Seksin kieltäminen sanktiona parisuhteessa
– pakkoselibaatissa eläneiden miesten kokemukset.
Esseessä kerrotaan kuinka heteroparisuhteessa elävät miehet kokevat tahdostaan riippumattoman selibaatin kun seksin kieltäminen toimii sanktiona. Tutkimus perustuu kahdeksan (8) 29–57 vuotiaan suomalaisen pääkaupunkiseudulla asuvan miehen haastatteluun. He kaikki olivat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan seksin kieltämisen käyttämisen sanktiona. Heidän haastattelujen avulla pyrin kuvaamaan miesten suhtautumisesta pakkoselibaattiin, miehisyyteensä ja parisuhteen seksuaalisuuteen. Haastateltavat löydettiin internetin keskustelupalstalta. Tutkimukseen otettujen henkilöiden lisäksi haastateltiin kahta, joiden kokemus rajoittui seksin kieltämisen käyttämiseen ristiriidan ratkaisukeinona. Heidän vastauksensa eivät ole mukana aineistossa
Tutkimukseen otetut kahdeksan miestä olivat yksimielisiä sanktioon johtaneen tekonsa tuomittavuudesta (syyt vaihtelivat). Sen sijaan he olivat haluttomia arvioimaan sen sopivuutta. Tähän ei vaikuttanut heidän kokemansa pakkoselibaatin kesto.
Pakkoselibaatista selviämisen strategiat
Miehet suhtautuvat seksiin monessa suhteessa eri tavalla kuin naiset. Eräs aiheen kannalta olennainen ero ilmenee suhtautumisessa menetettyyn mahdollisuuteen saada seksiä. Miehelle yhdessä ajassa ja paikassa tarjoutuva tilaisuus seksiin on ainutlaatuinen. Sitä ei korvaa mikään. Esim. haasteltavat kertovat, että eilen menetettyä mahdollisuutta ei korvaa tänään tapahtuvat kaksi kertaa. Miehen laskujen mukaan hänellä oli mahdollisuus kolmeen kertaan, mutta hän ylsi vain kahteen. Kuinka miehet sitten selvisivät seksittömästä elämäntilanteestaan?
Pakkoselibaatin alkuun liittyy miehen toistuvat aloitteet saada seksiä sanktiosta huolimatta. Hän joutuu torjutuksi. Vaikka mies tajuaa (enemmin tai myöhemmin) kyse olevan omasta käytöksestään johtuvasta sanktiosta, hän kokee torjutuksi tulemiseen liittyviä yleisiä tuntemuksia. Mies mm. epäilee omaa ulkoista ja seksuaalista viehätysvoimaansa sekä kykyään tyydyttää kumppaninsa seksuaaliset tarpeet.
Välttääkseen "menetetyt mahdollisuudet" seksiin ja em. kielteiset tuntemukset mies pakkoselibaatissa usein päättää olla tekemättä aloitteita. Jos miehen estot laskevat esim. alkoholin vaikutuksesta tai hän kokee erityistä läheisyyttä/hellyyttä kumppaniaan kohtaan hän voi tehdä, päätöksestään huolimatta, aloitteen. Näin saattaa tapahtua pitkäänkin jatkuneen pakkoselibaatin aikana. Torjunta nostaa kynnyksen yrittää uudelleen aina aiempaa korkeammalle.
Pidättäytymällä itse aloitteista mies tekee pakkoselibaatista osin oman valintansa. Moni mies kokee tämä helpottavana. Seksuaalisen aktiivisuuden lasku niin, ettei erotiikkaa enää lainkaan ole, vaikuttaa helpottavan miehiä. Tähän liittyy myös miesten haluttomuus tyydyttää seksuaaliset tarpeensa itse. He ovat voineet toki haastatteluissa jättää itsetyydytyksen mainitsematta itselleen epäsuotuisana strategiana. Toisaalta lukuisat tutkimustulokset osoittavat, että kumppanin kanssa seksiä aktiivisesti harrastavat miehet harjoittavat myös itsetyydytystä enemmän kuin vähemmän aktiiviset miehet. Pakkoselibaatissa mies siis kieltää tilapäisesti omia seksuaalisia tarpeitaan.
Toinen yleinen selviytymiskeino on miehen eräänlainen "itseensä käpertyminen". Löytääkseen kompensaatioita kielteisille tunteilleen (mm. torjunta) sekä kumppaninsa fyysiselle ja psyykkiselle etääntymiselle mies kääntää oman huomionsa itseensä.
Tämä ilmenee oman tilan ja ajan hakemisena. Usein kompensaatio sisältää miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita kuten koneet ja laitteet, ulkoilu, fyysinen rasittavuus, miesten välinen toveruus jne. Kuvaavina voidaan pitää haastateltavien kertomia esimerkkejä. Ensimmäisessä tapauksessa mies toi kesämökiltä kalastusveneensä (huomaa kalastus ruuan hankintana kodin ulkopuolelta "luonnosta") perämoottorin kotiin. Hän vei sen pariskunnan vierashuoneeseen ja purki sen perushuoltoa varten. Näin hän otti koko huoneen käyttöönsä. Toisessa tapauksessa mies alkoi yllättäen harrastaa potkunyrkkeilyä. Hän ystävystyi muiden (mies-)harrastajien kanssa ja vietti viikoittain yhdeksän tunti salilla. Näin hän otti työpanoksensa pariskunnan käytöstä ja toteutti itseään miehenä: fyysisesti suorituskykyisenä, kyvykkäänä väkivaltaan ja miesryhmän jäsenenä.
Haastattelut toivat esille pakkoselibaatin kokemisessa selkeitä samankaltaisuuksia. Kuvatuilla vaiheilla on lähinnä välinearvoa kun pohditaan yksittäisen pakkoselibaatin etenemistä. Samoin vähäiset aikaan liittyvät määritelmät ovat viitteellisiä.
Sanktiokokemuksen kuusi vaihetta
1. Aluksi mies ottaa sanktion vastaan sinänsä. Hän on tässä vaiheessa myös yllättävän usein tietämätön kumppaninsa pakkoselibaattipäätöksestä. Vaikuttaa siltä, että alkutilanteessa hän ei etsi tulkintoja tai mitään erityisiä merkityksiä tapahtumalle.
2. Toisessa vaiheessa mies on tietoinen pakkoselibaatista ja usein myös jotenkin ymmärtää asian. Hän pyrkii kuitenkin jo melko pian lopettamaan sanktion ilmaisemalla syyllisyydentuntoa sanoin ja teoin. Samalla hän implisiittisesti vaatii kumppanilta anteeksiantoa vastapalveluksena. Kun sanktio ei pääty niin miehen lopettamisyritysten suunta muuttuu.
3. Seuraavaksi mies vetoaa parisuhteen synnyttäneisiin ja koossapitäviin motiiveihin kuten rakkauteen. Usein hän laittaa peliin myös oman psyykkisen ja fyysisen viehätysvoimansa. Sanktion jatkuminen johtaa suurempaan muutokseen miehen toiminnassa.
4. Tässä vaiheessa toiminnan laatu muuttuu. Enää mies ei yritä suoraan vapautua sanktiosta vaan pyrkii hyvittämään tekonsa. Usein mies ei ole täysin varma pakkoselibaattiin johtaneista syistä. Tästä ja muista tekijöistä johtuen hyvittämisyritykset ovat hahmottomia ja yleisiä. Sovittamis- ja hyvittämisvaiheen kestoon vaikuttaa miehen saama palaute. Miehen myönteiseksi kokema palaute venyttää vaiheen jopa kuukausien mittaiseksi.
Loppuessaan vaihe aiheuttaa miehen turhautumisen, joskus jopa vihastumisen. Vaihe päättyy kun mies ymmärtää, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää sanktion kestoa. Tämä tapahtuu kun mies itse arvioi sovituksen riittävän ja hän tekee seksuaalisen lähentymisyrityksen, jonka kumppani torjuu.
5. Lopulta mies alistuu tilanteeseen. Hän hyväksyy, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää saati lopettaa sanktiota. Kärjistetysti voidaan väittää hänen tietyssä määrin menettävän seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa. Joka tapauksessa hän ei ole enää pääasiassa subjekti vaan objekti. Sanktion olennainen osa onkin miehen oma ymmärrys objektiasemansa toiseudesta.
Nainen seksuaalisena objektina on tekemisen kohde. Tässä vaiheessa mies seksuaalisena objektina on nimenomaan tekemättömyyden kohde. Pakkoselibaatin viesti miehelle on selkeä: mikäli miehessä olisi jotain tavoittelemisen arvoista, arvokasta, häntä ”kohdeltaisiin” edes jotenkin. Juuri tämä on miesten kokemuksen mukaan sanktion ydin. Koettu vahvistaa miehen ennakkokäsitystä siitä, että parisuhteen seksuaalisessa kanssakäymisessä nimenomaan hän saa. Samalla lujittuu pakkoselibaatin sanktiona käytön sisäinen logiikka.
6. Viimeinen vaihe. Useimpien miesten seksuaalinen identiteetti (subjektiasema) on murtunut. Sen seurauksena voi myös miehen koko omakuva tilapäisesti hajota.
Murtuneet miehet toipuvat
Miehen ja parisuhteen toipumisen kannalta on ratkaisevaa, että "itseensä käpertyminen" ohjautuu aluksi molempia palveleviin muotoihin. Miehisen ajan ja paikan rajoittamisella mies tulee takaisin parisuhteeseen. Näin hän kokee voivansa olla hyödyllinen ja hyväksytty, ei vain itselleen vaan myös kumppanilleen. Jälkimmäistä hän on erityisesti hylättyään ylikorostuneen maskuliinisuuden. Myönteinen palaute rohkaisee murtuneen miehen syrjäyttämään kokonaan omat mittapuut hyväksyttävyydelle. Hän alkaa reflektoida itseään jatkossa kokonaan parisuhteen yhteisillä kriteereillä. Tyypillisenä voidaan pitää haastateltujen kertomuksia uudesta roolistaan ruuanvalmistajana (vrt. ruuan hankinta). Hän ei siis tee keittiöstä omaa paikkaansa vaan arvostaa sitä yhteisenä areenana ja palauttaa oman työpanoksensa parisuhteen käyttöön.
Selibaatin päätyttyä seksiin liittyy luonnollisesti aiempaa enemmän latauksia. Ne ilmenevät erilaisina ennakko-odotuksina ja jälkikäteen tehtyinä tulkintoina. Myönteisenä miehet kokivat ylipäätään sanktion päättymisen.
Pakkoselibaattia seuraava miehen itsen reflektointi ja omakuvan uudelleen muodostaminen heijastuvat myös parisuhteen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toipumisessa oli miesten välillä merkittäviä eroja. Parhaiten toipuminen sujui miehiltä, jotka olivat saaneet kumppaniltaan selkeän mallin osoittaa ja toteuttaa seksuaaliset halunsa. Mallissa kumppani kertoo yksiselitteisesti kuinka usein ja millaista seksuaalista kanssakäymistä mies voi parisuhteessa toivoa. Samoin miehelle osoitetaan mitkä (romanttiset) teot -kuten esim. teatteri-ilta tai vaahtokylpy- viestittää kumppanille miehen seksuaalisesta halukkuudesta.
Mallin mukainen ja tarpeeksi motivoitunut seksuaalisen halukkuuden osoitus johtaa melko varmasti sovitun kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seurannut seksuaalinen kanssakäyminen vahvistaa mallia. Epävakaan alun jälkeen mies tulkitsee torjuntaan johtaneen, mutta mallin mukaisen lähentymisyrityksensä oikein. Hän ei kyseenlaista mallin toimivuutta. Lähes poikkeuksetta mies pitää epäonnistumisen syynä oman motivaationsa puutteellisuutta. Seuraavalla kerralla hän varmistaa, että motivaatio on aito ja viestittää seksuaalisesta halukkuudestaan usealla tavalla yhtä aikaa.
Ne miehet, joilla ei ollut kokemusta mallista, pitivät mallia kuitenkin mielenkiintoisena. Mallin ainoana riskinä miehet (sekä mallia kokeilleet että siitä vain kuulleet) pitivät sitä, että mies voi kokea seksuaalisen kanssakäymisen epäaitona. Sillä he tarkoittivat miehen ehkä kokevan tällä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen suostuvan kumppaninsa asennoituvan halventavasti ja alentuvasti toimitusta sekä miestä kohtaan. Kukaan murretuista miehistä ei kuitenkaan itse pitänyt tai ennakoinut pitävänsä kumppaninsa alentuvaa tai halveksuvaa asennoitumista esteenä.
Johtopäätöksiä
Miesten kokemuksiin perustuvat tulokset osoittavat, että parisuhteessa elävillä miehillä on omat tapansa selviytyä pakkoselibaatista. Vastarinta- ja sankarikertomuksellisuudesta huolimatta miesten kokemukset osoittavat, että kumppani voi kaikki vaiheet läpäisevällä pakkoselibaatilla muuttaa parisuhdetta perusteellisesti.
Tutkimus rajoittuu vain pakkoselibaatin käyttöön sanktiona. Aineiston perusteella piirtyvä kuva parisuhteen muutosten merkittävyydestä vaatii pohtimaan pakkoselibaatin käytön muita muotoja. Onko kynnys käyttää pakkoselibaattia liian korkea? Varsinkaan kun vaikuttaa siltä, että miehet eivät koe sitä niin vaikeana kuin aiempi tutkimus on olettanut. Ehkä nykyajan yhteiskunnassa pakkoselibaattia ei ole varaa jättää pelkäksi sanktioksi. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa pakkoselibaatilla saavutettavat merkittävät muutokset parisuhteessa ja miesten omat keinot selviytyä siitä.
t. Karoliina
– pakkoselibaatissa eläneiden miesten kokemukset.
Esseessä kerrotaan kuinka heteroparisuhteessa elävät miehet kokevat tahdostaan riippumattoman selibaatin kun seksin kieltäminen toimii sanktiona. Tutkimus perustuu kahdeksan (8) 29–57 vuotiaan suomalaisen pääkaupunkiseudulla asuvan miehen haastatteluun. He kaikki olivat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan seksin kieltämisen käyttämisen sanktiona. Heidän haastattelujen avulla pyrin kuvaamaan miesten suhtautumisesta pakkoselibaattiin, miehisyyteensä ja parisuhteen seksuaalisuuteen. Haastateltavat löydettiin internetin keskustelupalstalta. Tutkimukseen otettujen henkilöiden lisäksi haastateltiin kahta, joiden kokemus rajoittui seksin kieltämisen käyttämiseen ristiriidan ratkaisukeinona. Heidän vastauksensa eivät ole mukana aineistossa
Tutkimukseen otetut kahdeksan miestä olivat yksimielisiä sanktioon johtaneen tekonsa tuomittavuudesta (syyt vaihtelivat). Sen sijaan he olivat haluttomia arvioimaan sen sopivuutta. Tähän ei vaikuttanut heidän kokemansa pakkoselibaatin kesto.
Pakkoselibaatista selviämisen strategiat
Miehet suhtautuvat seksiin monessa suhteessa eri tavalla kuin naiset. Eräs aiheen kannalta olennainen ero ilmenee suhtautumisessa menetettyyn mahdollisuuteen saada seksiä. Miehelle yhdessä ajassa ja paikassa tarjoutuva tilaisuus seksiin on ainutlaatuinen. Sitä ei korvaa mikään. Esim. haasteltavat kertovat, että eilen menetettyä mahdollisuutta ei korvaa tänään tapahtuvat kaksi kertaa. Miehen laskujen mukaan hänellä oli mahdollisuus kolmeen kertaan, mutta hän ylsi vain kahteen. Kuinka miehet sitten selvisivät seksittömästä elämäntilanteestaan?
Pakkoselibaatin alkuun liittyy miehen toistuvat aloitteet saada seksiä sanktiosta huolimatta. Hän joutuu torjutuksi. Vaikka mies tajuaa (enemmin tai myöhemmin) kyse olevan omasta käytöksestään johtuvasta sanktiosta, hän kokee torjutuksi tulemiseen liittyviä yleisiä tuntemuksia. Mies mm. epäilee omaa ulkoista ja seksuaalista viehätysvoimaansa sekä kykyään tyydyttää kumppaninsa seksuaaliset tarpeet.
Välttääkseen "menetetyt mahdollisuudet" seksiin ja em. kielteiset tuntemukset mies pakkoselibaatissa usein päättää olla tekemättä aloitteita. Jos miehen estot laskevat esim. alkoholin vaikutuksesta tai hän kokee erityistä läheisyyttä/hellyyttä kumppaniaan kohtaan hän voi tehdä, päätöksestään huolimatta, aloitteen. Näin saattaa tapahtua pitkäänkin jatkuneen pakkoselibaatin aikana. Torjunta nostaa kynnyksen yrittää uudelleen aina aiempaa korkeammalle.
Pidättäytymällä itse aloitteista mies tekee pakkoselibaatista osin oman valintansa. Moni mies kokee tämä helpottavana. Seksuaalisen aktiivisuuden lasku niin, ettei erotiikkaa enää lainkaan ole, vaikuttaa helpottavan miehiä. Tähän liittyy myös miesten haluttomuus tyydyttää seksuaaliset tarpeensa itse. He ovat voineet toki haastatteluissa jättää itsetyydytyksen mainitsematta itselleen epäsuotuisana strategiana. Toisaalta lukuisat tutkimustulokset osoittavat, että kumppanin kanssa seksiä aktiivisesti harrastavat miehet harjoittavat myös itsetyydytystä enemmän kuin vähemmän aktiiviset miehet. Pakkoselibaatissa mies siis kieltää tilapäisesti omia seksuaalisia tarpeitaan.
Toinen yleinen selviytymiskeino on miehen eräänlainen "itseensä käpertyminen". Löytääkseen kompensaatioita kielteisille tunteilleen (mm. torjunta) sekä kumppaninsa fyysiselle ja psyykkiselle etääntymiselle mies kääntää oman huomionsa itseensä.
Tämä ilmenee oman tilan ja ajan hakemisena. Usein kompensaatio sisältää miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita kuten koneet ja laitteet, ulkoilu, fyysinen rasittavuus, miesten välinen toveruus jne. Kuvaavina voidaan pitää haastateltavien kertomia esimerkkejä. Ensimmäisessä tapauksessa mies toi kesämökiltä kalastusveneensä (huomaa kalastus ruuan hankintana kodin ulkopuolelta "luonnosta") perämoottorin kotiin. Hän vei sen pariskunnan vierashuoneeseen ja purki sen perushuoltoa varten. Näin hän otti koko huoneen käyttöönsä. Toisessa tapauksessa mies alkoi yllättäen harrastaa potkunyrkkeilyä. Hän ystävystyi muiden (mies-)harrastajien kanssa ja vietti viikoittain yhdeksän tunti salilla. Näin hän otti työpanoksensa pariskunnan käytöstä ja toteutti itseään miehenä: fyysisesti suorituskykyisenä, kyvykkäänä väkivaltaan ja miesryhmän jäsenenä.
Haastattelut toivat esille pakkoselibaatin kokemisessa selkeitä samankaltaisuuksia. Kuvatuilla vaiheilla on lähinnä välinearvoa kun pohditaan yksittäisen pakkoselibaatin etenemistä. Samoin vähäiset aikaan liittyvät määritelmät ovat viitteellisiä.
Sanktiokokemuksen kuusi vaihetta
1. Aluksi mies ottaa sanktion vastaan sinänsä. Hän on tässä vaiheessa myös yllättävän usein tietämätön kumppaninsa pakkoselibaattipäätöksestä. Vaikuttaa siltä, että alkutilanteessa hän ei etsi tulkintoja tai mitään erityisiä merkityksiä tapahtumalle.
2. Toisessa vaiheessa mies on tietoinen pakkoselibaatista ja usein myös jotenkin ymmärtää asian. Hän pyrkii kuitenkin jo melko pian lopettamaan sanktion ilmaisemalla syyllisyydentuntoa sanoin ja teoin. Samalla hän implisiittisesti vaatii kumppanilta anteeksiantoa vastapalveluksena. Kun sanktio ei pääty niin miehen lopettamisyritysten suunta muuttuu.
3. Seuraavaksi mies vetoaa parisuhteen synnyttäneisiin ja koossapitäviin motiiveihin kuten rakkauteen. Usein hän laittaa peliin myös oman psyykkisen ja fyysisen viehätysvoimansa. Sanktion jatkuminen johtaa suurempaan muutokseen miehen toiminnassa.
4. Tässä vaiheessa toiminnan laatu muuttuu. Enää mies ei yritä suoraan vapautua sanktiosta vaan pyrkii hyvittämään tekonsa. Usein mies ei ole täysin varma pakkoselibaattiin johtaneista syistä. Tästä ja muista tekijöistä johtuen hyvittämisyritykset ovat hahmottomia ja yleisiä. Sovittamis- ja hyvittämisvaiheen kestoon vaikuttaa miehen saama palaute. Miehen myönteiseksi kokema palaute venyttää vaiheen jopa kuukausien mittaiseksi.
Loppuessaan vaihe aiheuttaa miehen turhautumisen, joskus jopa vihastumisen. Vaihe päättyy kun mies ymmärtää, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää sanktion kestoa. Tämä tapahtuu kun mies itse arvioi sovituksen riittävän ja hän tekee seksuaalisen lähentymisyrityksen, jonka kumppani torjuu.
5. Lopulta mies alistuu tilanteeseen. Hän hyväksyy, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää saati lopettaa sanktiota. Kärjistetysti voidaan väittää hänen tietyssä määrin menettävän seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa. Joka tapauksessa hän ei ole enää pääasiassa subjekti vaan objekti. Sanktion olennainen osa onkin miehen oma ymmärrys objektiasemansa toiseudesta.
Nainen seksuaalisena objektina on tekemisen kohde. Tässä vaiheessa mies seksuaalisena objektina on nimenomaan tekemättömyyden kohde. Pakkoselibaatin viesti miehelle on selkeä: mikäli miehessä olisi jotain tavoittelemisen arvoista, arvokasta, häntä ”kohdeltaisiin” edes jotenkin. Juuri tämä on miesten kokemuksen mukaan sanktion ydin. Koettu vahvistaa miehen ennakkokäsitystä siitä, että parisuhteen seksuaalisessa kanssakäymisessä nimenomaan hän saa. Samalla lujittuu pakkoselibaatin sanktiona käytön sisäinen logiikka.
6. Viimeinen vaihe. Useimpien miesten seksuaalinen identiteetti (subjektiasema) on murtunut. Sen seurauksena voi myös miehen koko omakuva tilapäisesti hajota.
Murtuneet miehet toipuvat
Miehen ja parisuhteen toipumisen kannalta on ratkaisevaa, että "itseensä käpertyminen" ohjautuu aluksi molempia palveleviin muotoihin. Miehisen ajan ja paikan rajoittamisella mies tulee takaisin parisuhteeseen. Näin hän kokee voivansa olla hyödyllinen ja hyväksytty, ei vain itselleen vaan myös kumppanilleen. Jälkimmäistä hän on erityisesti hylättyään ylikorostuneen maskuliinisuuden. Myönteinen palaute rohkaisee murtuneen miehen syrjäyttämään kokonaan omat mittapuut hyväksyttävyydelle. Hän alkaa reflektoida itseään jatkossa kokonaan parisuhteen yhteisillä kriteereillä. Tyypillisenä voidaan pitää haastateltujen kertomuksia uudesta roolistaan ruuanvalmistajana (vrt. ruuan hankinta). Hän ei siis tee keittiöstä omaa paikkaansa vaan arvostaa sitä yhteisenä areenana ja palauttaa oman työpanoksensa parisuhteen käyttöön.
Selibaatin päätyttyä seksiin liittyy luonnollisesti aiempaa enemmän latauksia. Ne ilmenevät erilaisina ennakko-odotuksina ja jälkikäteen tehtyinä tulkintoina. Myönteisenä miehet kokivat ylipäätään sanktion päättymisen.
Pakkoselibaattia seuraava miehen itsen reflektointi ja omakuvan uudelleen muodostaminen heijastuvat myös parisuhteen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toipumisessa oli miesten välillä merkittäviä eroja. Parhaiten toipuminen sujui miehiltä, jotka olivat saaneet kumppaniltaan selkeän mallin osoittaa ja toteuttaa seksuaaliset halunsa. Mallissa kumppani kertoo yksiselitteisesti kuinka usein ja millaista seksuaalista kanssakäymistä mies voi parisuhteessa toivoa. Samoin miehelle osoitetaan mitkä (romanttiset) teot -kuten esim. teatteri-ilta tai vaahtokylpy- viestittää kumppanille miehen seksuaalisesta halukkuudesta.
Mallin mukainen ja tarpeeksi motivoitunut seksuaalisen halukkuuden osoitus johtaa melko varmasti sovitun kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seurannut seksuaalinen kanssakäyminen vahvistaa mallia. Epävakaan alun jälkeen mies tulkitsee torjuntaan johtaneen, mutta mallin mukaisen lähentymisyrityksensä oikein. Hän ei kyseenlaista mallin toimivuutta. Lähes poikkeuksetta mies pitää epäonnistumisen syynä oman motivaationsa puutteellisuutta. Seuraavalla kerralla hän varmistaa, että motivaatio on aito ja viestittää seksuaalisesta halukkuudestaan usealla tavalla yhtä aikaa.
Ne miehet, joilla ei ollut kokemusta mallista, pitivät mallia kuitenkin mielenkiintoisena. Mallin ainoana riskinä miehet (sekä mallia kokeilleet että siitä vain kuulleet) pitivät sitä, että mies voi kokea seksuaalisen kanssakäymisen epäaitona. Sillä he tarkoittivat miehen ehkä kokevan tällä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen suostuvan kumppaninsa asennoituvan halventavasti ja alentuvasti toimitusta sekä miestä kohtaan. Kukaan murretuista miehistä ei kuitenkaan itse pitänyt tai ennakoinut pitävänsä kumppaninsa alentuvaa tai halveksuvaa asennoitumista esteenä.
Johtopäätöksiä
Miesten kokemuksiin perustuvat tulokset osoittavat, että parisuhteessa elävillä miehillä on omat tapansa selviytyä pakkoselibaatista. Vastarinta- ja sankarikertomuksellisuudesta huolimatta miesten kokemukset osoittavat, että kumppani voi kaikki vaiheet läpäisevällä pakkoselibaatilla muuttaa parisuhdetta perusteellisesti.
Tutkimus rajoittuu vain pakkoselibaatin käyttöön sanktiona. Aineiston perusteella piirtyvä kuva parisuhteen muutosten merkittävyydestä vaatii pohtimaan pakkoselibaatin käytön muita muotoja. Onko kynnys käyttää pakkoselibaattia liian korkea? Varsinkaan kun vaikuttaa siltä, että miehet eivät koe sitä niin vaikeana kuin aiempi tutkimus on olettanut. Ehkä nykyajan yhteiskunnassa pakkoselibaattia ei ole varaa jättää pelkäksi sanktioksi. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa pakkoselibaatilla saavutettavat merkittävät muutokset parisuhteessa ja miesten omat keinot selviytyä siitä.
t. Karoliina
Vastaukset 33
Vanhimmat
...juttu.
PAri havaintoa
"Pakkoselibaatti" terminä kertoisi sitä, että ko. tapauksissa seksi olisi naiselle silkka vallankäytön väline... jota se ei onneksi ole. Siksipä uskon, että ko. tapauksissa pariskuntien naisten seksuaalielämäkäsitykset ovat jollain tavalla vinoutuneita - sen sijaan, että homma olisi stressitöntä ja kivaa, ko. elämän alue otetaan vallankäytön kohteeksi. Silloin suhteen ongelmat ovat käsittääkseni syvemmällä - seksin problematisointi on vain oire (joskin varmaan ikävä).
Tutkimus vahvistaa osaltaan myös huhuksi sen, että mies olisi kiinnostunut vain omasta tyydytyksestään - nuo tapaukset nimenomaan osoittaisivat, että jos naista ei kiinnosta, silloin miestäkään ei kiinnosta (esim. itsetyydytyksen väheneminen)... joka tarkoittanee, että kyseessä on todella aito vuorovaikutus useimmissa parisuhteissa - onneksi.
Ja totta kai sitä keksii muuta tekemistä tilanteissa, jotka kokee toistuvasti epätyydyttäviksi. Tapa alkaa ruokkia itse itseään. On myös totta, että "pakko"keinojen käyttö sekä naisen että miehen taholta aiheuttaa aina syvempää haavoittumista - siksi huhu siitä, että seksi olisi vain mekaanista toimintaa, on tässäkin vahvistumassa vain huhuksi. Siihen sisältyy monenlaisia syviä tunteita - tosin varmaan "sonnit" ja "eroottisesti vapautuneet upeat naiset, joilla on useita ihmissuhteita" sitten voivat turtua vain "seksin kuluttajiksi"? (Vrt. esim. Samantha-hahmo Sex & the City -ohjelmassa)... ilman, että ko. ihminen kovin äkkiä kykenisi lopulta syvempiin ihmissuhteisiin.
Mielenkiintoisesta alueesta teet tutkimusta. Vaikka osa tulkinnoistasi selkeästi ilmaisee ns. "naisnäkökulman" mieheen (jättäen puhumatta naisesta tässä tilanteessa juuri lainkaan, lähinnä asettaen miehen "objektisoituun" asemaan, "sanktion kohteeksi", joka on ehkäpä suurin puute), silti tässä on paljon mielenkiintoista ainesta. Joka tapauksessa tasokas avaus. Kiitos.
- Ovatko tutkimuksen tulokset yleistettävissä? Millä perusteilla?
- Onko otanta edustava (8)? Eikö nettiperusteinen vain pk-seutua edustava otanta ole tietyllä tavalla rajoittava, ainakin yleistettävyysmielessä? Syvätutkimuksissa ei otanta voi olla laaja, mutta silti.
- Kukaan miehistä ei etsinyt korvaavaa seksiä, pidätkö käyttäytymistä tavanomaisena miehille?
Eivät miehet lähde etsimään korvaavaa sexiä, vaan naiset tulevat sitä tyrkyttämään esim. ravintoloissa... sinkkunaisia nimenomaan kiinnostavat varatut miehet. Tuommosessa tilanteessa syrjähyppy tulee houkuttelevaksi...
Näin nuorena miespuolisena maallikkona minua kiinnostaisi "tutkimuksesi" jälkeen tietää onko naisella ollenkaan seksuaalisia haluja.
Mielestäni kirjotelma tukee täysin perinteisiä näivettyneitä käsityksiä miehistä ottajina ja naisista antajina. Silloin kun nainen haluaa se on kuin jumalan lahja miehelle...
Vieläkö ihmetellään tasa-arvon puutetta?
En halua mitenkään vähätellä, mutta onneksi en itse opiskele humppatieteitä. Mietin vain miltä miehestä tuntuu kun hänet jatkuvasti torjutaan. Kuka haluaisi ylläpitää niin kylmää suhdetta? Todennäköistähän on, että hän etsii lohtua muualta, tai vähintään itsestään. Siihen liittyy melko varmasti mainitsemasi "miehisten harrastusten" lisäksi itsetyydytys.
"Murtuneet miehet toipuvat"
Auta armias jos joku olisi kirjoittanut vastaavan tutkimuksen naisista.
Niin, on se vaan niin epäreilua, että naisen ja miehen seksuaalisuus kulkevat niin vastakkaisiin suuntiin. Tarkoitan sitä, että yleensä ottaen nuoret miehet ovat erittäin viriilejä ja nuorten naisten seksuaalisuus taas on vain joku siinä rinnalla kulkeva ominaisuus. Mutta kun ikää karttuu ominaisuudet useimmiten kääntyvät päinvastaisiksi, nainen on neljänkympin ikäisenä seksuaalisesti hehkeimmillään, miehet taas alkavat hiipua. Elä siinä sitten ikäkumppanisi kanssa ymmärtävästi ja rakastavasti ;)
Esseen aiheeksi on valittu "Pakkoselibaatti" Jo aihe kavaltaa tutkijan ja sen mihinkä hän pyrkii.
Hän pääseekin onnellisesti haluamaansa lopputulokseen monien johdattelevien ajatusrakennelmien kautta ja hyväksikäyttämällä kahdeksan hesalaisen nettihörhön turhautunutta mieskuvaa.
Vahinko vain, että emme puhu samaa kieltä. Koulutukseni kun on varsin teknillispainotteinen. Mutta erotan kyllä epäaidon aidosta. Olen tottunut huomaamaan , mikä elementti on tarpeellinen esim. talonrakennuksessa. Viimeistään valmiissa rakennuksessa tulee ilmi yhteensopimattomat materiaalit.
Esseen kirjoittajalle miehet ovat raakatimantteja, joita haamumaiset naiset yrittävät hioa tarpeittensa (oikkujensa) mukaisiksi. Mikään ei esseessä myöskään yhdistä "pakkoselibaattia" muihin elämänilmiöihin, puhumattakaan että se pyrkisi ymmärtämään elämää kokonaisuudessaan.
Kirjoittaja siis tutkii auton taustapeilin asentoa ulkoapäin eikä sisältäpäin niinkuin kuuluisi. Tai sitten hän pyrkii selvittelemään auton toimintaa pelkästään bensapumpun perusteella. Hänelle sanoisin, että ei se auto nyt vain toimi, vaikka bensapumppu kiiltäisi kuin peili (ehkä hän haluaa nähdä oman kuvansa) ellei se sovellu auton muihin ominaisuuksiin!!! Esim. bemarin jakopää hihna...aha, nyt meinaa tekniikan mies päästä omalle alueelleen.
Vähän kevyempiä, kirkkaan sunnuntaipäivän ajatuksia.
...sinänsä tuon tutkimuksen ja jo koko kysymyksenasettelunsa sävystä on oikea, on silti kyseessä mielenkiintoinen tutkimus (kun siitä tosiaan suodattaa pois tuon sinun ja muiden huomaaman seksistisen lähtökohdan - "pakkoselibaatista").
Lähinnä noin miesnäkökulmasta se kuvaa miehet pitkämielisinä ja "ei-seksiriippuvaisina" (toisin, kuin esim. Sohvin lisäkysymykset antavat ymmärtää hänen olettavan miehen noin yleensä olevan "riippuvainen" seksistä, koska ihmettelee, etteivät hae "korvaavia" suhteita) ja aidosti interaktiivina kumppaneina (toisin, kuin missä valossa miehen seksuaalisuus yleensä nähdään).
Eli vaikka nainen käyttääkin kieroutuneesti (tuossa tutkimuksessa) seksiä vallan välineenä, ei mies siitä masennu (keksii muuta tekemistä) - eikä toisaalta mene vieraisiin (osoittaa korkeaa moraalia)... vaikka Sohvi tuntuu asiaa hiukka epäilevänkin, sehän olisi kovin "epänormaalia"?
No, mun varmaan pitäisi lukea tuo essee 3-4 kertaan ennenkä, näin tekniikan ihmisenä, aivoni signaalit osuisivat kohdalleen.
Tein havaintoni ensivaikutelman, mutta ennenkaikkea ennakkoluulojeni perusteella tyyliin: Mitäs pirua ne femmarit taas manipuloi!
Luin äsken otsikkotekstin toiseen kertaan, mutta vieläkään en löytänyt sieltä mitään letkua tai ruuvia, joka yhdistäisi bensapumpun muuhun moottoriin.
Hesalaisilla nettihörhöillä tarkoitin liian valikoitua ja liian pientä ryhmää. Olisiko esim. kahdeksan ronskia metsuria jostain Lapin perukoilta johdattanut esseen kirjoittajan toisenlaisiin johtopäätöksiin. Ja lisäksi, eikö oikeassa tutkimuksessa pitäisi olla vertaisryhmä (vai mikä se termi olikaan) esim. kahdeksan naista. Kahta tai useampaa ryhmää vertaamalla selviäisi (jos selviäisi) ainakin se, mitkä käyttäytymiskuviot ovat yhteisiä ja mitkä ominaisia?
Lisäksi näkökulman muutos (esim. kristilliseksi) saattaa keikauttaa koko hienon esseen johtopäätökset nurinpäin.
Mutta eiköhän mennä proffa vähän kävelylle tuonne ulkoilmaan. On tullut jo tuntikausia seikkailtua virtuaalimaailmassa! Nettitaudin oireet (pään puutuminen, poskien kihelmöinti, silmien siristely) ovat kohdallani ilmeiset. Olen huomannut, että netteiriippuvuudesta, niinkuin kaikesta muustakin riippuvuudesta seuraa krapula ja masennus!
...nyt täräytit niin asiallisen tekstin, että myötäilen ja häivyn sinne ulos.
Tulimmekohan huomaamattamme todistaneeksi, että pakkoselibaatti ei toimi? Ei ainakaan tässä nettiriippuvuus asiassa!
Jaahas, naistutkimuksen laitoksella on taas painettu duunia hyvän asian edestä. Onhan se hieman ihmeellistä, että tässä muka-patriarkaalisessa yhteiskunnassa verovaroilla kuitenkin tuotetaan tutkimuksen avulla pitkäjänteisiä suunnitelmia miesten nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Tästä ei voi päätellä kuin sen, että oikeasti feministit taitavatkin olla tässä maassa jo aika tiukasti vallan kahvassa kiinni. Tasa-arvon kannattajat ovat pahasti myöhässä vaatimuksineen, syöpä on jo tehnyt etäpesäkkeensä.
..on ilmeisen tuttua, mutta et ole sattunut kuulemaan graduista? Niitä tehdään yliopistoissa opinnäytemielessä maisterin tutkintoa varten. Yliopistot ja korkeakoulut toimivat pääosin kaikki verovaroin, mitä nyt liike-elämä jonkin verran sponsaa tutkimuksia. Gradujen aiheet vaihtelevat maasta taivaaseen. Tutkija tutkii, ei nöyryytä. Putsaa kurkiaisesi, että saat ajatuksen kulkemaan - jos sellainen sattuisi sulla piilemään jossain etäispesäkkeessä.
Eiköhän tuokin "gradu" ole opintotuella kirjoitettu. Eli verovaroilla sitä vain kehitellään menetelmiä miesten alistamiseksi. Puhumattakaan tosiaan siitä, että gradun ohjaamiseen vielä tarvitaan professorinkin työaikaa, joka ei halvimmasta päästä ole.
Tutkimus voi olla epäeettistä. Mitä arvelisit lääketieteen tutkimuksesta, jossa kehitettäisiin uusia ja tehokkaampia kidutusmenetelmiä? Pitäisikö sellainen hyväksyä lisensiaattityönä? Joka tapauksessa on ihmeellistä, että Suomessa on kokonainen tieteenala, jolla on avoimesti ideologinen motiivi, miehen alistaminen. Luulisi tässä sosiaalidemokrtian luvatussa maassa olevan myös yksi sosialismitutkimuksen laitos, jonka tehtävänä olisi todistaa sosialistisen järjestelmän ylivertaisuus ja etsiä keinoja sosialismin saavuttamiseksi. Mutta vain feministit ovat saaneet tällaisen oman laitoksen. Mitä se kertoo Suomesta?
Tutkimus on TUTKIMUS. Lue: tutkimus. Tutkimuksessa tutkitaan jotakin. Jos joku tutkii murhia, ei hän TEE murhia. Gradu on opinnäyte, jolla osoitetaan riittävä tieteenalan substanssin, käsitteistön ja tutkimusmenetelmien tuntemus.
Jestas, mitä miehiä! Mitä se kertoo Suomesta?
Tutkimuksen eettisyys riippuu sen motiiveista. Ydinenergian tutkimuskin oli aikoinaan arvostettua tiedettä, mutta ongelmaksi muodostuivat ydinaseet. Moni tutkija joutui pohtimaan, onko oikein jatkaa tutkimusta. Manhattan projektistahan irtisanoutui kesken kaiken yksi merkittävä fyysikko. Häntä on jälkeenpäin kiitelty monissa yhteyksissä.
Monista tieteen hedelmistä seuraa myöskin mahdollisuus käyttään niitä väärin. Tämä pohdinta tuntuu olevan naistutkimukselle täysin vierasta. Tässä tapauksessa kirjoittajan viimeisestä kappaleesta selviää hyvin, että motiivi on ollut selvittää, soveltuuko pakkoselibaatti miesten alistamiseen. Kirjoittaja arvioi, että selibaattia voitaisiin käyttää miesten nöyryyttämisessä enemmänkin. On siis etsitty välineitä miehen alistamiseen. Ei tällaista tutkimusta oikeuta tiedon etsiminen tiedon vuoksi. On mielestäni hirvittävää, että aletaan vedota tieteeseen etsittäessä välineitä, joilla voitaisiin hyväksikäyttää miehen rakkautta parisuhteessa.
Vertaat tuhoaseiden kehittämistä vertailevaan käyttäytymistutkimukseen, täydellisen outoa ja mielivaltaista. Ilman ketään "tutkijaakin" ovat naiset ja miehet kieltäytyneet "antamasta", syitä on ollut moninaisia - ja on yhä. Eikö mielestäsi ole vihdoin aiheellista tutkia tätäkin kohdetta? Niin niin, ei tietenkään saa tutkia, siinä on vaarana, että joutuu luopumaan joistakin hellityistä ennakkoluuloista.
Aloituksessa nimenomaan kannustettiin naisia käyttämään pakkoselibaattia miehen alistamiseen. Näkisit sen kyllä josa haluaisit. Motiivi ei ollut asian tutkiminen ja selvittäminen, vaan miehen alistaminen. Ei tältä pohjalta voi tehdä uskottavaa tutkimusta.
Tutkimuksen motiivina oli, kuinka selibaatti toimii sanktiona. Tämän tutkimusen mukaan se toimi, se oli siis johtopäätös. Johtopäätöksen tekeminen ei ole samaa kuin kannustaminen.
Minä pikemminkin ihmettelin naisten käytöstä. Vaikuttaa siltä että he rankaisivat myös itseään. Vai oliko seksielämä niin miesten ehdoilla toimivaa, ettei seksistä pidättäytyminen ollut ongelma? Hämmästyttävää on se että tälläisiä keinoja yhä on tarve harrastaa -kasvatusmielessä.
Epäuskottavaa tekstiä, tyypillistä nollatutkimusta.
Kun pihtaamista kuitenkin harrastetaan ja on oletettavasti harrastettu mailman sivu, niin kaipa sitä voi opinnäytemielessä tutkiakin. Eihän tässä järjestetty tutkimusasetelmaa, jossa naiset sitoutettiin selibaattiin ja miespoloja sitten tutkittiin kuin koehiiriä.
Useimmat gradut ovat mielestäni enemmän tai vähemmän nollatutkimuksia, niitä vaaditaan, jotta muodollinen pätevyys saataisiin selville. Graduja tehdään usein tietoisesti lähes rimaa hipoen, kunhan vain saadaan loppututkinto plakkariin. Puheena olevasta tutkimuksestakin irtoaa varmasti jotain tietoa ja se suoritetaan todennäköisesti kelvollisesti, mutta yleistettävyyden suhteen kannattaa todella olla varovainen, otanta on luvalla sanoen suppea.
Edellä olevan tutkimuksen ongelma -mielestäni- on siitä puuttuvat oleelliset seikat. Rangaistuksen käyttämisen voisi luulla olevan seurausta jostakin. Selibaatti sanktiona olisi ymmärettävä silloin jos on parisuhde rikkeesta kyse. Rikeen täytyy olla kohtalainen jos miehet -protestoimatta- alistuvat pihtaamiseen, näkevät sen oikeututuksi.
Mielestäni, tutkimuksessa olevilla miehillä oli myös tarve hyvittää tekonsa. Katuminen ja sen vaikutus ko. toimintaan oli täysin unohdettu. Perhe-elämään oleellisesti kuuluva keskustelu loistaa poissaolollaan. Myöskin se, mitä miehet pelkäsivät tapahtuvan, jos he eivät alistu selibaattiin.
Parisuhde tutkimuksissa, joissa toisen osapuolen, käyttäytymisen syitä ei mitenkään perustella, johtopäätökset ovat kummallisia. Tässäkin naiset leimattiin aika erikoisesti, ilmän syytä pihtaaviksi, mieheltään ja itseltään seksin -sanktiona kieltäviksi. Tälläisten tutkimusten pahin ongelma on siinä että ne vahvistavat ennakkokäsityksiä. Tässä ainakin vahvistuu käsitys -naisesta sukupuolisuuttaan manipuloiden käyttävänä. Tutkimuksien tarkoituksena tuskin on todellisuuden vääristäminen. Jos oleellisesti asiaan vaikuttavat tekijät unohdetaan joko tahallaan tai huolimattomuutta, tutkimuksen arvo on aika olematon.
Ei mutta. Siinähän oli selvästi se idea, että osana pakkoselibaattia nainen kieltäytyy keskustelusta. Se siis oli osa keinovalikoimaa. Mies sitten, kutsutaan häntä tässä yhteydessä vaikka lyhyesti merkinnällä K., osin oman epätietoisuutensa takia lopulta ajautuu ymmärtämään, ettei hän millään teoillaan voi saada selibaattia loppumaan. Ja tämä nimenomaan muuttaisi naisen seksuaaliobjektista subjektiksi. Silti koko juttu on mielestäni vitsi.
Tätä luulen. Otin kuitenkin kantaa, jos joku ottaa tosissaan. Merkillinen maailmankuvahan tässä olisi. Keinovalikoimista olen kanssasi samaa mieltä, puhumattomuuden täytyy olla osana.
...tuo alempi viittaamani artikkeli (linkki Tieteeseen)... se on julkaistu ihan oikeassa tieteellisessä (vieläpä "kriittisessä") konferenssissa - ja siihen verrattuna sentään tuon gradun (jos on oikea) otos on paljon laajempi...
Eli oli vitsi tai ei, niin tuommoinen tutkimusasetelma, jota ko. "feministisen lähestymistavan" omaava graduntekijä osoittaa, noin ainakin otosmääriltä on jopa parempi kuin tuon viittaamani "tieteellisen artikkelin".
...tuossa alempana viittaamani "linkki tieteeseen" -artikkeli... ja sen "otanta"... tuossa gradussahan olisi todella laaja "otanta" kun tehdään tulkitsevaa tutkimusta verrattuna tuon artikkelin "otantaan" ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin "patriarkaalisesta ilmapiiristä"...
,,,
Minulta jäi täysin hämäräksi, mistä oli kyse ja mihin pyrittiin - mutta sana "pakkoselibaatti" kuullostaa omituiselta. Siveysvyötä ei ole käytetty muutamaan vuosisataan ja yhteisön kontrollillakaan ei ole enää mitään merkitystä sekä ehkäisy- ja suojautumisvälineitä on vapaasti saatavilla - niin miten ollaan pakolla selibaatissa? Naamataulu niin karsea, vai?
Käsittääkseni kysymys oli kansanomaisesti ilmaistuna pihtaamisesta. Siis se on miehen pakkoselibaatti naisen toimesta, vaikkakin oletuksena on se, että hän ei lähde vieraisiin. Ymmärsin asian niin, että kun nainen pidättytyy seksistä, mies alkaa kokea naisen seksuaalisubjektina, ei omien halujensa kohteena.
Ymmärtääkseni kysymyksessä kuitenkin oli vitsi.
...en pidä enää mitään vitsinä, kun törmäsin "subjektiiviseen" paperiin siitä, kuinka eräs tutkijanainen oli kokenut seksistisyyttä omassa tapauksessaan (tutkimusmenetelmänä ns. dekonstruktio mitä toinen oli itselle sanonut, ja se julkaistiin konferenssissa...).
Jos tuossa gradussa on jo sitten kahdeksan ihmisen kertomaan, ja sitten samanoloinen "feministinen dekonstruktio" ukkojen sanomisista, niin kyllä tuo gradu jo kirkkaasti tuon älyttömän konferenssipaperin voittaa... Nuo itselle sanotun reflektointia tieteenä harjoittaneet naisihmiset olivat jo väitelleitä...
...seuraavassa, josta voipi miettiä, mikä tässä olisi tiedettä?
http://www.mngt.waikato.ac.nz/ejrot/cmsconference/proceedings.htm
-> ja siitä edelleen "gender, management and organization" -trackiin, josta edelleen kahden suomalaistutkijan paperiin...
Hmmm... Jos vitsin kriteerinä pidetään sitä, että lukijaa naurattaa, tuo paperi oli myös huumoria. Meinasin tikahtua siinä humaltuneesta kollegasta kertovassa kohdassa. Alkoholin käyttö on sitten hauskaa! En silti ota kantaa paperini tieteellisyyteen tai merkitykseen, en ole pätevä asiaa arvioimaan. Olisi varmaan hieman noloa olla kuuntelemassa tuollaista seminaariesitelmää. Hieman nolottaisi kikattaa takarivissä holtittomasti.
...tosissaan. Huomaa myös konferenssin otsikko: "critical management studies"...
Kysymys ei kuulu omaan tutkimusalueeseeni, mutta olisi kiinnostava tietää, onko tutkittu tilanteita, joissa miehet ovat käyttäneet pakkoselibaattia sanktiona parisuhteessa? Ilmiö ei liene kovin harvinainen näinkään päin; ristiriitatilanteissahan käytetään kummallakin puolen monenlaisia keinoja.
Miten siis naiset ovat reagoineet miehen pihdatessa? Onko suhteen laatu parantunut, so. ovatko naiset oppineet ymmärtämään miehen olevan myös subjekti? Vai onko strategia johtanut siihen, että naiset olisivat kokeneet sanktion oman seksuaalisen identiteettinsä kannalta jollain tapaa epäsuotuisaksi? Millaista strategiaa naiset ovat käyttäneet selviytyäkseen?
Tässä henkisen väkivallan ilmiössä voitanee soveltaa samanlaisia toimintakeinoja kuin perinteisissä fyysisen väkivallan ollessa kyseessä. Tärkeintä on, ettei väkivallan uhri jää riippuvuuden ja avuttomuuden loukkuun väkivallantekijän uhriksi. Jatkuva henkinen väkivalta luo "opitun avuttomuuden" tilan, jossa uhri ei pääse irti väkivaltaiesta ihmissuhteesta, vaan jää puolisonsa armoille.
Ulkopuolisella tuella voidaan ohjata, ettei uhri vin hyväksy tilaansa ja alistu peläten samalla menettävänsä puolisonsa rakkauden, josta hän on tullut riippuvaiseksi. Kun nyt henkinen väkivalta ollaan virallisestikin rinnastamassa fyysiseen väkivaltaan, voitaisiin uhreiksi joutuneita miehiäkin alkaa auttaa irtautumaan henkisesti väkivaltaisesta vaimostaan samoin menetelmin ja samaa henkilökuntaakin käyttäen kuin nyt autetaan perinteisen perheväkivallan uhreja.