Jos kuolemaan loppuu kaikki ja me lakkaamme olemasta, niin eikö elämä täällä maanpäällä sitten tunnu melko turhalta ja tyhjältä? Ateismissa ei ole toivoa elämän jatkumisesta. Uskonnossa on. Jos ei ole elämää tämän elämän jälkeen, pitäisikö elää niin kuin viimeistä päivää?
Vai tarkoittaako ateismi, että elämä jatkuu, mutta Jumalaa ei ole olemassa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Siinäpä kysymyksiä viisaille, jotka tietävät elämän tarkoituksen... tai ainakin omaavat jonkin hajun asiasta....
Vai tarkoittaako ateismi, että elämä jatkuu, mutta Jumalaa ei ole olemassa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Siinäpä kysymyksiä viisaille, jotka tietävät elämän tarkoituksen... tai ainakin omaavat jonkin hajun asiasta....
Vastaukset 38
Vanhimmat
..elää totuudessa.
>> Jos ei ole elämää tämän elämän jälkeen, pitäisikö elää niin kuin viimeistä päivää? >>
Ylläolevan tyyppisellä logiikalla saattaa olla vaikeaa huomata elämän tarkoitusta vaikka sellaiseen sattuisi törmäämäänkin.
pyy pivossa kun kymmen oksalla.
ihan potentiaalia on. Ja mukavaa kun tämä loppuu aikanaan.
Sanopas mikä siinä taivaassa ja elämässä herrassa on niin mahtavaa? Siellähän ei sallita mitään jumalan tahdon vastaisia näkemyksiä esim? Saako harrastaa seksiä? Onko päihdyttäviä aineita? Universumin laajuinen internet? Ei taida olla. "Herran" orjia siellä oltaisiin.
Mistäpä sitä tietää olisimmeko orjia vai tasavertaisia?
Harrastaa seksiä? Kenties siellä on eri lokeroita, joihin ihmiset menee halujensa mukaan... =) Mutta kuinka priorisoida mikä on parempaa? Seksinälkäiselle nunnaluostarilokero? =D
Mutt vakavasti, ajattelusi on terrestrialinen... eikös taivas ole selestiaalinen ja siten ajattelun tasokin tätä maallista korkeampaa?
Ydinkysymys on kuitenkin, että eikö ole parempi elää toivossa kuin ei-toivossa, toki tämänhetken todellisuudessa... huomisenkin toivo voi olla todellisuutta.... eikö?
Elää minkä toivossa? Minä elän lähinnä siinä toivossa että tämä elämä loppuu joskus. Olisi mieletöntä jos ei loppuisi.
-X
Oletko noin elämääsi kyllästynyt?
Eikö elämässäsi ole mitään toivoa?
Oletko niin epätoivoinen?
sinua liikuttaa?
Ja minähän sanoin että toivoni on siinä että elämä päättyy lopullisesti.
liikuttaisi? Et kai vain ole uskossa ja yritä pelastaa vielä yhtä "sieluparkaa" että oma taivasosuutesi varmistuisi? Hyi helvetti!!!
Kuten sanoin, toivoni on siinä että tämä tarkoitukseton elämä loppuu aikanaan. Voin tehdä kaikenlaista kivaa ja ei-kivaa vielä ennen sitä.
En tiennyt sinun olevan noin masentunut.. olen pahoillani ja Otan osaa..
Tiedätkö, mielenterveystoimistosta voisi löytyä apua
asiakas. Ei löydy apua.
Pysähdyhän itse hetkeksi miettimään minkälaista olisi ikuisesti kestävä elämä. Siinä sitä olisi mielenterveystoimistolle kysyntää jos jossakin. Sellaisesta ajatuskin luo ahdistusta.
Onneksi tämä elämä kuitenkin päättyy aikanaan. Toivottavasti ei silti liian pian.
voisi löytyä sinulle apua, mutta ongelma on siinä jos et halua apua. Joten en tyrkytä..
meikäläisen sairaudet.
Ihan kaikki kuolee. Turha sitä on pelätä. Samoin kuin on turha pelätä sitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Jos viimeinen tuomio a la kristinusko tulee niin aion nauraa jumalalle. Olen nimittäin "vähän" parempi tyyppi kuin se.
Jos olisit Häntä parempi, et olisi mielenterveystoimiston avun tarpeessa.
Jos olisit Häntä parempi, elämäsi ei olisi turhaa ja merkityksetöntä--
En tyrkytä väkisin apua, toki sinulla on oikeus kärsiä tarkoituksettomuudesta jos niin haluat, vaikka en kylläkään ymmärrä mitä järkeä siinä on..
Yleensä, jos ihminen on sairas hän ei ainoastaan ota apua vastaan, vaan jopa etsii sitä vaikka "maailman ääristä"..
No, onhan meitä ihmisiä joka junaan, mahtuu sinne joukkoon yksi masokistin..
Zemppiä kuitenkin, toivon että paranet masennuksestasi--
Luulenpa että se tulee olemaan sinulle enemmänkin itkun kuin naurun paikka..
Tuskin meidän aivojemme sähköiset ajatukset ja
uskomukset vaikuttavat mitenkään meidän kuoleman
jälkeisiin tapahtumiin. Uskominen korkeampiin
voimiin sattaa vähentää joidenkin ihmisten kuoleman-
pelkoa. Kuitenkin se aiheuttaa pelkoa ja kilpailua
taivaspaikoista ja "pelastumisesta".
Parempi hyväksya kuolema luonnollisena poistumana
ja ajatella että se on paluu samanlaiseen
olotilaan kuin oli ennen syntymää.
sielumme ei yhtä ruumista kaipaa.
mutta ei kenenkään tarvitse kärsiä koko elämäänsä rukoillen kuolemaa, kyllä jokaisella ihmisellä on myös oikeus iloita ja bäuttia siitäkin vähästä ajasta minkä hän saa elää--
Tärkeintä ei siis ole elämän pituus, vaan sen laatu..
Minä ainakin nautin mieluummin tästä elämästä, kuin odotan seuraavaa jonka olemassaolosta ei ole minkäänlaisia takeita.
"Jos kuolemaan loppuu kaikki ja me lakkaamme olemasta, niin eikö elämä täällä maanpäällä sitten tunnu melko turhalta ja tyhjältä?"
No tottakai jos elää kuollakseen elämä tuntuu tyhjältä ja turhalta ilman äfterlaiffii. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan elä ja ajattele kuten hihhulit, vaan jotkut haluavat vain elää ja ehkä nauttia siitä hetkestä joka heille on suotu.
"Ateismissa ei ole toivoa elämän jatkumisesta. Uskonnossa on. Jos ei ole elämää tämän elämän jälkeen, pitäisikö elää niin kuin viimeistä päivää?"
Miksi elää kuin viimeistä päivää ennen viimeistä päivää?
"Vai tarkoittaako ateismi, että elämä jatkuu, mutta Jumalaa ei ole olemassa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?"
Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumaliin, ei mitään muuta ja ateisteilla on varmasti hyvinkin erilaisia versioita kuolemasta ja sen jälkeisestä. Minä uskon, että kuolemassa ihmisen tajunta ja minuus lakkaa, täten on vaikea kuvitella minkäänlaista kuolemanjälkeistä kenellekkään. Kuoleman jälkeen alkaa uneton uni.
"Siinäpä kysymyksiä viisaille, jotka tietävät elämän tarkoituksen... tai ainakin omaavat jonkin hajun asiasta...."
Mistä tiedät, että elämällä on jokin tarkoitus? Oletko sinä viisas?
vaikka meidän elämämme loppuukin. Tulee nimittäin
uusia heppuja pohtimaan tätä ah niin vaikeaa
asiaa kuin se, että miksi minunkin täytyy kuolla
miksei vaan nuo toiset. Aurinko kuulemma tosin pamahtaa joku päivä tuhannen ... päreiksi ja
elämä loppuu tällä planeetalla. Ei ole mahdotonta että elämä ei jatkuisi jollain toisella planeetalla. Elämämmme tarkoitus on siis pitää elämän kiertokulku käynnissä ja yrittää tehdä maapallukka kohtuullisen siedettäväksi paikaksi hoitaa tätä hommaa.
"On a long enough time line, the survival rate for everyone will drop to zero."
että maailma tuhoutuu suuressa maailman palossa
syntyäkseen taas uudelleen, ja koko paska lähtee
alusta käyntiin. Tulee taas uusi big bang ja
hihhulit alkavat profetoida maailmanloppua.
Asenteestasi huokuu eräänlainen "sitten, kun" meininki. Olethan varmaan pannut merkille ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Heidän elämänsä on kurjaa ja kiihkeästi he odottavat, että elämä alkaa "sitten, kun".
Minun mielestäni tuo on silkkaa elämänpelkoa. Ei uskalleta tai muuten vain kyetä pysähtymään ja nauttimaan olemisesta.
Joku viisas on joskus sanonut, että jos ei uskalla elää ei uskalla myöskään kuolla.
Mikset sinäkin yrittäisi ryhtyä nauttimaan tästä ainutkertaisesta elämästäsi? On ihanaa käydä sähköllä, usko pois.
En ole itse tavannut monia ihmisiä jotka puhuvat että "elämä alkaa sitten kun..." Monilla on todellakin hyvät eväät elämään eikä ole valittamiselle paljoa aihetta. Eikä kovin vanhoilla ihmisillä ole oikein enään sanomista "sitten kun" vaikka muuten olisivatkin elämänsä sössineet. Mutta niillä jotka haikailevat tulevaan on useimmiten TÄYSIN pätevä syy siihen. Esim. jos asuu kaukana muista ihmisistä (pienet maalaiskylät), ei ole mm. mahdollisuutta tavata itselleen sopivaa kumppania (ja sitähän kaikki haluaa) ja mieli tekisi tehdä/saada paljon asioita joihin ei vain ole mahdollisuutta.
Siksi useimmat tällaisessa tilanteessa olevat ajattelevat että elämä alkaa sitten kun he pääsevät muuttamaan omilleen sinne mihin itse haluavat. Näin ajattelen itsekin.
Ei tämä oikein elämää ole kun nytkin tässä vain kirjoittelen modeemin avustuksella suomi24:ään. Ainoa muu tekeminen mitä tässä keksisi, on käydä keittiössä. Tällä hetkellä tosiaan tuntuu että elämä menee hukkaan. Mutta 'sitten kun...'
Enpä taida ryhtyä sinua neuvomaan, kun en tilanteestasi enempää tiedä.
Sen kuitenkin uskallan sanoa, että kukin on oman onnensa seppä. Eteenpäin elävän mieli, avaimet ovat sinulla.
Onni riippuu enemmän asenteesta, kuin olosuhteista.
Tietyissä olosuhteissa vaan on melkoisen vaikea olla onnellinen.
Kyllä se tästä.
Kyllä se laajakaistakin takkuaa joskus aikatavalla.
Kiitos päivän parhaista nauruista!
päässyt viisaana miehenä selville tuosta sähkövoimalaitoksestamme. Onko kysymyksessä mekaaninen laitos vai onko se kemiallinen?
Kyllähän se tuonne kemian puolelle on vahvasti kallellaan. Automatiikkaakin on runsain määrin päivastoin kuin esim. tiehöylässä, joka on varsin mekaaninen vempele.
Siis, ateisti voi(huom. voi, mutta ei välttämättä tai todennäköisesti ole) olla ihminen joka uskoo kuoleman jälkeiseen elämään.
Uskovainenkin voi olla eikä silti usko kuolemanjälkeiseen.
Ateismi ei ole varsinaisesti mikään oppi, se on vain se rationaalisen ihmisen luonnollinen tila missä usko Jumalaan puuttuu.
En ole ateisti, mutta en ole kiihkouskovainenkaan. Toivo elämän jatkumisesta antaa kuitenkin elämälle jonkin merkityksen.
Olen välillä ajatellut, että jos elämämme jatkuu kuoleman jälkeen, mutta mitään Jumalaa ei ole, vaan me olemme itse oma herramme. Mutta eikö olisi epäoikeudenmukaista, että rikollisetkin, jotka esim. murhaavat muita pääsevät itsensä herraksi? Jos elämä jatkuu, menevätkö he siinä tapauksessa omaan "valtakuntaansa" tai oman karakteerinsa omaavien joukkoon...? Tämä on tietyllä lailla uskonnollista, mutta ei Raamatullisella tavalla, jossa yksi Jumala hallitsee ja muut palvelee... ei niin, että ihmiset tuomitaan ja rankaistaan Hänen edessä.
Oletteko muuten katsoneet Neloselta tulevaa sarjaa, jossa ihmiset kuvailevat hypnoosissa edellistä elämäänsä ja tämän jälkeen lähdetään tarkistamaan kuvailujen paikkansa pitävyyttä. Hämmästyttävää, että ne pitävät paikkansa... joko totta tai sitten sarja on huijaus.
>>>En ole ateisti, mutta en ole kiihkouskovainenkaan. Toivo elämän jatkumisesta antaa kuitenkin elämälle jonkin merkityksen.>Olen välillä ajatellut, että jos elämämme jatkuu kuoleman jälkeen, mutta mitään Jumalaa ei ole, vaan me olemme itse oma herramme. Mutta eikö olisi epäoikeudenmukaista, että rikollisetkin, jotka esim. murhaavat muita pääsevät itsensä herraksi? Jos elämä jatkuu, menevätkö he siinä tapauksessa omaan "valtakuntaansa" tai oman karakteerinsa omaavien joukkoon...? Tämä on tietyllä lailla uskonnollista, mutta ei Raamatullisella tavalla, jossa yksi Jumala hallitsee ja muut palvelee... ei niin, että ihmiset tuomitaan ja rankaistaan Hänen edessä.>Oletteko muuten katsoneet Neloselta tulevaa sarjaa, jossa ihmiset kuvailevat hypnoosissa edellistä elämäänsä ja tämän jälkeen lähdetään tarkistamaan kuvailujen paikkansa pitävyyttä. Hämmästyttävää, että ne pitävät paikkansa... joko totta tai sitten sarja on huijaus.
niinhän se on
Satu päättyy
näille hömelöille kun alkaa puhua Toivosta niin
ei tapahdu muuta kuin lievää eteenottoa
tuonkin vastauksen kirjoittaja uskossa? Ja mitä uskoa se semmonen on johon liittyy toisten pilkkaaminen? Joku uus kristitty/islamilainen lahko? Mihin raamatunjakeeseen tuollainen käyttäytyminen perustuu?
Vai oliko tuo ns.intternettrolli joka provoaa ja pilkkaa ketä tahansa ilman parempia syitä kuin saada omaa aikaansa kulumaan...
>>>Jos kuolemaan loppuu kaikki ja me lakkaamme olemasta, niin eikö elämä täällä maanpäällä sitten tunnu melko turhalta ja tyhjältä? >Ateismissa ei ole toivoa elämän jatkumisesta. Uskonnossa on. Jos ei ole elämää tämän elämän jälkeen, pitäisikö elää niin kuin viimeistä päivää?>Vai tarkoittaako ateismi, että elämä jatkuu, mutta Jumalaa ei ole olemassa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?