Rakastuneen ihmisen aivotoiminnassa on havaittu n. 2,5 vuotta kestävä voimakkaamman rakkauden tunteen vaihe, jonka aiheuttavat tiettyjen hormonien erittyminen aivoissa (mm. oksitosiini, vasopressiini). Tämän jakson on katsottu pitäneen esivanhempamme yhdessä, kunnes jälkeläinen oli pystynyt liikkumaan omin jaloin ja naaras saattoi jälleen helpommin keräillä ja metsästää syötävää.
Jos tuntisimme senkaltaista rakkautta lähimmäisiämme kohtaan - mitä Paavalin kirjoitukset edellyttävät - emme olisi kykeneviä mihinkään muuhun toimintaan. Suunnaton rakastamisen tunne olisi vallannut mielemme, niin ettemme voisi elää normaalia elämää. Emme pystyisi keskittymään arkielämän vaatimuksiin, vaan joutuisimme jäämään sairaslomalle. Raamatun tarkoittama rakkaus täytyykin olla huomattavasti ”lievempää lajia”, kuin meidän ymmärtämämme rakkaus.
Nälän, janon ja vilun tunteet ovat myös helposti selitettävissä. Kun eläimellä on nälkä, veren sokeriarvot ovat laskeneet hälytysrajalle, johon aivot (alitajunta) reagoivat nostamalla tietoisuuteen näläntunteen. Nälän tunne ei tietenkään saa olla miellyttävä, muutenhan riutuisimme mielellämme kuoliaiksi. Ihmisen tunne-elämä on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Jotta Jumala voisi kokea tunteita, ts. olla persoonallinen, hänellä täytyy siis olla fyysinen ruumis. Henkiolennolla ei näin ollen voi olla tunteita. On siis aivan ilmeistä, ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.
Ihmisaivot kehittivät Jumalan ristiriitojen vähentämiseksi, jotta aivojen looginen toiminta ei johtaisi umpikujaan. Ajattelukyvyn kehittyessä, syntyi nimittäin ihmisen evoluutioon pullonkaula; aikaisemmat vähemmän älykkäät lajit saattoivat sairastua vain fyysisesti, mutta nyt ihmisaivojen monimutkaisuus oli kääntymässä ihmistä vastaan, sillä ihminen saattoi sairastua myös psyykkisesti.
Voimakkaat ristiriitaiset tunteet saattoivat johtaa ihmisen aivotoiminnan häiriintymiseen. Salaman leimahdus taivaalla ja voimakas jyrinä eivät ole ongelma perhoselle, mutta ihminen, joka aivojensa avulla yritti ratkaista salaman lähdettä ja syytä, joutui suuriin ongelmiin. Ratkaisu löytyi näkymättömästä henkimaailmasta. Ihmistä voimakkaammat jumalolennot, eivät olisi ihmiselle pahoja, jos niitä vain kohdeltaisiin hyvin. Taivaalla oli jumala, joka antoi sadetta. Pitkään jatkunut kuivuus, johtui siitä, että tätä jumalaa oli loukattu. Ehkä sateenjumala leppyy, jos hänelle uhrataan jotain ihmiselle todella arvokasta, vaikkapa esikoinen.
Monet murheet ja taudit taasen oletettiin johtuvan kuolleiden esi-isien sielujen tekemistä kostotöistä. Joku heimon jäsenistä oli tapettu ja syöty metsästysretkellä syntyneen riidan päätteeksi. Orastava moraali etsiessään syytä vaikeuksiin, johti syyn tämän metsästäjän hengen aiheuttamaksi. Alkoi vainajien kunnioittaminen.
Esi-isämme uskoivat vahvasti jumalten ja vainajien henkien palvomisen auttavan heidän ongelmiinsa.
Tälläkin hetkellä elää parissamme ihmisiä, joilla on edelleen tämä alkukantainen taipumus uskoa henkimaailmaan. He uskovat myös omistavansa totuuden, vaikka elävätkin mitä synkimmässä valheessa.
Jos tuntisimme senkaltaista rakkautta lähimmäisiämme kohtaan - mitä Paavalin kirjoitukset edellyttävät - emme olisi kykeneviä mihinkään muuhun toimintaan. Suunnaton rakastamisen tunne olisi vallannut mielemme, niin ettemme voisi elää normaalia elämää. Emme pystyisi keskittymään arkielämän vaatimuksiin, vaan joutuisimme jäämään sairaslomalle. Raamatun tarkoittama rakkaus täytyykin olla huomattavasti ”lievempää lajia”, kuin meidän ymmärtämämme rakkaus.
Nälän, janon ja vilun tunteet ovat myös helposti selitettävissä. Kun eläimellä on nälkä, veren sokeriarvot ovat laskeneet hälytysrajalle, johon aivot (alitajunta) reagoivat nostamalla tietoisuuteen näläntunteen. Nälän tunne ei tietenkään saa olla miellyttävä, muutenhan riutuisimme mielellämme kuoliaiksi. Ihmisen tunne-elämä on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Jotta Jumala voisi kokea tunteita, ts. olla persoonallinen, hänellä täytyy siis olla fyysinen ruumis. Henkiolennolla ei näin ollen voi olla tunteita. On siis aivan ilmeistä, ettei Jumala ole luonut ihmistä, vaan ihminen Jumalan. Ei Jumala tarvitse ihmistä (kuin ehkä ilokseen), mutta ihminen on tarvinnut Jumalan selittääkseen edes jonkinlaisella teorialla kaiken olemassa olevan ja ennen muuta kuoleman mysteerin ja syyn oman tietoisuutensa olemassaoloon.
Ihmisaivot kehittivät Jumalan ristiriitojen vähentämiseksi, jotta aivojen looginen toiminta ei johtaisi umpikujaan. Ajattelukyvyn kehittyessä, syntyi nimittäin ihmisen evoluutioon pullonkaula; aikaisemmat vähemmän älykkäät lajit saattoivat sairastua vain fyysisesti, mutta nyt ihmisaivojen monimutkaisuus oli kääntymässä ihmistä vastaan, sillä ihminen saattoi sairastua myös psyykkisesti.
Voimakkaat ristiriitaiset tunteet saattoivat johtaa ihmisen aivotoiminnan häiriintymiseen. Salaman leimahdus taivaalla ja voimakas jyrinä eivät ole ongelma perhoselle, mutta ihminen, joka aivojensa avulla yritti ratkaista salaman lähdettä ja syytä, joutui suuriin ongelmiin. Ratkaisu löytyi näkymättömästä henkimaailmasta. Ihmistä voimakkaammat jumalolennot, eivät olisi ihmiselle pahoja, jos niitä vain kohdeltaisiin hyvin. Taivaalla oli jumala, joka antoi sadetta. Pitkään jatkunut kuivuus, johtui siitä, että tätä jumalaa oli loukattu. Ehkä sateenjumala leppyy, jos hänelle uhrataan jotain ihmiselle todella arvokasta, vaikkapa esikoinen.
Monet murheet ja taudit taasen oletettiin johtuvan kuolleiden esi-isien sielujen tekemistä kostotöistä. Joku heimon jäsenistä oli tapettu ja syöty metsästysretkellä syntyneen riidan päätteeksi. Orastava moraali etsiessään syytä vaikeuksiin, johti syyn tämän metsästäjän hengen aiheuttamaksi. Alkoi vainajien kunnioittaminen.
Esi-isämme uskoivat vahvasti jumalten ja vainajien henkien palvomisen auttavan heidän ongelmiinsa.
Tälläkin hetkellä elää parissamme ihmisiä, joilla on edelleen tämä alkukantainen taipumus uskoa henkimaailmaan. He uskovat myös omistavansa totuuden, vaikka elävätkin mitä synkimmässä valheessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistan vuosia sitten eräässä kokouksessa,sain osakseni armon tuntea ylitsevuotavaista rakkautta kaikkia läsnäolleita veljiä ja sisaria kohtaan.MUTTA.Se oli rakkautta, jonka Jumala vaikutti.Jumala on rakkaus,ja kun Hän saa täyttää astian ylitsevuotavaisesti,se on jotakin sanoin kuvaamattoman valtavaa,käsittämätöntä!!!!Ei ihminen itse itsestään voi löytää mitään siihen verrattavaa.Ne jotka ovat kokeneet,käsittävät.Jotka eivät ole kokeneet,eivät voi käsittää.Kun voisi alistua täysin Jumalan rakastavan käden alle,olla vain se saviastia, ja jättää kaikki omasta mielestä tärkeät ja kiireelliset asiat,mutta itseasiassa turhat hömpötykset...Silloin Jumalan rakkaus saa tilaa vaikuttaa.Jeesus sanoi Marttallekin,tämän"moninaisista huolehtivan",ja että tärkeätä on vain yksi ainoa...
ja säälin sinua. Olet valtavassa vihan kierteessä Jumalaa kohtaan, joka kohdistuu täällä Häneen uskoviin.
Jaksat kirjoitella tuota pimentyneiden aivosoloujesi luomaa turhaakin turhempaa filosofiaasi.
Nytkin raiskaat jotain pyhää, josta sinulla ei ole mitään aavistustakaan, mitä on Jumalan rakkaus.
Tiedoksesi, että JEESUS on Jumalan rakkauden sinetti ihmiseen nähden, tuon sinetin kun rikot, et voi koskaan päästä Jumalan yhteyteen, vaikka kuinka haluaisit.
Pyhä Henki sinetöi Jumalan rakkauden Jeesuksen kautta ihmiseen, Jumalan syvin olemus avattiin Golgatalla, siellä on Jumalan rakkaus Jeesuksen ruumiin uhrin ja veren kautta annettu RAKKAUS,syntisen, Jumalan lain rikkoneen ihmisen tähden ja puolesta.
Jumala vapaaehtoisesti uhrasi itsensä pelastaakseen rakastamansa luotunsa, ihmisen yhteyteensä takaisin.
Jeesus on Jumalan silmäterä, arvokkainta mitä Jumalalla on, Jeesus on ihailun ja inspiraation aihe, Jeesus on Jumalan luovuuden innoittaja, ei ainoastaan nyt, vaan on ollut sitä aina ja iankaikkisesti.
Kaikki mitä koko universaalisessa maailmankaikkeudessa sitten onkaan, taivaineen, kaikkineen, on vain, ja yksinomaan Jeesuksen tähden, kaikki Jumalan aivoitukset kulminoituu JEESUKSEEN KRISTUKSEEN.
Jos olisi Jeesuksen tähden tuhottava koko valtava avaruus kaikkineen, Jumala tekisi sen, ei ole olemassa mitään ilman Jeesusta. Meitä ihmisiä kaikkein vähiten.
Tämän kaikkein kalleimpansa, rakkaimpansa, sydämensä rakkauden, ihastuksensa, unelmansa,kaikkensa, sen suurempansa, arvokkaampansa, kalliimpansa,ja kaikkea mitä ajatella saattaa, ja enemmänkin, kuin mitä ymmärrämme ja edes tajuamme, mitä Jeesus on Jumalalle, Hänet Jumala uhrasi edestämme.
"Jumala oli Kristuksessa ja uhrasi itsensä, meidän tähtemme, pelastaakseen meidät tulevasta vihasta."
Jumala rakasti, ensin, ja enemmän kuin kukaan koskaan on rakastanut ketään tai mitään.
JUMALA ON RAKKAUS!
Ja tälläisen rakkauden sinä otat pilkan kohteeksi, syntisillä saastuneilla aivoillasi voit sanella typeryyksiäsi.
Mutta tietämättömyyden aikoja Jumala kärsii, koska Hän tietää, että Saatana on tuhanten juonten mestari, joka saa ihmiset tekemään jos minkälaisia tyhmyyksiä.
Pahimpia niistä on Jeesuksen nimen ja Pyhän Hengen rienaaminen. Jopa niin lopullisia, että ehkä et voi enää saada anteeksiantoakaan.
Siksi ole tästedes varuillasi mitä kynästäsi latelet näillekin sivuille.
Ja rienaamisellasi loukkaat suurta ihmis määrää, johon kuuluu kaikki Jeesusta tunnustavat seurakunta yhteisöt.
"Tänä päivänä on kuitenkin vielä armon päivä, huuda avuksesi Häntä,joka voi hukuttaa ruumiisi ja sielusi, tänään on parannuksen suloinen päivä vielä sinullekin avoimena, Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä, ja saat lahjaksi armolahjan, joka on iankaikkinen elämä.
On takuuvarma asia, että jos Jumalan rakkaus saa vaikuttaa ihmisessä, ja ihmisen kautta Paavalin kuvailemalla tavalla,se ei vaikeuta elämistä tai asioiden hoitoa.
Asia erikseen, jos on kyseessä nykymaailman pohjattomaan ahneuteen perustuva ajattelutapa"kaverille ei jätetä"...Silloin tuottaa taatusti tuskaa edes ajatella Paavalin kuvailemaa rakkautta muita ihmisiä kohtaan....Vointeja.terv.Janos