Pari viikkoa sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti Irakista. Siinä seurattiin kuvausryhmän kanssa Bagdadissa toimivan uuden irakilaislehden työskentelyä.
Lehden toimitus koostui innokkaista nuorista irakilaisista, jotka iloitsivat Saddamin syrjäytymisestä ja sitä seuranneesta mahdollisuudesta lehden toimittamiseen. Toisaalta he surivat sitä, että miehittäjä suhtautui heihin aivan eri tavoin, kuin muutamiin valikoimiinsa ulkomaalaisiin median edustajiin. Tämän Irakilaisen lehden toimittajia ei päästetty samoihin tilanteisiin, eikä heille annettu haastatteluita samalla tavoin.
Lehden toimitus totesi, että menee kauan, ennen kuin irakilaiset toipuvat Saddamin aiheuttamasta traumasta. He olivat nopeasti kuvaamassa aina, kun jossain tapahtui jotain. He haastattelivat tilanteissa kansaa ja toivat tietoisuuteen ihmisten tuntoja.
Järkyttävimpiä kuvauksia oli tilanne, jossa koulun lähistöllä räjäytetty pommi oli haavoittanut lapsia, pieniä koululaisia. Samoin se, kun amerikkalaiset sotilaat olivat tulittaneet erästä myymälää asiakkaineen ja henkilökuntineen, luullen siellä olevan heidän vihollisiaan. Toimittajat olivat verisellä paikalla tulituksen päätyttyä, sen kestettyä kaiken kaikkiaan puoli tuntia, ennen kuin sotilaat menivät tarkistamaan paikan. Myymälässä oli vain tavallisia asiakkaita ja myyjät.
Kaikkein järkyttävintä katsottavaa oli vierailu suuressa Bagdadilaisessa sairaalassa, jossa virui valtavasti ihmisiä, joiden iho oli palanut, raajat tynkinä, kasvot ruhjottuna ja sokeina. Olivatko he vastarinnan pommi-iskujen uhreja. Olivat sitäkin, mutta valtaosa, lähes kaikki sairaalan lapsi-, nais- ja muista siviiliuhreista olivat amerikkalaisten jatkuvien operaatioiden vuoksi vammautuneita. Sairaalan lääkäri sanoi, että potilaita ei ole koskaan ollut näin paljon, ei edes iranin sodan aikana.
Sitä en tiedä tarkasti, mitä amerikkalaiset oikein puuhaavat alueella, mutta tuon ohjelman mukaan valtaosa uhreista, joita jatkuvasti tulee lisää ja joita siinäkin sairaalassa oli satoja, tulee amerikkalaisten toiminnan vuoksi. Ei ihme, että kansa joita kaduilla ja sairaalassa haastateltiin, olivat hyvin väsyneitä ja turhautuneita amerikkalaisten toimintaan alueella.
Lehden toimitus koostui innokkaista nuorista irakilaisista, jotka iloitsivat Saddamin syrjäytymisestä ja sitä seuranneesta mahdollisuudesta lehden toimittamiseen. Toisaalta he surivat sitä, että miehittäjä suhtautui heihin aivan eri tavoin, kuin muutamiin valikoimiinsa ulkomaalaisiin median edustajiin. Tämän Irakilaisen lehden toimittajia ei päästetty samoihin tilanteisiin, eikä heille annettu haastatteluita samalla tavoin.
Lehden toimitus totesi, että menee kauan, ennen kuin irakilaiset toipuvat Saddamin aiheuttamasta traumasta. He olivat nopeasti kuvaamassa aina, kun jossain tapahtui jotain. He haastattelivat tilanteissa kansaa ja toivat tietoisuuteen ihmisten tuntoja.
Järkyttävimpiä kuvauksia oli tilanne, jossa koulun lähistöllä räjäytetty pommi oli haavoittanut lapsia, pieniä koululaisia. Samoin se, kun amerikkalaiset sotilaat olivat tulittaneet erästä myymälää asiakkaineen ja henkilökuntineen, luullen siellä olevan heidän vihollisiaan. Toimittajat olivat verisellä paikalla tulituksen päätyttyä, sen kestettyä kaiken kaikkiaan puoli tuntia, ennen kuin sotilaat menivät tarkistamaan paikan. Myymälässä oli vain tavallisia asiakkaita ja myyjät.
Kaikkein järkyttävintä katsottavaa oli vierailu suuressa Bagdadilaisessa sairaalassa, jossa virui valtavasti ihmisiä, joiden iho oli palanut, raajat tynkinä, kasvot ruhjottuna ja sokeina. Olivatko he vastarinnan pommi-iskujen uhreja. Olivat sitäkin, mutta valtaosa, lähes kaikki sairaalan lapsi-, nais- ja muista siviiliuhreista olivat amerikkalaisten jatkuvien operaatioiden vuoksi vammautuneita. Sairaalan lääkäri sanoi, että potilaita ei ole koskaan ollut näin paljon, ei edes iranin sodan aikana.
Sitä en tiedä tarkasti, mitä amerikkalaiset oikein puuhaavat alueella, mutta tuon ohjelman mukaan valtaosa uhreista, joita jatkuvasti tulee lisää ja joita siinäkin sairaalassa oli satoja, tulee amerikkalaisten toiminnan vuoksi. Ei ihme, että kansa joita kaduilla ja sairaalassa haastateltiin, olivat hyvin väsyneitä ja turhautuneita amerikkalaisten toimintaan alueella.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kallelle mieleen Tshetsenia ja Groznyi vai mistä moinen äkillinen tiedonvirta?
" Kallelle mieleen Tshetsenia ja Groznyi vai mistä moinen äkillinen tiedonvirta? "
Oikeastaan tuli aika elävästi, vaikka ei tämä Irakin tilanne ainakaan vielä muistuta kauhussaan lähellekään Groznyin tilannetta. Tosin ei tieto Groznyin kauhuista yhtään lievittänyt Bagdadilaisen sairaalankaan ihmisten turhaa kärsimystä.
Amerikkalaisia edustaa sivistymätön asevelvolisuussukupolvi. Ja heitä johtaa yhtä tyhmä aliupseerisukupolvi.Kuinka voimme kuvitella että amerikkalaiset nuoret joita on sotahullut johtajat paikalle kouluttaneet voisivat muuta tehdä?
Sodan pääoperaation jälkeen miehittäjät luulivat että Irakilaiset ottavat heidät hurraten vapauttajina vastaan.Arabimaailma on ihmeellinen.Se ei todellakaan ole mikään Disney Land.Kuten kymmenissä viesteissäni olen yrittänyt avata sitä maailmaa joka siihen kätkeytyy.Irak ei ole vaan Irak vaan osa arabiyhteisöä.Ympärille olevat valtiot lähettävät muslimivapauttajia miehitettyä valtiota vastaan halusipa Irak sitä tai ei.Samat itsemurhakandinaatit jotka toimivat Palestinan eli Jordanian alueella toimivat myös muissa maissa kuten Irakissa.Pyhä Sota on käynnissä kaikissa maissa ja kohteissa jossa on muita kuin muslimeja.Se on peruslähtökohta joka täytyy pitää mielessä.Valtiolliset rajat eivät ole mikään este toiminnalle.Arabivaltiot miehittävät toisiaan tilanteen niin vaatiessa.Syyrian voimakas armeija on miehittänyt Libanonin eikä siitä sen suurempaa haloota synny arabimaailman keskuudessa.Tämä ei ole mennyt USA:n jakeluun.Jatkuvat iskut muiden maiden Pyhä Sota joukkojen taholta jatkuvat niin miehittäjää kuin heidän kanssaan yhteistoiminnassa olevia Irakilaisia vastaan.Viholliset ovat niin saman näköisiä ettei USA:n sotilas enää erota kuka on vihollinen ja kuka ei.Pommi-iskut miehittäjää vastaan sekä pommi-iskut Irakilaisia vastaan on saanut miehittäjät aivan sekaisin.Kukaan ei enää tiedä kuka on vihollinen ja kuka ei.Nyt ammutaan melkein kaikkea mikä liikkuu.Sehän sopii erinomaisesti Pyhää Sotaa käyville järjestöille.Irakin kansa halutaan kääntyvän miehittäjää vastaan ennen kuin hallintorakenteet on saatu kuntoon.Sekasorto ja väkivalta on paras ase Pyhän Sotaa käyville.
ja näet kuinka on arabimaissa. He ovat samaa sukukuntaa ja veljiä keskenään. Se on ihan eri asia kuin mitä esimerkiksi USAssa ja euroopassa oleva"veljeys" on. Tiedän että saman sukukunnan jäseniä vaikuttaa monessa arabimaassa, sitä ei länsi tajua. se on lännen vika, emme tajua että monta maata muodostaa yhden suvun jonka jäseniä aina puolustetaan , jos vastassa on vieras, länsimaalainen.
Kaikki kärsimys on huono asia mutta ei siinä eritelty minkä kaiken seurauksena uhrit olivat tulleet. Voihan sanoa että amerikkalaisten toiminnan seurauksena mutta yhtä hyvin voi sanoa että Saddamin toiminnan seurauksena tai että fanaattiset pommi-iskun tekijät ovat siellä näiden kumman tahansa toiminnan seurauksena. Yksi haastatellun isän lapsihan siinä lähetettiin Yhdysvaltoihin leikattavaksi ettei jalkaa tarvitsisi amputoida.
Ei siinä yksittäisiä potilaita eritelty, missä ne ovat vammautuneet, mutta kylläkin mainittiin, että potilaat ovat pääosin amerikkalaisten "terroristi" jahdin seurausta. Ja kai sentään osaat laskeakin vähän, kun noissa pommi-iskuissa loukkaantuneiden määristä tiedotetaan varsin hyvin täällä. Niistä ei kovin suuria määriä synny sairaaloiden täytteeksi, vaikka jokainen uhri niistäkin on liikaa.
Taas moonmannin "mielipidettä" lyhyesti!!
Jos tuo avaukseni oli sinulle jotain ilosanomaa, vaikka onkin "vain" arabien kärsimystä, olet todella sairas.
olisi ollut vältettävissä jos diktaattori olisi luopunut suosiolla vallastaan.
Kyllä voi ihmismieli olla toisen kärsimykselle kyyninen ja välinpitämätön.
Joka tapauksessa tilanne on nyt tämä, oli se seurausta mistä tahansa. Voiko omaa vääryyttä laittaa toisen peräänantamattomuuden syyksi.
siis myös Tshetseniassa ?
jenkkien ja venäläisten johtajat nyyhkivät terrorismin vastaista taisteluaan, rahasta, vallasta tässä on kysymys, yes yes hospoti pomiloi
Juu, ei ole mitään tarvetta puolustella siviiliuhreja synnyttävää toimintaa sen kummemmin tsetseniassa, irakissa, israelissa kuin palestiinalaistenkaan alueella. Jos tuomitsee yhden, mutta yrittää selittää hyväksyttävästi toisen, on kyllä yksisilmäinen, mustavalkoinen hirviö.
Miksi täällä joutuu vähän väliä lukemaan samoja kirjoituksia kuin muutama päivä sitten?
Onko joku niin ihastunut omaan saavutukseensa kirjallisella kentällä, että hänen pitää ottaa se aina uudestaan tänne näkyville?
Miksi et ota siitä kopiota ja laita sitä vaikka tyynyn alle, josta voit aina halutessasi ottaa sen käteesi ja lukea ihaillen omaa älykkyyttäsi?
Anteeksi nyt kritiikkini, mutta tuo on kaiken lisäksi niin yksipuolinen ja tökerö valitus , ettei siitä innostuisi edes aito irakilainenkaan!
Kalle (kameli ym.) tuntuu olevan erikoisen ihastunut omiin argumentointeihinsa ja laittaa niitä uusintoina uudestaan ja väittelee vaikka on väärässä. Muut fiksummat ei jaksa istua ruudun ääressä aamusta iltaan ja esittää todistusaineistoa, on muutakin tekemistä.
Miten niin yksipuolinen.
Luepa G.oldmanin avaus irakilaisten kärsivällisyyden loppumisesta vähän alempana. Se vasta on yksipuolinen ja myös valheellinen.
Äijä väittää, että irakilaisia stressaa vain pommi-iskut ja että ne olisivat kääntämässä irakilaisia amerikkalaisten liittolaisiksi.
Miten muuten minun kirjoitukseni oli yksipuolinen? Käsittelin aivan tasapuolisesti niin siviilejä vahingoittavaa pommitoimintaa kuin amerikkalaisten toiminnan sivutuotteena syntyvää vahinkoakin. Huomioiden toki niiden roolit suhteellisesti.
...varmaan syntyy siitä että et huomioi toiminnan laatua ja motiiveja.
Toki, kuten Israelin verilammikkojen esittelyssä, ja kaikessa ruumiiden esittelyssä pätee se että kaikki kärsimys ja kuolema on pahasta. Ja ne siis sulkevat toisensa pois. Terroristin ruumis ei kerro mitään hänen teoistaan tai tavallisen ihmisen ruumis ei kerro mitään hänen teoistaan.
Sen sijaan voimme ainoastaan lähteä siitä liikkeelle(inhimillisen kärsimyksen ehkäisemiseksi) että löydetään väkivallan syyt ja aletaan niitä hoitaa. Esim. palestiinalais pommittajat(islamilainen fasismi) jne.
Irakissa voidaan olettaa että lukuisat uhrit ovat USAn syytä. Tämä on totta suorassa suhteehteesasa(=Luoti-Uhri). Sen sijaan jos halutaan käsitellä kuolemaa sen kautta MIKSI ihmisiä kuolee. Täytyy pureutua Irakin VALTION turvallisuus-syihin ja niihin syihin MIKSI USAn sotilaat tekee partioitaan ja on tilanteessa.
Ja tähän yksinkertaisesti on syynä se että Saddamin hallinto on kaadettu ja uutta Irakin hallintoa ei ole vielä saatu sellaiselle tasolle joka kykenisi ITSE VASTAAMAAN turvallisuus uhkiin.
Irakissa on jo parisataa tuhatta erilaista turvallisuuteen liittyyvää virkaa toiminnassa, koulut ym. palvelut ja energia on Sadamia korkeammalla tasolla. Joten tämä puoli on jo kovasti hoidossa.
Ongelam josta rumiit syntyvät = tahot jotka taistelevat USAta vastaan, ei tahot jotka rakentavat maata, joita jopa länsi mediassa kutsutaan 'kätyreiksi'. Kertoo jotain sodan hoidon laadusta jos kyseiset olisivat sotaa hoitamassa.
Eli...
En huomioinut toiminnan laatua ja motiiveja, koska aiheessa, jonka oikeastaan G.Oldman avasi, käsiteltiin irakilaisten kokemaa stressiä ja ahdistusta. G.oldman syyllistyi törkeään yksisilmäisyyteen, suorastaan valheellisuuteen, esittämällä, että tämä ahdistus on lähtöisin vain pommi-iskuista.
Sinun ja minun on helppo täällä "ymmärtää" toiminnan tarkoitusta, jopa pyhittää sillä keinot. Mutta irakilaisen ihmisen näkökulma on toinen, koska hän elää sen keskellä.
Minä siis käsittelin irakilaisen kadunmiehen kokemaa stressiä ja ahdistusta sekä pohdiskelin sen vaikutusta ja seurauksia. Olisi yksipuolista yrittää selittää, että tämä stressi ja ahdistus aiheutuu vain pommi-iskuista. Niinpä kirjoitukseni ei todellakaan ole yksipuolista.
Lisäksi on hyvä muistaa, että ei hyvälläkään tarkoituksella voi pyhittää keinoja vapaasti. Tätähän ei esim. sivistyneiden maiden lainsäädäntö salli. Esim. Suomessa oman käden oikeuteen syyllistymisestä rangaistaan ankarasti, vaikka tarkoitusperä olisi hyvä.
Kun amerikkalaisten toimet vastustajiensa jahtaamisessa saavat aikaan enemmän sivullisia uhreja ja valtavasti ahdistusta, epävarmuutta, kärsimystä ja pelkoa, miten kuvittelet niiden edistävän hyviä tarkoitusperiä, vaikka sellaiset olisivatkin taustalla? Luuletko todella, että paikalliset ihmiset ajattelevat, että ei se mitään haittaa, kun ystäviä ja sukulaisia kuolee ja ihmisiä häpäistään operaatioissa, koska nuo ovat meitä auttamassa, he tekevät sen meidän parhaaksemme?
Ihmisten kasvava tyytymättömyys, ahdistus, pelko ja viha ovat tosiasia, jota ei saa enää maton alle. Se tulee esiin aina, kun irakilaisia päästetään sanomaan mielipiteensä.
Voitko todella pitää oikeutettuna sitä, että esim. oletetun vastustajan jahtaamista jostain talosta tai korttelista toteutetaan tulittamalla taloa tai aluetta raskaasti ja tappamalla siinä sivussa enemmän sivullisia kuin etsittyjä henkilöitä? Minä sanon, että sillä konstilla ei tule rauhaa ikinä alueelle syntymään, vaan uusi vietnam.
Menisit itse sinne kaduille järjestystä pitämään niin nähtäisiin miten hermo pitää. Tilanne on vaikea, helppo se on täällä lässyttää. Kyllä se on tiedetty että vaikeaa tästä tulee jenkkienkin taholla, ei siihen niin mitään järjenlahjoja tarvita, turha sitä on hämmästellä. En halua kuvitellakaan miten tökeröitä ja brutaaleja keinoja venäläiset käyttää omassa "terroristisodassaan" Tshetseniassa, niistä ei edes anneta tietoja. On nimittäin kokemuksia sekä USA:n että venäläisten viranomaisista.
Miksi avasit suusi, kun ei ollut mitään sanottavaa.
Veit sanat suustani! Miksi avaat suutasi kun ei ole mitään sanottavaa! Paljonko sulle maksetaan tästä kirjoittamistyöstä vai oletko täyshullu?
En ole hullu. Ja kun vertaa sinun tekstejäsi minun teksteihini, voi todeta että minä kirjoitan asioista, jotka todella tapahtuvat todellisessa elämässä Irakissa ja todistajinani ovat irakilaiset ihmiset.
Sinä kirjoitat asioista, jotka tapahtuvat pääsi sisällä ja todistajanasi on omien aivojesi kehittelemät tuotteet.
Toinen meistä kenties on hullu. Sitä ei voi mitata kaiketi muulla kuin sillä, mistä kummankin näkemykset ovat syntyneet ja mihin ne perustuvat. Minun näkemykseni irakista saatavaan tietoon ja irakilaisten mielipiteisiin, sinun näkemyksesi oman pääsi sisäisiin asioihin. Jos minun kantani ja niiden perusteet ovat hulluutta, olen ilomielin ennemmin hullu, kuin normaali sillä tavalla, miten sinun normaaliutesi on määritelty.
..Ei saisi kuitenkaan olla määräämässä silloin kun kammetaan valtion turvallisuus ym. koneistoa pystyyn.
Fakta on se että jos ei USAn luoma hallinto saa kansan tukea niin paikalliset 'diktaattorit' ja kansanryhmät on sen verran keskenään huonoissa väleissä että seurauksena saattaa olla sisällis-sota.
Joten. Kuten USA on koko ajan hommaa hoitanut: se vahvistaa koko ajan maan hallitusta ja pyrkii siihen että maahan syntyisi AIDOSTI demokraattinen hallitus eikä vain toista diktatuuria, joka nyt on yllätys yllätys demokraattinen shiiajohtoinen sellainen.
Alueen tilanne on todella hankala.
MUTTA: kun puhutaan väkivaltaisuuksista, niin täytyy ottaa huomioon että kyse on paljolti islamin auktoriteettien shiia/sunni-islam julistamaa kiihotusta. Joten, emme voi syyttää siitä mitään irakilaista nationalismia, ainoastaan näitä ääri ryhmiä. Ja tämä johtaa siihen että Irakin kansa jos se tukee USAn alkuun ohjaamaa demokratiaa ja hallitusta, niin se saa vakauden. JOS se taas ryhtyy väkivaltaan mukaan, tai alkaa kapinoida asetettua hallintoa vastaan. Toistettuna: Syntyy sisällis-sota ja ehkäpä sunnien teurastus JOKA TAPAUKSESSA jos shiialainen johto saa ylivallan, demokraattisesti tai sitten väkivallalla(USAn vetäytyminen).
Joten USAn regionaaliset valitsija neuvostot olisi kyllä paras tapa tilanteessa jossa alue on hyvin epävakaa.
No tulihan sieltä vähän järkeäkin keskusteluun. Oikein putosin penkiltä :)
" Fakta on se että jos ei USAn luoma hallinto saa kansan tukea niin paikalliset 'diktaattorit' ja kansanryhmät on sen verran keskenään huonoissa väleissä että seurauksena saattaa olla sisällis-sota. "
Ihan tottahan tuo lienee hyvin pitkälle. Nyt olisi hyvä muistaa, että tässä asiassa on kaksi osapuolta, joiden molempien käytös vaikuttaa asioihin. On yksisilmäistä laittaa vastuuta siitä, saako USA:n läsnäolo tai sen luoma hallinto kansan tukea, yksistään irakilaisten harteille. Merkittävä rooli tässä luottamuksen ja tuen syntymisessä on myös USA:n toiminnalla, aseneteella, operaatiolla ja käyttäytymisellä. Kyllä heidän täytyy osata toimia oikein ja ansaita luottamus. Sitä ei kansalta saada pakolla. Pahasti pelkään, että niin kauan kuin siellä toimitaan kuin sotilasvaltiossa, ei luottamusta synny. Rynnäköt ihmisten koteihin ja huolimattomat, siviiliuhreja aiheuttavat operaatiot eivät luottamusta synnytä. Jos kansa kääntyy miehittäjää ja sen rakentamaa hallintoa vastaan, on kansan tyhmyyden haukkumisen sijasta syytä myös katsoa peiliin. Varsinkin, kun vapaat vaalit lykkääntyvät, on kyettävä kansan luottamus ja arvostus hankkimaan muilla keinoin. Esim irakilaisten johtamaa tilapäishallintoa rakennettaessa pitäisi löytää kansan aidosti arvostamia henkilöitä toimimaan sen palveluksessa. Sehän jo lähentelee demokratiaa, vaikka vaaleja ei olisi ollutkaan.
" Ja tämä johtaa siihen että Irakin kansa jos se tukee USAn alkuun ohjaamaa demokratiaa ja hallitusta, niin se saa vakauden."
Toistan edelleen, että vastuuta tuosta ei voi laittaa yksin Irakin kansan harteille. Erittäin suuri merkitys on miehittäjän toimilla; osaako se toimia niin, että kansan luottamus ja arvostus saavutetaan, osaako se rakentaa irakilaishallinnon siten ja sellaisista henkilöistä, joilla on kansan tuki ja johon kansa luottaa. Eli kansaa on syytä kuunnella herkällä mielin. Mikäli mennään sanelupolitiikalla ja valmiitten toimintatapojen kanssa, jotka eivät kansan arvoihin istu, tuki ja luottamus jää syntymättä ja seuraa sisällissota.
" JOS se taas ryhtyy väkivaltaan mukaan, tai alkaa kapinoida asetettua hallintoa vastaan. Toistettuna: Syntyy sisällis-sota ja ehkäpä sunnien teurastus "
Niinhän siinä käy. Jos kansa ei luota rakennettavaan hallintoon, eikä sillä ole kokemusta siitä että se pääsee vaikuttamaan siihen, se luultavasti valitsee ennemmin verisen tien. Ihmisluonto on sellainen. Se ei alistu diktatuuriin, josta on aina kyse, kun kansa ei luota hallintoon eikä koe pääsevänsä vaikuttamaan siihen.
Jenkkejä voi puhtaasti kiinostaa jonkun kaukaisen maan demokratia kun omassa maassaan joka viides kuolemaan tuomittu on luultavasti syytön tuomittuun rikokseen.