Perjantaina tämän tuonne chat-keskustelupalstalle kirjoitin, vaan sieltä se poistettiin.
-Hei… mulla on ollut sua ikävä.., kirjoitti Paula.
-Niin minullakin sinua, ilmestyi teksti näytölle. Paulaa hymyilytti ja lämpö levisi kehoon. He olivat tavanneet toisensa virtuaalimaailmassa viitisen kuukautta sitten. Keskustelut olivat nopeasti ajautuneet yhä henkilökohtaisemmiksi. Juttelu miehen kanssa tuntui niin luontevalta.
-Voisinko soittaa sinulle… tahtoisin kuulla äänesi? teksti yllätti Paulan. Hän mietti, mitä kirjoittaisi ja jokainen kulunut sekunti alleviivasi epäröintiä.
-Ei sen kummempaa.. minusta se vain olisi mukavaa..=)), mies jatkoi.
-Jos minä soittaisin sinulle, tuntemattomana?, Paula sai lopulta kirjoitettua. Ajatus siitä, että hänen puhelimensa soisi Eskon ollessa kotona, tuntui enemmän kuin kiusalliselta.
-Sopiihan se..!, kirjoitti mies takaisin ja hetken kuluttua numero ilmestyi ruutuun.
Esko tulisi töistä puolen tunnin kuluttua. Paula näpläsi puhelinta kädessään, asetti sen tuntemattomaksi ja alkoi syöttää numeroa. Jokainen näppäimen painallus tuntui vaikealta, jokainen näppäinääni häiritsi. Paula vei puhelimen korvalleen. Yhteys syntyi, hälytysääni soi kolme kertaa ja sitten pehmeä mies ääni vastasi.
-No hei Paula…! Ääni tuntui niin miellyttävältä. Hänen saamansa mielikuva istui kuin valettu tuohon pehmeään sointiin. Ääni oli miehekäs, seksikäs ja ymmärtäväinen. Syvällisen ja intohimoisen miehen ääni, aivan kuten Paula halusikin.
Viikot kuluivat. Arki Eskon kanssa sujui kuten ennenkin. Paula saattoi istua ruokapöydässä, tuijottaa ikkunasta eikä kuullut sanaakaan siitä, mitä Esko sanoi.
-Kaikki hyvin..?, Esko uteli.
-Täh..? Joo..en tiedä..taitaa olla flunssa tulossa, Paula kierteli. Paula katsoi Eskoa, joka keskittyi taas lehden lukuun. Ei Eskolle kannattanut mitään puhua. Ei se mistään mitään ymmärtäisi. Yhä useammat pikkuseikat puolisossa alkoivat ärsyttää Paulaa. Hän huomasi miettivänsä hetki hetkeltä yhä enemmän sitä, mitä hänen virtuaalimiehensä teki. Vaati voimia pitää itsensä erossa tietokoneesta, kun Esko oli kotona.
-Tiedän mitä ajattelet, mutta silti haluaisin sinut tavata, kirjoitti mies. Sanat iskivät Paulaan kuin leka. Oli hän tätä osannut odottaakin, ehkä osa hänestä sitä tahtoi, mutta silti rintaa puristi.
-En tiedä.., Paula kirjoitti ja tiesi, että he tapaisivat. Olisihan hän muutoin kieltäytynyt, eikä jättänyt asiaa ilmaan. Paula tunsi kiihtymystä, hän halusi koskettaa miestä, katsoa tämän silmiin ja tuntea hänen tuoksunsa. Samaan aikaan häntä repi häpeä ja itseinho. Kaikki se, mihin hän oli uskonut, alkoi hiljalleen murentua.
He sopivat tapaamisen ensi viikolle.
Ensimmäinen tapaaminen oli lyhyt. Paula tunsi itsensä jopa hermostuneemmaksi kuin mitä omissa häissään oli ollut. Mies oli kuitenkin saanut jännityksen nopeasti kaikkoamaan. Mies ei aivan vastannut Paulan mielikuvia, mutta riittävästi kuitenkin. Kotiin ajaessaan hän leijui. Tuo ihana mies virtuaalimaailmassa, hän oli nyt lihaa ja verta. Paulan poskia kuumotti. Oli niin valoisaa ja musiikki radiosta kuulosti upealta. Hän ymmärsi rakastuneensa.
Yhteinen koti Eskon kanssa alkoi menettää merkitystään. Rutiinit tuntuivat yhä piinaavammilta ja arki ahdisti. Eskokin oli muuttunut. Kyseli koko ajan kaikenlaista ja vaati häntä kertomaan menoistaan. Toisaalta, päivä päivältä Paula välitti yhä vähemmän siitä, mitä Esko ajatteli. Eihän mies edes arvostanut häntä, kohteli pikemminkin kuin talouskonetta.
Ensimmäinen rakastelu salaisen miehen kanssa oli ollut suurenmoista. Intohimo rehevää, estotonta ja aistit täyttävää seksiä. Mies ei rakastanut häntä vain kehollaan, vaan vei hänen mielensä kauas, hyväili ja helli sitä suloisin sanoin. Paula antautui ja otti, tunsi itsensä naiseksi pitkästä aikaa. Hotellin huone tuli tutuksi kolme kertaa, kunnes kaikki muuttui.
Paula klikkasi nimimerkkiä.
-Kultaseni…=))), hän kirjoitti. Mies ei vastannut. Paula kirjoitti uudestaan.
-Tuota.. hieman kiire..voisitko soittaa hetken kuluttua, mies viestitti lyhyesti, kylmästi. Paula kalpeni. Ahdistus kasvoi, vaikka toki miehellä saattoikin olla kiire. Jokin vaan nyt oli toisin. Paula tarttui puhelimeen, tunsi samaa tuskaa kuin ensi kerran soittaessaan ja odotti. Mies vastasi.
-Niin, sinulla oli asiaa..?, Paula miltei kuiski.
-Niin, miten sen sanoisin.. Ehkä on parempi, ettei enää tavata.., mies sanoi henkäisten syvään. Paulan puhelin putosi lattialle.
Esko istui aamiaispöydässä vaiti. Paula istuutui vastapäätä ja katseli papereita pöydällä.
-Mitä nämä ovat?, hän kysyi. Esko painoi katseensa alaspäin.
-No, lueppas…, hän vastasi. Paula silmäili papereita. Tutut, kuumat sähköpostit saivat hengen salpautumaan. Paula piti papereita itsensä ja Eskon välissä, kun ei kyennyt tätä silmiin katsomaan.
-Kerro minulle, Paula, sanoi Esko kasvoillaan murtuneen miehen ilme. Paula laski paperit pöydälle ja itkuun purskahtaen kertoi kaiken.
Paula istui sohvalla kaksiossaan tuijottaen seinää. Tavarat lojuivat hujan hajan ympäri huoneistoa, sillä muutosta oli hieman toista viikkoa. Esko oli pitänyt itsellään vain välttämättömimmät, hän oli saanut mukaansa käytännössä katsoen kaiken mitä oli halunnutkin.
Myös tietokoneen.
-Hei… mulla on ollut sua ikävä.., kirjoitti Paula.
-Niin minullakin sinua, ilmestyi teksti näytölle. Paulaa hymyilytti ja lämpö levisi kehoon. He olivat tavanneet toisensa virtuaalimaailmassa viitisen kuukautta sitten. Keskustelut olivat nopeasti ajautuneet yhä henkilökohtaisemmiksi. Juttelu miehen kanssa tuntui niin luontevalta.
-Voisinko soittaa sinulle… tahtoisin kuulla äänesi? teksti yllätti Paulan. Hän mietti, mitä kirjoittaisi ja jokainen kulunut sekunti alleviivasi epäröintiä.
-Ei sen kummempaa.. minusta se vain olisi mukavaa..=)), mies jatkoi.
-Jos minä soittaisin sinulle, tuntemattomana?, Paula sai lopulta kirjoitettua. Ajatus siitä, että hänen puhelimensa soisi Eskon ollessa kotona, tuntui enemmän kuin kiusalliselta.
-Sopiihan se..!, kirjoitti mies takaisin ja hetken kuluttua numero ilmestyi ruutuun.
Esko tulisi töistä puolen tunnin kuluttua. Paula näpläsi puhelinta kädessään, asetti sen tuntemattomaksi ja alkoi syöttää numeroa. Jokainen näppäimen painallus tuntui vaikealta, jokainen näppäinääni häiritsi. Paula vei puhelimen korvalleen. Yhteys syntyi, hälytysääni soi kolme kertaa ja sitten pehmeä mies ääni vastasi.
-No hei Paula…! Ääni tuntui niin miellyttävältä. Hänen saamansa mielikuva istui kuin valettu tuohon pehmeään sointiin. Ääni oli miehekäs, seksikäs ja ymmärtäväinen. Syvällisen ja intohimoisen miehen ääni, aivan kuten Paula halusikin.
Viikot kuluivat. Arki Eskon kanssa sujui kuten ennenkin. Paula saattoi istua ruokapöydässä, tuijottaa ikkunasta eikä kuullut sanaakaan siitä, mitä Esko sanoi.
-Kaikki hyvin..?, Esko uteli.
-Täh..? Joo..en tiedä..taitaa olla flunssa tulossa, Paula kierteli. Paula katsoi Eskoa, joka keskittyi taas lehden lukuun. Ei Eskolle kannattanut mitään puhua. Ei se mistään mitään ymmärtäisi. Yhä useammat pikkuseikat puolisossa alkoivat ärsyttää Paulaa. Hän huomasi miettivänsä hetki hetkeltä yhä enemmän sitä, mitä hänen virtuaalimiehensä teki. Vaati voimia pitää itsensä erossa tietokoneesta, kun Esko oli kotona.
-Tiedän mitä ajattelet, mutta silti haluaisin sinut tavata, kirjoitti mies. Sanat iskivät Paulaan kuin leka. Oli hän tätä osannut odottaakin, ehkä osa hänestä sitä tahtoi, mutta silti rintaa puristi.
-En tiedä.., Paula kirjoitti ja tiesi, että he tapaisivat. Olisihan hän muutoin kieltäytynyt, eikä jättänyt asiaa ilmaan. Paula tunsi kiihtymystä, hän halusi koskettaa miestä, katsoa tämän silmiin ja tuntea hänen tuoksunsa. Samaan aikaan häntä repi häpeä ja itseinho. Kaikki se, mihin hän oli uskonut, alkoi hiljalleen murentua.
He sopivat tapaamisen ensi viikolle.
Ensimmäinen tapaaminen oli lyhyt. Paula tunsi itsensä jopa hermostuneemmaksi kuin mitä omissa häissään oli ollut. Mies oli kuitenkin saanut jännityksen nopeasti kaikkoamaan. Mies ei aivan vastannut Paulan mielikuvia, mutta riittävästi kuitenkin. Kotiin ajaessaan hän leijui. Tuo ihana mies virtuaalimaailmassa, hän oli nyt lihaa ja verta. Paulan poskia kuumotti. Oli niin valoisaa ja musiikki radiosta kuulosti upealta. Hän ymmärsi rakastuneensa.
Yhteinen koti Eskon kanssa alkoi menettää merkitystään. Rutiinit tuntuivat yhä piinaavammilta ja arki ahdisti. Eskokin oli muuttunut. Kyseli koko ajan kaikenlaista ja vaati häntä kertomaan menoistaan. Toisaalta, päivä päivältä Paula välitti yhä vähemmän siitä, mitä Esko ajatteli. Eihän mies edes arvostanut häntä, kohteli pikemminkin kuin talouskonetta.
Ensimmäinen rakastelu salaisen miehen kanssa oli ollut suurenmoista. Intohimo rehevää, estotonta ja aistit täyttävää seksiä. Mies ei rakastanut häntä vain kehollaan, vaan vei hänen mielensä kauas, hyväili ja helli sitä suloisin sanoin. Paula antautui ja otti, tunsi itsensä naiseksi pitkästä aikaa. Hotellin huone tuli tutuksi kolme kertaa, kunnes kaikki muuttui.
Paula klikkasi nimimerkkiä.
-Kultaseni…=))), hän kirjoitti. Mies ei vastannut. Paula kirjoitti uudestaan.
-Tuota.. hieman kiire..voisitko soittaa hetken kuluttua, mies viestitti lyhyesti, kylmästi. Paula kalpeni. Ahdistus kasvoi, vaikka toki miehellä saattoikin olla kiire. Jokin vaan nyt oli toisin. Paula tarttui puhelimeen, tunsi samaa tuskaa kuin ensi kerran soittaessaan ja odotti. Mies vastasi.
-Niin, sinulla oli asiaa..?, Paula miltei kuiski.
-Niin, miten sen sanoisin.. Ehkä on parempi, ettei enää tavata.., mies sanoi henkäisten syvään. Paulan puhelin putosi lattialle.
Esko istui aamiaispöydässä vaiti. Paula istuutui vastapäätä ja katseli papereita pöydällä.
-Mitä nämä ovat?, hän kysyi. Esko painoi katseensa alaspäin.
-No, lueppas…, hän vastasi. Paula silmäili papereita. Tutut, kuumat sähköpostit saivat hengen salpautumaan. Paula piti papereita itsensä ja Eskon välissä, kun ei kyennyt tätä silmiin katsomaan.
-Kerro minulle, Paula, sanoi Esko kasvoillaan murtuneen miehen ilme. Paula laski paperit pöydälle ja itkuun purskahtaen kertoi kaiken.
Paula istui sohvalla kaksiossaan tuijottaen seinää. Tavarat lojuivat hujan hajan ympäri huoneistoa, sillä muutosta oli hieman toista viikkoa. Esko oli pitänyt itsellään vain välttämättömimmät, hän oli saanut mukaansa käytännössä katsoen kaiken mitä oli halunnutkin.
Myös tietokoneen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitella tänne, täällä ei ole niin paljon (vielä) riitelyäkään, kun siellä. :)
Ihan hienoja juttuja muuten kirjoittelet, sanokoon kuka muu mitä sanoo. Minä ainakin tykkään lukea tällaisia, missä ei ole niin hirveästi sitä SEKSII. Minulla jää yleensä lukematta ne rivot jutut, kun ennenkun edes aloitan luon aina yleissilmäyksen tekstiin. Sellanen esikatselu tekniikka, you know. Suodatan pois kaiken rivon sillätavalla, kun en siitä oikein satu tykkäämään. No joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, eikös se niin mene.
Kirjoittele max life lisää vaan näitä siistejä, niitä luen innolla. Kiitos.
..seksillä kuorrutetuille jutuille onkin ihan selkeästi oma palstansa täällä.. eli tuo seksinovellit..
Jonkun mielestä toi juttuni kenties kuuluisi myös eri palstalle (kirjat&novellit), mutta kuitenkin sen tänne lykkäsin, ehkä hiukan ajatuksia herättäisi...
loistava tarina. Kuin elävästä elämästä, johon on itsekin vähällä ollut sortumassa. Onneksi järki voitti. Lisää odotellen.........
Etsiskelin tätä juttua joitain päiviä sitten, ja se oli hävinny.... ja aattelin jo, että oon varmaan nähny unta. Vaikka omasta mielestäni sitä jopa kommentoin sillon.
Niih, siis toi pitäis olla luettavissa kaikille, kun tänne sättimaailmaan astuvat. Nimittäin noinkin voi käydä....siis se ihastuminen sätissä on niin ihmeellistä ja täysin utopistista.
Sitä vaan mietin, että onko tuo juttu täysin tuulesta temmattu vai onko siinä jotain omaa kokemusta....ees hippusen ;)
Vain sanoja näytöllä, mutta mikä voima niissä piileekään! Chatissa todellakin ihmiset tuntevat aidosti ja syvästi.
Tuulesta temmattua juttua kait on jokseenkin mahdotonta edes kirjoittaa. Tarinoihin nivoutuu kaikkea, mitä olen kokenut, kuullut, nähnyt ja elänyt.
Tämä tarina kallistuu enemmän tuonne fiktion puolelle omalta kohdaltani, mutta toki siinä runsaasti aineksia elämästänikin. Rajan veto mielettömän vaikeaa. Ehkä nimenomaan tarinassa vallitseva tunnemaailma on totta, tapahtumat eivät niinkään??
Ihmissuhteet chatissa/chatin kautta.. ehkä tuohon tarinaan sitten tivistyi pelkoni siitä, kuinka toiset ihmiset menettävät suhteellisuuden tajunsa?
Onko mukana omaa kokemusta? Kyllä varmasti on, sillä olen tunteva mies ja kirjoittaessani tai chatatessäni elän ja eläydyn mukana. Tosin varsinaisessa chatissa en ole viime aikoina kuin piipahtanut.
Ajattelin lyhyesti kirjoittaa, vaan aatokset veivät mukanaan..! Toivottavasti tästä se Ariadnen punainen lanka kuitenkin löytyy..;)
Sanokoon muut mitä sanoo, mutta ainakin minuun kolahti...
Ja noita jutun alkuosan fiiliksiä voi melkein verrata omiin.... mutta kuitenkin järki pysyny vielä toistaseksi omassa päässä. Ei sentään ole täysin menny fakta ja fiktio sekasin :)
Sulla on sana hallussa ja hyvin saat juttuun mukaan oikeenlaisen tunnelman ja tunteen... uskomatonta, mutta totta.
Olispa kiva törmätä sinuun joskus chatissa ja keskustella asiasta enemmänkin :)