisikohan meidän tehtävänämme olla niitä vierelläkulkijoita, jotta palaaminen olisi mahdollista? luulen myös, että yhteydenottoamme odotetaan...
Netmissionissa kuten muissakin ns hengellisissä forumeissa on keskustelijoina ihmisiä, jotka eivät ole uskossa tai sitten ovat ateisteja/agnostikkoja. Rekisteröityminen ei paljoa jarruta, bannaukset ovat jo sitten eri asia.
Mausteena on myös ns yhteiskristillisyyttä, jossa ei paljoa puhuta opista, ja tällöin vaarana on ns hengellinen konsensus tai sielullinen viihtyminen.
Jumalan Sanaa tulee julistaa rakkaudessa ja totuudessa. Kaikki eivät usko eivätkä ota vastaan todistusta Jeesuksesta.
Uskovinakin on hyvä kysyä itseltään, olenko Jeesuksen oma ja saako Hän olla elämäni Herra, vai ketä minä palvelen?
Seurakuntaruumis on pirstaloitunut; uskoontullessaan ihminen syntyy seurakuntaan=Kristus-ruumiiseen. Me voimme vaihtaa hengellistä yhteisöä, liittyä/kuulua niihin, mutta 'seurakunnasta' (Kristus-ruumiista) uskova ei silloin eroa - ellei sitten tietoisesti luopioksi ala.
Olen kanssasi samaa mieltä! Yksin eläminen ei ole Raamatullisesti mitenkään perusteltavaa. Jokainen tarvitsee seurakunnan ja ilman sitä eläminen on melko vaikeata, varsinkin kun aika vähitellen vaan pahenenee. On oikeastaan mhdottomuus selvitä ilman uskovien yhteyttä, se missä sitä kokee on taas jokaisen oma valinta.
Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. (Hep. 10:25)
Saarisalo kääntää kyseisen kohdan alkutxt: 'älkää jättäkö keskinäistä kokoontumistanne' viitaten uskovien yhteyteen.
Ainakin minun korvaani särähtää, kun uskoontullut miettii, 'mihin seurakuntaan liittyis'. Tarkoittaen kai, minne hengelliseen yhteisöön/uskovien yhteyteen hakeutuisi?
Onhan hän jo saanut uskoontullessaan syntyä Kristusruumiiseen=seurakuntaan, jossa Jeesus itse on Pää.
Siunausta!